Lue keskustelun säännöt.
Ero pelottaa hirveän paljon, koska jään ihan yksin
13.05.2025 |
Rakastan miestä tosi paljon, mutta suhteesta ei vaan taida tulla mitään. Pitäisi tehdä päätös erosta, mutta pelottaa.
Asutaan pienellä paikkakunnalla pienessä talossa ja tähän myös eron tullen jäisin. Talon töissä pärjään, ellen menetä loppuakin terveyttä. En halua muuttaa tästä pois. Mutta, tulen jäämään hyvinkin yksin.
Kaikki sukulaiset asuu vähintään 3 tunnin ajomatkan päässä, samoin ystävät, paitsi paras ystävä muutti toiselle puolen Suomea eikä ehdi paljoa pitää yhteyttä. Tällä paikkakunnalla ei kavereita juurikaan ole, niillä harvoilla on "elämä täynnä". Ainoat tutut joilla on aikaa tavata, ovat puolituttuja vanhuksia ja jutut vähän erilaisia.
Ei ole kuin kissa. Miten sitä jaksaa yksin?
Kommentit (77)
Minusta on kiva kun mies hellii ja hemmottelee. Ja antaa minun olla nainen. Se on yksi suhteen parhaimpia puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä yksinolemisessa on etenkin naisten mielestä niin kauheaa? T. Nainen itsekin.
Ei mikään muu kuin se, ettei voi jutella ihan arkisiakaan asioita juuri kenenkään kanssa. Äidin kanssa soittelemme kyllä silloin tällöin, mutta en hänelle kaikkia asioitani kerro. Ystävät ovat liian kiireisiä soitteluun, lapsilla omat työnsä, harrastuksensa, kaverit ja puolisot. Ap
Jos ero tuntuu vääjäämättömältä, niin ehdottomasti eroa. Yksin oleminen ei ole pahinta mitä voi tapahtua ja siihen tottuu. Itsekin pelkäsin "hyppyä tuntemattomaan", kun erosin silloisesta miehestäni. Ja se vaati opettelua asua ja elää yksin, mutta nykyään se on niin mukavaa, että enemmän vaatisi aikaa sopeutua uuteen suhteeseen.
Ihminen syntyy yksin. Ihminen kuolee yksin.
"Et sitten edes töissä juttele kenellekään? Introvertti kirjoilla?"
Teen 100% etätöitä, Teamsilla kyllä joskus työasioista keskustelen mutta ei mitään ylimääräistä. En tietääkseni ole millään kirjolla, muuten vaan erakkoluonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nähdäkseni erakkoluonbe on yksi kirjoilla olemisen muodoista. Ihmissuhdetaidoissa on jotain alikehittynyttä.
On erikoista, jos aikuinen ei osaa olla yksin. On siis korkea aika sen kokemiseen ja siitä nauttimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On erikoista, jos aikuinen ei osaa olla yksin. On siis korkea aika sen kokemiseen ja siitä nauttimiseen.
Tottakai osaan olla yksin. Olen parisuhteen aikanakin ollut puolet viikosta yksin ja ihan tykännytkin siitä.
Mutta pelkään sitä yksinäisytttä. Se on täysin eri asia. Ap
Olen ollut yksin koko elämäni eikä tunnu missään. En ole edes halannut naista. Vuosia olin samassa työpaikassa eikä naiset siellä edes sanoneet huomenta minulle aamuisin.T: kiltti mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Et sitten edes töissä juttele kenellekään? Introvertti kirjoilla?"
Teen 100% etätöitä, Teamsilla kyllä joskus työasioista keskustelen mutta ei mitään ylimääräistä. En tietääkseni ole millään kirjolla, muuten vaan erakkoluonne.
Kuulostaa ihan hirveältä tilantelta. Tulisin hulluksi tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
On erikoista, jos aikuinen ei osaa olla yksin. On siis korkea aika sen kokemiseen ja siitä nauttimiseen.
Osata on eri asia kuin haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On erikoista, jos aikuinen ei osaa olla yksin. On siis korkea aika sen kokemiseen ja siitä nauttimiseen.
Osata on eri asia kuin haluta.
Ja pärjätä pakon edessä eri, kuin haluta pärjätä.
Muuta ulkomaille ja aloita alusta. Äitini löysi vielä lähes 60-vuotiaana uuden rakkauden kun isäni jätti hänet yllättäen. Tosin ei siis ulkomailta mutta itse varmaan muuttaisin pois Suomesta jos jäisin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin kaksi vuotta sitten ja olen edelleen täysin yksin. Keski-ikäisenä on todella hankala tutustua enää ihmisiin. En usko, että tämä tulee tästä muuttumaan vaan olen yksin loppuelämäni, vaikka toki muuta toivoisin.
Keski-ikäisenä on kyllä ihan helppo tutustua ihmisiin, jopa pienellä paikkakunnalla. Vika on sinussa, jos et tutustu kehenkään. Minä olen mt-ongelmainen autisti ja välillä ihan pulassa, kun ihmiset tahtoo tutustua minuun. Asun hyvin pienellä paikkakunnalla enkä käy muualla kuin ruokakaupassa, kirjastossa ja kirkossa ja koiran kanssa lenkeillä, ja minulla on todella paljon tuttavia. Vähintään kerran vuodessa täytyy olla ankara jollekin takertujalle, joka tahtoo ruveta henkiystäväksi yksipuolisella sopimuksella.
Ja minuun siis haluaa tutustua ihan normaalit ihmiset lastenhoitajan ja tekniikan tohtorin väliltä, kyse ei ole mistään juoppojen horinoista tms. Eikä kyse ole vaan koirasta, koska kirkkoon menen ilman koiraa ja sielläkin tungetaan iholle. Seurakunnilla on muuten yleensä kaikenlaisia tapahtumia ja keskustelukerhoja eikä ne kysele, oletko uskossa vai et. Eli yksinäisyyttä ja juttuseuran puutetta ei ole mitään syytä pelätä.
Suosittelen myös kansalaisopistoa ja kädentaitoja. Eräällä tutullani on "taito ja talvi" -elämänfilosofia. Se menee joka vuosi uudelle kädentaitokurssille. Taivas mitä kaikkea se ihminen osaakaan tehdä. Osan taidoista se unohtaa sen yhden talven jälkeen, ne, mistä tykkäsi, pitää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiva kun mies hellii ja hemmottelee. Ja antaa minun olla nainen. Se on yksi suhteen parhaimpia puolia.
Tämä. Eron jälkeen huomasin kyllä pärjääväni yh:na itsekin ja osaavani tai oppivani kyllä kaikenlaista uutta. Mutta se vaan on niin ihanaa, kun miesystävä tulee vaikka hakemaan töistä ja sanoo, että tänään mennään johonkin kivaan ravintolaan illalliselle.
Vierailija kirjoitti:
Muuta ulkomaille ja aloita alusta. Äitini löysi vielä lähes 60-vuotiaana uuden rakkauden kun isäni jätti hänet yllättäen. Tosin ei siis ulkomailta mutta itse varmaan muuttaisin pois Suomesta jos jäisin yksin.
En tosiaan halua muuttaa mihinkään. Toivottavasti pärjään tässä talossa loppuikäni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Nähdäkseni erakkoluonbe on yksi kirjoilla olemisen muodoista. Ihmissuhdetaidoissa on jotain alikehittynyttä.
Teit kokonaisesta ihmisryhmästä etänä ja oletettavasti ilman ammattitaitoa. Melkoinen suoritus 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kaksi vuotta sitten ja olen edelleen täysin yksin. Keski-ikäisenä on todella hankala tutustua enää ihmisiin. En usko, että tämä tulee tästä muuttumaan vaan olen yksin loppuelämäni, vaikka toki muuta toivoisin.
Keski-ikäisenä on kyllä ihan helppo tutustua ihmisiin, jopa pienellä paikkakunnalla. Vika on sinussa, jos et tutustu kehenkään. Minä olen mt-ongelmainen autisti ja välillä ihan pulassa, kun ihmiset tahtoo tutustua minuun. Asun hyvin pienellä paikkakunnalla enkä käy muualla kuin ruokakaupassa, kirjastossa ja kirkossa ja koiran kanssa lenkeillä, ja minulla on todella paljon tuttavia. Vähintään kerran vuodessa täytyy olla ankara jollekin takertujalle, joka tahtoo ruveta henkiystäväksi yksipuolisella sopimuksella.
Ja minuun siis haluaa tutustua ihan normaalit ihmiset lastenhoitajan ja tekniikan tohtorin väliltä, kyse ei ole mistään juoppojen horino
Tämä on hyvin pieni paikkakunta. Aktiviteeteissa jotka minua kiinnostaa, on pääasiassa mummoja 😄 Ovathan hekin mukavia, mutta. Lisäksi olen tutustunut täällä ihmisiin ja saanut ihan "ok" kavereitakin, mutta heillä on kovin erilainen elämäntilanne, ja ehtivät tavata ja olla yhteydessä vain hyvin harvoin.
Antaisin mitä vaan jos olisi joku, jonka kanssa kahvitella tai edes viestitellä kuulumisia useita kertoja viikossa. Ap
Kannattaisiko sinun luopua talosta ja muuttaa lähemmäs sukulaisia ja ystäviä?
Tarkoitat kotitöitä? Minulle käytännön työt ovat jotain ihan muuta kuin ruuanlaitto, pyykinpesu tai siivous. Ja niissä käytännön töissä juurikin naiset ovat avuttomia. Olen myöskin ihan itse aina ajanut partani ja kammannut hiukseni sekä pukenut puhtaat vaatteet. Myös parisuhteen aikana, joten en ihan ymmärtänyt Rölli-vertausta.