Muita joiden elämä on nyt tosi vaikeaa, mutta sitä ei voi kertoa kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut hyvin narsistisessä suhteessa josta toipuminen vie valtavasti aikaa. Läheisille ei ole voinut kertoa, koska eivät he ikinä tule ymmärtämään mitä olen kokenut. Ainoa jolle olen voinut kertoa ovat vertaistuki ryhmisssä olevat sekä terapeutti jolla itsellään on kokemusta narsistisesta läheisestä.

Suosittelen hakeutumaan ammattiavun piiriin, että pääsee edes jollekin purkamaan tilannetta ja saamaan apua. Yksin ei ole hyvä olla jos on vaikeaa. 

Minäkin jouduin hyvin narsistiseen piiriin, huomaamattani. Esihenkilö narsisti ja valehtelija, työkaveri joka alkoi kaveeraamaan kanssani oli narsisti, entinen koulukaveri joka muutti samalle paikkakunnalle ja tapasimme yli 10 vuoden jälkeen paljastui narsistiksi ja huijariksi. Kaikki tapahtui alle vuodessa. Tilanne sellainen, etten voi luottaa kehenkään töissä enkä siviilissä, enkä jutella kenenkään kanssa. En hal

Kuulostaa ikävältä, mutta ottaen huomioon sen, että narsismi on oikeasti aika harvinainen diagnoosi niin täytyy kyllä ihmetellä, että onpas kumma juttu, kun yhdelle ihmiselle sattuu noin monta narsistia elämään ja alle vuoden sisään. Kusipäitähän kyllä riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut hyvin narsistisessä suhteessa josta toipuminen vie valtavasti aikaa. Läheisille ei ole voinut kertoa, koska eivät he ikinä tule ymmärtämään mitä olen kokenut. Ainoa jolle olen voinut kertoa ovat vertaistuki ryhmisssä olevat sekä terapeutti jolla itsellään on kokemusta narsistisesta läheisestä.

Suosittelen hakeutumaan ammattiavun piiriin, että pääsee edes jollekin purkamaan tilannetta ja saamaan apua. Yksin ei ole hyvä olla jos on vaikeaa. 

Minäkin jouduin hyvin narsistiseen piiriin, huomaamattani. Esihenkilö narsisti ja valehtelija, työkaveri joka alkoi kaveeraamaan kanssani oli narsisti, entinen koulukaveri joka muutti samalle paikkakunnalle ja tapasimme yli 10 vuoden jälkeen paljastui narsistiksi ja huijariksi. Kaikki tapahtui alle vuodessa. Tilanne sellainen, etten voi luottaa kehenkään töissä enkä siviilissä, enkä jutella kenenkään kanssa. En hal

Olen huomannut, että ne kovasti ystäviksi pyrkivät ovat usein juurikin niitä narskuja. Olen myös oppinut varomaan näitä.

Minullakaan ei ole ketään, aikuinen poika josta ei ole kun surua ja murhetta, ei ole tässä elämässä saavuttanut mitään 40 ikävuoteen mennessä, rahaa vaan on vailla. Hänestä ei ole minulle mitään vanhuuden turvaa, ei mulla ole sisaruksia eikä ketään läheisiä jolle kehtaisin kertoa minkälainen hunsvotti lapsestani on tullut. Suren yksin.

Hieman on tässä nyt vaikeaa. 500 euroa puuttuu tämän kuukauden talousrahoista. Kiitos hallitus. Mutta ojan pohjalta on hyvä ponnistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minullakaan ei ole ketään, aikuinen poika josta ei ole kun surua ja murhetta, ei ole tässä elämässä saavuttanut mitään 40 ikävuoteen mennessä, rahaa vaan on vailla. Hänestä ei ole minulle mitään vanhuuden turvaa, ei mulla ole sisaruksia eikä ketään läheisiä jolle kehtaisin kertoa minkälainen hunsvotti lapsestani on tullut. Suren yksin.

Sinuna kävisin juttelemassa esim diakonin kanssa(ei uskonnollisia asioita) joka neuvoo sua eteenpäin, esim SPR ystäväpalvelu yms.

Toivotan jaksamista kaikille ja hyviä asioita tapahtuvaks  <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi hakea apua kuin kärvistellä. Yksin murehtiessa taivas vain putoaa niskaan eikä näe mahdollisuuksia. 

 

Mitä apua Suomessa?

Nuo on noita tyypillisiä latteuksia mitä aina toistellaan, toki ei niillä kukaan pahaa tarkoita, eivät vaan ymmärrä nykymenosta paljoakaan. -eri