Miksi niin monet naiset on vielä keski-iässäkin äärettömän fiksoituneita ulkonäköönsä?

Ovat reppanoita, joilla ei ole maailmalle muuta annettavaa kuin kaunis kuori. Monella kuori ei ole edes kaunis, ainoastaan siloiteltu versio alkuperäisestä.

Vierailija kirjoitti:

Ovat reppanoita, joilla ei ole maailmalle muuta annettavaa kuin kaunis kuori. Monella kuori ei ole edes kaunis, ainoastaan siloiteltu versio alkuperäisestä.

Sulla onkin sitten maailmalle jaettavana hyvää mieltä, eikäku

Okei...Eli palstan perusteella nainen on reppana, jos EI huolehdi ulkonäöstään noin 35-40 -v. asti, ja hän on reppana myös silloin, jos huolehtii ulkonäöstään tämän jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Ovat reppanoita, joilla ei ole maailmalle muuta annettavaa kuin kaunis kuori. Monella kuori ei ole edes kaunis, ainoastaan siloiteltu versio alkuperäisestä.

Reppana on se, joka ei ymmärrä, että ulkonäkö ei kerro mitään sisimmästä, arvoista tai muustakaan. Ja se joka ei ymmärrä, että nykymaailmassa naisten ei tarvitse elää muiden mielipiteiden mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän itsestäni näin 45-vuotiaana huolta kyllä muuten (normaalipaino, säännöllinen liikunta, hieroja, kampaaja, meikkaan myös ja käytän kivoja vaatteita) mutta pistos- tai täytehoitoihin minua ei saa. Tunnen useita itseäni reilusti nuorempiakin jotka on sen rallin aloittaneet eivätkä pysty lopettamaan.

Minä sen sijaan keskityn suojaamaan ihoani auringolta ja kannan vähäiset juonteeni ylpeänä. 

Siksi ajattelet noin kun sinulla on vasta vähäisiä juonteita 45-vuotiaana.

Ajattelepa jos iässäsi olisi geneettisistä syistä jo helttakaula, buldogin posket jne niin olisi kyllä eri ääni kellossa sinullakin ja aika kohotukseen jo varattuna.

Eri, mutta mulla on ollut tuommoiset jostain 35-vuotiaasta asti, koska lihoin sairauden takia 60 kg, ja lääkkeet saatuani laihdutin pois. Tyhjät ryppyiset nahat jäi, myös poskille ja kaulalle ja leukaperiin. En ole ikinä harkinnutkaan mitään kohotuksia. Iloitsen vaan siitä, että normaalipainoisena ei ole kipuja ja jaksaa liikkua, toisin kuin aikoinaan sairaalloisessa ylipainossa. Ulkonäöllä ei ole minulle tuon taivaallista merkitystä. Toki siis töihin pukeudun siististi ja olen puhdas, mutta ei tarvi olla kaunis eikä nuoren näköinen.

Ei tarvitse ottaa, jos ei halua. Saa ottaa, jos haluaa. Se on se vapaus valita, mikä on hieno juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän itsestäni näin 45-vuotiaana huolta kyllä muuten (normaalipaino, säännöllinen liikunta, hieroja, kampaaja, meikkaan myös ja käytän kivoja vaatteita) mutta pistos- tai täytehoitoihin minua ei saa. Tunnen useita itseäni reilusti nuorempiakin jotka on sen rallin aloittaneet eivätkä pysty lopettamaan.

Minä sen sijaan keskityn suojaamaan ihoani auringolta ja kannan vähäiset juonteeni ylpeänä. 

Siksi ajattelet noin kun sinulla on vasta vähäisiä juonteita 45-vuotiaana.

Ajattelepa jos iässäsi olisi geneettisistä syistä jo helttakaula, buldogin posket jne niin olisi kyllä eri ääni kellossa sinullakin ja aika kohotukseen jo varattuna.

Eri, mutta mulla on ollut tuommoiset jostain 35-vuotiaasta asti, koska lihoin sairauden takia 60 kg, ja lääkkeet saatuani laihdutin pois. Tyhjät ryp

Sähän saat tehdä miten tykkäät. Samoin kuin muutkin. 

Kun on elänyt keski-ikään asti, kiinnostaa vähemmän ja vähemmän mitä joku on musta mieltä. Otan botoxia jos otan tai jätän ottamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Todella outo kysymys. Miksi kukaan haluaisi antaa periksi, jos voi tehdä asioita pysyäkseen elinvoimaisen ja virkeän näköisenä? En nyt viittaa noihin pistoshoitoihin, vaan yleensä siihen asenteeseen, että keski-ikäisen naisen ei pitäisi enää olla ulkonäöstään kiinnostunut.

N49

Itse N51, ja kyllä minusta jotenkin tuntuu surulliselta, jos joku kokee, ettei voi olla ikääntynyt ulkoisesti JA elinvoimaisen ja virkeän näköinen. Kyllä voi. Itse ainakin vaan pidän huolen siitä, että elän niin että koen itseni elinvoimaiseksi ja virkeäksi, ja kyllä se näkyy päältäkin, silti vaikkei toki samalla tavalla kuin nuorena, esim. on mulla silmäpussit ja ryppyjä. Mutta jokainen ymmärtää, ettei kyse ole väsymyksen vaan iän merkeistä, kun on harmaitakin tukassa ja muita ikääntymisen merkkejä. Vastustan aktiivisesti sellaista ajattelua, että iän merkit pitäisi yrittää torjua, koska ne samaistetaan väsyneen tms. näköisyyteen. Ehkä silloin, kun ikä alkaa ensimmäistä kertaa usein esivaihdevuosissa näkyä, niin jotkut voi kuvitella, jos ei ole aikoihin nähnyt, että ai, sinä olet väsynyt varmaan, silmäpussitkin, mutta siihen äkkiä totutaan että ei kun se on se ikä, joka alkaa pian muutenkin näkyä.

Mä olen siinä mielessä ulkonäöstä kiinnostunut, että tykkään kauniista, ikäisilleni mielestäni sopivista vaatteista ja hiusmalleista. Mutta nuoremman näköisyys ei kuulu listalleni. Päinvastoin, haluan olla anti agen sijaan pro age, löytää tien näyttää avoimesti ikäisenäni harmoniselta ja kivalta. Mulla tähän kuuluu myös, etten esim. värjää harmaita hiuksia peittoon, vaan sovitan vaatetusvärit vaalenneeseen yleisilmeeseen. Minusta nainen voi näyttää missä iässä tahansa upealta, myös ikääntymisen merkkien kanssa. Äitini on vielä 80-vuotiaana erittäin elegantti ja kaunis ihminen, vaikkei ole koskaan pyrkinyt näyttämään nuoremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaan opittu jo pienestä pitäen että naisen tärkein tehtävä on näyttää hyvältä. 

Biologisesti naisen tärkein tehtävä on näyttää seksuaalisesti haluttavalta.

Tämähän on päin vastoin. Urokset ovat ihmisissäkin isompia ja näyttävämpiä ja yrittävät kaikkia naaraita. Vaatimattomaamman näköiset naaraat valitsevat.

Isommat rinnat, kasvojenkohotus ja niin edelleen. Noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän täällä vouhkataan, kun naiset ovat niin tylsiä ja arkisia ja siellä Ulkomailla syrjäkylien mummotkin ovat niin tyylikkäitä.

Sanokaa nyt, mitä nainen saa tehdä. Kaikki on väärin. 

 

Kyseletkö vauvapalstalta lupaa tekemisillesi? 

Ei. Se oli sarkasmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaan opittu jo pienestä pitäen että naisen tärkein tehtävä on näyttää hyvältä. 

Biologisesti naisen tärkein tehtävä on näyttää seksuaalisesti haluttavalta.

Aloitus taisi koskea keski-ikäisiä? Millä logiikalla niidenkin tärkein tehtävä on aina vaan näyttää haluttavilta? 

Biologisessa mielessä naaraille on kauheinta olla seksuaalisesti näkymätön.

Minusta on nimenomaan aivan ihanaa olla "seksuaalisesti näkymätön". Vihdoinkin saa olla rauhassa. N42

Tämä. Varsinkin kun lisääntymiset on jo lisäännytty parikymmentä vuotta sitten, niin miten ihmeessä mun tehtävä olisi olla seksuaalisesti haluttava? Eikö biologisessa mielessä seksuaalinen haluttavuus liity siihen, että saisi hyvägeenisen partnerin jonka kanssa tehdä jälkeläisiä. En minä viisikymppisenä niitä enää voi tehdä. Minun tehtäväni on nyt antaa panokseni yhteiskunnalle muissa rooleissa kuin ensisijaisesti äitinä - aikuiset lapset on jo erittäin itsenäisiä. Minä keskityn uraan ja harrastuksiin ja kansalaisaktivismiin nyt. En haluaisi olla seksuaalisesti näkyvä, koska se kiinnittäisi huomion ihan vääriin asioihin. Nuorena se oli iso ongelma, että esim. miesvaltaisella alalla töissä ei otettu vakavasti ja tasavertaisena asiantuntijana, koska olin "söpö" nainen isoilla tisseillä ja kullanvärisellä pitkällä tukalla. Onneksi neljänkympin paikkeilla se loppui, ja saan olla vain "yksi jätkistä".

Vierailija kirjoitti:

Koska ulkonäkö on tärkein asia, mikä naisella on tarjottavana maailmalle.

No ei :)

Minulle tärkeintä on olla niin hyvä ihminen kuin mahdollista, rakastava ym. Tämä kaikessa, niin työssäni, puolisona, äitinä kuin kaupan asiakkaanakin.

ystävällisyyttä tarjolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaan opittu jo pienestä pitäen että naisen tärkein tehtävä on näyttää hyvältä. 

Biologisesti naisen tärkein tehtävä on näyttää seksuaalisesti haluttavalta.

Aloitus taisi koskea keski-ikäisiä? Millä logiikalla niidenkin tärkein tehtävä on aina vaan näyttää haluttavilta? 

Biologisessa mielessä naaraille on kauheinta olla seksuaalisesti näkymätön.

Nämä saa alapeukutuksia, mutta kun ympärilleen katsoo, niin aika moni nainen tämän mukaan toimii. Naisen haluttavuus (ja naisen norminmukaisuus) on todella tärkeä asia monille naisille sekä itsensä että muiden naisten kohdalla. On siis miehillekin, mutta ei tästä voi vain miehiä syyttää.

Itse olen nelikymppinen, ja alan havahtua tähänkin asiaan nyt. Kuinka paljon olenkaan käyttänyt oman seksikkyyteni miettimiseen, vaikka olenkin naisten joukossa enemmänkin asiakeskeinen uranainen. Se alkaa tuntua vähän hölmöltä.

 

Vierailija kirjoitti:

Isommat rinnat, kasvojenkohotus ja niin edelleen. Noloa.

? Minun keski-ikäisissä tutuissa kyllä ennemmin pienennetään rintoja, yksikään ei ole suurentanut.

Jos nuorekkuutta mietitään, niin pienet on tyttömäisemmät. Tosin se ei ole ollut syy leikkauksiin, vaan niskakivut ym.

Mielestäni nainen joka kantaa ryppynsä kunnialla on aika hiton seksikäs. Päinvastainen esimerkki on Madonna joka näyttää elävältä muumiolta. Madonna oli freshhi joskun 80 luvun lopussa.

M47

Minun ulkoisesti paras puoleni on seksikkyys, vaikken haluaisi... En voi mitään että olen hoikka mutta muodokas. Edes naaman rumuus ei tunnu haittaavan, mutta toisaalta, ei minua kiinnosta ilahtuneet katseet. Kunhan kerroin, että seksikkyys ei välttämättä katoa nelikymppisenä.

Tärkeimmät tehtävät minulla elämässä olla hyvä puoliso, isojen lasten äitinä olo ja työssä panokseni antaminen. Mutta ei kai tähän tarvitse olla "hyvä jätkä"? Surullista jos ei naisena saa olla...

N56

Sehän on vain hyvä, että joillakin rikkailla on laittaa rahaa niihin hoitoihin ja tukevat sen alan yrittäjiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outo kysymys. Miksi kukaan haluaisi antaa periksi, jos voi tehdä asioita pysyäkseen elinvoimaisen ja virkeän näköisenä? En nyt viittaa noihin pistoshoitoihin, vaan yleensä siihen asenteeseen, että keski-ikäisen naisen ei pitäisi enää olla ulkonäöstään kiinnostunut.

N49

 

Itse N51, ja kyllä minusta jotenkin tuntuu surulliselta, jos joku kokee, ettei voi olla ikääntynyt ulkoisesti JA elinvoimaisen ja virkeän näköinen. Kyllä voi. Itse ainakin vaan pidän huolen siitä, että elän niin että koen itseni elinvoimaiseksi ja virkeäksi, ja kyllä se näkyy päältäkin, silti vaikkei toki samalla tavalla kuin nuorena, esim. on mulla silmäpussit ja ryppyjä. Mutta jokainen ymmärtää, ettei kyse ole väsymyksen vaan iän merkeistä, kun on harmaitakin tukassa ja muita ikääntymisen merkkejä. Vastustan aktiivisesti sellaista ajattelua, että iän merkit pi

Sulle suotakoon tuo mielipide, jollekin muulle sitten erilainen. Jokainen tyylillään