Sinä joka jäät aina ulkopuoliseksi, millainen olet?

Ruma. Ihmiset yllättyvät jos joutuvat kuuntelemaan minua. He ihmettelevät sitä kuinka tiedän todella paljon enemmän asioista kuin he. Minulle on sanottu monesti, että puhun harvoin, mutta silloin kun puhun, niin sieltä tulee tietoa, asiaa ja viisautta. Vissiin kaikki pitävät rumuuden vuoksi jonain keharina ja sitten ihmettelevät, kun maisteri puhuu asiaa.

Täällähän alkaa jo muodostua klubi. Tai oikeastaan kaksi: toinen hiljaisille ja toinen meille muille. 

Itsekin pitää olla aktiivinen jos haluaa olla mukana. Esimerkiksi jos työpaikan tilaisuuden X jälkeen haluan lähteä porukoiden mukaan juomaan vielä oluet, niin käyn ihan kyselemässä ihmisiltä (joiden oletan olevan menossa oluelle tilaisuuden jälkeen), että onko kukaan ajatellut lähteä vielä jossain käymään ja voisi tässä yhden drinkin juoda. 

Mitään virallista kutsulistaa näihin ei ole eikä kukaan mikään varsinaisesti järjestä. Porukalla vaan lähdetään ne ketkä lähtee. Jos ei mitään sano ja haihtuu paikalta niin oletetaan, että ei halua tai on muuta elämää. Joten itse kyselemään ja ehdottamaan. Täytyy uskaltaa vähän itseäänkin laittaa likoon, eikä vain odottaa, että pyydetään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvailee itseään sanalla kiltti. Minä taas en, vaan olen mm. ujo, hiljainen, nöyrä, auttavainen, myöntyväinen ja rauhallinen. Minusta kiltimpää olisi olla omista tarpeistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan avoimempi. En pidä kilttinä sitä, että muut joutuvat arvuuttelemaan mitä mieltä oikeasti olen. Olenko esim. arka, välinpitämätön vai peräti leuhka. Kilttiä olisi myös kantaa oma vastuunsa vuorovaikutustilanteen sujumisesta, huomioida kaikkia ja tehdä heidän olonsa mahdollisimman mukavaksi. Minä en ole sellainen, kun pysyn mieluummin syrjemmässä ja olen tyytyväinen, jos kaikki eivät niin kiinnitä huomiota. En minä siis tuhma tai ilkeäkään ole, mutta en mielestäni myöskään varsinaisesti kiltti.

Hmm, on eri asia ottaa sosiaalisessa tilanteessa vastuu kuin ottaa tila. Viimeksi mainitun koen rasittavana.

Vierailija kirjoitti:

Introvertti, kasvosokea(en oli muistamaan helposti ihmisiä).

Elämäni pyörii melko pitkälle harrasteideni ympärillä.

Olen rehellinen ja kiltti.

Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi, 10v palkkatyöuran aikana ystävystyin yhden työkaverin kanssa niin, että olen ollut hänen kanssaan vapaa-ajalla tekemisissä. Hän on muuten aikalailla kaltaiseni...

Nykyään olen elinkeinonharjoittaja yksinäisellä alalla ja kärsin yksinäisyydestä. Minulla on perhe, mutta ei ystäviä kodin ulkopuolella.

t: Mies 53v

Tuo kasvosokeus on ongelma minullakin, menee kauan että muista naaman ja nimen, moni varmaan luulee etten halua heitä "tuntea", joten olen leuhka. Työkavereiden myös on ongelmia kun en muista nimeä enkä heti tunnista että ollaan jo tuttuja, pitävät sitten omituisena, varsinkin kun ole pätkä työntekijä 

Vierailija kirjoitti:

Ruma. Ihmiset yllättyvät jos joutuvat kuuntelemaan minua. He ihmettelevät sitä kuinka tiedän todella paljon enemmän asioista kuin he. Minulle on sanottu monesti, että puhun harvoin, mutta silloin kun puhun, niin sieltä tulee tietoa, asiaa ja viisautta. Vissiin kaikki pitävät rumuuden vuoksi jonain keharina ja sitten ihmettelevät, kun maisteri puhuu asiaa.

Tästä tuli mieleen, että ihmiset sanovat minun usein olevan fiksu. Siis tosi nopeasti seurassa, missä en todellakaan ole mielestäni ollut muuta kuin lähinnä hömelö. En ymmärrä mistä se vaikutelma tulee. Olen joo testien mukaan kai ainakin nuorempana ollut älykäs, mutta se mittaa niin suppeaa päättelykykyä, etten pidä itseäni mitenkään ketään muuta fiksumpana. Minusta ihan jokainen ihminen on jossain suhteessa minua järkevämpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertti, kasvosokea(en oli muistamaan helposti ihmisiä).

Elämäni pyörii melko pitkälle harrasteideni ympärillä.

Olen rehellinen ja kiltti.

Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi, 10v palkkatyöuran aikana ystävystyin yhden työkaverin kanssa niin, että olen ollut hänen kanssaan vapaa-ajalla tekemisissä. Hän on muuten aikalailla kaltaiseni...

Nykyään olen elinkeinonharjoittaja yksinäisellä alalla ja kärsin yksinäisyydestä. Minulla on perhe, mutta ei ystäviä kodin ulkopuolella.

t: Mies 53v

Tuo kasvosokeus on ongelma minullakin, menee kauan että muista naaman ja nimen, moni varmaan luulee etten halua heitä "tuntea", joten olen leuhka. Työkavereiden myös on ongelmia kun en muista nimeä enkä heti tunnista että ollaan jo tuttuja, pitävät sitten omituisena, varsinkin kun ole pätkä työntekijä 

Mies 54 jatkaa.

Lapsena olin kamalan kiinnostunut luonnontieteistä ja tekniikasta, luin paljon. Höpöttelin mielenkiinnonkohteistani, kiinnosti kuulijoita tai ei. En aina edes huomannut, että kukaan ei kuunnellut. Jouduin kiusatuksi koko ala-asteen ajaksi.Pikkukylällä en löytänyt ketään samoista asioista kuinnostunutta kaveria.

Yläasteen olin sitten eristäytynyt.

Ammattiopinnoissa jouduin sitten taas kiusatuksi outolintuna. Sain kuitenkin hankittu ammatin ja työllistyin nousevan teollisuudenalan imussa, etenin yhden sortin asiantuntijatyöhön.

Seurustelukokemuksia ja lopulta puoliso löytyi alkoholin myötävaikutuksella. Se ikään kuin muutti minua standardimpaan suuntaan. 80-luvun lopun nuorison tapailukulttuuri oli suoraviivaista, mentiin huvipaikkaan, juotiin viinaa ja sekoiltiin. Niin ne parisuhteet ennen muodostettiin.

Nykyinen työni on yksinäinen. Maailman muuttuminen on saanut tuntemaan itseni entistä ulkopuolisemmaksi. Harrastuksien myötä sain pari kaveria, mutta he olivat minua reilusti vanhempia ja ovat muutaman viime vuoden aikana kuolleet pois.

Mielenkiinnonkohteideni suhteen kaikki ryhmäaktiviteetti on jyväskylälinjan eteläpuolella, itse asun Oulun seudulla.

Hoidan krematoriota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon te syrjään jäävät teette itse aloitteita (mennäänkö porukalla katsomaan 100 litraa sahtia, lähdetkö lounaalle työpaikan ruokalaan, mennäänkö kokeilemaan uusia kuntoportaita joku päivä, haluaisitteko tulla lastesi kanssa meille - lapset voisivat leikkiä ja me aikuiset juoda kahvit, olen koirani kanssa koirapuistossa lauantaina kello 11 jos satut olemaan koirasi kanssa samoilla kulmilla siihen aikaan).

Jokuhan aina jotain tapaamista tai tapahtumaa ehdottaa. Miksi se et olisi sinä? Perusta oma ryhmäsi. 

Olen yrittänyt muutaman kerran. Kukaan ei tullut.

 

Olen ollut aina se joka ehdottelee kaikenlaista yhteistä tekemistä. Kaikilla on aina jotain muuta menoa. Tosin raivostuttavinta on sellainen päättämättömyys "ehkä tulen ehkä en". Sitten sun on pakko olla valmiina aamulla kuudelta siellä kuntoportaiden juurella, kun toinen ei ilmestykään paikalle.

Elämäni on mukavampaa kun ei tarvitse vetää kivirekeä perässään.

Introvertti, herkkä, nokkela hoksaamaan asioita, huumorintajuinen. Olen hyvinkin puhelias, jos keskustelukumppani on sopiva. En juo alkoholia, en käy ikinä baareissa. Teen työni, en jätä toisille "työpommeja". Eräs työkaveri sanoi taannoin, että hän loistaa kanssani - ilmeisesti jotenkin lietsomme toisistamme uusia ideoita ulos. Vastapainoksi ideoinnille ja työsosiaalisuudelle olen hyvinkin varautunut ja varjelen sisintäni paljastumasta. Tarvitsen hiljaisuutta ja rauhallista ympäristöä. Kuormitun metelistä, purkan jauhajista ja ruuan nassuttajista ja toimistolla laahaavista ihmisistä. Kukaan työkavereista ei pyydä minua mihinkään ja tyhy-päivät yms ovat kauheita. Pikkujouluissa en ole ollut ikinä. Fyysisesti olen lyhyt, ruma naamasta. En ole kiinnostunut shoppailusta. Yksikään työkaveri ei ole Facebook-kaverini, vaikka olen ollut nykyisessä työssä 5 v. Kotipaikkakunnallakaan minulla ei ole ystäviä. Välillä yksinäisyys tuntuu pahalle, nykyään haittaa enää harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että alle puolet täällä vastanneista analysoi kriittisesti ja objektiivisesti sitä, miksi jäävät ulkopuolisiksi. Suurempi osa kirjoittaa itsestään positiivisia luonnehdintoja ja listaa asioista, joista huolimatta jäävät ulkopuolisiksi.

Listattaisiinko tänne myös analyysejä siitä, miksi itse jätät jonkun kutsumatta jatkoille jne., vaikka hänessä ei ole päällisin puolin mitään vikaa.

Minusta lähes kaikki täällä kirjoittavat mainospuheita ja ylistävät itseään ilman mitään suodatinta.

Ainakin noiden pick me tyttöjen kohdalla näen heti miksi heistä ei pidetä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruma. Ihmiset yllättyvät jos joutuvat kuuntelemaan minua. He ihmettelevät sitä kuinka tiedän todella paljon enemmän asioista kuin he. Minulle on sanottu monesti, että puhun harvoin, mutta silloin kun puhun, niin sieltä tulee tietoa, asiaa ja viisautta. Vissiin kaikki pitävät rumuuden vuoksi jonain keharina ja sitten ihmettelevät, kun maisteri puhuu asiaa.

Tästä tuli mieleen, että ihmiset sanovat minun usein olevan fiksu. Siis tosi nopeasti seurassa, missä en todellakaan ole mielestäni ollut muuta kuin lähinnä hömelö. En ymmärrä mistä se vaikutelma tulee. Olen joo testien mukaan kai ainakin nuorempana ollut älykäs, mutta se mittaa niin suppeaa päättelykykyä, etten pidä itseäni mitenkään ketään muuta fiksumpana. Minusta ihan jokainen ihminen on jossain suhteessa minua järkevämpi. 

Varmaan osaat puhua vakuuttavasti. Joillakin on se lahja luonnostaan. Sinänsä sama mitä sanoo mutta jos kuulostaa fiksulta, täydestä menee.

Vierailija kirjoitti:

Introvertti, herkkä, nokkela hoksaamaan asioita, huumorintajuinen. Olen hyvinkin puhelias, jos keskustelukumppani on sopiva. En juo alkoholia, en käy ikinä baareissa. Teen työni, en jätä toisille "työpommeja". Eräs työkaveri sanoi taannoin, että hän loistaa kanssani - ilmeisesti jotenkin lietsomme toisistamme uusia ideoita ulos. Vastapainoksi ideoinnille ja työsosiaalisuudelle olen hyvinkin varautunut ja varjelen sisintäni paljastumasta. Tarvitsen hiljaisuutta ja rauhallista ympäristöä. Kuormitun metelistä, purkan jauhajista ja ruuan nassuttajista ja toimistolla laahaavista ihmisistä. Kukaan työkavereista ei pyydä minua mihinkään ja tyhy-päivät yms ovat kauheita. Pikkujouluissa en ole ollut ikinä. Fyysisesti olen lyhyt, ruma naamasta. En ole kiinnostunut shoppailusta. Yksikään työkaveri ei ole Facebook-kaverini, vaikka olen ollut nykyisessä työssä 5 v. Kotipaikkakunnallakaan minulla ei ole ystäviä. Välillä yksinäisyys tuntuu pahalle, nykyään hai