Muita joiden elämä on nyt tosi vaikeaa, mutta sitä ei voi kertoa kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Joka päivä itkettää iltaisin kun olen niin väsynyt ja loppu. En halua edes vanhempiani tai perhettä enää nähdä tai soitella kun tulee vain enemmän paha mieli siitä. Olen sanonut stressaavasta elämäntilanteesta ja se on hyvin heillä tiedossa. Kukaan ei silti koskaan älyä kysyä voisiko olla jotenkin avuksi. Jos olen rohkaissut mieleni pitkän empimisen jälkeen ja kysynyt muutaman kerran suoraan apua (esim. lastenhoito pari tuntia), ei koskaan sovi. Aina on jotain muuta. Huomaan etten enää edes halua tai ehkä pikemminkin uskalla kysyä apua kun pelkään että tässä ahdingossa tulen taas torjutuksi ja alkaa vaan aina jälkeenpäin itkettää, miten vähän kukaan välittää. Mieluummin sinnittelen kuin sinnittelen ja koen ettei läheiset välitä.

Voimia.

Voi sua <3

Itsekin kävin juuri lenkillä.

Ihmistä ei ole tehty vain makaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja minä olen huono äiti, kun minulla mt ongelmia.

Sarkasmia?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut hyvin narsistisessä suhteessa josta toipuminen vie valtavasti aikaa. Läheisille ei ole voinut kertoa, koska eivät he ikinä tule ymmärtämään mitä olen kokenut. Ainoa jolle olen voinut kertoa ovat vertaistuki ryhmisssä olevat sekä terapeutti jolla itsellään on kokemusta narsistisesta läheisestä.

Suosittelen hakeutumaan ammattiavun piiriin, että pääsee edes jollekin purkamaan tilannetta ja saamaan apua. Yksin ei ole hyvä olla jos on vaikeaa. 

Minäkin jouduin hyvin narsistiseen piiriin, huomaamattani. Esihenkilö narsisti ja valehtelija, työkaveri joka alkoi kaveeraamaan kanssani oli narsisti, entinen koulukaveri joka muutti samalle paikkakunnalle ja tapasimme yli 10 vuoden jälkeen paljastui narsistiksi ja huijariksi. Kaikki tapahtui alle vuodessa. Tilanne sellainen, etten voi luottaa kehenkään töissä enkä siviilissä, enkä jutella kenenkään kanssa. En haluaisi masentua, mutta ikävältä tuntuu. Ja hyväksikäytetyltä.

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain, että jo pienikin määrä liikuntaa voi auttaa masennukseen. Sitä meiltä ei voi kukaan viedä pois. Liikunnan iloa!

Kaikki ei enää uskalla liikkua ulkona yksin, varsinkaan naisena täällä Helsingissä : (

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut hyvin narsistisessä suhteessa josta toipuminen vie valtavasti aikaa. Läheisille ei ole voinut kertoa, koska eivät he ikinä tule ymmärtämään mitä olen kokenut. Ainoa jolle olen voinut kertoa ovat vertaistuki ryhmisssä olevat sekä terapeutti jolla itsellään on kokemusta narsistisesta läheisestä.

Suosittelen hakeutumaan ammattiavun piiriin, että pääsee edes jollekin purkamaan tilannetta ja saamaan apua. Yksin ei ole hyvä olla jos on vaikeaa. 

Minäkin jouduin hyvin narsistiseen piiriin, huomaamattani. Esihenkilö narsisti ja valehtelija, työkaveri joka alkoi kaveeraamaan kanssani oli narsisti, entinen koulukaveri joka muutti samalle paikkakunnalle ja tapasimme yli 10 vuoden jälkeen paljastui narsistiksi ja huijariksi. Kaikki tapahtui alle vuodessa. Tilanne sellainen, etten voi luottaa kehenkään töissä enkä siviilissä, enkä jutella kenenkään kanssa. En hal

Joku voisi sanoa sua harhaiseksi, mutta mä uskon sua..

Jep. Ei ketään kiinnosta. Ratkaisen ongelmani tekoälyn avulla. Kohteliaampi ja kannustavampikin kuin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain, että jo pienikin määrä liikuntaa voi auttaa masennukseen. Sitä meiltä ei voi kukaan viedä pois. Liikunnan iloa!

Kaikki ei enää uskalla liikkua ulkona yksin, varsinkaan naisena täällä Helsingissä : (

Tekosyitä. Liiku yleisillä paikoilla ja vaikka jonkun kanssa.

Ymmärrän sinua ap. Oon ollut vuoden äärimmäisen stressaavassa elämäntilanteessa. Pari ystävää tietää, kukaan sukulaisista ei tiedä. Yhtä helvettiä ollut eikä vieläkään näy loppua. Voimia kaikille jotka ovat samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut hyvin narsistisessä suhteessa josta toipuminen vie valtavasti aikaa. Läheisille ei ole voinut kertoa, koska eivät he ikinä tule ymmärtämään mitä olen kokenut. Ainoa jolle olen voinut kertoa ovat vertaistuki ryhmisssä olevat sekä terapeutti jolla itsellään on kokemusta narsistisesta läheisestä.

Suosittelen hakeutumaan ammattiavun piiriin, että pääsee edes jollekin purkamaan tilannetta ja saamaan apua. Yksin ei ole hyvä olla jos on vaikeaa. 

Minäkin jouduin hyvin narsistiseen piiriin, huomaamattani. Esihenkilö narsisti ja valehtelija, työkaveri joka alkoi kaveeraamaan kanssani oli narsisti, entinen koulukaveri joka muutti samalle paikkakunnalle ja tapasimme yli 10 vuoden jälkeen paljastui narsistiksi ja huijariksi. Kaikki tapahtui alle vuodessa. Tilanne sellainen, etten voi luottaa kehenkään töissä enkä siviilissä, enkä jutella kenenkään kanssa. En haluaisi masentua, mutta ikävältä tuntuu. Ja hyväksikäytetyltä.

Joku voisi sanoa sua harhaiseksi, mutta mä uskon sua..

Töissä palkasta huijattiin useita tuhansia vuodessa uudella sopimuksella, työkaveri heitti susille ja ajoi vain omaa etuaan, koulukaveri maksatutti minulla kaikkea ja lainasi rahaa, eikä maksanut takaisin. Kun otin yhteyttä pyytääkseni lainan maksua niin väitti muille että minä vainoaisin! Tyypillistä narsistin oiretta että syyttää muita ja keksii kaikkea.

Nuo ihmiset sellaisia jotka puhuvat vain itsestään eikä kysele keltään miten muut voivat, miten heillä menee. En välitä enää nähdä ihmisiä, enkä varmasti kerro kellekään enää mitään, enkä anna kenenkään huijata minua rahallisesti. Luotan ainoastaan itseeni.

Vois se olla huonomminkin. Voisit olla vaikka pyörätuolissa tjs.

Elämä voi olla välillä synkeää, mutta toivo kuitenkin piilossa elää. Todellinen asiantuntija voi auttaa, mutta se maksaa. 

itselläni myös toivoton tilanne. Rakas lapseni kohtelee minua hyvin huonosti. Syytä en tiedä, en ymmärrä. Kurja tilanne jatkuu. Olen mielestäni ollut tavallinen hyvä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vois se olla huonomminkin. Voisit olla vaikka pyörätuolissa tjs.

Ajatteletko, että tuollainen lohduttaa? "Ai hitto eihän mua nyt haittaakaan enää vaikka ei ole ruokaa! Sentään en ole pyörätuolissa!"

Vierailija kirjoitti:

Vois se olla huonomminkin. Voisit olla vaikka pyörätuolissa tjs.

Onpa muuten törkeää vähättelyä tällainen. Toivottavasti et sano läheisillesi noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vois se olla huonomminkin. Voisit olla vaikka pyörätuolissa tjs.

Ajatteletko, että tuollainen lohduttaa? "Ai hitto eihän mua nyt haittaakaan enää vaikka ei ole ruokaa! Sentään en ole pyörätuolissa!"

Missä luki ettei ap:lla ole ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vois se olla huonomminkin. Voisit olla vaikka pyörätuolissa tjs.

Ajatteletko, että tuollainen lohduttaa? "Ai hitto eihän mua nyt haittaakaan enää vaikka ei ole ruokaa! Sentään en ole pyörätuolissa!"

Niin tai neliraaja halvaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vois se olla huonomminkin. Voisit olla vaikka pyörätuolissa tjs.

Ajatteletko, että tuollainen lohduttaa? "Ai hitto eihän mua nyt haittaakaan enää vaikka ei ole ruokaa! Sentään en ole pyörätuolissa!"

 

Niin tai neliraaja halvaantunut.

 

Tai kuollut! Hyvinhän meidän asiat on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vois se olla huonomminkin. Voisit olla vaikka pyörätuolissa tjs.

Ajatteletko, että tuollainen lohduttaa? "Ai hitto eihän mua nyt haittaakaan enää vaikka ei ole ruokaa! Sentään en ole pyörätuolissa!"

 

Missä luki ettei ap:lla ole ruokaa?

 

Se oli esimerkki.