Ollaan muuttamassa toiseen kaupunkiin kesäkuussa. 13-vuotias on alkanut itkemään joka ilta.
Ihan lohdutonta itkua, että hän ei halua muuttaa. Pari kertaa olen yöllä herännyt hänen itkuunsa. Eilen hän oli tunnin omilla teillään kun hän osoitti mieltään siitä, että hän ei halua muuttaa. Tuo vaikuttaa hänen mielialaankin ja koulusta on tullut viestiä, että meno on muuttunut levottomaksi ja lapsi häiriköi oppitunteja.
Kommentit (390)
Vierailija kirjoitti:
No anna jonkin aikaa prosessoida asiaa. Onhan se raskasta, jos kaverit (ja mahdolliset ihastuksen kohteet tms.) jää taakse ja joutuu aloittamaan uudessa paikassa alusta. Kyllähän tuossa oletettavasti jotain muutakin pahaa oloa tai teini-iän myllerrystä on, jos jo ihan oppitunneilla pitää häiriköidä ja karkailla. Jos olisi kaikki täysin tasapainossa, niin ei ehkä reagointi olisi ihan noin näkyvää ja voimakasta. Tuo muuttoasia varmaan oli vain viimeinen pisara, joka sai kupin nurin. Aikaa ja tilaa, mutta myös rajoja ja välittämistä kaivannee asian käsittelyyn.
Ymmärrän. Tiedän, että ei tämä hyvään saumaan tule. Itseänikin harmittaa, mutta ei tälle voi mitään. Toinen vaihtoehto olisi irtisanoutua ja ruveta työttömäksi, mutta se olisi liian iso riski. Ja oikeassa olet, että muutenkin murrosikä alkaa painamaan päälle, toivottavasti kaikki menee ihan fiksusti eikä hän rupea enemmän hölmöilemään. Toivottavasti saa pidettyä vanhoista kavereista kiinni. Luulen että se suojaa ongelmilta. Ap
Kavereista tulee entisiä äkkiä kyllähän ne kaverisihteet kuihtuu kun on pitkä välimatka 😭😭😭😭😭😭😭
Vierailija kirjoitti:
120 ei ole paljon, osa ajaa päivittäin 100km töihin
Aha, kiinnostaa yhtä paljon kuin kasa kiviä d a i j u
Ap
Voin kertoa kokemuksesta että nuo kaverit on entisiä sen jälkeen kun muutatte. Toivottavasti lapsi ei syrjäydy, mutta onhan se pääasia että vanhemmilla on töitä kuin lapsen hyvinvointi.
Juttele lapsen kanssa ja kerro kaikkia hyviä ja myönteisiä asioita muutosta. Myös sen työpaikan kannalta, että saat jatkaa työssäsi etkä jää työttömäksi. Se olisi hänellekin tosi huono juttu. Kerro mitä kaikkia uusia ja kivoja kavereita hän voi saada, ja vanhat pysyvät eikä matka ole mikään ylivoimaisen pitkä tapaamiseen. Muutto on aina muutos mutta se voi tuoda paljon uutta hyvää elämäänne. Työpaikka yrityksen sisällä on jo itsessään hienoa! Positiivisuuden kautta asiaa käsittelemään, se on neuvoni. Positiivisuus tarttuu ja kasvaa, kuten negatiivisuuskin joten negaa ei kannata ylläpitää ja kasvattaa.
Miten niin ei voi mitään. Ala kirjoittaa työhakemuksia. Hyvällä tuurilla sinulla on jo ensi viikolla uusi työpaikka.
Kerro sille Zoomissa ja muista näkö- puhelimista
Miksi guilt trippaatte? :(
Tällä äipällä ei ole vaihtoehtoja!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas mitä lumihiutaleita! Muuttaminen on normaalia elämää. Eihän se aina kivaa ole, mutta elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Ei ihme ettei lapset kestä mitään kun vanhemmat totuttaa ne kiellottomaan elämään, turha varmaan kuvitella että mitään kotitöitä ym. velvollisuuksia olisi?
Jos perhe muuttaa, niin se muuttaa.
Ei ole normaalia elämää. Lapsi jää helposti ulkopuoliseksi tuollaisissa muuttorumbissa.
Näin se ikävä kyllä usein menee. Vanhempien työt tai erot tai uudet parisuhteet mullistaa monen lapsen ja teinin elämän. Kurjaa on että joutuu luopumaan kavereista ja harrastuksesta joka on ollut tärkeä, kenties juuri se syy pysyä pois ongelmista. Löytyisikö uudesta asuinkunnasta sama harrastusmahdollisuudet, jolloin olisi helpompaa tutustua samanh
Löytyy. Tällä hetkellä hän tosin vastustaa kovasti uutta joukkuetta, joten ei ole innostunut asiasta. Itse toivoisin, että hän menisi mukaan ja saisi ehkä uusia kavereitakin ennen kun koulut alkaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei voi mitään. Ala kirjoittaa työhakemuksia. Hyvällä tuurilla sinulla on jo ensi viikolla uusi työpaikka.
En.
Miten v.tussa pitää vanhoista kavereista kiinni?
Ystävyydet loppuu muuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutatte?
Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap
120km työmatkana menee vielä
Ei ne lapsesi entiset kaverit jaksa ylläpitää kaverisuhdetta, jos eivät pääse usein livenä näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Miten v.tussa pitää vanhoista kavereista kiinni?
Ystävyydet loppuu muuttoon.
Näin 👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutatte?
Töiden takia. Mun nykyinen työpaikka lopettaa ja sain siirron toiseen yksikköön, mutta se on 120 kilometrin päässä. En muuttaisi, jos ei olisi pakko. Ap
120km työmatkana menee vielä
Mutta sitten mulla ei olisi aikaa perheelle. Sitäpaitsi yli tunti suuntaansa on liikaa -valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapsesi entiset kaverit jaksa ylläpitää kaverisuhdetta, jos eivät pääse usein livenä näkemään.
Nopeasti ap:n lapsi unohtuu
Vierailija kirjoitti:
120 ei ole paljon, osa ajaa päivittäin 100km töihin.
Se lapsi käy koulua ja on 13-vuotias haloo.
Nyt kun tuli perus kokkarihallitus, niin tosi monet perheet on muuttaneet pois Suomesta.
Aika monet suomalaiset lapset kuitenkin on yhteydessä Suomeen ja pelailee pelejä kuten ennenkin.
Pelien kanssahan ne lapset on nykyään yhteydessä.
Näin se ikävä kyllä usein menee. Vanhempien työt tai erot tai uudet parisuhteet mullistaa monen lapsen ja teinin elämän. Kurjaa on että joutuu luopumaan kavereista ja harrastuksesta joka on ollut tärkeä, kenties juuri se syy pysyä pois ongelmista. Löytyisikö uudesta asuinkunnasta sama harrastusmahdollisuudet, jolloin olisi helpompaa tutustua samanhenkisiin nuoriinkin ennen kuin syyslukukausi alkaa ettei ole ihan toimeton ja yksin koko kesää?