Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka jäät aina ulkopuoliseksi, millainen olet?
05.05.2025 |
olen kiltti ja oikeudenmukainen ja silti jään AINA ulkopuolelle joka ryhmässä
Kommentit (113)
Suora, rehellinen, keskivertoa ehkä terävämpi (ei tarkoita nyt kirjaviisasta tai älykköä), oletettavasti kirjolla ( ei diagnoosia kylläkään). En yritä miellyttää ketään, heitän ronskiakin huumoria, en toimi perinteisten odotusarvojen mukaisesti töissä tai vapaalla. Kyseenalaistan, olen utelias, tutkin asioita. Huumori usein kyseenalaista. En edusta sukupuoltani perinteisesti ( eli hymyile, auta, miellytä, kihertele ja ole pyyteetön sekä huomaamaton). En yleensä siis kuule juoruja keneltäkään eikä esimerkiksi työpaikoilla kukaan ole pyytänyt kaljoille tai illanistujaisiin. Joskus olen vapaalla yrittänyt joitakin ttyökavereita lähestyä mutta kukaan ei lyhyitä vastauksia lukuunottamatta halua olla kanssani tekemisissä sen enempää.
Ajattelen maailmasta siten että kunhan jauhaa sontaa, esittää, mielistelee ja maskaa niin pärjää. Mutta en ole sellainen joten jään ulkopuolelle ja toinen sukupuolikin minua pelkää. Paljas ihminen on pelottava ilmeisesti, vaikken pahantahtoinen olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen liian kaunis. Kauniilla naisilla on usein vain vähän ystäviä
Olen mukava, luotettava, ymmärtäväinen, pohdiskeleva, tasapuolinen ja älykäskin ihminen. Mutta joku minussa on että jään ulkopuolelle. Näin on ollut nuoruudesta asti. Minua karsastetaan, väitetään ylpeäksi, valehtelijaksi, ignoorataan, puhutaan pahaa selän takana. No olen äärimmäisen vahva oman tieni kulkija, yksinäinen susi ja todella intuitiivinen ihminen. En juoruile, enkä harrasta sellaista naisellista hihitystä ja avuttomuutta vaan pistän tuulemaan enkä tarvitse apua keneltäkään. En mielistele enkä nuoleskele ketään.
Vasta pari kuukautta sitten törmäsin siihen että minua karsastetaan urakalla. Eräs henkilö inhosi ja vihasi minua ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Jotakin siellä on taustalla mutta en yhtään tiedä mitä?!
En ole kaunotar mutta jollakin tavalla näyttävä nainen.
Kiltti ihminen on huono ihminen. Hän pitää mielipiteensä piilossa, koska olettaa, että jokainen on demoni, joka haluaa hänelle pahaa ja siksi manipuloi jokaisen pitämään häntä harmittomana.
Olen itsekin tällainen manipuloija ja siksi yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunis, empaattinen, osaava , hyvin menestyvä.
Oisko kateutta että moni ei halua seurustella kanssani . Miehet kyllä haluavat seuraani joten minulla on enempi mieskavareita.
Ehkä ei sitten kannata tuoda tuota kaikkea esille niin paljon jos se ärsyttää muita
Itseään ei kannata kutistaa muiden takia. Muiden tulee avartua ja sallia erilaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erittäin kiltti ja en koskaan esim. kiusaa toisia. Mutta samalla olen sosiaalisesti erittäin taitamaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunis, empaattinen, osaava , hyvin menestyvä.
Oisko kateutta että moni ei halua seurustella kanssani . Miehet kyllä haluavat seuraani joten minulla on enempi mieskavareita.
Ehkä ei sitten kannata tuoda tuota kaikkea esille niin paljon jos se ärsyttää muita
Itse en ylpeile , mutta näköjään saavat selville sekä asumisen että muut elämäntavat.
Olen aika hiljainen puhumaan itsestäni , mutta kateus on näköjään tavallista. Pukeudun tosi hienosti enkä aio muuttaa persoonallisuuttani.
Toki on sekin tullut nähtyä, että ties miten röyhkeät ihmiset keräävät porukkaa ympärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mukava, luotettava, ymmärtäväinen, pohdiskeleva, tasapuolinen ja älykäskin ihminen. Mutta joku minussa on että jään ulkopuolelle. Näin on ollut nuoruudesta asti. Minua karsastetaan, väitetään ylpeäksi, valehtelijaksi, ignoorataan, puhutaan pahaa selän takana. No olen äärimmäisen vahva oman tieni kulkija, yksinäinen susi ja todella intuitiivinen ihminen. En juoruile, enkä harrasta sellaista naisellista hihitystä ja avuttomuutta vaan pistän tuulemaan enkä tarvitse apua keneltäkään. En mielistele enkä nuoleskele ketään.
Vasta pari kuukautta sitten törmäsin siihen että minua karsastetaan urakalla. Eräs henkilö inhosi ja vihasi minua ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Jotakin siellä on taustalla mutta en yhtään tiedä mitä?!
En ole kaunotar mutta jollakin tavalla näyttävä nainen.
Oletko aina pyörinyt samoissa piireissä? Kannattaisiko ehkä muuttaa jos ne ennakkoluulot on sinusta olemassa eivät ne mihinkään yhtäkkiä katoa.
Oletteko persoonallisuustyyppiä INFJ, lapsesta asti ollut ulkopuolinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että alle puolet täällä vastanneista analysoi kriittisesti ja objektiivisesti sitä, miksi jäävät ulkopuolisiksi. Suurempi osa kirjoittaa itsestään positiivisia luonnehdintoja ja listaa asioista, joista huolimatta jäävät ulkopuolisiksi.
Listattaisiinko tänne myös analyysejä siitä, miksi itse jätät jonkun kutsumatta jatkoille jne., vaikka hänessä ei ole päällisin puolin mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin myös kiltti, muut huomioon ottava ja mukautuva, ja aina jouduin ulkopuolelle lähes kaikesta.
Sitten tulin ajatelleeksi sanontaa: "Kohtele muita niin kuin haluaisit muiden kohdella itseäsi." Tajusin, että ihmiset kohtelevat minua niin kuin haluaisivat itseään kohdeltavan. Annoin itselleni luvan olla välillä itsekäs ja vähän ilkeäkin. Nykyisin minut hyväksytään porukkaan paljon aikaisempaa helpommin.
Ihmisiä ja yhteiskuntaa katsoessa tulee kyllä olo etten jää ainakaan mistään kovin järkevästä paitsi vaikka yksin elänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhallinen ja auttavainen, en ole kovaääninen. Pidän paljon keskusteluista ja eri aiheet kiinnostavat, en siis mikään tuppisuukaan ole. Ulkoisesti olen ihan tavallinen omasta mielestäni, monet sanovat pieneksi ja nätiksi.
En jaksa aina olla kiinnostunut muista tai viihdyttävä taikka silloin harvoin kun saan tilaisuuden tutustua ihmisiin. Helpompaa se olisi jos useammin harjoittaisi sosiaalisia taitojaan, se on vähän niinkuin semmoinen kehä jota menee ympäri. Olen ehkä enemmän yksin viihtyvä, mutta aikuisena yksineläjänä tulee jo liikaa yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs autisti.
Eli rasittava viisastelija.
Kuulun kyllä itsekin tähän ulkopuolisten ryhmään mutta olen pyrkinyt havannoimaan, mitkä ovat niitä asioita mitkä muissa ihmisissä ärsyttävät itseäni suunnattomasti ja siten peilannut näitä havaintoja omiin käyttäytymismalleihin.
1. negatiivisuus. negatiivinen elämänkatsomus. kaikesta löydetään jotain negatiivista. mikään ei ole koskaan hyvin. Esim. "ei sellaista kannata tehdä, tuollainen on aivan turhaa, ei siitä työstä saa edes kunnolla rahaa, oma kakarakin on tuollainen, taas sataa..." jne.
2. lyhyet kyllä, joo, näin on, sepä se, eipä kai, ei niin -tyyppiset vastaukset, ja keskustelu jää siihen
3. puheripuli oman itsensä parhaimmuudesta ja menestyksestä, työmenestyksestä, lemmikin kuulumisista jne.
4. puheripuli toisten huono-osaisuudesta, osaamattomuudesta, hiustenväristä, kumppanin valinnasta
Ei tällaisia ihmisiä jaksa.
Introvertti, rauhallinen, pohdiskeleva, hitaasti lämpiävä, ehkä aika oikeudenmukainen. Katson tarkkaan mihin lähden mukaan. Tykkään olla muiden kanssa yksittäin jo ihan siitä syystä että silloin ihmiset ovat yleensä aidoimmillaan niin hyvässä kuin pahassa. En vaan jaksa sitä ryhmissä usein tapahtuvaa valtataistelua ja sosiaalista peliä.
Jotkut haluaa olla vain niitten kaikista kivempien kanssa niin ei jaksa antaa tilaa rauhalliselle, ujolle tai hiljaisemmalle luonteelle, jolla kestää lämmetä. Ja kyllähän sen ymmärtää jos on ihan eri aallonpituudella/mielentilassa, meille ulkopuolelle jääneille on vaan tullut näistä vaikeita kokemuksia. Eteenpäin liikkuminen ja sellaisten ihmisten löytäminen, jotka haluavat olla kanssasi auttaa.