Lue keskustelun säännöt.
Olen alle vuoden ikäisen vauvan äiti enkä jaksa enää yhtään
20.05.2025 |
Sosiaalitoimi tyrkyttää keskusteluita. Ihan kuin jokin keskustelu mitään auttaa. Ihan kuin se jo auttaisi mihinkään. Tosiasiassa olen vain loputtoman väsynyt.
Kommentit (162)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnelin päässä näkyy jo valoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Isä lasta hoitamaan! Älä uhriudu!
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9 kk voi laittaa jo päiväkotiin? Tässä tilanteessa se saattaisi olla hyvä ratkaisu, sillä Ap vaikuttaa masentuneelta ja tarvitsisi aikaa paranemiseen.
Minkä ikäinen Ap:n vauva tarkalleen on?
Samaa mieltä. Myös lapselle olisi pitkällä tähtäimellä hyvinvoiva äiti parempi mitä nykyinen tilanne. Ja eihän siellä päiväkodissa tarvitse olla täyttäpäivää. Esim. 6 tuntia päivässä neljänä päivänä. Toki jos äiti on aivan loppu, niin ehkä silloin täydet päivät hoidossa olisi perusteltua.
Kaksosten äitinä ei tiedä itkeä vai nauraako näille aloituksille. Ymmärtäisin, jossa kyse olisi koliikkivauvasta tai sairaasta vauvasta (onneksi ei) tai edes vauvasta, joka valvoo ja valvottaa yöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienistä nykyäidit väsyy. Ennen jaksoivat käsipyykätä, tehdä ruokaa, siivota. Ja oli useampi lapsikin.
Tämän ko. henkilön ei missään tapauksessa kannata tehdä lisää lapsia, jos yhdenkin kanssa on näin hankalaa.
Mieti nyt ihan tosissaan luotettavaa ystävää jolle voit aluksi 2-3 h ajaksi antaa vauvan vaikka vaunukävelyyn ja sitten jatkoa. Viranomaisilta et apua saa ja siellä on rahat annettu rikkaille jo ajat sitten. Pelkän lain voimalla he sillä enään ovat. Mieti nyt ihan oikeasti vaikka muuttoa vanhempiesi luokse vaikka vain viikoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itellä iski vasta kun lapsen näki sairaalavuoteella tajuntaan että mitä kaikkea tässä nyt elämässä muuttuukaan. Mutta jotenkin kun sitä pyöritteli niin loksahti jokin suoritusmoodi päälle pidemmäksi aikaa. Ensimmäiset puoli vuotta olivat pahimpia unen kannalta. Sen jälkeen alkoi saada paremmin nukuttua ja jos saa nukuttua niin muu kyllä luonnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adoptio on paras ratkaisu kaikkien kannalta, eikä siinä ole mitään hävettävää. Omaa tuntemusta pitää kuunnella, eikä näitä tsemppaajia, jotka tarkoittavat hyvää, mutta lähinnä koska heitä järkyttää lapsen adoptioon antaminen.
Ikävää että lapsi on sinulle jotain, minkä voi vain antaa pois heti kun on raskasta. Suurimmalle osalle lapsi on sitoutumus, josta pidetään huolta niin huonoina kuin hyvinä aikoina.
Onhan näitä. Koiristakin luovutaan, kun ei ollut sellaista, kun kuvittelin tai oli liian raskasta. Pois vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa harrastaa liikuntaa niin jaksaa paremmin! Lenkille ja sitten salille siis.
Olin 4v niin puhki että äänet kohisi korvissa, vapisin kun horkassa ja sain rytmihäiriöitä. Jos siinä vaiheessa olisi joku tullut sanomaan että mene lenkille ja salille olisin vetänyt päin näköä.
Vierailija kirjoitti:
Mieti nyt ihan tosissaan luotettavaa ystävää jolle voit aluksi 2-3 h ajaksi antaa vauvan vaikka vaunukävelyyn ja sitten jatkoa. Viranomaisilta et apua saa ja siellä on rahat annettu rikkaille jo ajat sitten. Pelkän lain voimalla he sillä enään ovat. Mieti nyt ihan oikeasti vaikka muuttoa vanhempiesi luokse vaikka vain viikoksi.
Ap:n lapsella on isä. Miksei kukaan tunnu ajattelevan, että miehen kuuluu osallistua lapsensa hoitoon????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jessus, mitä rutinaa!
Vauvavuosi on raskas. Ne jotka eivät muista sitä, ovat vain olleet niin väsyneitä, että heiltä on mennyt muisti uupumuksen takia. Tai vaihtoehtoisesti he ovat katkeria, kun ovat joutuneet pärjäämään yksin ja nyt haluaisivat, että kaikki muutkin joutuvat kärsimään. Noita myrkyllisiä pahantahtoisia ihmisiä ei kannata kuunnella. Lastenhoito on historiassa ollut aina yhteisöllistä, aikoinaan maalaistalossa oli paljon porukkaa, joka hoiti lapsia äidin ohella. Tämä moderni ydinperhe on ensimmäinen vaihe historiassa ikinä, kun äiti joutuu usein yksin tekemään kaiken ilman tukiverkostoa, se ei ole ihmiskunnan historiassa ollut koskaan normaalia.
Kehitysmaissa vieläkin koko kylä hoitaa lasta. Ja esim. juuri synnyttänyt nainen saa ruoanlaittoapua, lastenhoitoapua yms. Ei tarvitse pärjätä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa joku nuori kesätöihin ulkoilemaan lapsen kanssa ja siivoamaan yms. päivittäin pari tuntia. 4 - 5 pvää viikossa 2 h pvssä ei ole kuin satasen viikossa.
Miksi helv %$^&&tissä ap:n ytyisi palkata joku hoitamaan lasta? Ap:lla on MIES ja siis PERHE. Se on MIEHEN vastuulla alkaa hoitaa vauvaa niin, että ap saa levätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnelin päässä näkyy jo valoa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5916148/oikea-syy-masennukseeni-oli-pik…
Joo, 7-9 vuotta niin helpottaa pikkusen.
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt mihin? Vauva tilapäisesti huostaan ja nukut 3 kk, sen jälkeen väsymys on omista valinnoista kiinni.
Ja olisikohan niillä sosiaalityöntekijöillä ennen huostaanottoa pari kysymystä ap:n miehelle, joka siis asuu yhdessä ap:n kanssa, että miksei mies koskaan hoida vauvaansa niin, että vaimo saa levätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo sanottu, tilanne tulee helpottamaan kun lapsi kasvaa. Ei varmasti tähän tilanteeseen tuo lohtua, mutta ensimmäinen vuosi on TODELLA raskasta. Mihinkään omaan ei tunnu olevan aikaa, hyvä että saa syötyä ja vessassa käytyä. Oma lapsi hieman päälle vuoden ja tuntuu että nyt vasta alkaa hiljalleen elämä voittamaan, aikaa löytyy yhä enemmän omille jutuille kun lapsi itsenäistyy ja viihtyy pidempiä aikoja itsekseen. Eikö perhe tai mies voi katsoa lapsen perään, että saat omaa aikaa välillä? Oletko kertonut heille, kuinka uupunut olet?
Mun mielestä eka vuosi oli hyvin helppo. Toisena vuonna se helvetti sitten alkaa kun lapsi lähtee liikenteeseen, eikä vaan nuku kaiket päivät.
T. Kolme lasta
Se nyt on aivan lapsikohtaista. Esikoinen oli helppo vauva, sain nukkua yöt hyvin, ei herätellyt usein. Kakkosen kanssa ensimmäinen vuosi oli tosi väsyttävä, ihan univelan takia. Hän oli 8 kk kun sain nukuttua ensimmäisen kerran pidemmän jakson yössä, jotain 5-6 h. Yöt helpottuivat vähitellen, mutta tuo kakkonen lähti liikkeelle aikaisin ja kiipeili kaikkialle. Käveli ilman tukeakin jo 9 kk vanhana. Sai olla silmät selässä hänen kanssaan. Kolmosen kanssa oli taas hieman helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaksosten äitinä ei tiedä itkeä vai nauraako näille aloituksille. Ymmärtäisin, jossa kyse olisi koliikkivauvasta tai sairaasta vauvasta (onneksi ei) tai edes vauvasta, joka valvoo ja valvottaa yöt.
Aika moni vauva valvottaa öisin. Päiväunetkin voivat olla alle tunnin mittaisia.
Hei sinä! Mulla oli ihan sama tilanne, tuntui ettei tästä yli pääse mutta sit kun se lapsi on pikkusen isompi niin kaikki helpottuu. Mulla ei ollut kunnon yõunia 4 vuoteen kun oli 2 pientä mutta oon vielakin hengissä. Se on ihan kauheeta välillä mutta se kannattaa x
Vierailija kirjoitti:
Kaksosten äitinä ei tiedä itkeä vai nauraako näille aloituksille. Ymmärtäisin, jossa kyse olisi koliikkivauvasta tai sairaasta vauvasta (onneksi ei) tai edes vauvasta, joka valvoo ja valvottaa yöt.
Toivottavasti tunnevammaisyys ja empatiakyvyttömyys ei periydy.
Eikö 9 kk voi laittaa jo päiväkotiin? Tässä tilanteessa se saattaisi olla hyvä ratkaisu, sillä Ap vaikuttaa masentuneelta ja tarvitsisi aikaa paranemiseen.
Minkä ikäinen Ap:n vauva tarkalleen on?