Lue keskustelun säännöt.
Olen alle vuoden ikäisen vauvan äiti enkä jaksa enää yhtään
20.05.2025 |
Sosiaalitoimi tyrkyttää keskusteluita. Ihan kuin jokin keskustelu mitään auttaa. Ihan kuin se jo auttaisi mihinkään. Tosiasiassa olen vain loputtoman väsynyt.
Kommentit (162)
Karseita lällätyksiä ainakin ketjun alkupäässä, en kaikkea jaksanut lukea.
Ap, toi noin vuoden vaihe on raskas varsinkin esikoisen äidille, kun univelkaa on ehtinyt karttua niin kauan eikä "omaa itseä" ole ollut olemassa sitten vauvan syntymän.
Haluaisin lohduttaa että kyllä se oikeasti helpottaa ihan kohta, kun lapsi menee tarhaan, alkaa nukkua pitkät yöunet, puuhailla kotonakin pitkiä aikoja itsekseen jne. Sitten omatkin energiatasot ja mieliala alkaa nousta, ja ehtii ja kykenee elämään itsekin eikä olemaan vain vauvan orja. Eli ei kestä 18 vuotta onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyllistäminen ei auta yhtään ketään.
Toivon että AP löytää konkreettista apua ja tukea vaikka lastensuojelusta tai neuvolasta. Ajan kanssa yleensä helpottaa.
Kannattaa alkaa harrastaa liikuntaa niin jaksaa paremmin! Lenkille ja sitten salille siis.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa harrastaa liikuntaa niin jaksaa paremmin! Lenkille ja sitten salille siis.
Eikös tuo sanonut että tekee vaunulenkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa harrastaa liikuntaa niin jaksaa paremmin! Lenkille ja sitten salille siis.
Eikös tuo sanonut että tekee vaunulenkkejä.
Eri asia. Pitää juosta niin että hiki lentää. Toki jos vauvan kanssa voi juosta niin mikäs siinä, en oo mikään vauva-asiantuntija lol
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa harrastaa liikuntaa niin jaksaa paremmin! Lenkille ja sitten salille siis.
Eikös tuo sanonut että tekee vaunulenkkejä.
Eri asia. Pitää juosta niin että hiki lentää. Toki jos vauvan kanssa voi juosta niin mikäs siinä, en oo mikään vauva-asiantuntija lol
Voi vaunujenkin kanssa hölkätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa harrastaa liikuntaa niin jaksaa paremmin! Lenkille ja sitten salille siis.
Eikös tuo sanonut että tekee vaunulenkkejä.
Eri asia. Pitää juosta niin että hiki lentää. Toki jos vauvan kanssa voi juosta niin mikäs siinä, en oo mikään vauva-asiantuntija lol
Voi vaunujenkin kanssa hölkätä.
En oo varmaan koskaan nähnyt kenenkään hölkkäävän vaunujen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän äidiksi halusit ja ihan omalla päätösellä sen lapsen päätit pitää. Ei ole yhteiskunnan tehtävä elättää ja palvella sinua vaan te olette itse vastuussa siittä elättämisestä ja kasvattamisesta
Palkkaa joku nuori kesätöihin ulkoilemaan lapsen kanssa ja siivoamaan yms. päivittäin pari tuntia. 4 - 5 pvää viikossa 2 h pvssä ei ole kuin satasen viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sinun omaa elämää,siis perhe.Älä halveksi elämää ,hoida perheesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienistä nykyäidit väsyy. Ennen jaksoivat käsipyykätä, tehdä ruokaa, siivota. Ja oli useampi lapsikin.
Nyt pitäisi jäädä aikaa somettaa ja hillua kavereiden kanssa ja toteuttaa itseään. Piruako niitä mukuloita hommaa jos ei niitä jaksa hoitaa.
Olen absolutisti ja harrastan lähinnä vaunulenkkeilyä. Haluaisin opiskella, mutta sellaiseen ei ole aikaa.
AP
Pikkuvauva aika on ehkä parasta opiskelulle. Mutta mikä siinä arjessa väsyttää? Eikö vauva nuku ollenkaan, on itkuinen? Ehkä sulla on sopeutumisen kanssa ongelmaa. Toi on sun elämää ja se oma aika on kun vauva nukkuu tai joku muu hoitaa sitä.
Vauvat ovat luonteeltaan eril
Mullakin oli tuollainen jatkuvasti viihdytettävä ja temperamenttinen vauva, josta kasvoi temperamenttinen lapsi, temperamenttinen nuori ja temperamenttinen aikuinen. Nepsydiagnoosi tuli murrosiässä, ne olivat ihan pimeitä vuosia, joista en edes muista mitään. Ilman tukitoimia tietty, kuten nykyään aikuisten kanssa mentiin, paloin loppuun ja maksoin urallani. Siis miehen läsnäolosta ja avusta huolimatta. Älkää väheksykö toisten uupumusta ennen kuin olette kulkeneet heidän kengissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Lasta ei tartte onneksi aktiivisesti hoitaa kuin muutaman vuoden. Omaa lepoaikaa tulee vähitellen. Jaksaa-jaksaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Lasta ei tartte onneksi aktiivisesti hoitaa kuin muutaman vuoden. Omaa lepoaikaa tulee vähitellen. Jaksaa-jaksaa!
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Eikö tällainen asia yhtään käynyt mielessäsi ennen kuin aloit lapsentekopuuhiin? No, hyvässä lykyssä 12-vuotiaana se viettää jo iltansa jossain ostarilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Et sitten asiaa ajatellut ennen lapsen tekoa? T. Onnellinen vela, joka käy töissä ja vapaa-ajatella tekee ihan mitä haluaa
Kai se oli tiedossa jo kun aloit lasta yrittämään, vai onko olosuhteet jotenkin muuttuneet? Vaikutat masentuneelta, ei se juttelu välttämättä ole huono asia ollenkaan. Ja lääkitys lisäksi? Tsemppiä!
En yrittänyt vaan lapsi oli yllätys kun olin luullut olevani hedelmätön. Lapsi on ihana, mieskin on ja perhe mutten silti tunne, että oikein jaksan. Ei ole oikein mitään omaa elämää enää.
AP
Masennusta se taitaa siis tosiaan olla. Ja yllätyslapsen kanssa varmasti aika yleistäkin, kun on jo ajatellut elämänsä ilman lasta ja sitten se muuttuu päälaelleen. Ota yhteys neuvolaan ja pyydä apua. Ja mies enemmän viettämään aikaa lapsen kanssa niin, että saat ihan omaakin aikaa.
Olisko kannattanut miettiä niitä omia voimavaroja ENNEN kakaran hankintaa??
Jodelin kanavilta (@vauvavuosi, @taaperovuodet, @äidit) löytyisi varmasti parempaa vertaistukea kuin täältä. Ja siellä toimii moderointi eli ehkä et joutuisi lukemaan tällaista vtuilua mitä täällä tuntuu joka toinen kommentti olevan.
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelu voisi auttaa.
Ei sellaista nykyisin saa
Koita nauttia pienistä hetkistä.