Sinä joka jäät aina ulkopuoliseksi, millainen olet?

Olen kiltti ja kunnollinen. Sen takia minusta ei tykätä.

Vierailija kirjoitti:

Tylsä ja hiljainen.

Ei intohimoa puhua.

Ei juurikaan mitään mielipiteitä tai ajatuksia.

Kaipa myös hieman ahdistunut/jännittynyt.

Tunnepuolen ongelmia.

Epävarma.

Olen käytännössä SUPER TYLSÄ.

Et varmaan ole ainoa joka ajattelee itsestään tuolla tavalla, mutta aikaaa myöten sitä voi ajatella aivan eri tavalla. Voisit aluksi perustaa vaikka supertylsien kerhon ja heittää sieltä ulos porukkaa jotka eivät vaikuta tarpeeksi tylsiltä.

Nuorena olin nätti, mutta köyhä ja vaikeista kotioloista. Se oli huono yhtälö ja jäin koko ajan ulkopuoliseksi. Nyt päälle viisikymppisenä seurani kelpaa ihan hyvin.

En hakeudu aktiivisesti muiden seuraan. En pidä ikävään sävyyn juoruilusta, koska tiedän, että se olen minä, josta seuraavaksi ikävästi puhutaan, kun en ole läsnä.

Olen hyvä tyyppi. En koskaan ole tehnyt ikävästi kavereita kohtaan. Lähes kaikki kaverit ovat tehneet jotakin, jolla luottamus on menetetty. Minulla ei ole tarvetta kuulua ryhmiin. Olen vahva itseksenikin. 

Lähdin lähes 30 v ulkomaille 3 vuodeksi töihin.Ja ihme tapahtui, sain paljon ystäviä ja usein olin huomion keskipiste.Opin myös ottamaan oman tilani.Itsekin ihmettelin tätä.

Vierailija kirjoitti:

Aika samat jutut meitä yhdistää, olisikohan jo aika oppia ettei "kannata olla tällainen"😂

Minkäs sille perusluonteelleen mahtaa? 

Koen tosi harvan ihmisen kiinnostavana ja niihin muihin minulla ei juurikaan ole motivaatiota tutustua. Minua ei kauheasti kiinnosta kuulla mitä mieltä muut ovat asioista eikä toisaalta kiinnosta tuoda omiakaan mielipiteitä julki. Ulkopuolelle jääminen johtuu siis itsestäni, en ole löytänyt sellaista ryhmää johon itselläni olisi aito kiinnostus kuulua. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko persoonallisuustyyppiä INFJ, lapsesta asti ollut ulkopuolinen olo.

Olen. Näillä persoonallisuustesteille aina nauretaan mutta näissä on pakko olla jotain perää.

En anna kauheasti sisältöä vuorovaikutustilanteisiin, ja siksi en ymmärrettävästi ole kovin kiinnostavaa seuraa. Olen huono osallistumaan asioiden suunnitteluun ja päätöksentekoon, enkä ikipäivänä uskaltaisi edes yrittää tehdä mitään päätöstä koko ryhmän puolesta. Olen siis sellainen hajuton ja mauton statisti, joka ei herätä sen enempää negatiivisia kuin positiivisiakaan tunteita. Mukana kulkeva päättäkää te vaan kaikesta -ihminen. Käytännössä kiva mukana, jos pitää vaikka jakaa kuluja isommalla porukalla, mutta ei mikään menetys jäädessään pois.

Tiedän tasan tarkkaan, että omalla aktiivisuudella pääsisin lähemmäs porukoiden ydintä, mutta se kuormittaisi ja olen ihan tyytyväinen tähän.

Tämän ketjun lukeminen oli ihanaa ja tuli jotenkin vähän kevyempi olo. Te olette ihan samanlaisia kuin minä! Tiedän itsekin olevani super tylsä enkä anna mitään porukassa, en todellakaan halua tehdä päätöksiä ryhmän edestä enkä minä edes jaksaisi antaa itsestäni enempää. Minä loistan vain läheisissä ihmissuhteissa, ja niitä on todella vähän. Näin se nyt vain menee. 

Olen liian hienotunteinen. En osaa tentata muilta ihmisiltä heidän henkilökohtaisia asioitaan.

Hiljainen, mutta juttelen porukassa,  jos saan puheenvuoron, yleensä  mun yli puhutaan. Ehkä adhd, joka ei näy koska ei ole levottomuutta. Koulukiusattu, muut huomioonottava, oikeudenmukainen.

Koska ikää tullut en suostu enää kolmanneksi pyöräksi, varaystäväksi, rääppiäisiin tai muuksi varavaihtoehdoksi. Nautin siitä, että muut ei määräile tai määrittele mikä olen tai minne kuulun. Minun ei tarvitse olla joidenkin ystävä. Heidän ei myös tarvitse tietää mitä minulle kuuluu.

Ehkä vähän erikoisen näköinen siis ihan kasvonpiirteiltä, vähän ujo mutta myös helposti innostuva. Ihmisten naamojen ja nimien muistaminen on vaikeaa. En ole sinänsä tyhmä mutta ilmeisesti käyttäydyn jotenkin sillä tavalla hupsusti että ihmiset tuntuvat aina pitävän minua vähän pää pilvissä haihattelijana, vaikka omasta mielestäni olen enemmän jalat maassa. Tykkään jutustella niitä näitä ja vitsailla, ehkä mulla on vähän erikoinen huumori tai toimitan sen niin vakavalla naamalla, etteivät ihmiset oikein saa siitä kiinni tai ymmärrä, etten ole tosissani. Muutenkin on kyllä aina tuntunut siltä, että suurimman osan ihmisistä kanssa olen vain auttamattomasti eri aallonpituudella, vaikka kuinka yrittäisin sopia joukkoon. Tuntuu, että ne asiat, jotka innostavat muita, eivät innosta minua ja päinvastoin. Mikäs siinä, omissa maailmoissa on ihan mukava olla. Viihdyn parhaiten yksin tai kahdestaan läheisen ihmisen kanssa.

Olen levoton, esitän auliisti omia mielipiteitäni ja käyttäydyn liian tuttavallisesti.

Miten paljon te syrjään jäävät teette itse aloitteita (mennäänkö porukalla katsomaan 100 litraa sahtia, lähdetkö lounaalle työpaikan ruokalaan, mennäänkö kokeilemaan uusia kuntoportaita joku päivä, haluaisitteko tulla lastesi kanssa meille - lapset voisivat leikkiä ja me aikuiset juoda kahvit, olen koirani kanssa koirapuistossa lauantaina kello 11 jos satut olemaan koirasi kanssa samoilla kulmilla siihen aikaan).

Jokuhan aina jotain tapaamista tai tapahtumaa ehdottaa. Miksi se et olisi sinä? Perusta oma ryhmäsi. 

En halua kavereita/ystäviä, mutta haluan miehen.

Senkun vaan tietäisi, mistä löytyisi yhtä epäsosiaalinen ja hiljainen tapaus, saatikka miten se juttu edes alkaisi? :,D

Olen kohtelias ja sivistynyt sekä miellyttävän näköinen mutta varautunut. En ala juttelemaan vieraiden kanssa ja uttujenkin kanssa olen hillitty.

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon te syrjään jäävät teette itse aloitteita (mennäänkö porukalla katsomaan 100 litraa sahtia, lähdetkö lounaalle työpaikan ruokalaan, mennäänkö kokeilemaan uusia kuntoportaita joku päivä, haluaisitteko tulla lastesi kanssa meille - lapset voisivat leikkiä ja me aikuiset juoda kahvit, olen koirani kanssa koirapuistossa lauantaina kello 11 jos satut olemaan koirasi kanssa samoilla kulmilla siihen aikaan).

Jokuhan aina jotain tapaamista tai tapahtumaa ehdottaa. Miksi se et olisi sinä? Perusta oma ryhmäsi. 

Olen yrittänyt muutaman kerran. Kukaan ei tullut.

Vierailija kirjoitti:

Olen taustaltani (muun muassa eräs uskonto ja vähän myös politiikka mukana kasvauksessa) hyvin erilainen kuin muut ja vaikka olen oikeudenmukainen, kiltti, huumorintajuinen ja vaikka mite positiivinen- en koskaan kelpaa kenellekään parhaaksi ystäväksi. Olen aina korkeintaan varavaihtoehto.

Olen selittänyt tätä itselleni monesti ja päätynyt siihen,että en kerro taustastani ellei sitä kysytä. Monien on vaikea samaistua kanssani mihinkään ja osa ajattelee minun päässeen helpolla,osa taas näkee esim saamani uskonnollisen kasvatuksen miinuksena vaikka en kuulukaan ko uskontoon. Joillekin taas hankkimani akat. koulutus on liikaa, joten en mainitse enää sitäkään ennen kuin on pakko, mikäli haluan tutustua ihmiseen.

Vain harva ihminen on elämässäni osunut kohdalle, joka on hyväksynyt minut kaikkinensa.

Olet aivan kuin minä paitsi että minulla ei ole uskonto- tai politiikkataustaa. Vanhemmiten tosin vähät välitän suosiosta.



Olen täysin suomalainen mutta kai sitten liian kohtelias ja sivistynyt tänne. Suomessakin aika monet miehet ovat pitäneet minusta mutta ystävänä, naisena naisten keskuudessa, joudun helposti epäsuosioon.

Vierailija kirjoitti:

Suora, rehellinen, keskivertoa ehkä terävämpi (ei tarkoita nyt kirjaviisasta tai älykköä), oletettavasti kirjolla ( ei diagnoosia kylläkään). En yritä miellyttää ketään, heitän ronskiakin huumoria, en toimi perinteisten odotusarvojen mukaisesti töissä tai vapaalla. Kyseenalaistan, olen utelias, tutkin asioita. Huumori usein kyseenalaista. En edusta sukupuoltani perinteisesti ( eli hymyile, auta, miellytä, kihertele ja ole pyyteetön sekä huomaamaton). En yleensä siis kuule juoruja keneltäkään eikä esimerkiksi työpaikoilla kukaan ole pyytänyt kaljoille tai illanistujaisiin. Joskus olen vapaalla yrittänyt joitakin ttyökavereita lähestyä mutta kukaan ei lyhyitä vastauksia lukuunottamatta halua olla kanssani tekemisissä sen enempää. 

Ajattelen maailmasta siten että kunhan jauhaa sontaa, esittää, mielistelee ja maskaa niin pärjää. Mutta en ole sellainen joten jään ulkopuolelle ja toinen sukupuolikin minua pelkää. Paljas ihminen o

Uskomatonta! Oletko sinä minä? Ihan kylmät väreet tuli kun luin. Kiva tietää, että jossain on joku samankaltainen olio. Etähalaus.