Ollaan muuttamassa toiseen kaupunkiin kesäkuussa. 13-vuotias on alkanut itkemään joka ilta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapsesi entiset kaverit jaksa ylläpitää kaverisuhdetta, jos eivät pääse usein livenä näkemään. 

Toivon, että pelaavat jatkossakin kuten nytkin. Ap 

Kutsu koko luokka tupaantuliaisiin, niin hän tekee heti vaikutuksen ja hänen seuraansa oikein kerjätään. Samalla tutustut itse koko luokkaan. 

Voi jösses tätä lässytyksen määrää!

Totta kai se tuntuu nuoresta ikävältä, mutta voi olla, että vuoden kuluttua hän tuumaa, että olipa hyvä kun muutettiin.

Ja te jotka murehditte ustävien jäämistä, kuinka paljon teillä itsellänne on tällä hetkellä 13-vuotiaana saatuja ystäviä?? Itselläni on yksi lukuisten joukossa.

Ystäviä tulee uusia kautta elämän. Ei sen takia aikuinen voi muuttoja määritellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka perusteellisesti muuttokuvio on keskusteltu lapsen kanssa? Mikä pelottaa tai jännittää? Voivatko vanhat kaverit tulla kylään? Voiko hän käydä heidän luonaan..?

Olen kertonut ihan faktat, miksi me muutetaan. Häntä harmittaa, että kaverit ja joukkue jää. Kertoi pelkäävänsä, että ei saa kavereita ja uuteen kouluun meneminen pelottaa. Ollaan menossa vikalla kouluviikolla käymään uudessa kaupungissa ja hän menee tutustumaan uuteen luokkaan. Toivottavasti se menee hyvin. Kaverit voi tulla käymään ja lapsi voi käydä heidän luonaan -tietty ei samalla tavalla kuin ennen. A

 

Ei ne 13-vuotiaat tule käymään. Tiedät sen itsekin.

Ei ne työpaikalla oikeasti välitä työntekijöistään.

Olisin aika huolissani, jos olisin ap. Jos sun lapsi itkee öisin, häiriköi tunneilla ja karkailee kotoa, niin kaikki ei tosiaan ole hyvin. Nyt olisi aika laittaa lapsi etusijalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutatte?

Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap

Ja tällä välilläkö ei kulje julkista liikennettä? Tuo matka ei ole mitään, jos vaikka junalla pääsee. Moni kulkee 150 km suuntaansa päivittäin junalla.

"Teini-iässä sosiaalisilla suhteilla, ryhmään kuulumisella ja hyväksytyksi tulemisella on valtavan suuri merkitys hyvinvoinnille. Ystävät ovat osa identiteettiä. Muuton yhteydessä koko minäkuva on luotava uudelleen."

Ap kulje junalla/linja-autolla 

"Olen asunut lähes koko elämäni samassa paikassa eikä siltikään ole lapsuuden ystäviä. Ei se samassa paikassa pysyminen takaa kestäviä ystävyyssuhteita."

Samoin. Pienellä paikkakunnalla kaveripiirit muodostuivat jo päivähoidossa. Minä jäin ulkopuolelle, koska äiti oli kotona, eli en ollut päivähoidossa ollenkaan. Kun menin kouluun, jäin samantien ylimääräiseksi, joka poukkoili kaveriporukasta toiseen, mutten ikinä oikein mihinkään päässyt kunnolla sisään. Parasta kaveria minulla ei ole ollut koskaan. Tutustun edelleen helposti ihmisiin, mutten osaa muodostaa syvempiä ystävyyssuhteita, koska lapsena opin siihen, että kaikkien kanssa on tultava toimeen, jollei halua olla kokonaan yksin, mutta kenenkään kanssa ei kannata yrittää ystävystyä paremmin, koska nakataan sivuun kuitenkin heti, kun paremmat kaverit saapuvat paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli tapana liimailla iholleni päivänkakkaran terälehtiä ja juoksin nurmella päivänkakkarapoikana

Hyvät muistot lapsuudesta pelastaa huonon nuoruuden. Alaston pulska lapsi juoksemassa nurmella läskit hölsyen iho täynnä päivänkakkaran terälehtiä kesän hiostomana kiinnittyneinä.

Ei lapsi muuta tarvitse tuon lisäksi kuin tärähtäneen tyhjän katseen ja sen pihanurmen jonka toisella puolella äiti odottaa syliinsä.

Suomen jokainen lapsi on ansainnut perustulonsa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika huolissani, jos olisin ap. Jos sun lapsi itkee öisin, häiriköi tunneilla ja karkailee kotoa, niin kaikki ei tosiaan ole hyvin. Nyt olisi aika laittaa lapsi etusijalle. 

Ap:han on huolissaan. Tilanne on vaikea. Mun mielestäni säännölliset tulot ovat myös aika tärkeutä ja sen vuoksi on nyt muutettava. Lapsi kipuilee muuttoa, siihen saa kyllä apua, jos lapsen olo tuosta pahenee. 

Vierailija kirjoitti:

Muuttaminen on elämää. Se voi tuoda mukanaan enemmän hyvää kuin pahaa, myös lapselle.

Ei tuonut mitään hyvää. On kokemusta. Menetin kaverit ja uusia kavereita en saanut.

Vierailija kirjoitti:

120 ei ole paljon, osa ajaa päivittäin 100km töihin

Kauempaakin.

Minulle 13-vuotiaana toiselle paikkakunnalle muuttaminen olisi ollut hirveä järkytys kun en tykkää muutoksista elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika huolissani, jos olisin ap. Jos sun lapsi itkee öisin, häiriköi tunneilla ja karkailee kotoa, niin kaikki ei tosiaan ole hyvin. Nyt olisi aika laittaa lapsi etusijalle. 

Kyllä mä tiedän, että kaikki ei ole hyvin. Hän vastustaa tätä muuttoa, kyllä minä sen tiedän. Olemme siitä puhuneet ja tiedän, mikä siinä pelottaa. Usko tai älä nyt mä olen enemmän mä olen todellakin yrittänyt laittaa hänet etusijalle. Tuon lisäksi mitä sanoin meillä on myös hetkiä, kun me puhutaan yhdessä ja halataan. Ei tämä silti helppoa ole kummallekaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko muuttaminen tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi? Mulle tehtiin vähän samanlainen juttu enkä antanut sitä koskaan anteeksi.

Nyt en ymmärrä? Olet siis se lapsi kenties? Parempi sitten vanhemmat on työttömiä ja rahattomia,kunhan lapsi on onnellinen ja vanhemmat itkee kun ei rahat työttömänä riitä. Muuttaa se silti sit pitäis,kun ei tuet riitä asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutatte?

Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap

Ja tällä välilläkö ei kulje julkista liikennettä? Tuo matka ei ole mitään, jos vaikka junalla pääsee. Moni kulkee 150 km suuntaansa päivittäin junalla.

Kolmivuorotyö, eli ei kulje junia ainakaan omiin vuoroihin sopivasti. Tänne meidän vanhan kaupungin asemalle pysähtyy juna vain kolme kertaa päivässä. 

Tuon ikäisillä on niin tiiviit kaveripiirit jo muodostuneet, että niihin on vaikea päästä uutena sisään. Ja kuten jo sanottu, entiset kaverit eivät varmasti tule käymään.

Vierailija kirjoitti:

Voi jösses tätä lässytyksen määrää!

Totta kai se tuntuu nuoresta ikävältä, mutta voi olla, että vuoden kuluttua hän tuumaa, että olipa hyvä kun muutettiin.

Ja te jotka murehditte ustävien jäämistä, kuinka paljon teillä itsellänne on tällä hetkellä 13-vuotiaana saatuja ystäviä?? Itselläni on yksi lukuisten joukossa.

Ystäviä tulee uusia kautta elämän. Ei sen takia aikuinen voi muuttoja määritellä.

Ei yhtään 13-vuotiaana saatuja ystäviä, koska muutettiin. En sitten tiedä mikä tilanne olisi ollut ilman muuttoa. Olin kyllä aivan hlvetin yksinäinen lukioon asti.