Ollaan muuttamassa toiseen kaupunkiin kesäkuussa. 13-vuotias on alkanut itkemään joka ilta.

Vierailija kirjoitti:

Noniin tuo yh juttu selittää kaiken. Otan osaa. 

Sääli lapselle. Onkohan ap eronnut aikanaan heppoisin syin?

Vierailija kirjoitti:

Surettaa tuon lapsen puolesta. 

Mt ongelmia luvassa ihan varmasti. Ilmeisesti vanhempien erokin ja nyt muutto ja "ero" kavereista. Ei ihme että on paha olo ja tekee mieli häiriköidä koulussa ja osoittaa mieltä karkaamalla. 

Nää hyvien työpaikkojen turvatyöpaikka viroissa olevat aikuiset ja vanhemmat aina odottaa muilta muuttoa töiden perässä ja vaikka mitä temppuja, mutta eivät itsekään tekisi muuttoja töiden perässä ellie olisi oikeasti hyvä diili ja työ.

Töiden perässä muutto ei välttämättä kannata jos on paska palkka ja huonot työehdot tai pätkätyö.

Pitää olla painavaa syytä että kannattaa muuttaa. Pilaatte lapsen elämän lopullisesti.

Ihminen on laumaeläin.

Vierailija kirjoitti:

Missä isä on? Voisiko asua isän kanssa?

Ei ole lapsen elämässä valitettavasti millään tavalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuulostaa siltä ettet ole miettinyt mitään muita vaihtoehtoja etkä millään tavalla yrittänyt järjestää perheesi asioita ilman että pakotat lapsen muuttamaan. Vaikutat itsekkäältä ja omahyväiseltä ja kommentoit rumasti ihan rakentavia kommentteja. 

Siis miksi et jaksaisi ajaa autolla tuota väliä esim yläkoulun loppuun tai miksi ei lapsi voisi asua isovanhemman tai toisen vanhemman kanssa? Tai miksi et ole yrittänyt hakea toista työpaikkaa? 

Ai miksi? Koska olen yksinhuoltaja. Ei olisi millään tavalla reilua lasta kohtaan, että hän joutuisi olemaan aina yksin kotona kun ajelen noin pitkää työmatkaa päivät pitkät. Ja entä jos hänelle sattuu jotakin ja minä olen noin kaukana? Isovanhemmat eivät asu samassa kaupungissa, joten se ei ole vaihtoehto. Kaiken olen tehnyt ihan lapseni parasta miettien. Lapseni on mulle tärkein maailmassa. Ap

Teini ei välttämättä osaa hirveästi arvostaa sitä, meneekö sinulla 15 min sen 1-1,5 h sijaan työmatkaan. Lähtökohtaisesti teinin vapaa-aika menee kavereiden kanssa ja harrastuksissa, mahdollisesti myös läksyjä tehdessä. Eiköhän tuolla pidemmälläkin työmatkalla ajankäytön puolesta onnistuisi yhteiset illallishetket niin hyvin kuin kolmivuorotyötä tehdessä on ylipäätänsä mahdollista onnistua. 

Puolen viikon ruokarahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surettaa tuon lapsen puolesta. 

Mt ongelmia luvassa ihan varmasti. Ilmeisesti vanhempien erokin ja nyt muutto ja "ero" kavereista. Ei ihme että on paha olo ja tekee mieli häiriköidä koulussa ja osoittaa mieltä karkaamalla. 

Moni vanhempi aiheuttaa ihan itse lapsen ongelmat. Koska itsekeskeisyys ja empatiakyvyttömyys.

Täällä koko ajan hoetaan miten on muutettava töiden perässä. Sitten kun joku muuttaa, sanotaan että älkää muuttako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutatte?

Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap

Meillä oli muutama vuosi sitten vastaava tilanne. Vanhempi tyttö tuolloin 10v sekosi ihan kokonaan. Ala-asteen loppu meni ihan ranttaliksi ja oli itsetuhoisia puheita.

Nyt on taas kaikki hyvin, koulu sujuu ja kavereita löytynyt.

Katastrofi tuon ikäiselle. Kyllähän jotkut käyvät töissä tuossa matkassa, etenkin jos olisi mahdollista mennä välimatkat junalla. Ja jotkut vanhemmat myös vuokraavat pienen asunnon työpaikkakunnalta itselleen, ja tulevat vapaiksi kotiin. Voisiko tällaista ajatella? Tämä vaihe kestäisi vain muutaman vuoden, kai siinä sen verran voi nuoren mielenterveyttä ajatella. Meidänkin perheessä ajateltiin muuttoa toiselle paikkakunnalle kun olin varhaisteini, ja voi luoja, kuinka paljon me lapset itkimme ja panikoimme asiaa monta kuukautta. Turhaankin vielä, sillä muutto ei toteutunut. Olen pitänyt ajanjaksoa syynä oman paniikkihäiriöni puhkeamiseen, ja pääsin siitä eroon vasta nelissäkymmenissä.

On myös tapauksia, että lapsi on jäänyt asumaan sukulaisen/isovanhemman luokse, käy koulunsa normaalisti ja vierailee viikonloppuisin vanhempiensa luona. Mites tällainen?

Haluaisin kyllä ehdottomasti "kuulla", kuinka ratkaisette asian!

Vierailija kirjoitti:

Minusta aikuisen on helpompi vaihtaa työpaikkaa kuin nuoren koulua ja kaveripiiriä. 

Jokaiseen paikkaan on satoja hakijoita. Kyllä vanhemman työttömyys ja köyhyys on vähintään yhtä lailla rankkaa kuin muuttaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surettaa tuon lapsen puolesta. 

Mt ongelmia luvassa ihan varmasti. Ilmeisesti vanhempien erokin ja nyt muutto ja "ero" kavereista. Ei ihme että on paha olo ja tekee mieli häiriköidä koulussa ja osoittaa mieltä karkaamalla. 

:( voitteko ymmärtää että yritän tehdä kaikkeni lapseni eteen? Hänellä on nyt vaikeaa, mutta ei meidän suhde ole silti pelkkää riitaa. On myös tavallista jutustelua ja halaamista. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Katastrofi tuon ikäiselle. Kyllähän jotkut käyvät töissä tuossa matkassa, etenkin jos olisi mahdollista mennä välimatkat junalla. Ja jotkut vanhemmat myös vuokraavat pienen asunnon työpaikkakunnalta itselleen, ja tulevat vapaiksi kotiin. Voisiko tällaista ajatella? Tämä vaihe kestäisi vain muutaman vuoden, kai siinä sen verran voi nuoren mielenterveyttä ajatella. Meidänkin perheessä ajateltiin muuttoa toiselle paikkakunnalle kun olin varhaisteini, ja voi luoja, kuinka paljon me lapset itkimme ja panikoimme asiaa monta kuukautta. Turhaankin vielä, sillä muutto ei toteutunut. Olen pitänyt ajanjaksoa syynä oman paniikkihäiriöni puhkeamiseen, ja pääsin siitä eroon vasta nelissäkymmenissä.

On myös tapauksia, että lapsi on jäänyt asumaan sukulaisen/isovanhemman luokse, käy koulunsa normaalisti ja vierailee viikonloppuisin vanhempiensa luona. Mites tällainen?

Haluaisin kyllä ehdottomasti "kuulla", kuinka ratkaisette asian!

Lapsen turvallisuuden ja vakauden tunteen rikkominen vanhemman toiminnan vuoksi aiheuttaa usein pitkäkestoisia ongelmia lapselle jota sitten aikuisena paikkaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutatte?

Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap

Meillä oli muutama vuosi sitten vastaava tilanne. Vanhempi tyttö tuolloin 10v sekosi ihan kokonaan. Ala-asteen loppu meni ihan ranttaliksi ja oli itsetuhoisia puheita.

Nyt on taas kaikki hyvin, koulu sujuu ja kavereita löytynyt.

Hyvä, että on seesteisempi vaihe. Mt-ongelmien siemen on kuitenkin kylvetty, esim. itsetuhoisuus nostaa helpommin uudelleen päätään, kun on noissa vesissä kerran kulkenut. 

Lapsuudessa ja nuoruudessa vanhempien töiden takia jouduttiin muuttelemaan. Kyllä sitä joskus aina vähän mietti, että olisi mukava jos joku ystävä olisi ollut tarhasta asti ystävänä, kuten muutamalla ystävälläni on vielä keski-iässä.

Toisaalta, muuttaminen tekee ihan hyvää, oppii luomaan uusia ystävyyssiteitä ja ymmärtää myös sen, että joskus ne vaan lakkaavat olemasta erityistä johtuen. Toisin sanoen, ymmärtää että ystävät ja kaverit ovat vain lainassa.

Eikös se Viertolan kouluampuja muuttanut suunnilleen samassa iässä.

Mikä ihmeen varma tulo ja työpaikka ap? Ei sellasta olekkaan. Justhan työt meni sulta alta. Voi mennä tuokin uudelta paikkakunnalta. En muuttaisi vaan hakisin toista työtä nykyiseltä paikkakunnalta ja en pilaisi lapseni elämää.

Sanoisin itseni irti. Ei mitään epäselvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli työkaveri, joka kulki vuosikausia Tampereen ja Helsingin väliä. Eikä tuolloin tunnettu etäpäiviä. 

Sama juttu. Mulla kanssa työkaveri joka Oulusta kulki Helsinkiin joka päivä. Ja sen 3 vuotias poika kouluun kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuulostaa siltä ettet ole miettinyt mitään muita vaihtoehtoja etkä millään tavalla yrittänyt järjestää perheesi asioita ilman että pakotat lapsen muuttamaan. Vaikutat itsekkäältä ja omahyväiseltä ja kommentoit rumasti ihan rakentavia kommentteja. 

Siis miksi et jaksaisi ajaa autolla tuota väliä esim yläkoulun loppuun tai miksi ei lapsi voisi asua isovanhemman tai toisen vanhemman kanssa? Tai miksi et ole yrittänyt hakea toista työpaikkaa? 

Ai miksi? Koska olen yksinhuoltaja. Ei olisi millään tavalla reilua lasta kohtaan, että hän joutuisi olemaan aina yksin kotona kun ajelen noin pitkää työmatkaa päivät pitkät. Ja entä jos hänelle sattuu jotakin ja minä olen noin kaukana? Isovanhemmat eivät asu samassa kaupungissa, joten se ei ole vaihtoehto. Kaiken olen tehnyt ihan lapseni parasta miettien. Lapsen

Ymmärrän. Mulle kuitenkin lisää mielenrauhaa olla lähellä, jos jotakin käy. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen hakenut häntä koulusta kesken päivän tai lähtenyt hänen kanssaan päivystykseen. Ap