Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisen, joka tekee itse elämästään kauhean vaikeaa?
03.05.2025 |
Mutta ei itse ymmärrä sitä, vaan kokee että hänelle vaan aina käy huonosti tai että muiden vika.
Olen seurannut jo pitkään tällaisen henkilön taistelua, lähinnä parisuhteisiin liittyen, mutta myös muihin asioihin. Sabotoi itseään ja omaa elämäänsä. Omilla valinnoilla ja käytöksellä aiheuttaa aina katastrofin. Mutta ei todella näe omaa osuuttaan näihin juttuihin.
Voiko tällaista ihmistä jotenkin auttaa näkemään sen oman osuuden? Joskus olen vähän yrittänyt vihjata, mutta suuttuu siitä helposti ja menee puolustuskannalle.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on vähän tällainen. Epäilen että syynä ovat lapsuuden traumat ja hoitamaton ADHD + RSD (=nimenomaan nepsyillä esiintyvää hylkäämisen pelkoa). Aina vika on muissa, hän on äitinsä kaltoinkohtelun uhri vielä seitenkymppisenä. Oli pakko kouluttautua alalle, jota inhoaa ja mennä naimisiin ja tehdä lapsia, koska äitinsä sitä vaati. Koko maailma on häntä vastaan jne. Omien sanojensa mukaan ei jaksa keskittyä mihinkään ja senkin takia moni asia elämässä meni pieleen. On kuitenkin aina tienannut hyvin ja isäni kanssa hommannut hienot talot, autot ja ulkomaanreissut. Äitini myös puhuu ADHD:lle tyypillisen nopeatempoisesti ja kovaäänisesti.
Muistan ihmetelleeni jo lapsena sitä, miksi hän tekee elämästään vaikeaa. Esim huushollissa vain hän sai tiskata ja siivota ja ne tapahtuivat tiettyinä päivinä ja kellonaikoina. Sen takia en itse oikein oppinut koskaan huolehtimaan kodistani, kun en lapsena saanut itse siivota esi
Loppupeleissä on varmaan aika tyypillistä 50-luvulla syntyneillä naisilla tämä, että ei ole osattu (tai edes pystytty) tehdä elämästä oman näköistä. Vanhemmat ovat olleet sodan käyneitä ja sieltä kumpuaa kaikenlaista. Silti ei ole oikeutettua purkaa pahaa oloa lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Linkkejä ja tutkimuksia sitten vaan pöytään, olkaa hyvä. Vastaanotolla tapahtuva toiminta on myös subjektiivista, eikä täytä minkään tieteellisen tutkimuksen kriteerejä"
Taidat olla raskasta seuraa, jos otat elämässäsi kaiken muunkin yhtä vakavasti.
Mulla ei valitettavasti ole aikaa eikä mielenkiintoa yrittää vakuuttaa sinua yhtään mistään. Ainakaan ilmaiseksi.
Saat mun puolesta ajatella musta ja mun argumenteista mitä haluat. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, osaat varmasti välkkynä tapauksena itsekin etsiä kaipaamasi lähteet.
Tunnen aika montakin.
Ovat juuri heitä jotka eivät viitsi tehdä ongelmillensa mitään.
Sinänsä mielenkiintoista, miten moneen junaan meitä on. On niitä, jotka eivät koskaan näe syytä omassa toiminnassaan, eivät osaa ajatella seurauksia. Ja sitten on niitä, jotka syyttävät kaikesta itseään ja suunnittelevat kaiken neuroottisen tarkasti kaikki mahdolliset tulokulmat miettien. Terve ihminen on tietysti jotakin siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Ai hitto, kirjoitinko tämän itse?
Mulla yks pitkäaikainen "kaveri", jonka tuntenut teinistä asti, nyt olemme jo keski-ikäisiä.
Tällä ihmisellä on AINA vaikeaa. Siis oikeasti, aina. Kun yhdestä ongelmasta pääsee, tulee uusi tilalle välittömästi.
90% ongelmansa ovat täysin kuviteltuja, hän on hyvin herkästi ahdistuva ihminen ja ihan oikeasti luulen että hänellä on luulosairaus, mikä sen nykyinen nimitys onkaan... On juossut lääkäreissä ihan kaikesta mahdollisesta, epäillyt itsellään monia erilaisia syöpiä, sydänsairauksia, tuki- ja liikuntaelinsairauksia, harvinaisia diagnooseja jne. Ja aina todettu täysin terveeksi.
Ottaa itseensä todella, todella pienistä asioista, vähän väärään sävyyn sanotusta harmittomasta lauseesta tms. ja märehtii sitten niitä iäisyyden.
On todella joustamaton, mustavalkoinen ja epäkypsä ajattelussaan ja tunnemaailmassaan.
Ja näin ollen
Lopetin lukemisen "dumbatuksi"-kohtaan 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂 miksi he, jotka eivät ymmärrä tuon taivaallista Stadin slangista, ovat aina niitä jotka sitä käyttävät väkisin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä mielenkiintoista, miten moneen junaan meitä on. On niitä, jotka eivät koskaan näe syytä omassa toiminnassaan, eivät osaa ajatella seurauksia. Ja sitten on niitä, jotka syyttävät kaikesta itseään ja suunnittelevat kaiken neuroottisen tarkasti kaikki mahdolliset tulokulmat miettien. Terve ihminen on tietysti jotakin siltä väliltä.
Mutta onko ihminen valinnut "sairautensa"? Tarkoitan tällä nyt sitä, että minälaiseksi kunkin aivot ovat kehittyneet? Sieltähän ihan kaikki lähtee.
Joo. Yksi kaveri on surkea pitämään huolta taloudestaan, ja pitää köyhyyttään muiden syynä. Meillä on suunnilleen samat tulot, mutta hänellä on aina rahat loppu, kun itsellä on aina säästöjä. Kuluttamisessaan hän ei ajattele yhtään pidemmälle, vaan ostaa esimerkiksi aina vähiten maksavan tuotteen halvimman kilohinnan sijaan, ostaa halpaa nopeasti rikkoontuvaa ja kuluvaa rojua laadukkaan ja pitkään kestävän sijaan. Esim. osti halvan pesukoneen jonka arvostelut olivat surkeita, ja kone kesti hädintuskin puolitoista vuotta, sitten piti ostaa taas uusi, halpa. Kun itse selvittelin huolella hinta-laatusuhteet ja kone on toiminut hyvin kuusi vuotta. Vähemmän on maksanut minulle kuin hänelle. Pitkäjänteinen ajattelu puuttuu täysin, aivan kuin yhtäkkiä joku päivä jostain tulisi enemmän rahaa kuin yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset aloittajan kaltaiset eivät tajua toisen kantaa pätkän vertaa. Esimerkiksi vääryyttä kokevan on pakko käydä oikeutta kaikissa oikeusasteissa, tai muuten menettää vahingonkorvausoikeutensa.
Joskus on pakko asua paikassa, jossa ei halua asua. Ja koska ei viihdy asuinpaikassaan, se vaikuttaa kaikkeen. Itsekin asun pakon edessä paikassa, jossa v*tuttaa lähes päivittäin. Häivyn välittömästi kun on mahdollisuus.
Joskus on pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa, vaikka ei kiinnostaisi pätkän vertaa. Itsensä pakottaminen tilanteisiin vaikuttaa mielialaan ja aiheuttaa ongelmia. Tällainen pakko voi olla ihan vaikka sellainen kuin työpaikka. Kaikista ei ole yrittäjiksi. Itsestäni kyllä on, ja vakavasti harkitsenkin yrityksen perustamista. Se vain tuntuu tuhoon tuomitulta idealta Suomessa, konkurssien luvatussa ihmemaassa.
Että todella monesti ulkopuoliset eivät käsitä hevon helvettiä toisen elämästä, ja tuomitsevat että taas se sitä, taas se tätä, vaikka toisella ei olisi edes vaihtoehtoja!!!
Myrkyllisiin parisuhteisiin löytyy syy lapsuudenkodista. Ei se ole JÄRKI, joka ohjaa, vaan ALITAJUNTA. Vaikka kuinka yrittäisi taistella vastaan, alitajunta aina valehtelee, että myrkyllinen käytös on rakkautta, koska siihen lapsi on kotona 16-20 vuoden ajan opetettu. Yritäpä siitä sitten vain lähteä omillesi ja ymmärtää, että myrkylliset suhteet ovatkin pahasta, kun olet elänyt omilla säännöilläsi noin 1 % elämästäsi ja 99 % myrkyllisen ilmapiirin säännöillä.
Tietysti on aina mukavampaa tuomita muut ja vähän yrittää korottaa itseään heidän kustannuksella, mutta joskus voisi yrittää ymmärtääkin.
Aika monikin aiheuttaa itse itselleen ongelmia ja siinä sivussa myös muille.
Hyvä esimerkki ovat ne vähävaraiset, jotka viime eduskuntavaaleissa äänesti persut valtaan. Eivät ymmärtäneet populistipuolueiden toimintatapoja. Seurauksista saa kärsiä nyt muutkin.
Se, joka ei pysty arvioimaan asioita monelta kannalta ja tekemään johtopäätöksiä, vaan uskoo muiden vakuutteluja, aiheuttaa ongelmia itselleen sekä henkilökohtaisessa elämässä että laajemmin. Helppo huijattava, mutta vastuu on kyllä itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Yksi kaveri on surkea pitämään huolta taloudestaan, ja pitää köyhyyttään muiden syynä. Meillä on suunnilleen samat tulot, mutta hänellä on aina rahat loppu, kun itsellä on aina säästöjä. Kuluttamisessaan hän ei ajattele yhtään pidemmälle, vaan ostaa esimerkiksi aina vähiten maksavan tuotteen halvimman kilohinnan sijaan, ostaa halpaa nopeasti rikkoontuvaa ja kuluvaa rojua laadukkaan ja pitkään kestävän sijaan. Esim. osti halvan pesukoneen jonka arvostelut olivat surkeita, ja kone kesti hädintuskin puolitoista vuotta, sitten piti ostaa taas uusi, halpa. Kun itse selvittelin huolella hinta-laatusuhteet ja kone on toiminut hyvin kuusi vuotta. Vähemmän on maksanut minulle kuin hänelle. Pitkäjänteinen ajattelu puuttuu täysin, aivan kuin yhtäkkiä joku päivä jostain tulisi enemmän rahaa kuin yleensä.
:DDDD No minullepa on tullut aika hiton monta kertaa. Kutsutaan perinnöksi, veronpalautukseksi jne. Et sen vertaa sitten ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä mielenkiintoista, miten moneen junaan meitä on. On niitä, jotka eivät koskaan näe syytä omassa toiminnassaan, eivät osaa ajatella seurauksia. Ja sitten on niitä, jotka syyttävät kaikesta itseään ja suunnittelevat kaiken neuroottisen tarkasti kaikki mahdolliset tulokulmat miettien. Terve ihminen on tietysti jotakin siltä väliltä.
Mutta onko ihminen valinnut "sairautensa"? Tarkoitan tällä nyt sitä, että minälaiseksi kunkin aivot ovat kehittyneet? Sieltähän ihan kaikki lähtee.
Ihmisten käsityskyky vaihtelee. Jotkut eivät vaan ymmärrä asioita. Selittäminen ei auta, koska heillä ei jotenkin ole valmiuksia ymmärtää. Eivät opi virheistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaan vaikuttaa perintötekijät, kasvatus, koulutus, elämänkokemus ja terveydentila.
Terveydentilaan kuuluu myös terve itsetunto, että pystyy arvioimaan omaa toimintaansa rehellisesti.
Jäänyt vaan lapsen rooliin. Ei ole kasvanut aikuiseksi, koska lapsuuden kodissa on jotain ollut pahasti pielessä. Näitä on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä mielenkiintoista, miten moneen junaan meitä on. On niitä, jotka eivät koskaan näe syytä omassa toiminnassaan, eivät osaa ajatella seurauksia. Ja sitten on niitä, jotka syyttävät kaikesta itseään ja suunnittelevat kaiken neuroottisen tarkasti kaikki mahdolliset tulokulmat miettien. Terve ihminen on tietysti jotakin siltä väliltä.
Mutta onko ihminen valinnut "sairautensa"? Tarkoitan tällä nyt sitä, että minälaiseksi kunkin aivot ovat kehittyneet? Sieltähän ihan kaikki lähtee.
Ihmisten käsityskyky vaihtelee. Jotkut eivät vaan ymmärrä asioita. Selittäminen ei auta, koska heillä ei jotenkin ole valmiuksia ymmärtää. Eivät opi virheistään.
Mietipä hetki itseäsi. Mitä SINÄ saat tästä arviostasi? Itsetuntosi kasvaa, tunnet ylemmyyttä ja ajattelet, ettet ainakaan ole sellainen ihminen, joka ei opi virheistään. Tässä on perimmäinen syy siihen, että tulit tähän keskusteluun kertomaan mielipiteesi. Rakennat itsetuntosi rikkinäisten ihmisten päälle, ammennat omaa hyvinvointiasi toisista ihmisistä. Koet ehkä olevasi näitä toisia ihmisiä älykkäämpi. Tässäpä minun arvioni sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aika montakin.
Ovat juuri heitä jotka eivät viitsi tehdä ongelmillensa mitään.
Muiden silmin näyttää, etteivät viitsi, mutta oikeasti voi olla, etteivät kykene. Itsetunto-ongelmat, asenteet ja käsityskyky voi olla esteenä. Silloin ihminen ei itse tajua omaa osuuttaan, vaan oikeasti näkee muut ja olosuhteet syyllisinä. Perua lapsuudesta. Neuvominen ei auta.
Vierailija kirjoitti:
"Linkkejä ja tutkimuksia sitten vaan pöytään, olkaa hyvä. Vastaanotolla tapahtuva toiminta on myös subjektiivista, eikä täytä minkään tieteellisen tutkimuksen kriteerejä"
Taidat olla raskasta seuraa, jos otat elämässäsi kaiken muunkin yhtä vakavasti.
Mulla ei valitettavasti ole aikaa eikä mielenkiintoa yrittää vakuuttaa sinua yhtään mistään. Ainakaan ilmaiseksi.
Saat mun puolesta ajatella musta ja mun argumenteista mitä haluat. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, osaat varmasti välkkynä tapauksena itsekin etsiä kaipaamasi lähteet.
Eiköhän kaikki palstalaiset saannu jo käsityksen sun taidoista ja osaamisesta eikä millään hyvällä tavalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, tuttava menetti vanhempansa kouluikäisenä ja hänen koko elämänsä tuntuu pyörivän ainoastaan sen ympärillä edelleen nyt kolmekymppisenä. Ankeinta on se ainainen negatiivisuus ja itsensä muiden yläpuolelle nostaminen että hei mun vanhemmat kuolivat ja olen kokenut enemmän kuin te muut. Ei siis osaa nähdä positiivisia asioita elämässään tai sitä miten häntä on autettu tai tuettu, vaan pitää tätä kaikkea itsestäänselvyytenä. Erityisesti juhlapäivät, äitienpäivä, isänpäivä, joulu, tuntuu olevan hänelle edelleen suurta traumaa ja katkeruutta.
Huomaa ettet ole koskaan menettänyt ketään, et voi tietää miltä vanhemman menettäminen tuntuu.
Jokaisesta tuntuu miltä tuntuu, mutta tuo itsensä nostaminen muiden yläpuolelle (jota sinäkin teet) on epäsosiaalista (narsistista) ja asiatonta käytöstä joka ei johdu vanhempien menettämistä.
Tottakai ne omat tuntemukset ovat aina painavemmat kuin muiden, koska jokainen meistä voi tuntea ainoastaan omat tunteensa.
Se mikä saa ihmisen mitätöimään toisen tuntemukset tms omiensa varjolla on jo ihan toinen asia. Se että on menettänyt omat vanhempansa tai kokenut muuta järkyttävää ei tee kenestäkään toisten jyrääjää siitäkään huolimatta vaikka ei kykenisi elämään eikä näkemään muuta kuin sen menettämisen tuskan.
Tottakai epäsosiaalisen käytöksen ja ajatusmssilman takaa löytyy paljon kipeitä asioita, joista kaikilla orvokdi jäöneillä ei ole pienintäkään aavistusta. Joillekin vanhempansa menettäminen voi olla helpotus, mutta kaikki esim. vanhempiensa rääkkäämäksi joutuneet eivät koe asiaa niin.
Kaikki eivät jää jumiin kokemukseensa. Joillekin voi käydä niin että mieli ikään kuin siirtää kokemuksen ja/tai siitä johtuvat tuntemukset myöhemmäksi eikä se ole mikään tahdonalainen valinta. Toisen pystyvät elämään menetystensä kanssa sulassa sovussa, eikä sekään ole valinta jonka voi tehdä vaan kuin päättää tehdä niin.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Myrkyllisiin parisuhteisiin löytyy syy lapsuudenkodista. Ei se ole JÄRKI, joka ohjaa, vaan ALITAJUNTA. Vaikka kuinka yrittäisi taistella vastaan, alitajunta aina valehtelee, että myrkyllinen käytös on rakkautta, koska siihen lapsi on kotona 16-20 vuoden ajan opetettu. Yritäpä siitä sitten vain lähteä omillesi ja ymmärtää, että myrkylliset suhteet ovatkin pahasta, kun olet elänyt omilla säännöilläsi noin 1 % elämästäsi ja 99 % myrkyllisen ilmapiirin säännöillä.
Tietysti on aina mukavampaa tuomita muut ja vähän yrittää korottaa itseään heidän kustannuksella, mutta joskus voisi yrittää ymmärtääkin.
No siis tämä. Itse olen todennut jo helpommaksi elää yksinäni, koska en kertakaikkiaan kykene näkemään niitä varoitusmerkkejä. Niitä, joita kaikki muut tuntuvat näkevän heti, ja jälkikäteen sitten päivitellään että miten mukamas en heti tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aika montakin.
Ovat juuri heitä jotka eivät viitsi tehdä ongelmillensa mitään.
Muiden silmin näyttää, etteivät viitsi, mutta oikeasti voi olla, etteivät kykene. Itsetunto-ongelmat, asenteet ja käsityskyky voi olla esteenä. Silloin ihminen ei itse tajua omaa osuuttaan, vaan oikeasti näkee muut ja olosuhteet syyllisinä. Perua lapsuudesta. Neuvominen ei auta.
Näinkin ehkä.
Oma itsetuntoni ja itseluottamukseni on täysin raunioina. En tiedä, mitä niitä koskaan saisi kerättyä ehjäksi, kun kokemukset ovat mitä ovat.
Silloin harvoin enää kun kerron suoraan miltä tuntuu, saan kuulla olevani juurikin asenneongelmainen. Mutta mitäpä muuta minusta olisi voinut tulla, lapsuudenkodissa sain kuulla olevani täysi virhe, koulussa kiusattiin oikeastaan läpi koko peruskoulun. Oikeita ystäviä ei ole ollut oikeastaan ikinä, nekin perustuneet aina siihen, että joku tarvitsee minulta jotain.
Kun kukaan ei koskaan elämässäni ole ollut puolellani, niin vaikea siinä itsekään on nähdä itseään arvokkaana ja yhtä hyvänä kuin muut.
Linkkejä ja tutkimuksia sitten vaan pöytään, olkaa hyvä. Vastaanotolla tapahtuva toiminta on myös subjektiivista, eikä täytä minkään tieteellisen tutkimuksen kriteerejä