Ovatko ihmiset nykyisin aiempaa apaattisempia?
Siltä ainakin tuntuu. Ketään ei oikein tunnu enää kiinnostavan mikään, mikään ei innosta jne. Kuvittelenko vain?
Kommentit (35)
Jatkuva viestitulva ja uutistulva ensin työpäivän aikana ja vielä sen jälkeenkin joka puolelta turruttaa mielen. Täysin pimennossakaan ei voi olla kun pitää hoitaa asioita, omia sekä jälkikasvun.
Ihmiset eivät liiku tai edes katso ympärilleen. Helppo olla apaattinen kun ei ole mitään väliä mitä tekee tai jättää tekemättä.
Ruutua voi tuijottaa joka tapauksessa ja siltä saa kaiken mitä voi haluta.
Ihmiset ovat jääneet ruutujen vangeiksi on ikkunaruutu, parkkiruutu, tv-ruutu älypuhelinruutu...
Kukaan ei edes vastaa viesteihin nykyisin.
geeniterapiapiikin piikkiprotskut meni aivoihin asti. Luoneet monilla muuttunut. Ei sitten seuraavia plandemiatuotteita, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omin silmin tuo apatia alkoi koronasta. Silloin alkuunsa yhteisöllisyys ja taistelumentaliteetti oli voimissaan, mutta kun sitä sekoilua ja myllytystä jatkuikin vielä yli vuoden päivät niin lambien selkäranka taipui. Piikkien vaikutusta en osaa oikein arvioida, vaikka tuntuu että piikittömät jatkavat porskuttamistaan vanhaan tapaan ja osa jopa kuumempina kokemastaan väärydestä. Sitten on toki tullut sota- ja talousapatiaakin, eikä itseäkään nauraittaisi, jos olisin Hesoista hankkinut jonkun homeluukun miljoonalla ja nyt olisin pelko persiissä arvojen sulaessa ja työnäkymienkin ollessa usein epävakaat.
Totuuden tiellä on helppo olla, hengitellä ja vältellä typerehtämistä. Kannattaa kokeilla!
Kerro meille kuolevaisille mikä on tuo Suuri Totuuden Tie?
ja siihen viela kun Totuuden Henki koskettaaa...mutta se on lahja, se usko. Suosittelen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omin silmin tuo apatia alkoi koronasta. Silloin alkuunsa yhteisöllisyys ja taistelumentaliteetti oli voimissaan, mutta kun sitä sekoilua ja myllytystä jatkuikin vielä yli vuoden päivät niin lambien selkäranka taipui. Piikkien vaikutusta en osaa oikein arvioida, vaikka tuntuu että piikittömät jatkavat porskuttamistaan vanhaan tapaan ja osa jopa kuumempina kokemastaan väärydestä. Sitten on toki tullut sota- ja talousapatiaakin, eikä itseäkään nauraittaisi, jos olisin Hesoista hankkinut jonkun homeluukun miljoonalla ja nyt olisin pelko persiissä arvojen sulaessa ja työnäkymienkin ollessa usein epävakaat.
Totuuden tiellä on helppo olla, hengitellä ja vältellä typerehtämistä. Kannattaa kokeilla!
Kerro meille kuolevaisille mikä on tuo Suuri Totuuden Tie?
Googlaa Johan Bäckman.
Eiköhän tuo yleinen toivottomuus ole se mikä kansan saa apaattiseksi. Kokoajan on kulman takana odottamassa joku katastrofi ja nyt on lähinnä sen odottelua, että mikä niistä iskee ensiksi. Ei ole sattumaa että suurta lamaa kutsuttiin Yhdysvalloissa "great depression".
Missään suunnassa ei ole odotettavissa mitään parempaa. Kansa on menettänyt luottamuksensa hallitukseen, niin myös minä. Sellainen yleinen typeryys tuntuu olevan yleistymään päin ja aina kun luulee ettei voi hullummaksi mennä niin menee.
Olen vakavasti miettinyt ulkomaille muuttoa. Ikääntyvät vanhempani ovat isoin syy miksi en muuta.
Vierailija kirjoitti:
Sitä en tiedä mutta itseekkäämpiä on
ainakin.
Epäempaattisempia myös... some tekee.
Sää vaikuttaa myös. Välillä joku muutama hassu aurinkoinen päivä ja sitten taas ikuisuus pilvistä ja harmaata. Eipä ihme ettei jaksa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei edes vastaa viesteihin nykyisin.
Joo, ensin loppui puhelut ja pikku hiljaa myös viestit. Vastataan päivien viiveellä. Eipä siinä kummoisia keskusteluja synny. Kasvokkain tapaamisesta ei kannata edes haaveilla. Upeaa.
Olipa tänäänkin kaupungilla ihmiset niin naama norsunvitulla että ei huhhuh :D
Lörönäpiikit teki ihmisistä zombieita, onnea ottaneille 👏
Kai apaattinenkin voi olla onnellinen?