Lue keskustelun säännöt.
N38 enkä tiedä haluanko lapsia -- normaalia? (avautuminen)
16.05.2025 |
Olisi ihanaa jos voisi ensin elää kumppanin kanssa ns. huolettomasti ainakin 5-10 vuotta ennen kuin edes harkitsee lapsia. Mutta enää se ei ole mahdollista kun on pitkälle yli 30v ikää. Nyt pitäisi kiirehtiä jos haluaa saada lapsia. Mutta pelottaa että se johtaa huonoihin kumppanivalintoihin koska pitäisi jo heti ensitreffeillä kertoa, mihin projektiin on ryhtymässä. Ei 1-2 vuodessakaan ehdi tutustua kumppaniin ja pitäisi olla valmis luottamaan oma elämä 18v+ vuodeksi toisen käsiin. Siinähän ollaan vielä aika ventovieraita vielä 1-2v seurustelun jälkeenkin.
Tukiverkkoa on vähän enkä tietenkään oletakaan että lapsi olisi muiden vastuulla koska se on omalla vastuulla, mutta käy se silti mielessä kuinka yksin sitä jäisi.
Entä jos erotaankin heti lapsen syntymän jälkeen? Tuntuu että näitä tarinoita on joka puolella ja minähän en yh-äidiksi ala missään olosuhteissa. Sen olen aina tiennyt. Mutta kun asia ei ole minun käsissäni... minkäs minä sille voin? Lasta ei voi palauttaa takaisin, kun lapsenhoito ei tunnu enää mukavalta. Ystäväpiiristäni kuulen jatkuvasti juttuja kuinka rankkaa ja epäreilua lapsiperhe-elämä on... ei se ainakaan rohkaise minua.
Mietin myös lapsen tulevaisuutta. Jos nyt lähden kyseenalaisella motivaatiolla yrittämään lasta, minä varmaan katuisin sitä. Ja sitten kun lapsi syntyy, hän aistii jo nuorena, jos vanhemmat eivät osoita rakkautta. Teini-iässä viimeistään tajuavat, että oli ns. FOMO-lapsi eli neljääkymppiä lähestyvien hätävauva, jota vanhemmat salaa katuvat. Pelottaisi olla tuossa tilanteessa koska se ei ole lapselle oikein. Se tuntuu vaan niin itsekkäältä. Vanhemmuuteen pitäisi haluta 100% ja 99% ei riitä koska se yksikin puuttuva prosentti on väärin lasta kohtaan.
Entä jos taloustilanne huononee entisestään ja lapsille ei ole tarjota muuta kuin ns. välttämätön yhteiskunnan tuella? En haluaisi olla se perhe joka on luokan köyhin ja lapset jäävät paitsi kaikesta mitä muut lapset tekee. Saanko lapset hyvään kouluun jossa ei ole kiusaamista? Pääsevätkö heti töihin, jääkö pätkätyöloukkuun, vai alkaako syrjäytyminen koulun jälkeen? Onko edes halua opiskella? Varsinkin pojilla tämä tuntuu olevan ihan epidemia maailmassa. En voi taata lapselle mitään varmuudella ja pahimmillaan on tarjota näköalaton tulevaisuus. Luultavasti lapsi saisi jonkinlaisen keskivertoelämän mutta voiko siihenkään luottaa? Miksi haluaisin lapselle "vain" keskinkertaisen keskivertoelämän kun sen eteen joutuu nähdä niin paljon vaivaa? Se tuntuu jotenkin epäreilulta ja itsekkäältä että minä teen päätöksen lapsen tulevaisuudesta jo ennen kuin hän on ehtinyt syntyä.
Anteeksi ajatustenvirrasta mutta oli pakko päästä avautumaan. Mielelläni kuulisin muidenkin ajatuksia.
Kommentit (239)
Olen nyt 38 ja esikoinen on 18. Aika on mennyt hyvin nopeasti. Elämästä ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan joten suosittelen vain menemään virran mukana ja lapsi siunaantuu jos on tarkoitus.
On hyvä pohtia asioita monesta näkökulmasta ja kaikki lopputulokset ovat sallittuja.
Lapsen kasvattaminen voi olla haastavaa ja siihen vaikuttaa koko elämä sekä oma, kumppanin ja lapsenkin persoonallisuus.
Yhteiskunta ei ole rakkaudellinen mutta koti voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ottaisit lapsen sijaan koiran?
Koirankin ottaminen on iso elämänmuutos ja iso asia. Koirakin vaatii paljon huomiota sekä läsnäoloa ja koiran hoitaminen ja kouluttaminen on tärkeää vaativaa työtä. Vaikka koirakin on ihana juttu, en vertaisi sitä lapseen ihan täysin. Koira myös sitoo eri tavalla kuin lapsi koko elämänsä ajan. Lapset kasvavat ja itsenäistyvät.
Vierailija kirjoitti:
Naisen ihastuminen mieheen kestää sen 1-3 vuotta. Jos tuossa ajassa ei lasta saa alulle, parisuhteen edellytykset katoavat naisen osalta.
Olet yli 35, joten todennäköisyytesi saada lapsi on jo aika huono.
Jos et jo ole parisuhteessa, kannattaa pikkuhiljaa unohtaa lapsentekohaaveet... Oletko harkinnut hulluksi kissanaiseksi ryhtymistä?
Kuka haluaa tehdä lapsen miehen kanssa alle 3v yhdessäolon aikana? Eihän siinä ehdi toiseen oikeasti tutustua ja sitten ihmetellään, kun mies ei ollutkaan sellainen isä ja puoliso, kuin kuvitteli. Ja sitten jäädään yh:ksi tai onnettomaan parisuhteeseen. Itse sain ensimmäisen lapsen 10 vuoden yhdessäolon, 7 vuoden avioliiton jälkeen. Eikä edes yritetty kauaa, koska ei oltu valmiita ja varmoja siitä, että halutaanko lapsia, ennen kuin siinä ollessani lähempänä 30 vuotta. Toinen syntyi 1,5v ensimmäisen jälkeen.
Aika myöhään olet liikkeellä ap. Enää aivan järjetön onnenpotku voi antaa sinulle mahdollisuuden lapseen hyvän miehen kanssa. Hyvä mies on muutenkin kenelle vaan lähes mahdoton löytää.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Minulla ei ole ikinä ollut mitään kunnollista lisääntymisviettiä vaan lapset ovat aina olleet sellainen ei kiinnosta, en ymmärrä. Kun sukulainen alkoi saada lapsia tuli sellainen lyhyt, vahva vauvakuume mutta se meni ohi heti kun lapsi syntyi. Tuli sellainen tunne että ai, tässäkö tämä nyt oli. Vaikka kyseinen lapsi on sukulainen ja tietenkin siksi rakas, tuli sellainen tunne että tuohan on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin lapset, ja jos hankkisin omia nekin olisi ihan samanlaisia kuin kaikki muut lapset. Sukulainen hankki vielä pari lisää, ja se lisäsi tuota turhuuden tunnetta. En ole kehdannut puhua tästä kenellekään kun en oikein löydä sanoja, lisääntyminen alkoi vaan tuntua pyramidihuijaukselta. Kuin innostuisit jostain harrastuksesta tosi paljon ja tuhansien eurojen käytön jälkeen havahdut ja ajatteletkin että hitto, tämähän on ihan kamalaa.
Itse asiassa sukulaisen lapsi ei ole yhtä rakas kuin oma. Tuota ei voi edes verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kreml maksaa ap:lle näistä kirjoituksista, jotta suomalaisissa naisissa heräisi epäröivä puntarointi lisääntymisen suhteen.
Suomalainen mies voi ihan katsoa peiliin kun miettii syytä, miksi suomalainen nainen epäröi lasten tekoa.
Silti suurin onni ja elämän tarkoitus on se oma perhe. Työ, ystävät jne. tulevat sitten perässä.
Lapset eivät ole mikään vaiva, vaan antavat elämään merkityksellisyyttä ja ihania kokemuksia.
Lisäksi he kasvavat yllättävän nopeasti. Nyt jo aikuisia.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti haluaisit lapsia, sulla olis jo ne. Näin 50+ kun katsoo elämää taaksepäin niin homma ohjautuu pienten valintojen mukana koko ajan oman halun ohjaamana. Ja ne oikeasti itselle tärkeät asiat löytyy.
Jos on pahasti traumatisoitunut lapsuudessa niin elämä ohjautuu isojen mutkien kautta ja omannäköisen elämän löytäminen vie kauan ja tapahtuu vasta myöhemmin kuin keskimäärin. Tai jos on antanut kontrollin elämäänsä jollekin toiselle, ehkä ei löydy koskaan.
Mutta jos olet itsenäistynyt suht normaalisti, etkä kuulu mihinkään kulttiin niin sulla on varmaan kohta 4-kymppisenä suurin piirtein sellainen elämä kuin mitä halusit.
N56
Vierailija kirjoitti:
Silti suurin onni ja elämän tarkoitus on se oma perhe. Työ, ystävät jne. tulevat sitten perässä.
Lapset eivät ole mikään vaiva, vaan antavat elämään merkityksellisyyttä ja ihania kokemuksia.
Lisäksi he kasvavat yllättävän nopeasti. Nyt jo aikuisia.
N51
"Silti"?
Tarkoitatko että muut ihmiset elävät harhassa omine elämäntapineen, mutta sinulla on tiedossa Oikea Totuus (tm) miten ihmisten kuuluu elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika myöhään olet liikkeellä ap. Enää aivan järjetön onnenpotku voi antaa sinulle mahdollisuuden lapseen hyvän miehen kanssa. Hyvä mies on muutenkin kenelle vaan lähes mahdoton löytää.
Vielä vaikeampaa on löytää hyvä nainen.
Sanoisin että jos et tuohon ikään mennessä ole varma, et halua lapsia. Olen ymmärtänyt että vauvakuume on ylitsepääsemätön tunne niille jotka lapsia haluavat. Ja sen ensimerkit ovat ilmoilla joskus teini-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silti suurin onni ja elämän tarkoitus on se oma perhe. Työ, ystävät jne. tulevat sitten perässä.
Lapset eivät ole mikään vaiva, vaan antavat elämään merkityksellisyyttä ja ihania kokemuksia.
Lisäksi he kasvavat yllättävän nopeasti. Nyt jo aikuisia.
N51
Suurin onni siis on oma napa, johon kuuluvat itselle sukua olevat ihmiset. Ystävätkin on vähemmän arvokkaita siksi.
Mä en halua olla tuollainen.
T. yksi fertiili-ikäinen velanainen
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että jos et tuohon ikään mennessä ole varma, et halua lapsia. Olen ymmärtänyt että vauvakuume on ylitsepääsemätön tunne niille jotka lapsia haluavat. Ja sen ensimerkit ovat ilmoilla joskus teini-iässä.
Lapsia halutaan ihan niiden lasten takia, ei minkään "vauvakuumeen" takia. Ihan sairasta tehdä lapsia, jotta saa vauvan, vauva-aika on kuitenkin lyhyt aika lapsen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että jos et tuohon ikään mennessä ole varma, et halua lapsia. Olen ymmärtänyt että vauvakuume on ylitsepääsemätön tunne niille jotka lapsia haluavat. Ja sen ensimerkit ovat ilmoilla joskus teini-iässä.
Lapsia halutaan ihan niiden lasten takia, ei minkään "vauvakuumeen" takia. Ihan sairasta tehdä lapsia, jotta saa vauvan, vauva-aika on kuitenkin lyhyt aika lapsen elämästä.
No vauvakuumeesta lisääntyvät kuitenkin usein puhuvat. Että on hirveä vauvakuume, ja minullekin se kuulemma väistämättä jossain vaiheessa iskee.
Noilla ajatuksilla ja tuolla iällä, anna olla.
Tiedoksi muuten mitään takuita ei ole missään vaiheessa ja kenenkään kanssa että et voisi jäidä yksinhuoltajaksi. Voihan kumppani vaikka menehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että jos et tuohon ikään mennessä ole varma, et halua lapsia. Olen ymmärtänyt että vauvakuume on ylitsepääsemätön tunne niille jotka lapsia haluavat. Ja sen ensimerkit ovat ilmoilla joskus teini-iässä.
Lapsia halutaan ihan niiden lasten takia, ei minkään "vauvakuumeen" takia. Ihan sairasta tehdä lapsia, jotta saa vauvan, vauva-aika on kuitenkin lyhyt aika lapsen elämästä.
No vauvakuumeesta lisääntyvät kuitenkin usein puhuvat. Että on hirveä vauvakuume, ja minullekin se kuulemma väistämättä jossain vaiheessa iskee.
Jos sinun kaverit ja tutut ja muut puhuvat näin ei kannata tehdä johtopäätöksiä että kaikki käyttäytyvät näin. Omisss piireissäni ei tälläistä ilmaisua käytetä, onneksi.
Ei kuulosta, että erityisesti haluaisit lasta. Ilmeisesti sulla ei ole miestäkään, joten voit ihan hyvin unohtaa lapsiasia ja keskittyä mukavampiin juttuihin. Mikään pakko ei ole lapsia tehdä. Eikä kannata varsinkaan, jos ei keksi asiasta mitään hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että jos et tuohon ikään mennessä ole varma, et halua lapsia. Olen ymmärtänyt että vauvakuume on ylitsepääsemätön tunne niille jotka lapsia haluavat. Ja sen ensimerkit ovat ilmoilla joskus teini-iässä.
On vastuutonta tehdä pitkäaikaisia ja peruuttamattomia päätöksiä, jos on minkä tahansa "kuumeen" tai pakkomielteen vaikutuksen alaisena. Hyviä päätöksiä syntyy todennäköisemmin rauhassa miettimällä ja suunnittelemalla vuosia eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että jos et tuohon ikään mennessä ole varma, et halua lapsia. Olen ymmärtänyt että vauvakuume on ylitsepääsemätön tunne niille jotka lapsia haluavat. Ja sen ensimerkit ovat ilmoilla joskus teini-iässä.
Lapsia halutaan ihan niiden lasten takia, ei minkään "vauvakuumeen" takia. Ihan sairasta tehdä lapsia, jotta saa vauvan, vauva-aika on kuitenkin lyhyt aika lapsen elämästä.
No vauvakuumeesta lisääntyvät kuitenkin usein puhuvat. Että on hirveä vauvakuume, ja minullekin se kuulemma väistämättä jossain vaiheessa iskee.
Jos sinun kaverit ja tutut ja muut puhuvat näin ei kannata tehdä johtopäätöksiä että kaikki käyttäytyvät näin. Omisss piireissäni ei tälläistä ilmaisua käytetä, onneksi.
Juu, ihan ekaa kertaa varmaan kuulit koko käsitteestä. :D
Mitäpä jos ottaisit lapsen sijaan koiran?