Ollaan muuttamassa toiseen kaupunkiin kesäkuussa. 13-vuotias on alkanut itkemään joka ilta.

Ihminen on kuin apinaeläin. Ei koskana pitäisi erottaa laumastaan. Uuden lauman löytäminen ja sopiminen siihen keinotekoisesti on sosiaalista väkivaltaa.

Tämä muuten pätee myös pätkätöihn ja työelämään jossa pitää jatkuvsti tutustua muihin teennäisesti.

Ihminen on laumaa ja ei sitä voi keinotekoisesti päättää ja sopia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi muuttui sulkeutuneeksi muuton jälkeen. Koulussa sanottiin ettei puhu mitään tai ota kontaktia muihin ihmisin lainkaan. Numerot putosi ja nyyhöttää vain hiljaa huoneessaan. Ei tee mitään ja ei käy missään.

Otimme pelikonsolin pois rangaistukseksi, nin on entistä apaattisempi. Ei edes lue mitään. Hiljaa pimeässä huoneessaan pieni rubikinkuutio käsissään jota ratkoo.

Surullista. Ap tää voi olla sunkin lapsen kohtalo.

Moni toistaa tuota. Kun kyvyt vanhemmuuteen olemattomat.

Missä lapsen isä on?

Lapsi löytää pian uusia kavereita. Eikä tuo matka ole pitkä vaikka tapailla vanhojakaan, tai kutsua käymään.

Vierailija kirjoitti:

Töitä tulee ja menee, mutta sun lapsella on vain yksi lapsuus. Jos jäät nyt työttömäksi, ei se tarkoita, että olisit sitä loppuelämäsi.

Tiedän, mutta mistä sitä työtä noin vain saa? Minulla on vakityö ja varma tulo. On tämä minunkin mielestä ikävää ja surullista, mutta ainakin talous on turvattu. Ap

Onko lapsen isä kuvioissa? Mietin, että ap voisi vuokrata jonkun pienen yksiön ja yöpyä siellä silloin, kun junavuorot eivät sovi työvuoroihin. Käsittääkseni asunnon vuokran voi verotuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi löytää pian uusia kavereita. Eikä tuo matka ole pitkä vaikka tapailla vanhojakaan, tai kutsua käymään.

Samaa mullekin sanottiin ja tuosta olen eniten katkera. Vanhemmat sanoivat, että saan hetkessä uusia kavereita ja vanhat tulevat kylään. Ei, en saanut ja ei, eivät tulleet.

Vierailija kirjoitti:

Hanki toinen työpaikka, jos mahdollista.

Ystäväni muuttivat toiseen kaupunkiin kun nuorempi oli 8 ja vanhempi 11. Nuorempi solahti uusiin kuvioihin kivutta ja sai heti paljon kavereita, vanhempi jäi yksin ja maksaa siitä edelleen nyt 35-vuotiaana.

Ajautuiko vanhempi sisarus tekemään rikoksia vai mitä hän joutuu maksamaan vielä yli 20 vuotta myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsen isä kuvioissa? Mietin, että ap voisi vuokrata jonkun pienen yksiön ja yöpyä siellä silloin, kun junavuorot eivät sovi työvuoroihin. Käsittääkseni asunnon vuokran voi verotuksessa.

Vuokran voi vähentää verotuksessa. Kannattaa kysyä verottajalta.

Ei muutto ole maailmanloppu. Olet hyvä vanhempi ja selvästi haluat parasta lapsellesi. Vie uuden naapuruston lapset jätskille tai yritä, josko voisi olla jo kesällä tekemisissä uuden luokan kanssa (me ainakin pelattiin luokan kanssa kesäisin pesäpalloa yms.). Ikävä, että joudutte muuttamaan, mutta uskoisin kyllä, että kaikki lopuksi sujuu ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ei muutto ole maailmanloppu. Olet hyvä vanhempi ja selvästi haluat parasta lapsellesi. Vie uuden naapuruston lapset jätskille tai yritä, josko voisi olla jo kesällä tekemisissä uuden luokan kanssa (me ainakin pelattiin luokan kanssa kesäisin pesäpalloa yms.). Ikävä, että joudutte muuttamaan, mutta uskoisin kyllä, että kaikki lopuksi sujuu ihan hyvin.

Tilastojen mukaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuulostaa siltä ettet ole miettinyt mitään muita vaihtoehtoja etkä millään tavalla yrittänyt järjestää perheesi asioita ilman että pakotat lapsen muuttamaan. Vaikutat itsekkäältä ja omahyväiseltä ja kommentoit rumasti ihan rakentavia kommentteja. 

Siis miksi et jaksaisi ajaa autolla tuota väliä esim yläkoulun loppuun tai miksi ei lapsi voisi asua isovanhemman tai toisen vanhemman kanssa? Tai miksi et ole yrittänyt hakea toista työpaikkaa? 

Ai miksi? Koska olen yksinhuoltaja. Ei olisi millään tavalla reilua lasta kohtaan, että hän joutuisi olemaan aina yksin kotona kun ajelen noin pitkää työmatkaa päivät pitkät. Ja entä jos hänelle sattuu jotakin ja minä olen noin kaukana? Isovanhemmat eivät asu samassa kaupungissa, joten se ei ole vaihtoehto. Kaiken olen tehnyt ihan lapseni parasta miettien. Lapseni on mulle tärkein maailmassa. Ap

Kyllähän tässä ihan rehellisesti ap laittaa omat tarpeensa lapsensa tarpeiden edelle. 120 km on pitkä työmatka, jos sitä tekee koko uransa, mutta lapsi on ilmeisesti kahden tai kolmen vuoden kuluttua menossa lukioon tai amikseen, jolloin hänellä olisi luonteva hetki joko muuttaa muun perheen kanssa, tai muuttaa omaan asuntoon. Ja sitä odotellessa ap voisi yrittää etsiä töitä omalta paikkakunnalta, ehkä jo vuoden tai puolen sisällä tärppäisi. Totta kai 120 km työmatka on rankka, mutta rankka on myös lapselle muutto. Sillä voi olla todella kauaskantoisia seuraamuksia hänen elämäänsä. 

 

Tuli myös mieleen, että onko ap yksinhuoltaja, vai miksi kyseeseen ei voisi tulla joku vuokrayksiö työpaikkakunnalta, jossa voisi muutaman yön viikosta nukkua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki toinen työpaikka, jos mahdollista.

Ystäväni muuttivat toiseen kaupunkiin kun nuorempi oli 8 ja vanhempi 11. Nuorempi solahti uusiin kuvioihin kivutta ja sai heti paljon kavereita, vanhempi jäi yksin ja maksaa siitä edelleen nyt 35-vuotiaana.

Ajautuiko vanhempi sisarus tekemään rikoksia vai mitä hän joutuu maksamaan vielä yli 20 vuotta myöhemmin?

Yksinäisyyttä. Ne vähäiset kaverit jotka syntymäkaupunkiin jäivät, pitivät jonkun aikaa löyhästi yhteyttä ja hiipuivat pois. Uusia ystäviä ei tullut.

Minä jäin, sillä vanhempamme pitivät huolen säännöllisistä yökyläreissuista. Kiitos heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töitä tulee ja menee, mutta sun lapsella on vain yksi lapsuus. Jos jäät nyt työttömäksi, ei se tarkoita, että olisit sitä loppuelämäsi.

Tiedän, mutta mistä sitä työtä noin vain saa? Minulla on vakityö ja varma tulo. On tämä minunkin mielestä ikävää ja surullista, mutta ainakin talous on turvattu. Ap

Ymmärrän tuonkin näkökulman ja että tilanne on vähintäänkin haastava, mutta en riskeeraisi lapsen hyvinvointia ja tulevaisuutta, varsinkin, jos jo nyt reagoi noin voimakkaasti eli on melko herkkä. 

Noniin tuo yh juttu selittää kaiken. Otan osaa. 

Miettikää miten monta ihmistä olisi pelastanut perustulon olemassaolo?

Sanotaan hyvät ihmiset perustulo, kun halutaan hyvää!

Isäni oli 13-vuotiaana vapaaehtoisena sodassa lähettinä ja ilmavalvojana ja haavoittui.

Missä isä on? Voisiko asua isän kanssa?

Minulla oli työkaveri, joka kulki vuosikausia Tampereen ja Helsingin väliä. Eikä tuolloin tunnettu etäpäiviä.