Lue keskustelun säännöt.
Millaiseksi ihminen voi parhaimmillaan kasvaa vaikeiden kokemusten jälkeen?
14.05.2025 |
Vaikeat kokemukset voivat muuttaa ihmistä monin eri tavoin. Mitä ajattelet millaiseksi ihminen voi parhaimmillaan kasvaa koettelemusten jälkeen?
Kommentit (90)
Oppii myös vihaamaan heitä, joita kohtaan on yritetty opettaa empatiaa. Etenkin, kun jo alun alkaen kyseinen oppi olisi pitänyt suunnata toisaalle.Tällä erää minulta ei liikene liiemmin empatiaa eikä ymmärrystä tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan.
Raskaat kokemukset opettavat itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy vaikka kymmenen vuoden päästä uudestaan
Ehkä se sitten on jo selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi että vaikeudet itsessään aina varsinaisesti kasvattaisi tai kehittäisi ihmistä. Parhaimmillaan ihminen voi vaikeiden kokemusten jälkeen löytää taas omat keinonsa jatkaa ja elää mielekästä elämää niiden kanssa.
Eli elämä on pelkkä varjo siitä mitä olisi voinut olla ilman koettelemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä tähän mennessä kohdannut yhtäkään, joka ei olisi ollut kiinnostavampi, onnellisempi, elämäänsä tyytyväisempi jne. ilman raskaita kokemuksia. T: juuri vaihteeksi kuuntelin bussipysäkillä avautumista elämän koettelemuksista. Ei sillä etteikö minulla olisi samoja kokemuksia, mutta juuri kyseisten kokemusten takia minua kiinnosta kuulla valitusta samoista aiheista.
Varmaan aika moni olisi onnellisempi tai elämäänsä tyytyväisempi ilman niitä raskaita kokemuksia.
Niinpä. En oikein usko, että esimerkiksi perheen menettäminen tekisi kenestäkään sen parempaa tai vahvempaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi että vaikeudet itsessään aina varsinaisesti kasvattaisi tai kehittäisi ihmistä. Parhaimmillaan ihminen voi vaikeiden kokemusten jälkeen löytää taas omat keinonsa jatkaa ja elää mielekästä elämää niiden kanssa.
Eli elämä on pelkkä varjo siitä mitä olisi voinut olla ilman koettelemuksia.
Miten niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkinä esimerkiksi se, että saan jatkuvasti kuulla, että saat olla rauhassa. Tätä ei sanota sillä, että toivottaisiin ns. mieluisaa rauhassa oloa vaan ollaan loukkaantuneita siitä, etten esimerkiksi bussipysäkeillä ja muutoinkaan kaupungilla liikkuessani halua jäädä ventovieraiden elämä on kurjaa ja kaikki huonosti valitusten ja avautumisten kohteeksi. On täysin eri asia kuunnella läheisten huolia ja murheita, kuin joutua tunneroskaämpärikdi kenen satunnaisen taholta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän lukee kommenttaja siitä mitkä olisivat mukamas hyviä puolia, niin sitä enemmän vaikuttaa siltä, ettei todellakaan ole kyse ihmisen itsensä elämää positiivisesti kehittäneistä seikoista vaan selviutymiskeinoista, joita on joutunut omaksumaan pärjätäkseen.
En tiedä. Siksi itse mieluummkin yritän kohdella lähtökohtaisesti kaikkia hyvin, koska en halua kasvattaa hänen kärsimystään ja taakkansa viisastelemalla,. että "kärsi-kärsi kirkkaimman kruunun saat."
On totta, että joistain ihmisistä saattaa hyvion kovassa paineessa jalostua ja kehittyä oikeita timantteja. Mutta ihan liian moni luhistuu ja murentuu ja lopulta särkyy palasiksi jos kohtaa ihan liian paljon paineita ja eritavoin kärsimystä.
Ei se, että esimerkiksi tällä palstalla potkitaan päähän toimeentulotuen varassa eläviä työttömiä tai halveksitaan pienipalkkaisia yksinhuoltajia, joilla on haasteita elämän hallinnan kanssa yrittäessään yksin elättäää perheensä
ihan liian usen tälläkin palstalla luullakseni mitenkään erityisen paljon lisää monenkaan hyvää oloa ja paranna jaksamista.
Olkoonkin, että jotkut onnistuvat kääntämään vaikeudet voittoon ja yltämään käsittämättömiin suorituksiin. - Mutta millaisiin surituksiin ja tekoihin jos he saisivatkin kokea enempi kannustusta kuin halveksintaan enempi tsemppauta kuin päähän potkimistä?
Enkä nyt tarkoitam että ideaali olsi, että ei olisi olemassa miitään tulo tai varallisuus eroja. Totta kai eroja on ja tulee varmasti olla jatkossakin. Mutta sitlti yhteiskunan sivistyksestä kertoo paljon se kuinka se kohtelee ja miten se huomioi heidät, joilla oletusarvosiesti menee kaikkein heikoiten.
Henkilökohtaisesti en usko siihen, että kaikkein suurimpien tulo ja varallsiuus erot olisivat tae suurimpaan onneen ja tyytyväisyyteen ajatuksella, että kuka tahansa voi saada mitä tahansa kunhan vain itse tekee, eikä muista tarvitse isommin välittää, jolloin jokainen yhteispottiin koottu vero centti tai euro on henkilökohtaine loukkaus ja isonveljen (tai siskon) kiusantekoa ja tarpeetonta tasapäistämistä.
Pätkätöihin tuomittu maisteri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistakin "helppo elämä" voi tehdä hemmotellun, mutta pääsääntöisesti kaikki traumat rikkoo. Isot traumat rikkoo isommin. Haasteet puolestaan toki voi kouluttaa. Jos itsellä kurjaa, auttaa se jota kuta tajuamaan, että muillakin voi olla. Toisaalta ihan riittävästi on "minä ja minun ongelmat" -tyyppejä, vaikka ne ongelmat olisikin oikeita.
Väittäisin, että elämänhankaluudet ei tee itsessään kenestäkään parempaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Joistakin "helppo elämä" voi tehdä hemmotellun, mutta pääsääntöisesti kaikki traumat rikkoo. Isot traumat rikkoo isommin. Haasteet puolestaan toki voi kouluttaa. Jos itsellä kurjaa, auttaa se jota kuta tajuamaan, että muillakin voi olla. Toisaalta ihan riittävästi on "minä ja minun ongelmat" -tyyppejä, vaikka ne ongelmat olisikin oikeita.
Väittäisin, että elämänhankaluudet ei tee itsessään kenestäkään parempaa ihmistä.
Onkohan esimerkiksi Indonesian tsunamiorvoista tehty tutkimuksia siitä miten tapahtuma on vaikuttanut heidän elämäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein usko mihinkään kasvamiseen. En ole tuntenut ketään sellaista, jonka voisi sanoa selkeästi kasvaneen paremmaksi.
Mukavat ihmiset on mukavia ennen vastoinkäymisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Joistakin "helppo elämä" voi tehdä hemmotellun, mutta pääsääntöisesti kaikki traumat rikkoo. Isot traumat rikkoo isommin. Haasteet puolestaan toki voi kouluttaa. Jos itsellä kurjaa, auttaa se jota kuta tajuamaan, että muillakin voi olla. Toisaalta ihan riittävästi on "minä ja minun ongelmat" -tyyppejä, vaikka ne ongelmat olisikin oikeita.
Väittäisin, että elämänhankaluudet ei tee itsessään kenestäkään parempaa ihmistä.
Mutta silti tältäkin palstalta moni työtön ja muu oletusarvoisesti taloudellisessa asemassa oleva saa lukea jotain täysin päinvastaista. - Onko sitten niin, että osa saa itselleen vain nautintoa ja iloa ja syvää tyydytystä kun saavat nöyryyttää ja halveksia ja potkia oletusarvosesti maassa jo rähmällään olevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi vuosikymmenten myötä muuttua siten että aina nousee ennemmin tai myöhemmin ylös vaikka tuupataan kumoon. Oppii myös vähitellen pitämään puoliaan.
Uskoo. Antaa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko mihinkään kasvamiseen. En ole tuntenut ketään sellaista, jonka voisi sanoa selkeästi kasvaneen paremmaksi.
Mukavat ihmiset on mukavia ennen vastoinkäymisiäkin.
Totta, ne tutut jotka ovat kivoja ja empaattinen ja jotka ovat esimerkiksi menettäneet vanhemman nuorena ovat olleet kivoja ja empaattisia jo ennen vanhempiensa kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos joillakin on elämässä koko ajan ongelmia ja sairastumisia, enpä usko että se tekee hyvää. Vaikka miten olisi jo aiemmin kasvanut. Eli saisi jo elämä voittaa ja rauha.
Kyllä se tekee. Kokemuksesta tiedän. Jokainen valinta, jonka teemme, alkaen siitä mitä ajattelee päivän säästä, kasvaa korkoa korolle. Ja vaikeuksien kohdalla vaikutus kasvaa ties kuinka monenteen potenssiin. Käytännössä jokainen "vastoinkäyminen" on blessing in disguise.
Tiedän mistä puhun. Itselläni diagnosoitiin ensimmäinen perussairaus 17-vuotiaana. Se, että olin ahdistunut ja lievästi syömishäiriöinen ei ollut mitään sellaista, mihin ysärillä olisi huomiota kiinnitetty. Mt-ongelmista huolimatta opiskelin, tein uraa kunnes sitten lopulta flippasin oikein big time. Sitten seurasi kaikenlaista jännää vakuutusyhtiön taholta, joka mm. päätti että olen parantunut vakavasta masennuksesta vaikka olin itsetuhoinen. Tämän jälkeen tuli muutaman vuoden sisään kolme uutta kroonista sairautta lisää. Niin joo, ja mahtuu sitä listalle koulukiusaamista, työpaikkakiusaamista, seksuaalista ahdistelua vanhemman sukulaismiehen taholta kun olin 14-18 sun muuta.
Tällä hetkellä olen sanomattoman kiitollinen kaikesta kokemastani. Jos en olisi kokenut noita juttuja, en olisi oppinut mitä niistä opin, ja olisin joku toinen nyt. Luultavasti saattaisin jopa muistuttaa äitiäni tai isosiskoani, ja se vasta kauheaa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi vuosikymmenten myötä muuttua siten että aina nousee ennemmin tai myöhemmin ylös vaikka tuupataan kumoon. Oppii myös vähitellen pitämään puoliaan.
Uskoo. Antaa anteeksi.
Ohis Ellei sitten ole liian myöhäsitä - Oli hätkähdyttävää kun luin, jostain, kuinka Suomessa joka neljännen 1524-vuotiaana kuolleen nuoren kuolinsyy oli itsemurha.
Pätkätöihin tuomittu maisteri
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tarpeeksi vaikea lapsuus ja nuoruus, niin mua ei ole koskaan kiinnostanut riidellä ihmisten kanssa,a
Tätä ei muuten useimmat tunnu ymmärtävän. Mulla nimittäin sama juttu, että ei huvita riidellä. Saanut jo kakarana kokea asioita, joita useimmat eivät ikinä joudu kokemaan. Silti sitä luullaan ylimielisyydeksi tai omahyväisyydeksi. Jää ulkopuolelle, koska ei ole haastavassa riitaa. Tai pullistelemassa jollekin, joka haastaa sitä riitaa jostain syystä.
Missä välissä ihmiset muuttuivat niin sokeiksi tai tyhmiksi (mikä nyt tuota muutosta parhaiten kuvaakaan)?
Niinpä. Parhaiten ihmiset selviytyy vastoinkäymisistä kun heillä on hyvät olosuhteet elämässä ja hyvä resilienssi.