Te jotka kävitte ammattikoulun, minkälaisia muistoja teille jäi siitä ajasta?

Ekalla kertaa jouduin kiusatuksi (lukion jälkeen) kun olin nörtti tiedetyyppi kiroavien ja käytännönläheisten amisten keskellä. Oli kurjaa. Toisen amistutkinnon tein keski-ikäisenä, oltuani vuosia alan töissä. Meni hyvin.

Opettajat oli ainakin ihan perseestä, vuonna 1998 Lohjan amiksessa.

Ei niitä kiinnostanut opettaa, sitten kun et osannut, huusivat, haukkuivat ja nöyryyttivät koko luokan edessä.

Vuoden verran sitä touhua katselin, lopetin kesken, menin lukioon, siitä amkhon ja työelämässä olen ollut tauotta sen jälkeen.

M41

Olin ainoa nainen miesvaltaisella alalla ja mieleen jäi jatkuva vähättely. Löysin töitä kuitenkin omalta alalta, olen ollut parikymmentä vuotta työelämässä ja opiskellut jonkin verran työnohessa lisää.

Erittäin hyviä muistoja. Oli uskomatonta, että kaikki tuli niin hyvin toimeen keskenään. Sain sieltä ihania ystäviä.

En muista. Olin kännissä koko ajan.

Kävin viimeksi seitsemän vuotta sitten. Oli todella kivaa aikaa. Asuin viikot toisessa kaupungissa opiskelujen parissa ja viikonlopuiksi palasin kotikaupunkiin perheen luo.

Sain muutaman läheisen ihmisen näin aikuisena ja roppakaupalla kokemuksia. Pääsin myös osallistumaan elokuvan tekoon. Ja tutustuin kauniiseen uuteen kaupunkiin, lähes 400 kilometriä kodistani.

Nuorena kävin vain lukion. Aikuisena opiskelin kaksi ammattia maatalousoppilaitoksessa. Aivan ihanaa aikaa oli. 

Hyviä muistoja on, vaikka vastentahtoisesti sinne menin. Huomasinkin pitäväni käytännön töistä ja olevani edes jossain hyvä.  Opettajat oli päteviä ja aika tiukkoja. Huonoa käytöstä ei suvaittu eikä sitä meidän osastolla nähtykään (ravintolakokki). Sain koulusta parhaan ystäväni ja puolisonikin. 

Vieläkin muistan mireboixit ja juliennet. 

Kun opiskelin 2000-luvun alkupuolella Helsingissä ammattikoulussa, niin koulu oli jo tuohon aikaan tunnettu siitä, että siellä oli oppilaita 48 eri kansalaisuudesta. En tuo tätä esiin siksi, että se olisi ollut jotenkin negatiivinen asia ja ongelma itselleni. Itselläni ei ollut asian suhteen mitään ongelmia, päinvastoin monista tuli hyviä ystäviä, eikä koskaan ollut tylsää hetkeä. Oppi ymmärtämään jo varhaisessa vaiheessa itsestään ja muista monia asioita, joita ei olisi muuten oppinut koskaan. Ehkä jollain tasolla tajusi miten pieni paikka Suomi loppupeleissä on. Tajusi eroja ihmisten psykologiassa kulttuurin mukaan, jos tässä on jotain järkeä.

Mieleeni on jäänyt ensimmäinen koulupäivä, kun luokanvalvoja kierrätti meitä ympäri koulua ja esitteli vanhan kuuluisan oppilaitoksen paikkoja. Kun olimme saapumassa tulevaan pukuhuoneeseemme, niin luokanvalvoja kertoi parhaillaan sitä tosiseikkaa, että koulussa on tosiaan 48 eri kansalaisuutta. Kun hän riuhtaisi pukuhuoneen oven auki, niin kaikkien huomio kiinnittyi heti siihen, että joku oli vääntänyt valtavan "jötkäleen" käsienpesualtaaseen, joka sijaitsi pukukaappien edessä. Vain kammottava haju tukahdutti sillä hetkellä nauruhermomme ja suhtauduimme asiaan lähinnä niin kuin abstraktiin taiteeseen. Kaikki katsoivat suu auki ruskeaa taideteosta ja yrittävät ymmärtää sitä parhaansa mukaan. Ehkä tänä hetkenä mieleeni hiipi  joku pieni ajatus siitä, että ehkä olisi kannattanut ottaa peruskoulu vakavammin.

En tiedä miten asioiden laita on nykypäivänä ammattikouluissa, mutta kyllä tuohon aikaan oli vielä jonkinlainen akateeminen taso ammattikoulussakin (vaikkei se ollut kovin korkea) ja joutui tekemään/oppi jokainen päivä jotain uutta. Työharjoittelupaikat hoidettiin opettajan puolesta. Osa oli hyviä paikkoja, osa ei. Osassa sai palkkaakin työharjoittelun ajalta ja kohdeltiin muutenkin kuin ihmistä. Osassa tunnuttiin vain teettävän huonoimmat hommat ja lisäksi sai toimia jonkinlaisena en nyt sanoisi kiusaamisen kohteena, mutta vaikka henkisenä muovailuvahana, jota sai väännellä ja käännellä mielensä mukaan ja ammentaa siitä jotain iloa itselleen. Moni luokkakaveri lopetti varmaan tästä syystä ne opinnot kesken ja vaihtoi koulua.

1/2

Mieleeni on jäänyt luokalta yksi vähän "narkahtava" tyyppi, joka varasti muiden töitä ja kävi näyttämässä niitä opettajalle, jotta pääsi läpi kursseista. Osalta pyysi töitä näytille ja osaa uhkasi väkivallalla. Luokanvalvoja sai asiasta vihiä ja sanoi, että tuollaiset tyypit eivät tule pärjäämään koskaan työelämässä. Sillä hetkellä olin ehkä samaa mieltä, mutta nyt pitää kyllä myöhemmin todeta, että aika moni pärjää hyvillä puhelahjoilla sellaisissakin töissä, jossa mitataan omalla työpanoksella syntyneitä fyysisiä tuotoksia. Paljon tosiaan mahtui huumeongelmaa tuohon aikaan ainakin ammattikoulussa ja käsittääkseni niistä omistakin luokkakavereista varmaan 3 on jo kuollut. Rauha heidän muistolleen, moni oli mukava tyyppi, mutta aika vaikutuksille altis ja ns. muiden vietävissä.

Kokonaisuudessaan ammattikoulu oli hyvää aikaa. En muista minkäänlaista koulukiusaamista tuolta ajalta. Mukavia tyyppejä ja hyvä henki. Aika meni kuin siivillä. Kävin jonkin aikaa lukiota siinä sivussa, kun eräs mukava aineopettaja rohkaisi siihen ja sanoi että pärjäät kyllä sielläkin, mutta jätin sitten lopulta kesken koska pääsin iltatöihin. Ahneus vei voiton. Mieleeni ovat jääneet monet eri kansalaisuuksien oppilaat, mutta maalatakseni mielikuvaa minkälainen paikka oli kyseessä kerrottakoon vaikka tarina eräästä srilankalaisesta hemmosta, joka pukeutui samanlaiseen nahkatakkiin, jota John Travolta käytti Grease elokuvassa ja John Lennonin tunnetuksi tekemisiin pyöreisiin silmälaseihin. Asukokonaisuuden kruunasi tyylikäs flanelipaita ja mustat farkut. Mukava tyyppi, erittäin kohtelias ja erottui myös älykkyydellä edukseen. Käsittääkseni kaveri oli joku matikkavelho ja saapunut opiskelemaan Suomeen. En tiedä miksi oli ammattikouluun päätynyt, luultavasti oppimaan kieltä ja ottamaan vauhtia elämään. Eräs toinen ulkomaalainen hemmo houkutteli hänen vain "pahoille teille" ensimmäinen vuoden aikana, kun erehtyi näyttämään hänelle atk tunneille internetin saloja. Mieleeni on "etsaantunut" elävästi kuva siitä minkälainen järkytyksen ja innostuksen sekalainen ilme hänen kasvoilleen hiipi, kun hän näki atk-luokassa ensimmäisen kerran alastomia naisia tietokoneen ruudulla. Koko mies tuntui jäykistyvän ja hikikarpalot vilisivät otsalle, pyöreiden silmälasien huurustuessa samalla. Pian tämä kaveri innostui niin kovin tietokoneista, että hiipi aina atk-luokkaan vaikka hänellä oli muita tunteja. Joskus rynkytti epätoivoisesti atk-luokan ovea ja vaati päästä sisään. Pian joku keksi hänen lempinimekseen "pornomestari", joka jäi elämään. En tiedä mitä hänelle tapahtui myöhemmin elämässä. Toivottavasti menestyy ja voi hyvin.

2/2

Aika kamalaa oli istua 6-8 tuntisia päiviä saman ryhmän kanssa ja samassa luokassa. Peruskoulun häiriköt jatkoi häiriköimistään ja tunti että opettajilta kului sähläämiseen kauheasti aikaa.

Olin amiksessa keski-ikäisenä. Ihania, helppoja ja leppoisia vuosia. Valmistumisen jälkeen palasin alalle, jossa olin ollut jo ennen amista.

Mukavaa aikaa & hyviä muistoja.

En muista mitään. Hyvät kemut.

bumb le bee

Enimmäkseen tylsää, paitsi vapaa-ajalla kun ryypättiin. Koulussa piti olla kuitenkin selvinpäin, koska puhallutettiin ennen kuin pääsi työkaluihin käsiksi.

Yläasteelta kun siirtyi amikseen,  sen todellakin huomasi, että fiksuimmat olivat jääneet joukosta pois. Amikseen meni ne , joita kiinnosti enemmän käytännön työt kuin lukeminen. 

Itse tein väärän ammatinvalinnan. 2 vuotta opiskelin alaa mikä ei kiinnostanut. 

Laiskat opettajat, joiden opetus oli vain piirtoheitinkalvojen vaihtamista. Ja niin nopeasti, että piti kirjoittaa niin nopeasti ettei kerennyt sisäistää asiaa, eikä edes tekstistä saanut jälkikäteen selvää.

Tyttöjen härskit ja seksistiset puheet. 

Ruoka hyvää muu sontaa

Ei. Yksikään amis ei ollut miellyttävä. Oli ongelmia. Myös opettajien vuoksi ja muut asiat. Kavereita ei myös jäänyt niistä, kaikki oli vähän erilaisia keskenään ja osa joi. Oppimisen kannalta jotkut aineet ok ja toiset ei yhtään.