Moni saa perinnön liian myöhään
Eläkeläisillä on keskimäärin paljon varallisuutta. Nyt heidän lapsensa kasvattavat omia lapsiaan pätkätöiden ja hallituksen leikkausten keskellä ahdistavassa epävarmuudessa. Perheet kärsivät. Perintö tulee paljon myöhemmin.
Miksi nämä eläkeläiset eivät auta lapsiaan nyt?
(Ja kyllä tiedän että kaikilla ei sitä varallisuutta ole mutta miksi ne eivät auta jotka pystyvät)
Kommentit (207)
Avustan nyt töissä ollessa, mutta eläkkeelle jäädessäni pistän rahahanat kiinni. Tulot kuitenkin tippuu sen verran paljon.
Lääkärit, hoivapalvelut, kuljetukset, asuminen,, lainat... Talon tai osakkeen arvo pudonnut, riitoja... Moni saa tyhjän.
Kyllä moni auttaa ja sitten moni ei auta.
Ne jotka ei auta, on kyllä V*TUN itsekkäitä. Sietäis hävetä......
Ainakin minä ja monet muut antaa perintönsä mennä suoraan omille lapsileen eli vanhempien lapsenlapsille. Lapsenlapsilla on ikänsä takia paljon enemmän sille rahalle käyttöä! Kun vanhemmat kuoleee, niin keskimäärin ihminen on 50+ ja omat lapset jo muuttaneet pois kotoa, asuntolainat maksettu, hyvät palkat jne. Ja omat lapset ovat vasta itsenäistymässä ja hankkimassa kotia, työuransa alussa jne. He tarvitsevat sitä rahaa. Kun lapsenlapsia on useampi, niin perintöverotkin tulee optimoitua, ei makseta kaksi kertaa perintöveroa ja jokaisella on osuus, josta ei mene edes perintöveroa. Eli yksi sukupolvi kannattaa skipata!
Joo me 60-70 luvuilla syntyneet jäädään perinnöistä välistä, kun vanhempamme 30-50 luvuilla syntyneet elää porskuttavat tyytyväisinä satavuotiaiksi. Kuollaan varmaan itse ensin. Ei me liki kasikymppisenä enää perinnöillä mitään tehdä. Jää seuraavalle sukupolvelle.
Tuskin on perintöä tulossa kuin aikojen päästä vanha talo maalla, jos joku lapsistani tai tulevista lapsenlapsistani haluaa sen niin hyppäytetään perintö sukupolvien yli.
Itse yritämme toimia niin että perintö jaetaan ajoissa eikä sitten kun saajat on eläkeläisiä, nytkin juuri aikuistuneilla lapsilla riittää kyllä menoja.
Tälläkin hetkellä yksi sukulainen odottaa kieli pitkällä vanhempiensa (pientä) perintöä, on odottanut koko ikänsä eikä ole tehnyt itse mitään oman elantonsa eteen, tosiasiassa se alkkis kuolee varmaan ennen vanhempiaan.
Itse tulen kyllä aina auttamaan lastani niin paljon kun vain pystyn silloinkin kun hän on aikuinen. Miksi tämä ei ole kaikille itsestäänselvää?
Lahjoitin siskontytölle ikä 31 vuotta ison summan etukäteisperintönä ja järjestin hänen lainat asunnon ostoa varten. Nyt hän tarvi apua, ei sitten kun olen poissa.
Valitettavasti esimerkiksi muistisairaus tekee joistakin vain entistä pihimpiä. Teoriassa voisi ostaa siivousta ja hoitoa omilta lapsiltaan, jolloin varallisuus säilyisi suvussa. Kaikki hyötyisi vähän.
Mutta tähän ei sen pihiyden vuoksi kykene. Vanhus saattaa jopa kuivatella omia vaippojaan ja asua ihan paskan seassa kirjaimellisesti.
No tietysti tilanteessa se lapsi ei ehkä ehdi auttamaan, kun pitää hoitaa omat työt ja elanto.
Vierailija kirjoitti:
Joo me 60-70 luvuilla syntyneet jäädään perinnöistä välistä, kun vanhempamme 30-50 luvuilla syntyneet elää porskuttavat tyytyväisinä satavuotiaiksi. Kuollaan varmaan itse ensin. Ei me liki kasikymppisenä enää perinnöillä mitään tehdä. Jää seuraavalle sukupolvelle.
No voi kyynel. Tappaako ne sun vanhemmat pitäis?
Eläkeläisten sukupolvet on itsekkäimpiä kaikista sukupolvista. Eläkeläiset äänestäneet tämän hallituksen, jossa yhteiskunnan varat siirretään heidän ikäisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä moni auttaa ja sitten moni ei auta.
Ne jotka ei auta, on kyllä V*TUN itsekkäitä. Sietäis hävetä......
Annat sivistymättömän kuvan itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä moni auttaa ja sitten moni ei auta.
Ne jotka ei auta, on kyllä V*TUN itsekkäitä. Sietäis hävetä......
Well, mun lapsilla on about 50x enemmän varallisuutta kuin mulla ja oian alkavat mulla kitueläkeikä, mut voin sit olla itsekäskin, kun en auta rahalla.
Kaikesta kehtaattekin valittaa, kiittämättömät toisten omaisuuksien kärkkyjät. Toivottavasti vanhempanne ehtivät tuhlaamaan omaisuutensa ennen kuolemaansa.
Osa hyvinkin nuorista ihmisistä nimenomaan haluaa pärjätä itse taloudellisesti. Taloudellinen apu voi olla joskus myös sitouttava taakka sukupolvien välillä. On myös keski-ikäisiä vanhempia, jotka eivät edes ymmärrä, että aikuisten lasten elämän taloudellinen tukeminen kuuluisi jotenkin heille. Meitä on siis eri sukupolvissa moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä moni auttaa ja sitten moni ei auta.
Ne jotka ei auta, on kyllä V*TUN itsekkäitä. Sietäis hävetä......
Mitäpä jos opettelisit tulemaan toimeen omillasi?
Ja kaikki eivät saa centtiäkään perintöä, vaikka jokainen centti, jolla vosiivat edes joskus parantaa taloudellsita asemaansa olsi tervetullut. Mutta ei sitä perintöä myöskään ole mikään velvollisuus jättää. On erikosita kun joskus käy mielessä, että osa laskee ja suunnittelee elämänsä hyvinkin paljonsen varaan, että n.n vuona saa sitten niin ja niin paljon pelkkää perintöä, joka mahdollistaa ja oikeutta sitten siihen tai tähän. - Enkä nyt tarkoita vaikka vain heitä, jotka todennäköisesti tulevat perimään esimerkiksi merkittävän määrän yritysvarallisuutta, jonka perinnön jättäjä toivoo jatkavan toiminaa ja elämää perillisen vetämänä ja johtamana. - Siis toivoo, koska ei hän voi mutkattomasti pakottaakaan perrillistä siihen. että perittävän olsi niin tehtävä, eikä esimerkiksi myydä sitä ja elellä oloneuvoksena ja omistaakseen elämänsä vinkumalla sitä kuinka muut ovat hänen elostaan kateellsiä.
Sinkkumies
Sain perinnön 34-vuotiaana. Mieluummin olisin sen ottanut paljon myöhemmin.