Oletteko vanhempien kuoltua pitäneet yhteyttä muihin sukulaisiin, jotka vanhoja?

En. En ole koskaan juuri tuntenut heitä, eivätkä he minua, joten miksi yhtäkkiä alkaisin pitää yhteyttä?

Tottakai. Miksi ikä merkitsisi? Outo kirjoitus...

Muutamaan kyllä. Olen yhteydessä myös ystäväni (joka itse asuu ulkomailla) iäkkääseen äitiin, meillä jotenkin synkkaa tosi hyvin. 

Aika huonosti on tullut pidettyä, Äiti  oli se joka piti kaikkien kanssa yhtetyttä ja hänen kauttaan  oli minullakin yhteys sukuun

En ollut tekemisissä heidän kanssaan, joten en pitänyt edelleenkään. 

Olen. Olin jopa tätini edunvalvojana kun hänellä ei ollut omia lapsia jotka olisivat huolehtineet.

Ainoastaan enon vaimoon. Hän on myös ainoa, joka kyselee kuulumisia ja onnittelee lasten syntymäpäivinä, niin tulee sitäkin kautta oltua luonnollisesti tekemisissä.

En, hekään ei ole olleet missään yhteydessä minuun. En edes tuntisi heitä. Äitini hautajaisten jälkeen yhteydenotot loppui kuin seinään. Ovat välinpitämätöntä, piittaamatonta sakkia.

oikeastaan isovanhempien kuoltua olen lopettanut kommunikoinin niiden sukulaisten kanssa joiden kanssa olin tekemisissä vain siksi ettei isovanhemmalla tulisi pahamieli. Voin sanoa että on ollut todella vapauttavaa ja mukavaa kun ei tarvitse piilotella omaa persoonaa ja näkemyksiäni elämästä koska en jaksanut luoda konfliktitilanteita esim uskonnon tai poliittisen suuntautumisen vuoksi koska heidän mielestä heidän ajatukset olivat ainoat oikeat.

Laitan isäni elossa oleville sisaruksille joulukortit. Äitini oli ainoa lapsi, eikä hänellä ollut enää yhtään sukulaista jäljellä.

Lajitellessani vanhempieni paperit, valokuvat sun muut muistot isäni sisarukset ilahtuivat  kirjeistä, korteista ja valokuvista, jotka he olivat lähettäneet vanhemmilleni ja nyt palautin ne heille. Kävin jopa kylässäkin ja se kyllä kannatti.

En, koska heistä ei ole elossakaan ketään. Äitini (joka kuoli vuosi sitten) sekä isäni (joka elää edelleen), ovat olleet siitä sukupolvesta kaikista pitkäikäisimmät. 

Minulla on 95 vuotias serkkupuoli johon pidän yhteyttä koska hän on aivan ihastuttava vanha , terävä nainen. Ainoa joka muistaa suvun vanhoja aikoja aina sotavuosiin saakka. Tuntuu ihan uskomattomalta että hän on ollut isoisäni hautajaisissa mukana  v 1935 ja muistaa ne. Kaikki muut vanhat ovat kuolleet.

Äidin sisko alkoi mummottaa mun muksua, joten vastaus on kyllä.

Ei ole sukulaiset soitelleet 20 vuoteen. Isäni on elossa, äiti kuoli 9 v sitten. Saimme perintöä onneksi ja talon jonka myimme veljeni kanssa koska se oli aivan liian iso 160 neliöinen. Se oli meidän lapsuuden koti vielä mutta oli pakko myydä kun siivoukseenkin olis mennyt paljon aikaa ja sitä olis pitänyt remontoida. Talosta seimme 440000 euroa.