Oletko iän myötä tullut henkisesti vahvemmaksi vai heikommaksi?

Järkytyn nykyään enemmän eli heikommaksi kai sitten.

Sekä että. Osittain vahvemmaksi, osittain heikommaksi. Riippuu tilanteesta ja asiasta.

Järkytyn ihan yhtä paljon kuin aina ennenkin. Olen aina ollut heikko. Tai sitten välitän lähimmäisistäni.

Olen.

Heikommaksi. Olen ihan säikky hyvinkin pienestä. Mulla on ollut niin rasittava elämä.

Vahvemmaksi. Mutta toisaalta suojelen itseäni enemmän enkä esimerkiksi lue lehdistä kaikkia juttuja. Ei minun tarvitse yksityiskohtaisesti tietää, millä tavalla joku on tapettu tai miten jotain lasta on pahoinpidelty.

Sekä että, mutta it.murh..a ajatukset ovat tulleet jäädäkseen. Usein öisin lähes huudan, että haluan vain kuolla. 

N.54

Käsittämättömän mustavalkoinen ja yksioikoinen ajattelutapa.

Vierailija kirjoitti:

Vahvemmaksi. Mutta toisaalta suojelen itseäni enemmän enkä esimerkiksi lue lehdistä kaikkia juttuja. Ei minun tarvitse yksityiskohtaisesti tietää, millä tavalla joku on tapettu tai miten jotain lasta on pahoinpidelty.

Jos sulla ei nuorempana ollut itsesi suojelemisen tarvetta vaan kestit kaikkia juttuja paremmin niin silloinhan toi tarkoittaa että olet tullut heikommaksi.

Vahvuus ja heikkous riippuvat siitä miten hyvä tukiverkosto on ympärillä ja paljonko rahaa tilillä.

Vierailija kirjoitti:

Sekä että, mutta it.murh..a ajatukset ovat tulleet jäädäkseen. Usein öisin lähes huudan, että haluan vain kuolla. 

N.54

Kauheaa. Kuulostaa että olet tullut heikommaksi.

Vahvemmaksi, en enää jaksa välittää asioista niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ja heikkous riippuvat siitä miten hyvä tukiverkosto on ympärillä ja paljonko rahaa tilillä.

Voi sillä olla vaikutusta. Jonkin verran ainakin.

Paljon vahvemmaksi ja kovemmaksi. Harva asia järkyttää mua millään tavalla. Toisaalta se on helpotus, mutta toisaalta tunnen olevani kylmä.

Vahvemmaksi. On paljon asioita jotka eivät enää hetkauta paskaakaan, vaikka olisivat ikäviäkin.

Olen tullut vahvemmaksi. Näkyy mm siten, että en enää saa raivareita, en kiukuttele, en ole niin itsepäinen enkä tunne niin tarvetta olla oikeassa

Olen rautanyrkki silkkihansikkaassa.

Ei järkytä enää oikeastaan mikään. Tosin, en lue eläinrääkkäys tms. juttuja, koska ne sattuu. Se, miten käy ihmisille, en jaksa välittää.  Vahvemmaksi ihmisten suhteen, eläinten todella heikoksi.

Outo kysymys 

Vahvemmaksi. Mieheni kuoltua olen huomannut, että osaan, voin, jaksan, ja ymmärrän asioita, joita mieheni eläessään hoiti ja tiesi. En enää taannu pikkuvaimo moodiin, vaan olen kasvanut henkisesti itselliseksi, omiin voimiin luottavaksi naiseksi. Jotenkin mieheni vahva persoona ja (rakastava) hoivaamishalu  ja vanhakantaiset ajatukset litistivät minuuttani. Niinettä, tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni. Toki kaipaan rakastani.