Miehet rakastuvat nopeammin ja useammin sekä tunnustavat rakkautensa nopeammin

"Nainen yleensä pitää tätä beta orbiteria siinä varmuuden vuoksi pyörimässä"

Beta orbiter. A beta male who stays within a close proximity of a female or females in hopes of eventually getting lucky. (Urban Dictionary)

Luoto muistuttaa myös, että tutkimuksessa tarkasteltiin suurta joukkoa miehiä ja naisia tilastollisesti. Tulokset eivät tarkoita, että jokainen mies tai nainen toimii samoin. Sukupuolten sisällä on suuria eroja rakkauden ilmentymissä.

Tämä pätee tietysti tutkimuksiin ylipäätään. 

Itse sain testin tulokseksi "Rakastat intohimoisesti, mutta et äärimmäisen intensiivisesti."

Kuulostaa ihan todenmukaiselta! Intohimoa pitää olla, mutta ei liian intensiivistä. Liika intensiivisyys tappaa kaiken. 

Olen kokenut rakastumisen ensisilmäyksellä ja olen nainen. Rakkauden tunne tuli välittömästi ja pysyi vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Luoto muistuttaa myös, että tutkimuksessa tarkasteltiin suurta joukkoa miehiä ja naisia tilastollisesti. Tulokset eivät tarkoita, että jokainen mies tai nainen toimii samoin. Sukupuolten sisällä on suuria eroja rakkauden ilmentymissä.

 

Tämä pätee tietysti tutkimuksiin ylipäätään. 

Kyllä, mutta todettiin myös, että vastauksista voi päätellä sukupuolen 92 prosentin varmuudella, mikä on todella korkea luku.

Ensisilmäyksellä rakastuminen on itse asiassa hyvin pelottavaa, koska ei pysty tietoisesti valitsemaan sen kohdetta.

Pitää saada nopeesti.

Vierailija kirjoitti:

Ensisilmäyksellä rakastuminen on itse asiassa hyvin pelottavaa, koska ei pysty tietoisesti valitsemaan sen kohdetta.

Kyllä aina voi pitää järjen päässä kuitenkin, vaikka olisikin intohimoa ja tykkäisi toisesta. Jos elämäntilanteet ei yhtään natsaa, niin olen pystynyt kyllä pitämään rakastaja-tasolla eikä ole ollut mitään hinkua sitoutua. 

En ymmärrä sellaista, että mennään parisuhteeseen jonkun kanssa jos elämäntilanteet, arvot ym. ei ole synkassa. Tai et toinen ihan ongelmainen eikä valoa näy, vaikka onkin sinänsä suloinen tyyppi. 

Niin se luonto toimii. Nainen ei rakasta kuin lapsiaan, mutta kiihottuu tietynlaisista miehistä joiden kohdalla alkukantaiset vaistot ovat sitä mieltä, että tässä olisi hyvä lisääntymiskumppani. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, onko tietoisesti tarkoitus lisääntyä vai ei. Jos miehen tarjoamat resurssit pysyvät naiselle hyvänä ja parempana kuin toisten tarjoamat, nainen pysyy suhteessa ja jopa kevyessä ihastuksen tilassa.

Mies taas rakastuu ihan aidosti naiseen henkilönä ja yksilönä. Rakastuminen voi alkaa näennäisen pinnallisista asioista, koska miehellekin vaistot viestivät että tässä olisi hyvä kumppani jälkeläisiä ajatellen. Mutta aikaa myöten miehen tunteet perustuvat pikkuhiljaa yhä laajemmin ja laajemmin naisen eri puoliin ja kokonaisuuteen. Miehelle on luotu tämä illuusio, jotta hänellä olisi edes mahdollisuus pysähtyä huolehtimaan jälkikasvusta sen sijaan että painaisi menemään ja siittäisi joka puolella. Monella miehellä tämä illuusio ei ole riittävän vahva tai se särkyy elämän pettymysten myötä.

Molemmat osapuolet ovat kuitenkin lopulta tämän lisääntymistarkoituksen käsinukkeja, vaikka eivät käytännössä lisääntyisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisilmäyksellä rakastuminen on itse asiassa hyvin pelottavaa, koska ei pysty tietoisesti valitsemaan sen kohdetta.

Kyllä aina voi pitää järjen päässä kuitenkin, vaikka olisikin intohimoa ja tykkäisi toisesta. Jos elämäntilanteet ei yhtään natsaa, niin olen pystynyt kyllä pitämään rakastaja-tasolla eikä ole ollut mitään hinkua sitoutua. 

En ymmärrä sellaista, että mennään parisuhteeseen jonkun kanssa jos elämäntilanteet, arvot ym. ei ole synkassa. Tai et toinen ihan ongelmainen eikä valoa näy, vaikka onkin sinänsä suloinen tyyppi. 

En ollut koskaan suhteessa hänen kanssaan. Välillämme ei koskaan tapahtunut yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Niin se luonto toimii. Nainen ei rakasta kuin lapsiaan, mutta kiihottuu tietynlaisista miehistä joiden kohdalla alkukantaiset vaistot ovat sitä mieltä, että tässä olisi hyvä lisääntymiskumppani. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, onko tietoisesti tarkoitus lisääntyä vai ei. Jos miehen tarjoamat resurssit pysyvät naiselle hyvänä ja parempana kuin toisten tarjoamat, nainen pysyy suhteessa ja jopa kevyessä ihastuksen tilassa.

Mies taas rakastuu ihan aidosti naiseen henkilönä ja yksilönä. Rakastuminen voi alkaa näennäisen pinnallisista asioista, koska miehellekin vaistot viestivät että tässä olisi hyvä kumppani jälkeläisiä ajatellen. Mutta aikaa myöten miehen tunteet perustuvat pikkuhiljaa yhä laajemmin ja laajemmin naisen eri puoliin ja kokonaisuuteen. Miehelle on luotu tämä illuusio, jotta hänellä olisi edes mahdollisuus pysähtyä huolehtimaan jälkikasvusta sen sijaan että painaisi menemään ja siittäisi joka puolella. Monella miehell

Mikä illuusio?

Itse en kyllä muista, että kukaan mies olisi rakkautta tunnustanut? Kuulostaa aika överiltä? Ja varmaan ne teillä enimmäkseen vieläpä ihan suomalaisia olleet?

Miesten hullaantumisen kyllä tunnistan, ja sen kun jäädään roikkumaan perään (tähän olen syyllistynyt myös itse) tai pommitetaan viesteillä ja puheluilla. Jotkut on coolimpia siinä roikkumisessa, toiset epätoivoisempia.

Mutta tuollainen, että heti vannoo rakkautta ja haluaa viettää loppuelämän yhdessä, niin en kyllä äkkiseltään ainakaan muista, että kukaan olisi ollut noin :D

Vierailija kirjoitti:

Niin se luonto toimii. Nainen ei rakasta kuin lapsiaan, mutta kiihottuu tietynlaisista miehistä joiden kohdalla alkukantaiset vaistot ovat sitä mieltä, että tässä olisi hyvä lisääntymiskumppani. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, onko tietoisesti tarkoitus lisääntyä vai ei. Jos miehen tarjoamat resurssit pysyvät naiselle hyvänä ja parempana kuin toisten tarjoamat, nainen pysyy suhteessa ja jopa kevyessä ihastuksen tilassa.

Mies taas rakastuu ihan aidosti naiseen henkilönä ja yksilönä. Rakastuminen voi alkaa näennäisen pinnallisista asioista, koska miehellekin vaistot viestivät että tässä olisi hyvä kumppani jälkeläisiä ajatellen. Mutta aikaa myöten miehen tunteet perustuvat pikkuhiljaa yhä laajemmin ja laajemmin naisen eri puoliin ja kokonaisuuteen. Miehelle on luotu tämä illuusio, jotta hänellä olisi edes mahdollisuus pysähtyä huolehtimaan jälkikasvusta sen sijaan että painaisi menemään ja siittäisi joka puolella. Monella miehell

Paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset rakastavat omia lapsiaan, mutta eivät rakastu miehiin. Naiset kokevat vain ihastusta miehiin ja se katoaa parissa vuodessa.

Naisille on turha kuvata miehen kokemaa rakkautta naiseen, koska he eivät pysty sellaista kokemaan.

 

Niin, nainen ei voi kokea miehen naiseen kokemaa ralkkautta, eikä mies voi kokea naisen mieheen kokemaa rakkautta.  Eikö olekin ihmeellistä?

Taidat olla sellainen filosofi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä muista, että kukaan mies olisi rakkautta tunnustanut? Kuulostaa aika överiltä? Ja varmaan ne teillä enimmäkseen vieläpä ihan suomalaisia olleet?

Miesten hullaantumisen kyllä tunnistan, ja sen kun jäädään roikkumaan perään (tähän olen syyllistynyt myös itse) tai pommitetaan viesteillä ja puheluilla. Jotkut on coolimpia siinä roikkumisessa, toiset epätoivoisempia.

Mutta tuollainen, että heti vannoo rakkautta ja haluaa viettää loppuelämän yhdessä, niin en kyllä äkkiseltään ainakaan muista, että kukaan olisi ollut noin :D

Mulle on käynyt noin usein, ekaa kertaa ripari-iässä pyydettiin kihloihin ja tuo vanhempi kundi vihjaili itsarilla, kun aika pian kihlautumispyynnön jälkeen jätin hänet. Olen oppinut vähän varomaan miesten rakastumistaipumusta ja syystä tai toisesta minun kanssani on heti haluttu seurustella ja vakiintua. Menin pitkäaik. aviomiehenikin kanssa kihloihin kuusi viikkoa tapaamisesta, kun hän pyysi. Ja ihan suomalaisia ovat olleet jokainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, se nälkäisempi ja epätoivoisempi osapuolihan on sukupuoleen katsomatta on se joka menee ja ihastuu. Haluaa omistaa ja idealisoi vastapuolen, tai taivuttaa vaikka itsensä uuteen muottiin kokonaan, jotta saisi haluamansa ja itsensä sopimaan uuteen psykoottiseen todellisuuskäsitykseensä.

Vahvin huume minkä maailmassa voi löytää jos siihen ansaan antaa itsensä astua.

Ei kai nyt rakastuminen mikään epätoivoisuuden osoitus ole. Ihan normaalia miehistä käytöstä, ellei sitten ole kyse limerenssistä. En ole ainakaan kokenut yhtäkään minuun rakastunutta miestä epätoivoiseksi, vaikka katse on voinutkin olla nälkäinen. Rakastumiseen kuuluu ihan normaalina idealisointi, ei se ole patologista. Tämä "mielenhäiriö" tarvitaan, että suhteisiin uskaltaisi edes ryhtyä, siinähän on isot riskit. Raskaus voi päätyä naisen kuolemaan ja mies voi joutua maksamaan elareita niistä

Miten voi olla rakastunut ellei kyse ole limerenssistä? Sehän on jo määritelmän mukaan sama asia.

Kyllä sen tietää viimeistään sitten kun toinen osapuoli kuolee, kuinka paljon häntä rakastaa. Siinä ei testejä tarvita.

Monet miehet ovat niin lapsellisia, että helposti rupeavat kuvittelemaan olevansa muka rakastuneita. Nainen yleensä osaa paremmin erottaa, onko oikeasti rakastunut vai ei, mutta eivät naisetkaan täysin erehtymättömiä ole. Itselleni kävi jopa niin, että kuvittelin kymmenen vuotta olevani rakastunut yhteen mieheen, ennen kuin lopulta tajusin ettei kyse ollut siitä. Onneksi se mies ei ollut koskaan kiinnostunut minusta.

Vierailija kirjoitti:

Ensisilmäyksellä rakastuminen on itse asiassa hyvin pelottavaa, koska ei pysty tietoisesti valitsemaan sen kohdetta.

Ei mitään tunteita voi valita tietoisesti.

"Miten voi olla rakastunut ellei kyse ole limerenssistä? Sehän on jo määritelmän mukaan sama asia."

Ei ole, limerenssi on pakko-oire eli pakonomainen ja yksipuolinen ihastuminen, missä voi olla mukana myös psykoottisia piirteitä eli henkilö voi kuvitella taianomaisen yhteyden ventovieraan ihastuksensa ja itsensä välille ja tulkita tapahtumia harhansa mukaisesti. Limerenssi on siis yhteydessä vakavampiin mielenterveysongelmiin, koska realitettien ymmärrys on hämärtynyt.