Tunnetko ihmisen, joka tekee itse elämästään kauhean vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettepa ilkeitä ihmisiä. Täällä kirjoitatte jonkun ihmisen elämästä tajuamatta, ettette tiedä mitään, ellette ole tuo ihminen. Keskittykää itseenne ja omaan elämäänne, niin hyvä tulee.

niin mikä oli ongelma jos täällä pohtii jonkun täysin tuntemattoman ihmisen käyttäytymismalleja? kyllä yleensä ihmiset tietävän ystäviensä elämästä yhtä sun toista ja näkevät asioita mitä se toinen ihminen ei välttämättä näe.

Ei pidä paikkaansa. Ihmiset näkee tasan sen pintatason ja mitä siinä tapahtuu. Tämän ymmärsin, kun koin teininä pahan masennuksen. Tavallinen ihminen ymmärtää ihan yllättävänkin huonosti asioita, joita ei ole itse kokenut. Eihän me muuten terapeutteja tarvittaisikaan. 

Kokemukset on aina sub

Niinpä, sepä juuri. Jokaisen oma kokemus on hänen ikiomansa, siihen on vaikea sanoa juuta eikä jaata, päältä katsoen. Voi toki sanoa, jos ei ole parempaa tekemistä. Harhaan osuu 99%:sti.

Ihmisillä, meillä kaikilla, on salaisuuksia, joista muut eivät tiedä mitään. Moni meistä peittelee ikäviä kokemuksia, traumojaan, loppuun saakka.

Tyypillistä tämä oli etenkin sotaveteraaneille.

minäkin voin alkaa valittamaan kun 78v ollessani 13v olin hakemassa kaljaa palvelevasta lähikaupasta meni moposta tulppa vieläkin viiittttuuuttaaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, tuttava menetti vanhempansa kouluikäisenä ja hänen koko elämänsä tuntuu pyörivän ainoastaan sen ympärillä edelleen nyt kolmekymppisenä. Ankeinta on se ainainen negatiivisuus ja itsensä muiden yläpuolelle nostaminen että hei mun vanhemmat kuolivat ja olen kokenut enemmän kuin te muut. Ei siis osaa nähdä positiivisia asioita elämässään tai sitä miten häntä on autettu tai tuettu, vaan pitää tätä kaikkea itsestäänselvyytenä. Erityisesti juhlapäivät, äitienpäivä, isänpäivä, joulu, tuntuu olevan hänelle edelleen suurta traumaa ja katkeruutta.

Huomaa ettet ole koskaan menettänyt ketään, et voi tietää miltä vanhemman menettäminen tuntuu.

Itseasiassa olen menettänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa mussukat oma elämä.

Nää ei oo mussukoita, vaan autisteja jotka tuomitsee läheisiään ja työkavereitaan

vaikka autisti olisi täydellinen työntekijä, niin kumppanina tai kaverina täysi susi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa mussukat oma elämä.

Nää ei oo mussukoita, vaan autisteja jotka tuomitsee läheisiään ja työkavereitaan

Ei läheisiltä tarvitse sietää mitä käytöstä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa mussukat oma elämä.

Nää ei oo mussukoita, vaan autisteja jotka tuomitsee läheisiään ja työkavereitaan

Ei läheisiltä tarvitse sietää mitä käytöstä tahansa.

joskus on vaan pakko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa mussukat oma elämä.

Nää ei oo mussukoita, vaan autisteja jotka tuomitsee läheisiään ja työkavereitaan

Ei läheisiltä tarvitse sietää mitä käytöstä tahansa.

Niinpä, esimerkiksi tuo perhe missä lasten isä purki omia traumojaan vanhempien menetyksestä koko perheeseen ja lapsiinkin. Ei ole millään tavalla oikeutettua käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa mussukat oma elämä.

Nää ei oo mussukoita, vaan autisteja jotka tuomitsee läheisiään ja työkavereitaan

Ei läheisiltä tarvitse sietää mitä käytöstä tahansa.

joskus on vaan pakko

Siis missä tilanteessa on pakko? Asiatonta käytöstä ei tarvitse sietää.

Jep, pakko elää elintasoa mihin ei oikeastaan ole varaa, sitten valittaa kun ei ole rahaa edes ruokaan. Ei voi luopua mistään luxus-kuluerästä, vaikka jääkaapissa on vain valo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pitäisit huolta vain omista asioistasi?

Eli läheisestä ei saa olla huolissaan eikä missään nimessä yrittää auttaa?

ap

 

ap et ole kenenkään läheinen, tämä aloitus haiskahtaa lynkkaamiselta ja mustamaalaamiselta sympatian verhoon verhoiltuna

Sinä varmaan sitten iloitset läheisesi vastoinkäymisistä, etkä edes yritä auttaa häntä näkemään mistä ne johtuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa mussukat oma elämä.

Nää ei oo mussukoita, vaan autisteja jotka tuomitsee läheisiään ja työkavereitaan

Ei läheisiltä tarvitse sietää mitä käytöstä tahansa.

joskus on vaan pakko

Siis missä tilanteessa on pakko? Asiatonta käytöstä ei tarvitse sietää.

sitten kun olet elänyt tarpeeksi vanhaksi, tiedän mitä tarkoitin ( joskus on vaan pakko) kommentilla

Vierailija kirjoitti:

Adhd -ystäväni on tuon tyyppinen, yleensä näissä on nepsyys takana. 

Minäkin tiedän yhden, eikä ole nepsy tai adhd vaan tavallinen nentti.

Jotain epävakaata persoonaa tai jotain. Opettaja ammatiltaan. Perfektionisti, joka mittaan kaikki ruokatarvikkeet grammalleen ja saa raivarin jos asiat ei ole millilleen. Muut on syyllisiä, jos omassa elämässä joku asia menee vikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa mussukat oma elämä.

Nää ei oo mussukoita, vaan autisteja jotka tuomitsee läheisiään ja työkavereitaan

Ei läheisiltä tarvitse sietää mitä käytöstä tahansa.

joskus on vaan pakko

Siis missä tilanteessa on pakko? Asiatonta käytöstä ei tarvitse sietää.

sitten kun olet elänyt tarpeeksi vanhaksi, tiedän mitä tarkoitin ( joskus on vaan pakko) kommentilla

Ai semmoinen latteus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, tuttava menetti vanhempansa kouluikäisenä ja hänen koko elämänsä tuntuu pyörivän ainoastaan sen ympärillä edelleen nyt kolmekymppisenä. Ankeinta on se ainainen negatiivisuus ja itsensä muiden yläpuolelle nostaminen että hei mun vanhemmat kuolivat ja olen kokenut enemmän kuin te muut. Ei siis osaa nähdä positiivisia asioita elämässään tai sitä miten häntä on autettu tai tuettu, vaan pitää tätä kaikkea itsestäänselvyytenä. Erityisesti juhlapäivät, äitienpäivä, isänpäivä, joulu, tuntuu olevan hänelle edelleen suurta traumaa ja katkeruutta.

Huomaa ettet ole koskaan menettänyt ketään, et voi tietää miltä vanhemman menettäminen tuntuu.

Tuskin on mitään yhtä tiettyä tapaa milyä vanhemman menettäminen tuntuu. Toisille se on vaikeampi paikka kuin toisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa mussukat oma elämä.

Nää ei oo mussukoita, vaan autisteja jotka tuomitsee läheisiään ja työkavereitaan

Ei läheisiltä tarvitse sietää mitä käytöstä tahansa.

joskus on vaan pakko

Siis missä tilanteessa on pakko? Asiatonta käytöstä ei tarvitse sietää.

sitten kun olet elänyt tarpeeksi vanhaksi, tiedän mitä tarkoitin ( joskus on vaan pakko) kommentilla

Eli siis kuinka vanhaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, tuttava menetti vanhempansa kouluikäisenä ja hänen koko elämänsä tuntuu pyörivän ainoastaan sen ympärillä edelleen nyt kolmekymppisenä. Ankeinta on se ainainen negatiivisuus ja itsensä muiden yläpuolelle nostaminen että hei mun vanhemmat kuolivat ja olen kokenut enemmän kuin te muut. Ei siis osaa nähdä positiivisia asioita elämässään tai sitä miten häntä on autettu tai tuettu, vaan pitää tätä kaikkea itsestäänselvyytenä. Erityisesti juhlapäivät, äitienpäivä, isänpäivä, joulu, tuntuu olevan hänelle edelleen suurta traumaa ja katkeruutta.

Kuulostaa entiseltä mieheltäni. Hänen mielestään kukaan muu ei ollut kokenut yhtä rankkaa elämää kuin hänen omansa, vanhempansa kuolivat onnettomuudessa hänen ollessan lapsi. Hänelle joulu oli aina ennen kaikkea surujuhla, sitä ei olisi saanut viettää lainkaan. Suhteen alussa vietettiinkin joulut aina erillään,

Toivottavasti lapset saavat turvallisen vanhemman mallin sinulta ja muilta aikuisilta.

Lapsuudenkaverini. Kalenteri on 7/5 täynnä ohjelmaa joka ikiselle päivälle, ihan itse järjestettynä. Ei haaskaa yhtään tilaisuutta olla olematta poissa kotoa, eikä yhtään kutsua minnekään, koska voi silloin olla poissa kotoa jolloin tekemättömät kotityöt eivät häiritse ja lapsistakin on vähemmän vaivaa kun joku muu niitä kaitsee. Kiukuttelee ja raivoaa lapsilleen, läheisilleen, haukkuu ja arvostelee muita, syö mielialalääkkeitä, lastensuojelun asiakas jne. Elämä perustuu erilaisille palveluksille ja vastapalveluksille. Voin hoitaa teidän Paavoa tänään, niin hoida sä sitten meidän Esapekkaa, Mintumaariaa ja Lasseanteroa ensi lauantaina.

Esihenkilö kokee että kaikki ovat häntä vastaan, kaikki kiusaa. Todellisuudessa on tosi huono omatunto ja alkoholisti oikeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa mussukat oma elämä.

Nää ei oo mussukoita, vaan autisteja jotka tuomitsee läheisiään ja työkavereitaan

Ei läheisiltä tarvitse sietää mitä käytöstä tahansa.

joskus on vaan pakko

Siis missä tilanteessa on pakko? Asiatonta käytöstä ei tarvitse sietää.

Joo, aina voi laittaa välit kokonaan poikki. Sillä lailla aikuiset yleensä toimii.