Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisen, joka tekee itse elämästään kauhean vaikeaa?
03.05.2025 |
Mutta ei itse ymmärrä sitä, vaan kokee että hänelle vaan aina käy huonosti tai että muiden vika.
Olen seurannut jo pitkään tällaisen henkilön taistelua, lähinnä parisuhteisiin liittyen, mutta myös muihin asioihin. Sabotoi itseään ja omaa elämäänsä. Omilla valinnoilla ja käytöksellä aiheuttaa aina katastrofin. Mutta ei todella näe omaa osuuttaan näihin juttuihin.
Voiko tällaista ihmistä jotenkin auttaa näkemään sen oman osuuden? Joskus olen vähän yrittänyt vihjata, mutta suuttuu siitä helposti ja menee puolustuskannalle.
Kommentit (258)
Tunsin henkilöitä, jotka aiheuttivat itse omat ongelmansa. Uhriutumisen määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä! Vaihdoin seuraa, niin asiat helpottuivat huomattavasti. Jokainen, joka on viettänyt paljon aikaa päihdeporukoissa tai kiusaajajengissä ja sittemmin päässyt irti niistä kuvioista, voi tunnistaa ilmiön.
Googlaa epävakaa persoonallisuushäiriö. 😌
Narsistit aiheuttavat ongelmia muille ja heidän uhrinsa käyttäytyvät kuin epävakaat. Jos epävakaasta personaallisuushäiriöstä ei ole ennen aikaisempaa näyttöä ja oireilu on alkanut vasta myrkylliseen henkilöön tutustumisen jälkeen, kyseessä voi hyvin olla traumaperäinen stressihäiriö, joka voi ajan myötä kehittyä ptsd:ksi, jos terapiaa tai keskusteluapua ei ole saatavilla ja narsisti hoveineen vahtii, ettei uhri pääsi käsittelemään tapahtumia.
Mun vanhemmat. Pitää olla monta kesämökkiä, paljut, isot puutarhat, terassit, grillikodat, omistusmetsää, kasvihuoneet, veneet, saunat, polttopuut jne. Kaikkea pitää olla mahdollisimman paljon ja kaikki pitää aina tehdä itse. Varmaan miljoonien eurojen omaisuus. Mitään EI missään tapauksessa saa myydä pois. Ovat eläkeellä ja valittavat, kun koko ajan on "kiire". Ja kyllä tätä työtä vaan riittää. Ihan itse ovat ahnehtineet itselleen valtavan jatkuvaa huoltoa ja hoitoa vaativan omaisuuden. :( Ja tosiaan jos ehdottaa, että vopiskohan jotain myydä pois, niin pitävät ihan älyttömänä ideana :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi tiedän kyllä. Joko elävät niin syvällä omissa harhoissaan tai sitten yksinkertaisesti itse aiheuttavat sen ja eivät ymmärrä. Yritetty on monen ihmisen voimin sanoa, että hän itse aiheuttaa sen negatiivisen kierteen itselleen, mutta eihän sellaista halua kuulla.
Eräs ystävä aiheutti ulosoton holtittomalla rahankäytöllä, nyt tekee töitä hulluna, että saa maksettua ulosottonsa. Jatkuvasti kuulemma väsyttää, mutta silti on joka viikonloppu menossa johonkin ja tai tekemässä töitä. Lisäksi narisee kun on rahat jatkuvasti loppu, mutta silti matkustaa jatkuvasti (puhutaan siis kuukausittaisista ulkomaan matkoista). Pääasiassa tosin äitinsä ja sisarustensa piikkiin kun ei paikan päällä ollutkaan rahaa maksaa esimerkiksi hotellia tai ruokia. Miesystävä on täysi deeku, mutta ei voi erota kun on kuulemma oltu jo pitkään yhdessä ja sitten lähtisi kaikki kaveritkin. Onhan toki neljä vuotta pitkään, mutta voisi laittaa oman terv
Kannattaa suunnata rahat parempaan kohteeseen kuin edellämainitun tuttavan auttamiseen. Johan nyt. varmasti löytyy joku avuntarvitsija, joka saisi todellista hyötyä saamastaan avusta.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mun naisystäväni on tällainen. Vaikeaa, monimutkaista, ihme säätöä, asioiden vatvomista ja menneiden murehtimista. Valittaa, että kaiken on saanut aina tehdä yksin ja ollut pakko pärjätä, mutta apua ei silti ota vastaan vaikka tarjotaan.
Ihmisellä on oikeus puhua vanhoista ja ikävistäkin asioista, mutta ei niin, että joka päivä jauhetaan samaa. Välillä pitää puhua muustakin. Jotkut kutsuvat kaikkea puhumista valittamiseksi, jos puhe ei miellytä kuulijaa. Vierailijan mielestä naisystävä murehtii asioita liikaa. Naisystävä on ehkä ehdistunut tai tavallista herkempi ihminen. Paras apu on varmaan antaa puheen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Sekä osoittaa sympaattista suhtautumista. Joskus voit sanoa toiselle nätisti, että mielestäni sinä puhut siitä asiasta liian usein. Itselleni on joku sanonut, että puhun liian usein rahasta ja siitä, kun rahat eivät riitä. Yritän vähentää tätä. Mutta kun asuu yksin, ei ole ketään, jonka kanssa voi jutella huolista. Oloa helpottaa, jos joskus saa puhua ikävistä asioista. Siis joskus, ei yhtenään. (Lisään loppuun, että olen tuntenut ihmisiä, joiden lapsuudessa tai avioliitossa jotkut puheenaiheet olivat täysin kiellettyjä. Nämä ystäväni eivät voineet kovin hyvin aikuisena)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, tuttava menetti vanhempansa kouluikäisenä ja hänen koko elämänsä tuntuu pyörivän ainoastaan sen ympärillä edelleen nyt kolmekymppisenä. Ankeinta on se ainainen negatiivisuus ja itsensä muiden yläpuolelle nostaminen että hei mun vanhemmat kuolivat ja olen kokenut enemmän kuin te muut. Ei siis osaa nähdä positiivisia asioita elämässään tai sitä miten häntä on autettu tai tuettu, vaan pitää tätä kaikkea itsestäänselvyytenä. Erityisesti juhlapäivät, äitienpäivä, isänpäivä, joulu, tuntuu olevan hänelle edelleen suurta traumaa ja katkeruutta.
Vanhempien menettäminen nuorena on selvästi vaikuttanut tuttavaasi syvästi. Hän ei ehkä ole koskaan toipunut surusta. Niin pitäisi tapahtua, jotta ihminen pystyyy jatkamaan elämäänsä ja katsomaan eteenpäin. Muussa tapauksessa elämä voi osittain mennä hukkaan. Ei nähdä sitä, mikä on hyvää nyt vaan vellotan vanhassa menetyksessä. Voiko hän päästä johonkin sururyhmään, siis keskusteluryhmään?
Vierailija kirjoitti:
Olen maininnut muutamalle läheiselle että haluaisin vielä lapsia (olen 38), ja nämä varmaan ajattelevat, että olen itse syyllinen siihen, että lapset ovat edelleen haaveen tasolla. Olen nätti, fiksu ja mukava, mutta kukaan kaltaiseni perheenperustamishaluinen mies ei ole kertakaikkiaan kelvannut. Sen sijaan olen roikkunut viimeiset 10 vuotta on off -suhteessa klassisen "jännämiehen" kanssa, jossa on sellainen ekstraominaisuus ettei hän voi saada biologisia lapsia. En kertakaikkiaan ole kertaakaan kokenut että nyt olen siinä tienhaarassa, jossa on oikeasti lähdettävä tästä suhteesta ja tehtävä ne lapset.
Toivotaan, että et kadu jonakin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni. Mikä tahansa asia joka poikkeaa normaaleista rutiineista pitää monimutkaistaa ihan kummallisille mutkille. Ellei muuta niin tyyliin jos veli ostaa junalipun se pitää ostaa ensin yhteen junaan, sitten vaihtaakin toiseen ja eläkeläisalennuskin unohtui. Paras oli se kun hoidimme isäni kuolinpesän asioista ja tämä veli joka oli pesänhoitaja ei saanut yhtä pientä pankkiasiaa muka millään hoidettua. Menimme sitten yhdessä pankkiin ja tiedustelin asiaa niin kas! Ei ollut mitään ongelmaa. Semmosta.
Veljesi kuulostaa saamattomalta. Mahdollisesti on masennusta taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd -ystäväni on tuon tyyppinen, yleensä näissä on nepsyys takana.
Minäkin tiedän yhden, eikä ole nepsy tai adhd vaan tavallinen nentti.
Jotain epävakaata persoonaa tai jotain. Opettaja ammatiltaan. Perfektionisti, joka mittaan kaikki ruokatarvikkeet grammalleen ja saa raivarin jos asiat ei ole millilleen. Muut on syyllisiä, jos omassa elämässä joku asia menee vikaan.
Ocd?
Apua. Englantilainen eläinlääkäri kertoi muistelmissaan maanviljelijästä, jolle annettiin eläimen hoitoa varten lääkepurkki, josta oli vastaanotolla käytetty muutama pilleri. Purkissa oli alunperin ollut 1000 pilleriä. Seuraavalla tapaamisella maanviljelijä huomautti, että purkissa oli vain 987 kpl. En muista tarkkaa lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni. Perustanut kaksi yritystä kannattamattomalle ja todella riskialttiille alalle. Saanut kuitenkin lainaa isoihin investointeihin, ja lainat on kiinnitetty muuhun henkilökohtaiseen omaisuuteen. Ja kaikki on mennyt sitten kun huonosti kävi. Todella rumalla tavalla. On kärsinyt näiden yritysten takia henkisesti ihan valtavasti, kun on ollut iso taloudellinen stressi ja kaiken väsymyksen seurauksena masennusta ynnä muuta. Kriisistä kriisiin mennyt koko aikuisikänsä.
En jaksaisi sellaista elämää kauan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tee. Ei kukaan tee tahallaan vaikeaa. Ehkä ihmissuhteissa voisi välttää vääriä, välttää alkoholia ja ei aikatauluta täyteen.
Tiedän ihmisiä, jotka aloittavat aina jonkun uuden remontin omakotitalossa, kerrostalossa tai mökillä. Kaikki vapaa-aikaa käytetään remontointiin ja rahaa kuluu paljon. Sitten vaikeroidaan, kun ei ole aikaa mihinkään ja puoliso on tyytymätön. No kuka haluaa elää ikuisella rakennustyömaalla? Jouluaattona illansuussa soitetaan hyville ystäville ja valitetaan miten elämä on niin raskasta, kun korjaustyöt ovat kesken. Ei ajatella yhtään, että ystävät haluaisivat edes jouluna olla rauhassa näiltä itsetehdyiltä ongelmilta. Toinen lajityyppi on ihminen, joka ottaa päälleen yhä uusia velvollisuuksia vapaa-ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä puhut edelleen jostakin ihmistyypistä. Mikä ihmeen ihmistyyppi? Ihmisen tekemiset kertovat omaa kieltään, mitä et selkeästi ymmärrä.
Minulle tuo kaikki kuvaamasi näyttäytyy oireiluna jostakin, mistä sinä tai minä emme voi tietää mitään. Esimerkiksi narsistin lapsi saattaa hyvinkin valita kerta toisensa jälkeen samanlaisen kumppanin kuin oma narsistivanhempansa on. Usein ympäristö kieltää minkään ongelman olemassaolon ja täytyy olla melkoisen vahva ihminen hakeutuakseen tuossa tilanteessa avun piiriin. Silloin kun tulee henkisesti kääntäneeksi selkänsä näille kieltäjille.
Holtiton rahankäyttö on useimmiten seurausta jostakin syvemmästä tunne-elämän ongelmasta. On niin helppo arvostella, tuomita ja väittää tietävänsä jonkin ihmisen elämän käänteet. Ei voi tietää. Näkee vain sen pinnan.
Juuri tämä!
On olemassa joku psyyken lääke, joka aiheuttaa joillekin käyttäjälle holtitonta rahankäyttöä. Tuttava ketoi puolisonsa alkaneen tilata suuria määriä hintavia ja järjettömiä juttuja heidän kotiinsa. Kyseessä oli ihminen, joka oli siihen asti hoitanut kaiken säntillisesti ja oli aikaisemmin pitänyt kunnia-asiana, että perheen raha.asiat sujuvat hyvin. Tästä on muutama vuosi aikaa. En tiedä määrätäänkö sitä lääkettä vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aika montakin.
Ovat juuri heitä jotka eivät viitsi tehdä ongelmillensa mitään.
Muiden silmin näyttää, etteivät viitsi, mutta oikeasti voi olla, etteivät kykene. Itsetunto-ongelmat, asenteet ja käsityskyky voi olla esteenä. Silloin ihminen ei itse tajua omaa osuuttaan, vaan oikeasti näkee muut ja olosuhteet syyllisinä. Perua lapsuudesta. Neuvominen ei auta.
Näinkin ehkä.
Oma itsetuntoni ja itseluottamukseni on täysin raunioina. En tiedä, mitä niitä koskaan saisi kerättyä ehjäksi, kun kokemukset ovat mitä ovat.
Silloin harvoin enää kun kerron suoraan miltä tuntuu, saan kuulla olevani juurikin asenneongelmainen. Mutta mitäpä muuta minusta olisi voinut tulla, lapsuudenkodissa sain kuulla olevani täysi virhe, koulussa kiusattiin oikeastaan läpi koko peruskoulun. O
Sun pitää itse olla sun puolella. Se on se juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aika montakin.
Ovat juuri heitä jotka eivät viitsi tehdä ongelmillensa mitään.
Muiden silmin näyttää, etteivät viitsi, mutta oikeasti voi olla, etteivät kykene. Itsetunto-ongelmat, asenteet ja käsityskyky voi olla esteenä. Silloin ihminen ei itse tajua omaa osuuttaan, vaan oikeasti näkee muut ja olosuhteet syyllisinä. Perua lapsuudesta. Neuvominen ei auta.
Näinkin ehkä.
Oma itsetuntoni ja itseluottamukseni on täysin raunioina. En tiedä, mitä niitä koskaan saisi kerättyä ehjäksi, kun kokemukset ovat mitä ovat.
Silloin harvoin enää kun kerron suoraan miltä tuntuu, saan kuulla olevani juurikin asenneongelmainen. Mutta mitäpä muuta minusta olisi voinut tulla, lapsuudenkodissa sain kuulla olevani täysi virhe, koul
Sun pitää itse olla sun puolella. Se on se juttu.
Tämä nyt on taas niitä itsestäänselvyyksiä.
Toki tuollainen on helppoa sellaiselle, jolla on terve ja hyvä itsetunto.
Ei, kun se itsetunto ja -arvostus tulee siitä, kun olet omalla puolellasi. Ei kukaan muu ole. Ei ainakaan ennen kuin itse olet.
Joillekin tämä on helppoa, kun on lapsuudesta jo saanut oikeat eväät. Meidän muiden täytyy oppia kantapään kautta. Mitä pikemmin hyväksyt sen tosiasian sitä pikemmin pääset eteenpäin. Kukaan ei arvosta sua, vaikka tekisit ja olisit mitä, jos et itse arvosta. Kukaan ei silloin myöskään ole puolellasi, jos et itse ole. Niin se vain menee.
Itse olen todennut, että parempi vaan olla hiljaa. Muut saavat kyllä valitella minulle jatkuvasti, miten esim. aviopuoliso toi ihan väärän värisiä kukkia naistenpäivänä, tai varasi yllätyksenä hääpäivämatkan Espanjaan kun olisin halunnut Kreikkaan. Että pitäisiköhän erota kun näin tekee.
Siinä sitten tonnin setelinä kuuntelen.