Lue keskustelun säännöt.
Ennen muinoin 50-60-70-luvuilla lääkäriperheissä oli kotiapulaisia lapsia kasvattamassa ja ruokaa laittamassa, kun isäntäperhe teki töitä.
08.05.2025 |
Ne kotiapulaiset oikein asui niissä perheissä ja niistä sai veroalennusta kaiketi. Tunnetko ketään kotiapulaista?
Kommentit (64)
Miksi pitää romantisoida aikaa, jolloin työntekijöillä ei ollut oikeuksia ja he voivat huonosti? Kukaan normaalijärkinen ei sitä aikaa halua takaisin. Herrat rikkaat toki haluavat itselleen hyväksikäytettäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, näillä kotiapulaisilla ei ollut muuta keinoa edetä elämässään kuin naimisiinmeno. Aika karua.
Vierailija kirjoitti:
No vähän niin kuin au pair nykyään. Työtunteja toki oli enrmmän.
Sillä erotuksella, että yleensä au pairit ei osaa tehdä mitään muuta kuin istua puhelin kädessä "vahtimassa" lapsia. Ei puhettakaan että esim. lasten ruokailut ja kodin ylläpitosiivouksen voisi ulkoistaa heille.
Poikkeuksia varmaan on, mutta nykyään parin kympin korvilla olevat länsimaalaiset ihmiset ovat todella passiivisia ja kädettömiä.
Perheen rouvan lisäksi apulainen ja jopa sille ns piikanen. Mun tuttu oli aikoinaan 4-5 luvun taitteessa jotain tunnetussa perheessä ns apulainen ei,kotiapulainen ,sillä nimikkeellä. Tehtäviin kuului lastenhoidon lisäksi pientä siivousta. Rva oli kuin piru. Kohteli lapsiaan rumasti jne. Haukkui tämän piikasenkin niin rumasti, että piikanen päätti poistua yönselkään. Silloin rouvalle tuli vähän hätä käteen-kun sää oot alaikäinenkin. Silti tyttö lähti ja lapsuus kotiin yli 1 km taivallusta.
Näki aikuiseksi kasvaneita hoitolapsiaan,mutta en muista tunsivatko ,luulen että ei, en ole varma. Tehtailijoita olivat.
Yhä hyvissä asemissa muissa rooleisssa nyt ihan lähiaikoina,osa kuollutkin. Joo oli omat pikku sivuhuoneet ns palvelijan huone, johon ei saanut tuoda teitenkään miheiä. keittiöön johti ulko-ovi, siksikin varoiteltiin, että siivoa elämään . Rouvat teki yllätystarkastuksia huoneeseen noin vain .
Helsingissä vanhoissa taloissa on yhä noita piian huoneita kyökin yhteydessä. Niistä nyt joko työhuone tai muutostöillä puretaan seinät.
Muistakos vanhoja Suomalisia elokuvia, niissä aina taloudenhoitaja,piika tai kotiapulainen. Mutta kyllä rouvat usein olivat kotona. Toki marginaalisesti joku oli yliopistohnekilö ja loi uraakin. Käyhemmissäkin huusholleissa äiti kotona ilman apua,kun hätä mihin lapset veisi hoitoon ja mitä palkasta jäisi enää sitten jos 5:llekin hoitopaikka järjestyisi edes.
Että ei noissa tietyissä perheissä rouvat olleet töissä,leipomoissa, kaupassa, pyykkituvalla( niitäkin oli sen jan pesulat),kukkakaupoisssa, torilla jne. Jos työ ,niin sittten se oli akateemista, edes opettaja kansakoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Juu, näillä kotiapulaisilla ei ollut muuta keinoa edetä elämässään kuin naimisiinmeno. Aika karua.
No eikö naimisiinmeno ole toisaalta aika luonnollinen juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää romantisoida aikaa, jolloin työntekijöillä ei ollut oikeuksia ja he voivat huonosti? Kukaan normaalijärkinen ei sitä aikaa halua takaisin. Herrat rikkaat toki haluavat itselleen hyväksikäytettäviä.
Realistista pohdintaa. Eihän ap romantisoitunut ole. Vaan historiallista pohdintaa. Vanhoissa Suomi leffoissa oli huushollarskat, taloudenhoitaja tai ns piika tai kotiapulainen kaupungeissa eritoten. Kuulehan ,ei tarivitse olla ärhäkkä. Mikä mättää,huono luonne vai huono päivä. Mene tiuskimaan muualle.
Nyt kela maksaa lorvimisenkin. Tähän entiseen malliin kun palataan, tervehtyy talouskin kummasti. Toki edelkyttää sitä että poliutikkojen ei enää anneta melkastaa niin kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kotiapulainen, siis lastenhoitaja kun vanhemmat kävi tehtaassa töissä. Maalaistyttö joka tuli kaupunkiin ja sai oman huoneen. En kyllä muista missä oli illalla kun vanhemmat tuli töistä. Kai kotiapulaiset oli aika tavallisia tavallisissakin kodeissa.
Ennen oli luontevaa että käytännön työt sujui. Joka tyttö osasi leipoa ja ommella ainakin jotain, miehet puutöitä. En tässä painota sukupuolirooleja vaan sitä että elämä on käytäntöä. Yhä jonkinlainen talouskoulu tmv hyödyttäisi monia sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vähän niin kuin au pair nykyään. Työtunteja toki oli enrmmän.
Sillä erotuksella, että yleensä au pairit ei osaa tehdä mitään muuta kuin istua puhelin kädessä "vahtimassa" lapsia. Ei puhettakaan että esim. lasten ruokailut ja kodin ylläpitosiivouksen voisi ulkoistaa heille.
Poikkeuksia varmaan on, mutta nykyään parin kympin korvilla olevat länsimaalaiset ihmiset ovat todella passiivisia ja kädettömiä.
No höpöhöpö. Itse olin vastuussa kaikesta, lasten ruuat, isomman kouluun vienti ja haku, kodin siivous, vanhempien vaatteetkin silitin. Samat hommat oli muillakin.
Lontoon au pair
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näillä kotiapulaisilla ei ollut muuta keinoa edetä elämässään kuin naimisiinmeno. Aika karua.
No eikö naimisiinmeno ole toisaalta aika luonnollinen juttu?
Tuohon aikaan se oli melkeinpä pakko, monella stressi siitä. Eihän joku kotipiika ehtinyt miehiä tavata edes, ja kohta oli jo yli-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näillä kotiapulaisilla ei ollut muuta keinoa edetä elämässään kuin naimisiinmeno. Aika karua.
No eikö naimisiinmeno ole toisaalta aika luonnollinen juttu?
niitäkin oli jotka olivat vapaaehtoisesti perheen palveluksessa vuosikymmeniä. ns vanhoina piikoina. elämään ihme muutosta ei olisi saavutettu jos työläismiehen ottanut, samaa huushollinhoitoa.
toki harvassa olivat he,jotka alkoivat opiskelmaan pikku hiljaa edeten korkekouluun asti joka taasen mahdollisti erilaiset avioliittomarkkinat. helpommalla nuo vanhapiikakotiapulaiset pääsivät kuin ehkäisytön suurperhe,työläismies ja työtä,työtä. ei sitä vapaapäivää jonka sai kotiapulaisena edes ja sai käydä missä halusi,tanssit, sukulaiset,kirkko jne. taattu ruoka ja vakaat olot kutakuinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun suvussa oli aika paljon näitä naimattomia naisia jotka elätti itsensä kansakoulunopettajina, keittäjinä, sairaanhoitajina jne. Luulin tyhmänä tyttönä etteivät ne saaneet miestä mutta se olikin heidän oma valinta ja aika helppo elämä suurperheen äiteihin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näillä kotiapulaisilla ei ollut muuta keinoa edetä elämässään kuin naimisiinmeno. Aika karua.
No eikö naimisiinmeno ole toisaalta aika luonnollinen juttu?
Ei, se on juridinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saanut verovähennyksiä siitä, että palkkasi apulaisen. Tälle piti olla huone ja tarjota ruoka ja antaa joku pieni käyttöraha, huomattavasti halvempaa tuo oli kuin jos nyt palkkaisi jonkun edes 4 tunniksi päivässä.
Eli asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan. En tarkoita tällä tuloeroja tms. (tai että ko. duunissa täytyisi koko ikäänsä olla), vaan että tarvittaisiin rakenneuudistus, jonka myötä olisi mahdollista työllistää ihmisiä tuollaiseen entiseen malliin. Moni nuori pääsisi noin alkuun ja saisi työkokemusta.
Nyt apulaisia ei juuri ole, vaan sen sijaan moni makaa nykyään kotona ja saa veronmaksajilta elatuksen tekemättä mitään.
Ja tämä johtaa verotuksen pysymiseen niin kovana, että harvalle jää enää rahaa palkata näitä kotona makaajia töihin. Kaikki häviävät.
Meillä oli aina kotiapulainen, kun me neljä lasta olimme pieniä. Oli siihen asti, kunnes nuorinkin meni kouluun. Sen jälkeen kävi viikkosiivooja vuosikymmeniä äidin kuolemaan asti.
Meidän kotiapulaiset olivat yleensä lastenhoitajaharjoittelijoita, jotka sitten lähtivät jatkamaan opintojaan.
Kotiapulaiselle oli vuokrattu työsuhdeasunnoksi oma yksiö. Raskaita kotitöitä ei apulaisilla teetetty, esimerkiksi lakanapyykki pesetettiin pesulassa.
Monet apulaiset viihtyivät meillä pitkään. Oli selkeästi sovitut työ- ja vapaa-ajat sekä lomat. Maksettiin kunnon palkka ja vanhempani ja me lapset kohtelimme apulaisia hyvin ja arvostavasti.
Vanhempani tekivät pitkiä päiviä töissä, äiti oli lääkäri ja isä juristi. Meistä lapsista oli aivan ihanaa, kun työpäivän jälkeen vanhempani pystyivät olemaan meidän kanssamme, tarvitsematta käyttää aikaa jokapäiväisiin kotitöihin. Eikä meitä tarvinnut raahata päivähoitoon. Ihan paras lapsuus!
Entinen esimieheni, nyt jo eläkkeellä oleva lääkäri kertoi, että heillä oli kotiapulainen kun saivat lapsensa 70- ja 80-luvulla. En muista mitä ko lääkärin mies teki työkseen, mutta rouva kertoo, että mies oli kutsuilla sanonut, että hänen vaimollaan on kallis harrastus, ko lääketieteen erikoisala. Varsinkin erikoistuvan lääkärin (silloin apulaislääkärin) palkka oli niin pieni, että halvemmaksi olisi kuulemma tullut kotirouvan ylläpito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saanut verovähennyksiä siitä, että palkkasi apulaisen. Tälle piti olla huone ja tarjota ruoka ja antaa joku pieni käyttöraha, huomattavasti halvempaa tuo oli kuin jos nyt palkkaisi jonkun edes 4 tunniksi päivässä.
Eli asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan. En tarkoita tällä tuloeroja tms. (tai että ko. duunissa täytyisi koko ikäänsä olla), vaan että tarvittaisiin rakenneuudistus, jonka myötä olisi mahdollista työllistää ihmisiä tuollaiseen entiseen malliin. Moni nuori pääsisi noin alkuun ja saisi työkokemusta.
Eikös au pairina ole juurikin tuollaista. Ei varmaan toimi "oman kylän sisällä" tuollaiset järjestelyt enää kun talossa on siittäjä ja sinne tuodaan vieras tyllerö. Ei ole enää ok paiskailla teinityttöjä auktoriteettiasemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näillä kotiapulaisilla ei ollut muuta keinoa edetä elämässään kuin naimisiinmeno. Aika karua.
No eikö naimisiinmeno ole toisaalta aika luonnollinen juttu?
Ai s eksiorjuus? Luonnollinen? Ei. Luonnossa naaraat syövät metsän antimia ja parittelevat silloin kun huvittavat, kenen kanssa huvittaa.
Eihän tuossa mistään lehtolapsista tai pakkotyöstä puhuta.