Osaatteko tulkita esittääkö joku sinulle mukavaa vai ei?
Elämäni muuttui mielestäni aika paljonkin kun vasta hyvin myöhään aikuisiällä opin tulkitsemaan ihmisten käytöstä. Eli aidosti erottamaan ihmiset toisistaan, kuka kohtelee lämmöllä ja kenelle olet yhdentekevä tai jopa ei-toivottu henkilö.
Pystyn ajattelemaan elämästä nykyään paljon suoraviivaisemmin kun ymmärrän suurimman osan olevan vain näennäisen kohteliaasti mukavia. Enkä tarkoita tällä taidolla kerryttää vihaa ihmisiä kohtaan, vaan sellainen lapsenomainen hyvän ajattelu kaikista, niin se vaan on haitallista kun ymmärtää oikeasti pelin hengen.
Kommentit (25)
En osaa. Vieläkään. Nykyään katson kyllä että mikäli teot kohtaavat kauniiden puheiden ja kivan hymyn kanssa niin sitten uskon että on mukava tyyppi!
Tunnistan sellaisen tietyn naistyypin joka on epäaito ja kaksinaamainen.
Kiitos monista vastauksista. Minun kokemukset aiheesta liittyy yhteisöihin joissa olen jäsenenä. Työelämä, harrastukset, sukulaisyhteisö. Viime vuosina ilmennyt jokaisessa näissä huutamista, tiuskimista, sitä että ei anneta kaikkien ottaa osaa keskusteluun samanarvoisina jäseninä, pomottamista ja jopa julkisesti toiselle ääneen nauramista.
Jossain vaiheessa mietin ihmisiä ketkä näin tekee, niin alkoi palaset loksahtaa paikalleen. Siellä on taustalla se jatkuvasti kytevä välinpitämättömyys/kateus/inho jotakuta ihmistä kohtaan. Voidaan olla paljonkin tekemisissä suht normaalin oloisesti, mutta sitten stressaavassa paikassa pamautetaan sille inhokille totuus jollain kuvaamallani tavalla.
Ja syy miksi en koe kuvittelevani näitä asioita löytyy siitä että huomaan selkeästi näiden tekojen olevan henkilöön kohdennettuja. Saman yhteisön sisällä jollekin toiselle ei olisi tiuskittu tai ignoorattu, hänen kanssa lähinnä hymyillään, nauretaan ja halataan parhaassa tapauksessa.
Kyllä minä mielestäni aika usein tunnistan teennäiset ihmiset. Tekoystävälliset ja tekopirteät. Sellaiset joilla on jotain taka-ajatuksia.