Miten te muut 45+ vuotiaat naiset suhtaudutte kasvojenne ikääntymismuutoksiin?

No ei nyt hirveästi tule mietittyä, vaikka tottakai ulkonäkö on muuttunut ja vanhentunut. Olen 50-vuotias.

No hyvänen aika, sehän on luonnollista. 

En minä ainakaan ressaa.

Suhtaudun aivan samalla tavalla kuin mihin tahansa normaaleihin ikääntymisen aiheuttamiin muutoksiin. En odottanutkaan näyttäväni 55-vuotiaana samalta kuin 35-vuotiaana. Hoidan ihoani ja pidän huolta kunnostani, en välitä siitä minkä ikäiseltä näytän.

No, minä ainakin myönnän suoraan että kyllä vituttaa, ne ikääntymisen merkit. Vaikka kuinka hoitaa itseään ja ihoaan niin naama on valahtanut ja väsyneen näköinen. Leuan alla roikkunut jo monta vuotta ryppyinen kalkkunanheltta vaikka en ole edes viittäkymmentä vielä😒

Leikkasin juuri otsahiukset sen takia, että otsa näytti niin kuvottavan masentavan ryppyiseltä. Nyt heti paljon paremman näköinen naama. Piristää mieltäkin.

Enpä tarkemmin oo tutkinu, onneksi omaa naamaa ei tartte kattella koko ajan 😄

Olen perinyt isäni riippuluomet ja äitini hyvän aikaa sietävän ihon eli välitän kyllä, miten vanhenen. Kävin juuri selvittämässä luomileikkauksista, mutta sen sijaan pitäisikin kiristää otsanahkaa. Hinta muuttui kovemmaksi kuin toivoin. Joka tapauksessa sinne päin suunta. Haluan elää itseni kanssa niin, että koen oloni hyväksi. Muista viis, sillä minähän sinne peiliin joka päivä katson.

Oon oppinut hyväksymään ikääntymisen merkit, vaikken sitä koskaan olisi uskonut. Esteettisyys on ollut aina hyvin tärkeää kaikessa ja luotan omaan mieltymyksiin täysin. Hiukset saa harmaantua, silmänalusille aion tehdä jotain. En jaksaisi olla väsyneen näköinen hyvistä yöunista, liikunnasta ja hyvästä ravinnosta huolimatta. N60.

Kaikki vanhenevat, ihan kaikki.

Naiset onneksi huolehtivat paremmin itsestään. :)

Geenit ja painovoima vetävät luomileikkaukseen ennen pitkää. Mutta elämä on, ei ihminen voi ikuisesti näyttää nuorelta, vaikka kosmemainokset tällaista lupaavat. 

Omassa elämässä on nätisti sanottuna monenlaisia haasteista, siinä ei jotain kasvojen normaalia ikääntymistä ehdi murehtimaan. Aika kepeää on elämä, jos normaali ikääntyminen saisi masentumaan.

Olen täysin sinut ja rauhassa oman pärstäni ja 'tomumajani' fysiikan kanssa.

Menopaussi väistämättä edessä tulevaisuudessa. Puskeeko kriisiä, nopeutuuko ikääntymisprosessi, sen näkee aikanaan.

Etukäteen en liialti murehdi mitään. 

Zeniläisyydestä runsaasti vaikutteita saanut ajattelumaailmani on sangen toimiva elämän kriisien keskellä kervistellessä..

*Olen kristitty, huom. Puhuin vaikutteista.

Mua ärsyttää vanheneminen, vaikka ei varmaan pitäisi. Mua aikaisemmin luultiin nuoremmaksi kuin mitä olen, mutta ei enää. Vaikka mä olen muuten ulkonäköni suhteen aika rento enkä esim. meikkaa päivittäin, niin nykyään mulla on käytössä seerumit, anti-age -voiteet ja vakavasti olen alkanut nyt myös harkita esim. Profihilo-hoitoa. Koetan jarruttaa rypistymistä mahdollisimman pitkään. 

Mä suhtaudun niin, etten sille mitään voi että peilistä katsoo ihan vieras ihminen jossa on jotain samaa kuin mummossani sekä kasvonpiirteissä että kropassa.

Hirveästi en aikaa peilin edessä vietä ja kun peiliin katson niin enemmänkin "ohitan" kasvot ja osin myös kropan ainakin kokonaisuutena eli katson enemmänkin täsmäiskuna, ettei hiukset hapsota, hampaissa ei ole persiljaa, vaatteissa ei ole jotain nöyhtää tai kengässä kiinni vessapaperia.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää vanheneminen, vaikka ei varmaan pitäisi. Mua aikaisemmin luultiin nuoremmaksi kuin mitä olen, mutta ei enää. Vaikka mä olen muuten ulkonäköni suhteen aika rento enkä esim. meikkaa päivittäin, niin nykyään mulla on käytössä seerumit, anti-age -voiteet ja vakavasti olen alkanut nyt myös harkita esim. Profihilo-hoitoa. Koetan jarruttaa rypistymistä mahdollisimman pitkään. 

Sama. Olen käyttänyt botoxia jo kolmekymppisestä. Nyt nelikymppisenä mukana on lisäksi lasereita ja muita pistoshoitoja. Ja tietenkin retinoidit ja muu kosmetiikka. Viisikymppisenä viimeistään kohotan kasvoja ja leikkaan luomet. Ensimmäistä kertaa elämässä mietin otankohan vielä joskus silikonit kohotusmielessä. 

Positiivista on, että kroppa näyttää samalta kuin kolmekymppisenä, vaikka sain lapsen aika vanhana. Siihen on auttanut painon tarkkailu ja kuntosali. 

Vierailija kirjoitti:

No, minä ainakin myönnän suoraan että kyllä vituttaa, ne ikääntymisen merkit. Vaikka kuinka hoitaa itseään ja ihoaan niin naama on valahtanut ja väsyneen näköinen. Leuan alla roikkunut jo monta vuotta ryppyinen kalkkunanheltta vaikka en ole edes viittäkymmentä vielä😒

Sama. Tuo "alanaaman" valahtaminen on vielä just sellainen mikä ikäännyttää ihan överipaljon verrattuna vaikka siihen, että silmäkulmissa olisi kunnon naururypyt ja harakanvarpaat.

Maskiaika oli aika kivaa aikaa kun tuo katastrofialue oli piilossa.

Mulla on mennyt jotenkin armeliaan kivuttomasti, vaikka nuorena totuin huomioon ja ulkonäköni ihasteluun. Mutta en todellakaan stressaa, en juuri jaksa hoitaa ihoa enkä todellakaan aio vaivautua mihinkään toimenpiteisiin. Ihan sama! Saan näyttää ikäiseltäni, päinvastoin nautin siitä, että on rennompaa. Aika aikaansa kutakin.

En tajua noiden hoitojen ottamista, kun eihän ne tee muuta kuin että naamasta näkyy että hoitoja on otettu. 

Kyllähän tuolta peilistä melkoinen tantta välillä tuijottaa takaisin. Toivon että jos paino on noustakseen niin pysyköön reisillä eikä muodostuisi leukaperiin tätihelttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mennyt jotenkin armeliaan kivuttomasti, vaikka nuorena totuin huomioon ja ulkonäköni ihasteluun. Mutta en todellakaan stressaa, en juuri jaksa hoitaa ihoa enkä todellakaan aio vaivautua mihinkään toimenpiteisiin. Ihan sama! Saan näyttää ikäiseltäni, päinvastoin nautin siitä, että on rennompaa. Aika aikaansa kutakin.

Mulla on sama. Olen 44 ja ihailen vanhoja kuviani, mutta hyväksyn myös vanhentuneen itseni ja pidän itsestäni edelleen. En aio ottaa mitään hoitoja, en ole koskaan ottanut. Muistan myös miten paljon epävarmempi olin itsestäni nuorena ja kauniina.