Lue keskustelun säännöt.
Olen alle vuoden ikäisen vauvan äiti enkä jaksa enää yhtään
20.05.2025 |
Sosiaalitoimi tyrkyttää keskusteluita. Ihan kuin jokin keskustelu mitään auttaa. Ihan kuin se jo auttaisi mihinkään. Tosiasiassa olen vain loputtoman väsynyt.
Kommentit (162)
Tsemppiä!
Ensimmäisen vauvan kanssa itse ainakin olin todella väsynyt. Kaikki uuden opettelua, ei seuraa päivisin. Elämä oli tylsää ja olin todella ahdistunut kun elin vain lasta varten. Innolla palasin töihin vauvan ollessa 9kk. Mies jäi kotiin hoitamaan lasta.
Seuraava vauva oli koliikkivauva ja silti henkisesti oli helpompaa, fyysisesti olin väsyneempi koska pääsin joka yö vasta klo 1 nukkumaan ja vauva heräsi tiheästi, esikoinen pakotti nousemaan klo 5-6 välillä ylös.
Kaikesta huolimatta lapsia tuli tämän jälkeen vielä 3 lisää.
Vanhemmuuteen kasvaa ja itsellä jokainen lapsi on tuntunut edellistä helpommalta. Kolmannen kohdalla aloin oikeasti nauttia kotona olosta ja en millään olisi halunnut lopettaa kotiäitiyttä.
-viiden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Kai se oli tiedossa jo kun aloit lasta yrittämään, vai onko olosuhteet jotenkin muuttuneet? Vaikutat masentuneelta, ei se juttelu välttämättä ole huono asia ollenkaan. Ja lääkitys lisäksi? Tsemppiä!
En yrittänyt vaan lapsi oli yllätys kun olin luullut olevani hedelmätön. Lapsi on ihana, mieskin on ja perhe mutten silti tunne, että oikein jaksan. Ei ole oikein mitään omaa elämää enää.
AP
Ei sinulla olekaan omaa elämää enää. Lapseni ovat minun koko elämäni. Kaikki mitä teen on heitä varten. Mitä helvettiä, minkälainen ihminen elää omaa elämäänsä lastensa kustannuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Kai se oli tiedossa jo kun aloit lasta yrittämään, vai onko olosuhteet jotenkin muuttuneet? Vaikutat masentuneelta, ei se juttelu välttämättä ole huono asia ollenkaan. Ja lääkitys lisäksi? Tsemppiä!
En yrittänyt vaan lapsi oli yllätys kun olin luullut olevani hedelmätön. Lapsi on ihana, mieskin on ja perhe mutten silti tunne, että oikein jaksan. Ei ole oikein mitään omaa elämää enää.
AP
Omaa elämää? Mietipä arvojasi uusiksi, lapsesi elää kuitenkin tärkeitä hetkiä oman kehityksensä kannalta ja kai haluat tarjota lapsellesi mahdollisimman hyvän lapsuuden, olla hyvä äitinä ja vaimonakin?
SINÄ olet elänyt ja ehdit elää itsellesi enemmän, kun lapsi kasvaa. Jos et ole masentunut tai muuten sairas, niin kyse on kuitenkin paljolti arvovalinnoista ja omasta asenteesta.
Listaa vaikka paperille, mitä hyvää lapsi tuo elämääsi esim. rakkautta yms. ja mitä kivaa voisitte tehdä yhdessä ja koko perheenäkin.
Sovi lastenhoitoapua (kai miehesikin voi lasta hetken vahtia) esim. liikunnan, elokuvien tms. ajaksi. Aloita jokin liikuntaprojekti, voit jumpata kotonakin. Kun vauva nukkuu, voit myös opiskella esim. vieraita kieliä, opiskella avoin yo/AMK etc. Lue, kuuntele äänikirjoja, podeja jne. Hoitaa kauneuttasi naamion yms., jos sellainen kiinnostaa. Tai vain rentoudu ja nauti hetken rauhasta.
Ja Jeesus auttaa aina, jos vain haluat - lapset ovat Jumalan lahja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Kai se oli tiedossa jo kun aloit lasta yrittämään, vai onko olosuhteet jotenkin muuttuneet? Vaikutat masentuneelta, ei se juttelu välttämättä ole huono asia ollenkaan. Ja lääkitys lisäksi? Tsemppiä!
En yrittänyt vaan lapsi oli yllätys kun olin luullut olevani hedelmätön. Lapsi on ihana, mieskin on ja perhe mutten silti tunne, että oikein jaksan. Ei ole oikein mitään omaa elämää enää.
AP
No tekeekö se mies mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Onko lapsi siis jotenkin vammainen? Eihän normaalin tervettä lasta nyt seuraavia 18 vuotta joudu hoitamaan iltaisin, lapsihan kasvaa. Onko tämä provo? Jos käyt töissä niin miksi pitäisi opiskella?
Muistan ajatteeni myös että sitä täytyy hoitaa 18 vuotiaaksi. Mikäli väsyneiden aivojen pieru..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Kai se oli tiedossa jo kun aloit lasta yrittämään, vai onko olosuhteet jotenkin muuttuneet? Vaikutat masentuneelta, ei se juttelu välttämättä ole huono asia ollenkaan. Ja lääkitys lisäksi? Tsemppiä!
Höpö höpö nyt kummallekin. Todellakaan ei tarvitse "lasta" hoitaa seuraavaa 18 vuotta. Kun lapsi täyttää kolme, alkaa kummasti helpottaa, joten siinä suhteessa ap voi hengähtää. Ei tarvii 18 vuoden päästä illalla, kun tulee töistä alkaa "lasta" hoitamaan. Se hoitaa silloin jo itse itsensä.
Väsymys helpottaa, kun lapsi alkaa nukkumaan yönsä ja saa itseki nukkua. Lapsen kanssa on ihan mukavaa iltaisin töiden jälkeen puuhailla, kun ei ole enää rättiväsynyt koko ajan.
Minä ainakin viihdyin omien lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Olisit miettinyt tuota ennen lisääntymistä, nyt on myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isää? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Voisivat auttaa.
On kyllä. Minäpä vain tajusin, että seuraavat 18 vuotta käyn töissä ja illat hoidan lasta. En nytkään jaksa esim. opiskella tai tehdä mitään itseäni miellyttävää.
AP
Kai se oli tiedossa jo kun aloit lasta yrittämään, vai onko olosuhteet jotenkin muuttuneet? Vaikutat masentuneelta, ei se juttelu välttämättä ole huono asia ollenkaan. Ja lääkitys lisäksi? Tsemppiä!
En yrittänyt vaan lapsi oli yllätys kun olin luullut olevani hedelmätön. Lapsi on ihana, mieskin on ja perhe mutten silti tunne, että oikein jaksan. Ei ole oikein mitään omaa elämää enää.
AP
Omaa
Onpa järkyttävä ja vastenmielinen ajatus, että oma elämä pitää pitää täysin tauolle ja jäihin moneksi vuodeksi lapsen takia. Miksi miehiltä ei koskaan vaadita tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehdä lapsia tuollaisen miehen kanssa joka ei hoida vauvaa? Kai te keskustelitte asiasta etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka varmasti väsyttää ja sossut sun muut hävettää sun olis tarpeen saada vertaistukea. Mene mihin vaan perhekerhoon tai avoimen päiväkodin kerhoon, vauvameettiin ja aloita vauvan kanssa harrastuksia tai pyydä niihin sieltä sossutoimesta rahaa. Huutavan piltin hoitaminen käy voimille..voi masentua.
Ylipäänsä en ymmärrä miksi noille äideille ei tarjota ensisijaisesti kotipalveluakin ennen jotain yhteisiä harrastuksia vauvan kanssa?! Taidetta, musiikkia ym. Vauva voi käyttäytyä eri tavalla köllötellessään villillä, kuin kotona jos sillä on muuta seurattavaa. Äiti taas päästessään muiden vertaisten seurassa näkee ne eri valossa kuin kotona.
Kuka hankkii lapsia isä-ikiteinin kanssa, joka ei OMAA lastaan halua hoitaa. Omaa aikaa kyllä jää, kun suunnittelee elämänsä ja jakaa vastuut oikeudenmukaisesti. Vauvan imettäminen on vain äidin velvollisuus ja oikeus.
Yhdessä voi liikkua ulkona vaunujen kanssa. Vauvan uniaikaan voi opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monet isät osallistuu.
Osallistuu! Passiivinen verbi, p.o. omistautuu omille lapsilleen niin paljon kuin mahdollista, tekee kotitöistä niin paljon kuin ehtii ja ennen kaikkea lapsen hoidosta ja lekittämisestä, iltatoimista jne.
Tuo osallistua-sana on kamala. Osallistua voi vaikka poliittiseen keskuateluun, mutta EI oman perheensä elämään ja touhuihin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun oli neljä alle kouluikäistä lasta kaksoset oli vauvoja toinen söi kahden tunnin välein ja toinen kolmen tunnin välein, minulle tarjottiin avuksi perhekahvilaa kun siellä käy muitakin lapsiperheen äitejä, ihanko oikeasti se auttaa univelkaan että menen johonkin mikä on lapsia täynnä ?
Tää. Jos on nukkunut kuukauden verran kolme tuntia yössä, mulle tarjottiin hyvinvointineuvolan ryhmää.
Miten vitussa se olis auttanut? Sekin aika olis ollut pois siitä, että ihan zombiena taisteli pyykit ja tiskit jotenkuten.
Vierailija kirjoitti:
Ei se rankkuus itseasiassa ole aina tiedossa, kun lasta aletaan tekemään. Kyllä se voi tulla yllätyksenä.
MITEN NIIN? KENELLE se muka tulee yllätyksenä? Tietoa on nykyään (neuvolan lisäksi) internettikin täynnä - myös niille, joilla ei ole siskon vauvoja tai ystävän vauvoja lähistöllä! Ja ainakin yli puolella nuorista naisista on myös ÄITI joka voi kertoa, millaista se olo pienen vauvan kanssa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rankkuus itseasiassa ole aina tiedossa, kun lasta aletaan tekemään. Kyllä se voi tulla yllätyksenä.
MITEN NIIN? KENELLE se muka tulee yllätyksenä? Tietoa on nykyään (neuvolan lisäksi) internettikin täynnä - myös niille, joilla ei ole siskon vauvoja tai ystävän vauvoja lähistöllä! Ja ainakin yli puolella nuorista naisista on myös ÄITI joka voi kertoa, millaista se olo pienen vauvan kanssa oli.
Onko kiva yrittää päteä. Pysyn mielipiteessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se rankkuus itseasiassa ole aina tiedossa, kun lasta aletaan tekemään. Kyllä se voi tulla yllätyksenä.
MITEN NIIN? KENELLE se muka tulee yllätyksenä? Tietoa on nykyään (neuvolan lisäksi) internettikin täynnä - myös niille, joilla ei ole siskon vauvoja tai ystävän vauvoja lähistöllä! Ja ainakin yli puolella nuorista naisista on myös ÄITI joka voi kertoa, millaista se olo pienen vauvan kanssa oli.
Mites veljen lapset ja isä. Ainniin mutta sinä katkero hoidit lapset yksin.
Onko lapsi siis jotenkin vammainen? Eihän normaalin tervettä lasta nyt seuraavia 18 vuotta joudu hoitamaan iltaisin, lapsihan kasvaa. Onko tämä provo? Jos käyt töissä niin miksi pitäisi opiskella?