Lapsi ei ollutkaan oma

Vierailija kirjoitti:

Ja lapsesta ja lapsen tunteista et siis välitä pätkän vertaa kun selvisi että ei olekaan "omien kupeiden hedelmä"?

Nyt on sinulle täysin merkityksetön vaikka olet tähän saakka kohdellut kuin omaa lasta kohdellaan? 

Ei tuossa mitään väärää tai outoa. Eivät muiden lapset ole yhtä tärkeitä kuin omat.

Vierailija kirjoitti:

Minkäikäinen lapsi on? Minusta sinun tulee ottaa huomioon lapsen tunteet tässä irtautumisprosessissa, kun olet päättänyt irrota. Vauva, pikkulapsi unohtaa nopsaan, mutta isompi kokee tulleensa hylätylsi.

Minusta tuo on kamala pettämisenlaji puolisolle, jos uskotellaan, että lapsi on puolison, vaikka olisikin jonkun muun. Itse olen nainen enkä ymmärrä naisten petollisuutta tässä asiassa.

Toki niinkin voi käydä, että asiat puhutaan rehellisesti ja puoliso hyväksyy toisen miehen lapsen.

Ei tule ottaa huomioon, lapsen tunteet ovat oikeiden vanhempien vastuulla.

Kuitenkin mediassa jatkuvasti hehkutetaan joitakin yhden illan tinder-suhteita ja vapaa seksi on lehtien mukaan tärkeintä maailmassa.  Sitten voi käydä näin, ja lapsihan tässä kärsii.  Etkö muka itse seurannut, koska nainen olisi tullut raskaaksi,  täsmäsivätkö ajat edes vai odottiko naisesi lasta pari vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Joo, mäkin tiedän sellaisen tapauksen, jossa kaksi tytärtä on ihan erinäköiset keskenään. Toisessa on selvästi isänsä piirteitä, mutta toisesta en löydä niitä yhtään. Noiden vanhempien parisuhde päättyi siihen, kun vaimo jäi toisen kerran pettämisestä kiinni. Väkisin tulee mieleen, että onkohan tuo toinen tytärkin jonkun sellaisen pettämisen tulosta, mistä ei jäänyt kiinni.

Ei ulkonäkö sitä kerro onko miehen lapsi vai ei. Tuolla logiikalla voisi mun tyttärestä sanoa, että en ole hänen äitinsä koska on niin isänsä näköinen. 
Mun sisko on meidän äidin äidin näköinen. Ajatella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lapsesta ja lapsen tunteista et siis välitä pätkän vertaa kun selvisi että ei olekaan "omien kupeiden hedelmä"?

Nyt on sinulle täysin merkityksetön vaikka olet tähän saakka kohdellut kuin omaa lasta kohdellaan? 

Tämä yllä oleva on petturinaisen puhetta. Vaikka olen nainen, ymmärrän miestä, joka ei halua olla tekemisissä toisen miehen siittämän lapsen kanssa.

Mä en ymmärrä. Mulla on yksi lapsi ja tietysti naisena tilanne ei ole sama kuin ap:lla, mutta jos kuvittelen vaikka tilannetta, jossa mies olisi salaa käynyt vaihtamassa vauvan synnärillä toiseen ja nyt olisin neljä vuotta kasvattanut väärää lasta. Olisi järkyttävä tilanne ja luotto mieheen olisi iäksi mennyt, mutta en mä sitä mun vaihdokasta voisi hylätä, koska olen rakastanut häntä neljä vuotta omanani. Olisi täysin mahdotonta, että katkaisisin sen syvän rakkauden siteen kuin veitsellä leikaten. Mä olisin silti sen lapsen äiti, vaikka se ei biologisesti olisikaan minun.

Et lähtisi etsimään biologista lastasi, jos olisi mahdollisuus löytää hänet?

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä on, mutta kun tälläistä sattuu oikeasti niin oon miettinyt miten mies suhtautuu tiedon jälkeen lapseen. Onhan se nyt hirveä tilanne saada tietää että lapsi ei olekaan oma, mutta jos sitä on hoitanut ja kasvattanut kuin omanaan niin pystyykö lapsen "hylkäämään" kuinka helposti. Tämä on täysin neutraali kysymys eikä tarkoitus saada naislaumaa haukkumaan miestä.

Olisko täällä ihan sattumoisin miestä paikalla jolle on näin käynyt, tai jotain henkilöä jonka tutulle/sukulaiselle on tämmöinen tapahtunut.

Varmaan riippuu ajasta ja olosuhteista. Jos lapsi on kovin pieni, lienee kaikille osapuolille parasta, että lapsi voi olla biologisten vanhempiensa kanssa ja yleensä elättäjäksi huijattu "isä" poistuu kuvioista. 

Tiedän ihan vapaaehtoisia perheitä, joissa on adoptiolapsia tai sijaislapsia, ja melkoista säätöä on välillä ollut erityisesti teini-iässä. Yksi tapaus katkaisi välit sijaisvanhempiinsa, ja etsi biologisen isänsä (äiti oli mt-tapaus, jolta lapsi otettu huostaan). Jo nuorempana oli selkeää kitkaa ns. "oikeiden lasten" ja sijaislasten dynamiikassa. Lapsi kyllä huomaa, että nuo pennut näyttävät vanhemmiltaan, ja minä en. 

Toinen tapaus oli lapsettomalle hyväosaiselle parille adoptoitu lapsi, joka alkoi käyttää huumeita ja ajautui huonoon seuraan. Muutti joksikin aikaa maahan, josta oli adoptoitu, nyt asuu jossain muualla Euroopassa. Ei pidä juuri yhteyttä vanhempiinsa, vaikka olivat hyviä ja rakastavia. Surevat edelleen kovasti.

Kyseessä ei ole pelkästään lapsen "isän" tahtotila, vaan lapsen oma, lapsen äidin ja biologisen isän tai äidin uuden kumppanin tahto tulevat helposti sekoittamaan pakkaa mahdollisine isovanhempineen, jne. 

Ei ole helppo yhtälö tuo. Näin kerran videon, jossa jo eläkeiässä oleva mies kertoi saaneensa tietää, että hänen kaksi aikuista poikaansa eivät oikeasti olleet hänen omiaan. Suhde poikiin oli ilmeisesti hankala, ja he olivat ajautuneet rikoksen polulle. Hän itki kaikkea sitä hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa, jonka oli nähnyt tukeakseen oireilevia poikia taloudellisesti ja henkisesti. Tuossa vedetään samalla koko avioliitto, isyys ja perhe vessasta alas. Ja uutisen kuultuaan lapset usein lähtevät etsimään sitä bioisää, joka ei välttämättä edes tiedä lasten olemassaolosta. Näin tekisin itsekin, jos saisin tietää, että isäni ei ole oikea isäni.

Omaa lastani en voisi näin 10 vuoden jälkeen hylätä, jos hän ei olisikaan oma. Kuitenkin veikkaan, että eron tultua yhteiselo kuivuisi kokoon ajan myötä. Lapsi jäisi todennäköisesti äidilleen, ja ero olisi riitaisa. Kuinka paljon teini-ikäistyvä lapsi haluaisi tavata petettyä miestä, joka on todennäköisesti tuollaisen pommin ja eron jälkeen aivan riekaleina, erityisesti kun hän ei ole biologinen isä? 

Laitat sitten laskun lapsen elatukseen menneistä rahoista tuolle petoseukolle.

Vierailija kirjoitti:

Ja lapsesta ja lapsen tunteista et siis välitä pätkän vertaa kun selvisi että ei olekaan "omien kupeiden hedelmä"?

Nyt on sinulle täysin merkityksetön vaikka olet tähän saakka kohdellut kuin omaa lasta kohdellaan? 

Se nainenhan tässä ei ole välittänyt lapsen, oikean isän tai ap:n tunteista pätkääkään. Hän on ainoa syyllinen tässä ja altistanut lapsen sairaaseen leikkiinsä. Ei ap:lla ole mitään velvollisuutta leikkiä mukana totuuden tultua julki. Ikävää lapselle, mutta syy on yksin äidin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä on, mutta kun tälläistä sattuu oikeasti niin oon miettinyt miten mies suhtautuu tiedon jälkeen lapseen. Onhan se nyt hirveä tilanne saada tietää että lapsi ei olekaan oma, mutta jos sitä on hoitanut ja kasvattanut kuin omanaan niin pystyykö lapsen "hylkäämään" kuinka helposti. Tämä on täysin neutraali kysymys eikä tarkoitus saada naislaumaa haukkumaan miestä.

Olisko täällä ihan sattumoisin miestä paikalla jolle on näin käynyt, tai jotain henkilöä jonka tutulle/sukulaiselle on tämmöinen tapahtunut.

Isäni sai tietää isosiskoni ollessa 11v ettei ole siskon biologinen isä. Olin itse silloin 4v enkä tiedä alkudraamaa, mutta isä on edelleen siskon isä, ihan omasta halustaankin, ja myös sisko pitää isää ainoana oikeana isänään vaikka tietääkin asian.

Ajattelisin sen niin, että jos on normaali lapsen ja vanhemman välinen suhde sekä kiintymys, niin ei lasta voi ihan noin vaan jättää tai hylätä vuosien jälkeen.

Tuo on totta mutta täysin ymmärrän myös jos mies päättää lähteä.  Olen itse mies ja vaikea on ajatella kuinka itse toimisin tuossa tilanteessa.  M37

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näitä sattuu. Sukulainen jäi pettämisestä kiinni, kun lapsi olikin tumma. Asia ei varmasti olisi tullut esille, jos hän olisi pettänyt vaalean miehen kanssa.

Kaksi vaaleaa voi myös saada tumman lapsen

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilanne. Mutta katosiko tunteesi vaimoa ja lasta kohtaan samalla hetkellä, kun sait tietää asiasta? Entä vaimon ja varsinkin lapsen tunteet sinua kohtaan... Lapselle melkoinen suru ja trauma, jos noin vaan yllättäen katoat hänen elämästään, vaikka hänelle olet ollut isä eikä lapsi tietenkään ole millään tavoin syyllinen tapahtuneeseen.

Ja miksi haet tavarasi silloin, kun muu perhe ei ole paikalla? Aiotko ottaa smalla mukaasi myös jotakin sinulle kuulumatontakin?

Et ole varmasti ensimmäinen etkä viimeinen mies, jolle näin on käynyt. Osa ehkä hoitaa asian juuri noin kuin sinäkin, jotkut saavat asian puhumalla edes jonkinlaiselle tolalle, etteivät kaikki ihmissuhteet katkea kuin veitsellä leikaten.

Aika kaksinaismoralismia käyttää lasta aseena ja kiristyksen välineenä ja tämän kyllä Suominaiset osaatte.