Ennen muinoin 50-60-70-luvuilla lääkäriperheissä oli kotiapulaisia lapsia kasvattamassa ja ruokaa laittamassa, kun isäntäperhe teki töitä.

Täällä päin niitä sanottiin piioiksi. Äitini on ollut sellainen. Kyseessä ei ollut mikään maatalo.

Eikös se ole vähän sama kuin aupairit nykyään? Annetaan huone, ruoka ja vähän käyttörahaa. Varmaan suurimmalla osalla asiat oli kuitenkin suht hyvin, saivat kuitenkin katon päänsä päälle ja ruokaa. Toinen vaihtoehto kouluttamattomalle naimattomalle naiselle olisi liene ollut prostituutio.

On minulla ollut vanhemmissa tuttavissa näitä piikoja. Useat kuitenkin menivät jossain vaiheessa naimisiin, perustivat perheen, saivat lapsia ja oman talon tai asunnon. Olivat sitten jossain tehtaassa töissä mahdollisesti. Ei se sen traagisempaa ollut, ihan normaalia elämää tuohon aikaan. Piika oli piika, ei mikään orja. Piika = naimaton nainen. 

Jotenkin tuntuu, että usealta nykyihmiseltä on elämän realiteetit ihan hukassa. Jokaisella pitäisi olla oma rustholli vähintään..! ;-) Ja en ole ihan totaali-ikäloppu, 52 olen siis itse.

Vierailija kirjoitti:

Täällä päin niitä sanottiin piioiksi. Äitini on ollut sellainen. Kyseessä ei ollut mikään maatalo.

Eikä muistele tuota aikaa mitenkään pahalla. Päinvastoin. Oppi paljon ja olot olivat hyvät varakkaassa talossa. Oli piikana 15 - 17 vuotiaana. Sitten tapasi isäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut verovähennyksiä siitä, että palkkasi apulaisen. Tälle piti olla huone ja tarjota ruoka ja antaa joku pieni käyttöraha, huomattavasti halvempaa tuo oli kuin jos nyt palkkaisi jonkun edes 4 tunniksi päivässä.

Eli asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan. En tarkoita tällä tuloeroja tms. (tai että ko. duunissa täytyisi koko ikäänsä olla), vaan että tarvittaisiin rakenneuudistus, jonka myötä olisi mahdollista työllistää ihmisiä tuollaiseen entiseen malliin. Moni nuori pääsisi noin alkuun ja saisi työkokemusta.

Kuinka moni nuori lähtisi tuohon hommaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut verovähennyksiä siitä, että palkkasi apulaisen. Tälle piti olla huone ja tarjota ruoka ja antaa joku pieni käyttöraha, huomattavasti halvempaa tuo oli kuin jos nyt palkkaisi jonkun edes 4 tunniksi päivässä.

Eli asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan. En tarkoita tällä tuloeroja tms. (tai että ko. duunissa täytyisi koko ikäänsä olla), vaan että tarvittaisiin rakenneuudistus, jonka myötä olisi mahdollista työllistää ihmisiä tuollaiseen entiseen malliin. Moni nuori pääsisi noin alkuun ja saisi työkokemusta.

Kuinka moni nuori lähtisi tuohon hommaan?

Se vaatisi rakenne- ja asennemuutoksen, jälkimmäinen tuskin olisi kovin nopea. Mutta kuinka moni vanhempi elättäisi täysi-ikäiset lapsensa kotona, jos nämä eivät saisi mitään tukia, ei asumistukia eikä työttömyyskorvauksia, tms., ja eivät siis voisi muuttaa mihinkään, jos eivät lähtisi töihin esim. ko. tavalla?

Oma äitini on toiminut kotiapulaisena joskus 60/70-lukujen taitteessa hieman alle parikymppisenä. Asui siellä omassa huoneessaan, eli homma oli vähän kuin au pairilla. Sai kuulemma yhden vapaaillan viikossa ja joskus päivälläkin niin pääsi katsomaan Helsinkiä. Ei hän ole sitä muistellut sen kummemmin. Duunia se oli, ei mikään sen kummempi sitoumus. Olisiko hän ollut vuoden siellä ennen kuin meni sairaanhoito-opistoon.

Joskus ennen sotia nuo palvelijat taisi olla pysyvämpää sorttia, mutta sodan jälkeen ihan vaan palkkaduunareita. Koko homma taisi loppua 70-luvulla kun yhteiskunta muutenkin muuttui. 

Luin joskus Mannerheimin pitkäaikaisesta kotiapulaisesta (tms) jutun, joka oli tehty ehkä 60-luvun lopulla kun hän oli jo mummoiässä. Hän oli ollut Marskin palveluksessa ilmeisesti 20-luvun alusta Marskin kuolemaan saakka. Suu pysyi supussa loppuun saakka; hän ei kertonut isännästään mitään haastattelussa, joten lojaliteetti oli voimakas loppuun saakka. En saa nimeä päähäni. Varmaan oli nähnyt yhtä jos toistakin tyyppiä siinä toimessa ollessaan.

Tunnen erään, joka oli ollut 60 - luvulla kotiapulaisena hammaslääkäri - perheessä. Vanhemmillanikin oli lastenhoitaja, kun sisareni syntyi v. 72. Äiti oli myyjä ja isä sekatyömies eli pienituloisia, mutta päivähoitoa ei ollut, joten oli pakko palkata, jos kävi töissä. 

Mun ystäväni oli yrittäjäperheessä kotiapulaisena  ja lasten hoitajana vielä joskus 80-luvulla. Oli oma pieni huone siellä missä asua. Suoritti iltakoulussa lukion ja meni sitten yliopistoon. On ollut aika iso pomo erään pikkukaupungin johdossa. Nyt varmaan jo eläkkeellä.

Ja sitten kehdataan ällistellä miksi ihmeessä nykyäidit uupuu!! Ensin raataa päivän töissä ja illan kotona. Ilman minkään valtakunnan apua mihinkään. Kyllä ennen oli elämä helppoa ja lokoisaa!

Piian ja kotiapulaisen kohtalo oli hirveä. Isäntä kähmii ja ahdistelee päivät ja yöt. Samaan aikaan emäntä sulkee silmänsä ja lipittelee likööriä.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit ovat olleet kautta-aikan varakaita, siinä on joutunut piika (=kotiapulainen) polvistumaan lääkärisedän edessä silloin kun rouva ei ollut kotosalla ja lapset olivat koulussa.

Se lääkäriperheen lääkäri on 50-, 60- ja 70-luvulla voinut olla myös perheen äiti..

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kehdataan ällistellä miksi ihmeessä nykyäidit uupuu!! Ensin raataa päivän töissä ja illan kotona. Ilman minkään valtakunnan apua mihinkään. Kyllä ennen oli elämä helppoa ja lokoisaa!

Kotiin voi helposti nykyään ostaa viikkosiivouksen sekä noutoruokaa ja kaikkea kaupan valmisruokaa voi ostaa. Jokainen itse päättää mihin rahansa käyttää. 

Hietaniemen hautausmaalla muiden presidenttien hautojen joukossa on  presidentti Relanderin hauta. Ja siihen on haudattu  vaimon lisäksi  uskollinen palvelijatar. Hautakivessä lukee, että  hän oli perheen palveluksessa yli  40 vuotta. Aika liikuttavaa , käykää katsomassa.

Kuinka moni tässä ketjussa kirjoittelijoista olisi valmis muuttamaan jonkun toisen nurkkiin tekemään kotitöitä ruokapalkalla ja pikku taskurahalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut verovähennyksiä siitä, että palkkasi apulaisen. Tälle piti olla huone ja tarjota ruoka ja antaa joku pieni käyttöraha, huomattavasti halvempaa tuo oli kuin jos nyt palkkaisi jonkun edes 4 tunniksi päivässä.

Eli asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan. En tarkoita tällä tuloeroja tms. (tai että ko. duunissa täytyisi koko ikäänsä olla), vaan että tarvittaisiin rakenneuudistus, jonka myötä olisi mahdollista työllistää ihmisiä tuollaiseen entiseen malliin. Moni nuori pääsisi noin alkuun ja saisi työkokemusta.

Nyt apulaisia ei juuri ole, vaan sen sijaan moni makaa nykyään kotona ja saa veronmaksajilta elatuksen tekemättä mitään.

Niinpä. Onneksi nykyisin ei kenenkään ole pakko tehdä toisten kotitöitä. Tai hoitaa heidän lapsiaan puoli-ilmaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut verovähennyksiä siitä, että palkkasi apulaisen. Tälle piti olla huone ja tarjota ruoka ja antaa joku pieni käyttöraha, huomattavasti halvempaa tuo oli kuin jos nyt palkkaisi jonkun edes 4 tunniksi päivässä.

Eli asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan. En tarkoita tällä tuloeroja tms. (tai että ko. duunissa täytyisi koko ikäänsä olla), vaan että tarvittaisiin rakenneuudistus, jonka myötä olisi mahdollista työllistää ihmisiä tuollaiseen entiseen malliin. Moni nuori pääsisi noin alkuun ja saisi työkokemusta.

Kuten Dannyn Helmi.

Tätini oli 50-luvulla komean nuoren kunnanlääkärin kotiapulaisena 16-17 kesäisenä. Lääkäri paukautti tädin paksuksi ja menivät naimisiin. Yli 50v ehtivät olla aviossa ennen miehen kuolemaa.

Kotikylälläni opettajapariskunnalla oli kotiapulaisena vanhempi lapseton nainen samalta kylältä. Oli heille kuin perheenjäsen.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni tässä ketjussa kirjoittelijoista olisi valmis muuttamaan jonkun toisen nurkkiin tekemään kotitöitä ruokapalkalla ja pikku taskurahalla?

Varmaan siinä tilanteessa aika moni, että se olisi keino saada katto pään päälle ja ruokaa syötäväksi, ja että nämä eivät olisikaan muuten itsestäänselvyyksiä.