Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisen, joka tekee itse elämästään kauhean vaikeaa?
03.05.2025 |
Mutta ei itse ymmärrä sitä, vaan kokee että hänelle vaan aina käy huonosti tai että muiden vika.
Olen seurannut jo pitkään tällaisen henkilön taistelua, lähinnä parisuhteisiin liittyen, mutta myös muihin asioihin. Sabotoi itseään ja omaa elämäänsä. Omilla valinnoilla ja käytöksellä aiheuttaa aina katastrofin. Mutta ei todella näe omaa osuuttaan näihin juttuihin.
Voiko tällaista ihmistä jotenkin auttaa näkemään sen oman osuuden? Joskus olen vähän yrittänyt vihjata, mutta suuttuu siitä helposti ja menee puolustuskannalle.
Kommentit (258)
Pian entinen puolisoni, avioero on vireillä.
Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan on tapahtunut kieltämättä ikäviä asioita, mutta puoliso ei ole koskaan yrittänyt päästä kunnon ammattilaisen pakeille työstämään niitä. Asiat eivät ole myöskään mitään poikkeavia tai suorastaan järkyttäviä, mutta tietysti ne ovat siitä huolimatta voineet vaikuttaa häneen syvästi.
Aihetta työstämiselle olisi ainakin selkeästi ollut, sillä puolisolle on jäänyt päälle hyvin voimakas uhrimentaliteetti ja "kaikki on paskaa"-asenne, vaikka hänen asiansa ovat olleet koko aikuisiän ihan hyvin. Hän esimerkiksi tekee aivan kummallisia, negatiivisia tulkintoja minun käytöksestäni ja oikeuttaa niillä omaa toimintaansa, joka on objektiivisesti tarkasteltuna ollut epäasiallista.
Lisäksi hänen on ollut aivan mahdotonta sietää ja olla tukena, jos minulla on mennyt oikeasti huonosti. Aloin tuon yhden aiemman kommentin luettuani miettiä, että myös minun puolisoni haluaa ikään kuin olla huomion, myötätunnon ja surkuttelun ainut kohde. Olin maailman ihanin ja rakkain vaimo tasan niin kauan, kun jaksoin kuunnella hänen vuosia kestänyttä valitusvirttään samoista menneisyyden tapahtumista ja vastoinkäymisistä, joihin hän on itse myös omalla toiminnallaan myötävaikuttanut. Liittomme alamäki alkoikin siitä, kun pyysin häntä hakeutumaan ammattilaisen puheille. Puoliso alkoi pikkuhiljaa etäännyttää minua itsestään, räjähdellä aivan mitättömistä asioista, syyllistää minua pahasta olostaan ja ongelmistaan ja haukkua.
Kamelin selkä katkesi, kun elämässäni tapahtui useita vaikeita vastoinkäymisiä, joihin olisin tarvinnut mieheni tukea. Epäasiallisen käytöksensä lisäksi hän alkoikin sitten pikkuhiljaa petaamaan itselleen uutta suhdetta, jonka paljastuttua en olisi tietenkään saanut olla edes vihainen, koska olin itse ollut niin hirveä häntä kohtaan...
Voiko tuollaiselle käytökselle olla selityksenä joku diagnoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän naiivia olettaa, että jos itsellä on ollut yksi iso vastoinkäyminen elämässä, niin muillakin on ollut, vain se yksi. Läheisen menetys tai muu. Moni heistä, joilla on vaikeaa, on kohdannut useita vastoinkäymisiä, kokonaisen sarjan. Elämä voi mennä joillakin ihmisillä niin, ilman, että se on varsinaisesti sen henkilön vika. Itsellä on näin käynyt, enkä todellakaan hae myötätuntoa tai valittele. Suurin osa läheisistä ei tiedä mitään. Olen perusiloinen ja positiivinen. Koska en kaipaa sääliä.
Silti joskus toivoisi edes hieman inhimillisyyttä muilta. En enää itseäni kohtaan, en sitä odota. Vaan yleensä elämässä, muita kohtaan. Älkää olko niin kovia ja ymmärtämättömiä. Tuomitsevia ja juoruilevia. Koska ette luultavasti tiedä mitään.
On eri asia jos ihmiselle tapahtuu vastoinkaymisia joihin ei itse voi juurikaan vaikuttaa. Esim sairaus, puolison kuolema tai puoliso jattaa, tyopaikan menetys, vaikea lapsuus joka on traumatisoinut. Kylla useimmilla meista sympatiaa riittaa silloin.
Ketjussa puhutaan siitä ihmistyypista joka aiheuttaa itse suurimman osan ongelmistaan. Holtiton rahankaytto, valitsee kerta toisensa jalkeen hankalan tai paihdeongelmaisen puolison, sossii tyopaikkansa huolimattomuudella tai kroonisella myohastelylla yms. Tuohon vaan vasyy kun sama laulu jatkuu vuodesta toiseen ja mikaan ei muutu. Meidan lahimmaistenkin voimavarat ovat rajalliset eika noita kaverin itsetehtyja murheita jaksa loputtomiin kantaa, varsinkaan kun mikaan tarjottu apu tai neuvo ei asiantilaa paranna.
Sinä puhut edelleen jostakin ihmistyypistä. Mikä ihmeen ihmistyyppi? Ihmisen tekemiset kertovat omaa kieltään, mitä et selkeästi ymmärrä.
Minulle tuo kaikki kuvaamasi näyttäytyy oireiluna jostakin, mistä sinä tai minä emme voi tietää mitään. Esimerkiksi narsistin lapsi saattaa hyvinkin valita kerta toisensa jälkeen samanlaisen kumppanin kuin oma narsistivanhempansa on. Usein ympäristö kieltää minkään ongelman olemassaolon ja täytyy olla melkoisen vahva ihminen hakeutuakseen tuossa tilanteessa avun piiriin. Silloin kun tulee henkisesti kääntäneeksi selkänsä näille kieltäjille.
Holtiton rahankäyttö on useimmiten seurausta jostakin syvemmästä tunne-elämän ongelmasta. On niin helppo arvostella, tuomita ja väittää tietävänsä jonkin ihmisen elämän käänteet. Ei voi tietää. Näkee vain sen pinnan.
Ei tee. Ei kukaan tee tahallaan vaikeaa. Ehkä ihmissuhteissa voisi välttää vääriä, välttää alkoholia ja ei aikatauluta täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Ai hitto, kirjoitinko tämän itse?
Mulla yks pitkäaikainen "kaveri", jonka tuntenut teinistä asti, nyt olemme jo keski-ikäisiä.
Tällä ihmisellä on AINA vaikeaa. Siis oikeasti, aina. Kun yhdestä ongelmasta pääsee, tulee uusi tilalle välittömästi.
90% ongelmansa ovat täysin kuviteltuja, hän on hyvin herkästi ahdistuva ihminen ja ihan oikeasti luulen että hänellä on luulosairaus, mikä sen nykyinen nimitys onkaan... On juossut lääkäreissä ihan kaikesta mahdollisesta, epäillyt itsellään monia erilaisia syöpiä, sydänsairauksia, tuki- ja liikuntaelinsairauksia, harvinaisia diagnooseja jne. Ja aina todettu täysin terveeksi.
Ottaa itseensä todella, todella pienistä asioista, vähän väärään sävyyn sanotusta harmittomasta lauseesta tms. ja märehtii sitten niitä iäisyyden.
On todella joustamaton, mustavalkoinen ja epäkypsä ajattelussaan ja tunnemaailmassaan.
Ja näin ollen
Eipä näihin tosiaan mitään nepsyyttå tarvita, henkinen kypsymättömyys riittää. Jääty lapsena vaille kunnon kasvatusta ja kypsien vanhempien tukea.
Itselle käänteentekevä hetki oli se, kun psykologi totesi minulle, että tiedänhän, että minulla on omat rajat. Nuo sanat muuttivat elämäni täysin. Olin rämpinyt siihen asti elämässäni ilman rajoja, yli 40-vuotiaaksi saakka. Rajattomuus tarkoitti sitä, että minulle oli siihen saakka saattanut sanoa ja tehdä mitä vaan huvitti. Siitä voi päätellä sitten jotakin, mitä olen käynyt läpi, menemättä taustaani.
Tietyllä tavalla synnyin vasta tuona hetkenä. Joten en ole millään tavalla samalla viivalla muiden aikuisten kanssa, paitsi heidän, jotka ovat käyneet samankaltaisia asioita läpi.
Enkä voi hokea tätä ihmisten ilmoilla kaikille, joita kohtaan. En voi selitellä, että niin, tämä on nyt tätä oireilua, että itseasiassa tämä, mikä näyttäytyy epäonnistumisena sinulle, niin itsellä on mennyt pitkä matka päästä tähän pisteeseen ja olen edistynyt paljon. Että näet edessäsi epäonnistujan, mutta olen itseasiassa selviytyjä, enkä usko, että olisit kyennyt samaan. Ikinä.
Sen sijaan maskaan, päivästä toiseen, olevani kuten muut. Että elämä on ollut yhtä helppoa ja tasaista. Tai normaalia elämää, jossa joniin verran vaikeuksia. Jotten valittaisi, tai ahdistaisi ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yksi ystävä sellainen, joka tarkoituksella haalii itselleen ja lapselleen kauheat määrät kalliita, tavoitteellisia harrastuksia, ja sitten valittaa, miten uuvuksissa onkaan, kipeä ym. Ja kauheassa taudissa kuitenkin taas hampaat irvessä harrastetaan, reissataan ja käydään kaikissa mahdollisissa maksullisissa aktiviteeteissa, ja valitetaan miten väsynyt ja kipeä on taas. Valittaa, miten rahaa menee kauheasti ja mihinkään ei ole rahaa, samaan aikaan kun pihaan puskee uutta Teslaa ja tilataan tie mitä hauskaa turhaa ulkomailta.
Jotenkin ihme touhua, pakko vaan kuunnella ja nyökkäillä.
Tunnen. Tehdään kerta toisensa jälkeen asiat päin helvettiä ja oman pään mukaan tietysti, kun ollaan fiksumpia kuin muut. Paitsi ettei ole. Sen kerran kun sitten on viranomaisten puolesta jo pakko tehdä niin kuin on aiemmin sata kertaa neuvottu tekemään ja kaikki onnistuu. Raivostutaan siitä kun on jouduttu kontrolloiduksi. Jostain syystä ne suurimmat idiootit on myös kaikkein varmimpia omasta älykkyydestään ja vielä silloinkin kun niiden typeryyden vuoksi toistuvasti mikään ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän naiivia olettaa, että jos itsellä on ollut yksi iso vastoinkäyminen elämässä, niin muillakin on ollut, vain se yksi. Läheisen menetys tai muu. Moni heistä, joilla on vaikeaa, on kohdannut useita vastoinkäymisiä, kokonaisen sarjan. Elämä voi mennä joillakin ihmisillä niin, ilman, että se on varsinaisesti sen henkilön vika. Itsellä on näin käynyt, enkä todellakaan hae myötätuntoa tai valittele. Suurin osa läheisistä ei tiedä mitään. Olen perusiloinen ja positiivinen. Koska en kaipaa sääliä.
Silti joskus toivoisi edes hieman inhimillisyyttä muilta. En enää itseäni kohtaan, en sitä odota. Vaan yleensä elämässä, muita kohtaan. Älkää olko niin kovia ja ymmärtämättömiä. Tuomitsevia ja juoruilevia. Koska ette luultavasti tiedä mitään.
On eri asia jos ihmiselle tapahtuu vastoinkaymisia joihin ei i
Koska tuo on ihmistyyppi. Kyllä kaikilla on joku tuttavapiirissä tai sukulaisissa joka on tuollainen. Elämä on jatkuvia vastoinkäymisiä, koska se on heidän persoonansa olla säälin kohde. Ne hoitaa neuvoista huolimatta kaikki päinvastoin miten neuvotaan, jotta kriisit jatkuu. Se on heidän tapansa harjoittaa henkistä väkivaltaa läheisiään kohtaan. He haluavat uuvuttaa ympärillään olevat ihmiset loputtomilla kriiseillään. Kun tuollaiselta ihmiseltä loppuu kriisit, silloin alkaa kolista koska se ei saa mistään sääliä enää itselleen. Silloin he luo säälittävän tilanteen itse ja heittäytyvät uhriksi. Ne on persoonallisuushäiriöisiä, piilonarsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai hitto, kirjoitinko tämän itse?
Mulla yks pitkäaikainen "kaveri", jonka tuntenut teinistä asti, nyt olemme jo keski-ikäisiä.
Tällä ihmisellä on AINA vaikeaa. Siis oikeasti, aina. Kun yhdestä ongelmasta pääsee, tulee uusi tilalle välittömästi.
90% ongelmansa ovat täysin kuviteltuja, hän on hyvin herkästi ahdistuva ihminen ja ihan oikeasti luulen että hänellä on luulosairaus, mikä sen nykyinen nimitys onkaan... On juossut lääkäreissä ihan kaikesta mahdollisesta, epäillyt itsellään monia erilaisia syöpiä, sydänsairauksia, tuki- ja liikuntaelinsairauksia, harvinaisia diagnooseja jne. Ja aina todettu täysin terveeksi.
Ottaa itseensä todella, todella pienistä asioista, vähän väärään sävyyn sanotusta harmittomasta lauseesta tms. ja märehtii sitten niitä iäisyyden.
On todella joustamaton, mustavalkoinen ja epäkypsä ajattelussaan j
Eipä näihin tosiaan mitään nepsyyttå tarvita, henkinen kypsymättömyys riittää. Jääty lapsena vaille kunnon kasvatusta ja kypsien vanhempien tukea.
Mutta tajuatteko sitä, ettei nämä ihmiset sitä tahallaan tee, eivät he tarkoituksella ole hankalia muille tai itselleen? Eivät he ole voineet vaikuttaa siihen, miten heidät on kasvatettu ja minkälainen lapsuus on ollut, minkälaisella itsetunnolla ja stressinsietokyvyllä varustettuja ihmisiä heistä on kehittynyt. He tarvitsivat ammattimaista apua, ei mitään kavereiden näpäyttelyä. Eivät he välttämättä itsekään tiedosta käytösmalliaan ja sitä, mistä se johtuu. Te "tervepäiset" olette etuoikeutettuja. Vaikka teillä olisi ollut vastoinkäymisiä elämässä, on teille myös suotu elämään ihmisiä, jotka ovat joko kasvattaneet teidät vahvoiksi tai sitten teillä on myöhemmin ollut hyviä ihmisiä elämässä, joiden avulla olette selvinneet. Toki joukossa on aina joku luonnonlahjakkuus, joka on syntynyt vahvaksi ja selvinnyt aina kaikesta omin avuin.
Sinä puhut edelleen jostakin ihmistyypistä. Mikä ihmeen ihmistyyppi? Ihmisen tekemiset kertovat omaa kieltään, mitä et selkeästi ymmärrä.
Minulle tuo kaikki kuvaamasi näyttäytyy oireiluna jostakin, mistä sinä tai minä emme voi tietää mitään. Esimerkiksi narsistin lapsi saattaa hyvinkin valita kerta toisensa jälkeen samanlaisen kumppanin kuin oma narsistivanhempansa on. Usein ympäristö kieltää minkään ongelman olemassaolon ja täytyy olla melkoisen vahva ihminen hakeutuakseen tuossa tilanteessa avun piiriin. Silloin kun tulee henkisesti kääntäneeksi selkänsä näille kieltäjille.
Holtiton rahankäyttö on useimmiten seurausta jostakin syvemmästä tunne-elämän ongelmasta. On niin helppo arvostella, tuomita ja väittää tietävänsä jonkin ihmisen elämän käänteet. Ei voi tietää. Näkee vain sen pinnan.
Juuri tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin itse tällainen pitkälle keski-ikään asti. Onneksi sitten tuli päivä kun päähäni pälkähti ajatus että hetkinen! kaikkia mun elämän tapahtumia ja epäonnistumisia yhdistää yksi asia: minä itse!!!! Siitä on alkanut toipuminen. Edelleen meinaan usein taantua tuohon vanhaan tapaan mutta sitten pitää vaan tietoisesti ohjata aivot siihen uudelle uralle.
itsellä tuo varmaan johtui (johtuu) siitä että nuorena tuli niin paljon epäonnistumisia ja pettymyksiä että jotenkin siitä tuli normaalia ja odotettavaa. ehkä sitten aloin jotenkin tiedostamatta toimia sillä tavalla että varmistin ne pettymykset jatkossakin. kuulostaa vähän ihmeelliseltä tiedän! ehkä tuli myös ajatus että en ansaitse onnea ja onnistumista. mieli toimii niin kummallisella tavalla.
Mikä sut herätti tajuamaan?
Mutta tajuatteko sitä, ettei nämä ihmiset sitä tahallaan tee, eivät he tarkoituksella ole hankalia muille tai itselleen? Eivät he ole voineet vaikuttaa siihen, miten heidät on kasvatettu ja minkälainen lapsuus on ollut, minkälaisella itsetunnolla ja stressinsietokyvyllä varustettuja ihmisiä heistä on kehittynyt. He tarvitsivat ammattimaista apua, ei mitään kavereiden näpäyttelyä. Eivät he välttämättä itsekään tiedosta käytösmalliaan ja sitä, mistä se johtuu. Te "tervepäiset" olette etuoikeutettuja. Vaikka teillä olisi ollut vastoinkäymisiä elämässä, on teille myös suotu elämään ihmisiä, jotka ovat joko kasvattaneet teidät vahvoiksi tai sitten teillä on myöhemmin ollut hyviä ihmisiä elämässä, joiden avulla olette selvinneet. Toki joukossa on aina joku luonnonlahjakkuus, joka on syntynyt vahvaksi ja selvinnyt aina kaikesta omin avuin.
Kyllä, ja tärkeä pointti. Mutta asia ei ole näin mustavalkoinen. Ei ole vain tervepäisiä ja onnekkaita ja sitten näitä parkoja. Vaan vaikka kuinka paljon väkeä siinä välissä. Ja ehkä erityisesti jos on itselläkin haasteita eikä niille ole koskaan tilaa, niin kyllä lippuu ymmärrys sitä läheistä kohtaan, joka tuntuu tarvittaessa vaikka itse järjestävän itsensä ongelmiin. Ja kyllä, hänellä on hankala tausta. Mutta minullakin on, ollaan siskokset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs valitti että hän saa aina kaikki nar*istit miehet itselleen. Ehdotin että vähän muuttaisi miesmakua, niin vois löytyy muitakin. Suuttui ja sanoi, ettei halua mitään mörrimöykkyä itselleen.
Pitkään jaksoin yrittää auttaa, mutta tuollainen ihminen on ihan sokea toiminnalleen. Hän kokee vain itsellään olevan huono tuuri, kaikki on vain epäonnea tai jonkun muun vika. Ei jotenkin yhtään hahmota asioiden seurauksia. Ei, vaikka toiminta ja seuraukset toistuvat hyvin samanlaisina kerta toisensa jälkeen.
Mun äiti on vähän tällainen. Epäilen että syynä ovat lapsuuden traumat ja hoitamaton ADHD + RSD (=nimenomaan nepsyillä esiintyvää hylkäämisen pelkoa). Aina vika on muissa, hän on äitinsä kaltoinkohtelun uhri vielä seitenkymppisenä. Oli pakko kouluttautua alalle, jota inhoaa ja mennä naimisiin ja tehdä lapsia, koska äitinsä sitä vaati. Koko maailma on häntä vastaan jne. Omien sanojensa mukaan ei jaksa keskittyä mihinkään ja senkin takia moni asia elämässä meni pieleen. On kuitenkin aina tienannut hyvin ja isäni kanssa hommannut hienot talot, autot ja ulkomaanreissut. Äitini myös puhuu ADHD:lle tyypillisen nopeatempoisesti ja kovaäänisesti.
Muistan ihmetelleeni jo lapsena sitä, miksi hän tekee elämästään vaikeaa. Esim huushollissa vain hän sai tiskata ja siivota ja ne tapahtuivat tiettyinä päivinä ja kellonaikoina. Sen takia en itse oikein oppinut koskaan huolehtimaan kodistani, kun en lapsena saanut itse siivota esim huonettani. Ja tiskit tiskattiin käsin. Isä ehdotti astianpesukoneen hankintaa niin äiti vaan raivostui siitä.
Varmaan nyt itsekin uhriudun tässä, mutta siis aivan h-vetin raskasta kuunneltavaa. Rivien välistä syyllistää minuakin elämänsä kamaluudesta. Ei suostu menemään terapiaan koska se on heikkojen hommaa jne 🙄
Minä minä! Ei vaiskaan. Väitän että kenenkään miuun suomalaisen elämää ei ole sabotoitu, manipuloitu ja tehty jopa rikoksia, jotka vaikuttavat ratkaisevasti elämänkulkuun, niin paljon kun omaani. 70-luvulta lähtien tähän päivään asti.
100% faktaa.
Jos et tiedä niin et tiedä, mutta voit lähestyä asiaa esim. googlaamalla gang stalking. Kaikki on tehty.
Ex-ystäväni tietää saavansa suuren perinnön, joten elää ylivarojen ja on ulosotossa, koska "saan sen perinnön niin nyt voi elää "kurjuudessa" kun sitten eletään leveästi", hän valittaa kuinka ei oo rahaa mihinkään kaikki menee ulosottoon.
Hän käyttäytyy ihmisiä kohtaan tosi kurjasti, kun he saa tarpeekseen, hän on uhri ja jauhaa kaikista paskaa. "En tiedä miksi se suuttui mulle"
Miehissä kiinnostaa se että on vain super komea, luonteesta pääsee aina valittamaan muille.
Ja hän sanoo, että jos et kestä mua ku oon vttumainen ni et ansaitse mua ku oon iloinen.
Hän on 40v 5 lapsen äiti ja lapset on jakautunut niin, ettei osa edes haluu nähdä äitiään.
Joo lapsuudestahan se voi kertoa kyllä.
Mutta se pitää muistaa, että ei kaikki keillä on ollut huono lapsuus tee tämmösiä asioita, joten kyllä se on muutakin kuin huono lapsuus ja traumat.
Olkaa lempeitä toisillenne. Jos joku läheinen tuntuu toistavan samoja haitallisia kaavoja, ohjatkaa hänet terapiaan. Usein lähellä oleva ei voikaan auttaa, ymmärrän turhautumisenne. Tavallinen ihminen ei voi korvata ammattiapua.
Kun taustalla on seksuaalista hyväksikäyttöä, uhri suojelee usein tuota hyväksikäyttäjää JA läheisiään - totuudelta. Vain ihannemaailmassa voi kertoa totuuden, ilman, että se tuhoaa kaiken ympäriltään.
Itse tein jossakin vaiheessa, kun aloin vihdoin hahmottaa terapiassa, mitä oli tapahtunut, etten puhu asiasta lähiympäristön ihmisille. Syitä on monia: en kestäisi epäilyjä, vähättelyä. En kestäisi sitä, että hyväksikäyttäjään liittyvät hyvät muistot tuhoutuisivat. En kestäisi sitä, että tuhoaisin muiden muistot hänestä. En kestäisi sitä, että minuun katkaistaisiin välit tämän takia.
Joten valitsin valheen, mutta tällä on hintansa, ja minä yksin kärsin siitä. Pahinta on kuulla ne hyväksikäyttäjää ylistävät sanat ja kehut, joissa on sisällä ihmettely siitä, miksi olen ollut niin kiittämätön, miksi olen niin huono.
Elämäni saattaa näyttäytyä oireiluna ja sarjana sekoilua. Tässä on se taustasyy, joka on johtanut muihin ongelmiin. Niin sillä teidänkin lähellä olevalla ihmisellä voi olla, ja jos tietäisitte totuuden, ette enää ihmettelisi hänen käytöstään.
Palstan hullubotti iskee jälleen!