Sinä joka jäät aina ulkopuoliseksi, millainen olet?

Eukko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis, empaattinen, osaava ,  hyvin menestyvä.

Oisko kateutta että moni ei halua seurustella kanssani . Miehet kyllä haluavat seuraani joten minulla on enempi mieskavareita.  

Ehkä ei sitten kannata tuoda tuota kaikkea esille niin paljon jos se ärsyttää muita

Itseään ei kannata kutistaa muiden takia. Muiden tulee avartua ja sallia erilaisuus.

 

Semmoista se nyt vaan on, että jos jotain haluaa pitää jotain tehdäkin. Toki sopivissa rajoissa, ei itseään tarvitse eri ihmiseksi muuttaa eikä pystykkään. Valittaminen ja uhriutuminen ei auta mitään.

Ihmisten mielestä ilmeisesti aika tylsä. Tavallisen näköinen, enemmän hiljaisen kuin puheliaan puolella, introvertti koti-ihminen, harrastukset tyyliä lukeminen ja käsityöt ei mitään erikoista. Olen yleensä seurassa ikään kuin näkymätön kaikille, ei mua yleensä syrjitä tai kiusata, mutta ei oteta mukaankaan. Jos yritän itse jutella enemmän, päälleni puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko persoonallisuustyyppiä INFJ, lapsesta asti ollut ulkopuolinen olo.

Itse olen myös INFJ ja aina ollut outolintu. Lapsena kiusattu, aikuisena vaan rauhaan jätetty. Mitä olen persoonallisuustyypeistä lukenut, tämä on nykymaailmaan se paskin tyyppi, koska nykymaailma arvostaa aivan päinvastaista ihmistä. Ekstroverttiyttä arvostetaan, mutta INFJ on introvertti. Tosiasioihin luottamista arvostetaan, mutta INFJ on intuitioon luottava. Ajattelua arvostetaan, mutta INFJ on ensisijaisesti tunneihminen. Spontaaniutta ja jatkuvaan muutokseen sopeutumista arvostetaan, mutta INFJ:n J tarkoittaa tietyllä tavalla jäykkää, huonosti sopeutuvaa ja rutiineja rakastavaa. Olemme kerta kaikkiaan epäcooleja ihmisiä nykyaikaan. Se suurin vahvuus intuitio ei sekään juuri pääse nykyajassa loistamaan, ellei sitten ole joku terapeutti tms. ammatiltaan - useimmissa ammateissa intuitio täytyy vaan työntää syrjään ettei vaikuta hörhöltä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana jopa kauniiksi kehuttu, kiltti, toiset huomioon ottava, vanhempana auttavainen ja talkoisiin valmis, työpaikalla tosi ahkera ja ohjaava. MUTTA jäin kaikista yhteisistä jutuista paitsi, työpaikalla ei mukaan pyydetty, sukujuhlissa aina se jota ei jatkoille kutsuttu. En juonut, niin olin ilon pilaaja ja tylsä. Yhtään työkaveria ei ole jäänyt ystäväksi. Tuttuja on, joiden luokse ei kutsuta, mutta joskus käydään kahvilla, kuuntelen murheet. Yhtään todellista ystävää ei ole, kukaan ei soita eikä laita edes somessa viestiä. 

Kuin minun tekstiäni! Paitsi että juon kohtuudella. T. Nainen -74

Vierailija kirjoitti:

Olen mukava, luotettava,  ymmärtäväinen, pohdiskeleva, tasapuolinen ja älykäskin ihminen. Mutta joku minussa on että jään ulkopuolelle. Näin on ollut nuoruudesta asti. Minua karsastetaan, väitetään ylpeäksi, valehtelijaksi, ignoorataan, puhutaan pahaa selän takana. No olen äärimmäisen vahva oman tieni kulkija, yksinäinen susi ja todella intuitiivinen ihminen. En juoruile, enkä harrasta sellaista naisellista hihitystä ja avuttomuutta vaan pistän tuulemaan enkä tarvitse apua keneltäkään. En mielistele enkä nuoleskele ketään.

Vasta pari kuukautta sitten törmäsin siihen että minua karsastetaan urakalla. Eräs henkilö inhosi ja vihasi minua ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Jotakin siellä on taustalla mutta en yhtään tiedä mitä?! 

En ole kaunotar mutta jollakin tavalla näyttävä nainen.

Kuulostat todella upealta ihmiseltä. Olisipa minulla tuollainen sielunsisko elämässä.

Onneksi tällä planeetalla on ihania eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen liian kaunis. Kauniilla naisilla on usein vain vähän ystäviä 

Aivan . Oikeita ystäviä ei ole kuin pari ,toiset tyrkyt haluavat vaan hyötyä koska olen avokätinen. 

ADHD on mulla vaikuttanut asiaan, olen joidenkin mielestä varmasti käytöstavaton töksäyttelijä. Joudun nykyisin paljon kamppailemaan varsinkin porukoissa, että en tyyliin lopeta ihmisten lauseita, koska tiedän mitä he sanovat seuraavaksi tai sano heti mieleentulevaa juttua toisten juttujen päälle, koska kohta en sitä omaa juttuani enää muistaisi. En tee sitä ilkeyttäni. Tapaamisia ihmisten kanssa en kyllä unohda tai vastata viesteihin mikä toisilla ADHD-ihmisillä on haasteena. Jotenkin nyt aikuisenakin ihmisillä ajaa useimmiten muut kaverit ohi musta, vaikka suhde tuntuisi itsestäni kuinka läheiseltä ja huomaan taas kaverisuhteen väljähtyneen ja jos en itse pitäisi yhteyttä, suhdetta ei varmaan enää edes olisi. Jo lapsuudessa jäin aina jossain vaiheessa ulkopuolelle tai kolmanneksi pyöräksi kun muista tuli bestikset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis, empaattinen, osaava ,  hyvin menestyvä.

Oisko kateutta että moni ei halua seurustella kanssani . Miehet kyllä haluavat seuraani joten minulla on enempi mieskavareita.  

Ehkä ei sitten kannata tuoda tuota kaikkea esille niin paljon jos se ärsyttää muita

Ei kai sitä pärstää voi peittää. 

Monet eivät löydä samaustumispintaa kanssani. Olen kokenut paljon monenlaista, tietoa on monista asioista ja otan myös mielelläni selvää ennemmin kuin jäisin tuleen makaamaan. Tämä usein antaa monille sen käsityksen että olen päässyt helpolla ja saan kaiken toimimaan sormia napsauttamalla.

Edellä mainittua helpolla päässeen mielikuvaa ruokkii se, että olen ihan nätti- sellainen naapurintyttömäinen ja itsevarma, johon miehet sitten ihastuvat herkästi. Miesten kanssa olen monesti hyvä kaveri mutta naiset pitävät minua uhkana.

Ehkä olen vähän naiivi, en näe sitä miesten minuun ihastumista kuin vasta viiveellä- olen ystävällinen ja juttelen esim harrastuksessa miestenkin kanssa- naiset sitten ehkä luulevat että ruokin miesten ihastumisia tarkoituksella.

En mahda sille mitään että en näe sitä itse ja olen aina ihan vaan oma itseni- eli ystävällinen.

Uudessa työpaikassakin ihmettelin miksi useampi nainen oli minulle jotenkin nyreä- juttelin kaikille tasapuolisesti ja tein työni niin hyvin kuin saamillani tiedoilla pystyi. Vasta jälkikäteen tajusin että en olisi saanut olla tasapuolisesti mukava sekä naisille että miehille, koska ainakin kaksi työkaverimiestä olivat sitten ihastuneet minuun.

Joitakin siis ärsyttää ihan vaan se oletus ja mielikuva jostain ihmisestä, eivätkä sitten anna tutustumiselle mahdollisuuttakaan.

Sellainen, josta ihmiset ei ota selvää. Eli toisin sanoen aika varautunut, mutta kuitenkin rempseä. Olen kuullut, että se on alkuun vähän hämmentävää, eikä se puolituttu ota oikein selvää, onko kyseessä lintu vai kala.

Tosin ei se minua ole haitannut, vaikka uusia ihmissuhteita on vaikea luoda, tulen kaikkien kanssa kuitenkin toimeen ja viihdyn itseksinikin. Ehkä se on myös osasyy, etten kovin aktiivisesti ole itseäni mihinkään tunkemassa, vaan jättäydyn myös itse herkästi ulkopuolelle.

Olen aina ollut jo kouluajoilta lähtien se yksi ulkopuolinen/kuka ei kuulu joukkoon -tyyppi, aina se joka jää ilman paria tai tekee ryhmätyöt yksin, koska kukaan ei huoli ryhmään. Millainen olen, ujo, hiljainen, vetäytyvä, rauhallinen, tasaisen tappavan tylsä varmaankin.. ei minun seura ketään vaan kiinnosta.

Olen mukava, komea ja charmantti varakas herrasmies, mutta viihdyn parhaiten yksin, omassa hienossa ja älyllisyyteen taipuvassa seurassani.

Tätä olen pohtinut koko elämän. Olen tullut siihen tulokseen, että ei se ole ulkonäkö tai oikeastaan luonnekaan, vaan jokin energia minussa saa tämän aikaan. En ole varma onko se hyvä energia vai huono, täytyy pohtia tätä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana jopa kauniiksi kehuttu, kiltti, toiset huomioon ottava, vanhempana auttavainen ja talkoisiin valmis, työpaikalla tosi ahkera ja ohjaava. MUTTA jäin kaikista yhteisistä jutuista paitsi, työpaikalla ei mukaan pyydetty, sukujuhlissa aina se jota ei jatkoille kutsuttu. En juonut, niin olin ilon pilaaja ja tylsä. Yhtään työkaveria ei ole jäänyt ystäväksi. Tuttuja on, joiden luokse ei kutsuta, mutta joskus käydään kahvilla, kuuntelen murheet. Yhtään todellista ystävää ei ole, kukaan ei soita eikä laita edes somessa viestiä. 

Sama paitsi etten ollut nuorena raitis vaikka en toki mikään juoppokaan joka riehuisi humalassa. Silti jäin aina ilman kutsua jatkoille ja epävirallisiin juhliin ja onpa käynyt niinkin, että oltiin työporukalla virallisissa pikkujouluissa (alkuillasta lyhyt tilaisuus) ja puhe oli sitten jatkaa siitä parin baarin kautta yhden artistin keikalle.

Oltiin tokassa baarissa, kävin vessassa ja kun tulin takaisin niin toinen työkavereista kertoi että hänen pitääkin lähteä kotiin kun lapsi on tullut kipeäksi ja samalla tämä toinen kollega sitten kertoi, että hänkin lähtee sitten kotiin sillä samalla junalla mutta kivaa iltaa sulle! Olen oikeasti ihan 100varma, että nämä jatkoi iltaansa kaksin ja minä olin se joka lähti kotiin.

Äänekäs, innostunut, naurava. En katso telkkaria, enkä uutisia enkä lue lehtiä. 

No rehellisesti sanoen en kovin aktiivisesti hae seuraa tai änkeä porukoihin. Mutta silloin kun sen teen, niin kyllähän mä yleensä seuraa saan.

Varmaan pitää olla ensiksi halu kuulua johonkin että voi kokea ulkopuolisuutta.

Tylsä ja hiljainen.

Ei intohimoa puhua.

Ei juurikaan mitään mielipiteitä tai ajatuksia.

Kaipa myös hieman ahdistunut/jännittynyt.

Tunnepuolen ongelmia.

Epävarma.

Olen käytännössä SUPER TYLSÄ.