Tunnetko ihmisen, joka tekee itse elämästään kauhean vaikeaa?

Tyttäreni. Voimakastahtoinen yksinvaltias. Valehtelee, manipuloi ym. myisi vaikka äitinsä kun siitä kuitenkin rahaa saa. 

Olettepa ilkeitä ihmisiä. Täällä kirjoitatte jonkun ihmisen elämästä tajuamatta, ettette tiedä mitään, ellette ole tuo ihminen. Keskittykää itseenne ja omaan elämäänne, niin hyvä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on juoppo

Niin olen juonut pääni tohjoksi mt potilaaksi. Olen se läski Vanhapiika  joka puhun paskaa.  🤮🤮🤮🤮🤮

Ihanaa. Oletkos narsku itse vai sen lentävä apina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on juoppo

Niin olen juonut pääni tohjoksi mt potilaaksi. Olen se läski Vanhapiika  joka puhun paskaa.  🤮🤮🤮🤮🤮

Ihanaa. Oletkos narsku itse vai sen lentävä apina?

P.askaahan sinä minusta toki puhut, mutta mitäpä sitten? 

Miehet kiinnostaakin aivan valtavasti, kun niissä(kin) on paljon kaltaisiasi loanheittäjiä. 

Vierailija kirjoitti:

Olettepa ilkeitä ihmisiä. Täällä kirjoitatte jonkun ihmisen elämästä tajuamatta, ettette tiedä mitään, ellette ole tuo ihminen. Keskittykää itseenne ja omaan elämäänne, niin hyvä tulee.

Miksi nämä elämänsä räpiköijät eivät voisi tehdä samoin, niin ei olisi tällaiseen aiheeseen muilla mitä kirjoittaa? Kommenttisi sisältää oletuksen että kirjoittajien, jotka monesti ovat niitä jotka ovat yrittäneet näitä räpiköijiä auttaa, oma elämä olisi ollut pelkästään ruusun tuoksuista piereskelyä.

Vierailija kirjoitti:

Olettepa ilkeitä ihmisiä. Täällä kirjoitatte jonkun ihmisen elämästä tajuamatta, ettette tiedä mitään, ellette ole tuo ihminen. Keskittykää itseenne ja omaan elämäänne, niin hyvä tulee.

niin mikä oli ongelma jos täällä pohtii jonkun täysin tuntemattoman ihmisen käyttäytymismalleja? kyllä yleensä ihmiset tietävän ystäviensä elämästä yhtä sun toista ja näkevät asioita mitä se toinen ihminen ei välttämättä näe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettepa ilkeitä ihmisiä. Täällä kirjoitatte jonkun ihmisen elämästä tajuamatta, ettette tiedä mitään, ellette ole tuo ihminen. Keskittykää itseenne ja omaan elämäänne, niin hyvä tulee.

niin mikä oli ongelma jos täällä pohtii jonkun täysin tuntemattoman ihmisen käyttäytymismalleja? kyllä yleensä ihmiset tietävän ystäviensä elämästä yhtä sun toista ja näkevät asioita mitä se toinen ihminen ei välttämättä näe.

"Ystävä?" 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettepa ilkeitä ihmisiä. Täällä kirjoitatte jonkun ihmisen elämästä tajuamatta, ettette tiedä mitään, ellette ole tuo ihminen. Keskittykää itseenne ja omaan elämäänne, niin hyvä tulee.

niin mikä oli ongelma jos täällä pohtii jonkun täysin tuntemattoman ihmisen käyttäytymismalleja? kyllä yleensä ihmiset tietävän ystäviensä elämästä yhtä sun toista ja näkevät asioita mitä se toinen ihminen ei välttämättä näe.

"Ystävä?" 😆

niin...?

Vierailija kirjoitti:

Joo, mun naisystäväni on tällainen. Vaikeaa, monimutkaista, ihme säätöä, asioiden vatvomista ja menneiden murehtimista. Valittaa, että kaiken on saanut aina tehdä yksin ja ollut pakko pärjätä, mutta apua ei silti ota vastaan vaikka tarjotaan.

Oletko varma että hänen tarkoituksenaan on valittaa? Ehkä hän on vain ylpeä siitä että on pärjännyt yksin.

#44, 45 selvää alimman tason naist_llaamista.

Vierailija kirjoitti:

Oi tiedän kyllä. Joko elävät niin syvällä omissa harhoissaan tai sitten yksinkertaisesti itse aiheuttavat sen ja eivät ymmärrä. Yritetty on monen ihmisen voimin sanoa, että hän itse aiheuttaa sen negatiivisen kierteen itselleen, mutta eihän sellaista halua kuulla. 



Eräs ystävä aiheutti ulosoton holtittomalla rahankäytöllä, nyt tekee töitä hulluna, että saa maksettua ulosottonsa. Jatkuvasti kuulemma väsyttää, mutta silti on joka viikonloppu menossa johonkin ja tai tekemässä töitä. Lisäksi narisee kun on rahat jatkuvasti loppu, mutta silti matkustaa jatkuvasti (puhutaan siis kuukausittaisista ulkomaan matkoista). Pääasiassa tosin äitinsä ja sisarustensa piikkiin kun ei paikan päällä ollutkaan rahaa maksaa esimerkiksi hotellia tai ruokia. Miesystävä on täysi deeku, mutta ei voi erota kun on kuulemma oltu jo pitkään yhdessä ja sitten lähtisi kaikki kaveritkin. Onhan toki neljä vuotta pitkään, mutta voisi laittaa oman terv

Kuulostaa kauhealta ihmiseltä. Onneksi huolehdit niistä koiraraukoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mun naisystäväni on tällainen. Vaikeaa, monimutkaista, ihme säätöä, asioiden vatvomista ja menneiden murehtimista. Valittaa, että kaiken on saanut aina tehdä yksin ja ollut pakko pärjätä, mutta apua ei silti ota vastaan vaikka tarjotaan.

Oletko varma että hänen tarkoituksenaan on valittaa? Ehkä hän on vain ylpeä siitä että on pärjännyt yksin.

Mikä siinä on niin ylpeiltävää että on pärjännyt aina yksin? Varsinkin jos sen tekee noin, valittamalla, että on aina ollut pakko pärjätä yksin eikä ole edes huolinut apua. Silloinhan se on ollut ihan oma valinta, joten miksi kuitenkin valittaa siitä?

Hankkikaa mussukat oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa mussukat oma elämä.

Se on helpompaa jos oman elämänsä sabotaasit tekisivät samoin, toisten lahkeessa roikkumisen sijaan!

Jokainen joka tekee lapsen tekee elämästään vaikeeta.

Kyllä, vaimoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mun naisystäväni on tällainen. Vaikeaa, monimutkaista, ihme säätöä, asioiden vatvomista ja menneiden murehtimista. Valittaa, että kaiken on saanut aina tehdä yksin ja ollut pakko pärjätä, mutta apua ei silti ota vastaan vaikka tarjotaan.

Oletko varma että hänen tarkoituksenaan on valittaa? Ehkä hän on vain ylpeä siitä että on pärjännyt yksin.

Mikä siinä on niin ylpeiltävää että on pärjännyt aina yksin? Varsinkin jos sen tekee noin, valittamalla, että on aina ollut pakko pärjätä yksin eikä ole edes huolinut apua. Silloinhan se on ollut ihan oma valinta, joten miksi kuitenkin valittaa siitä?

Kysyinkin mitä jos valittaminen oli väärä tulkinta. Olen huomannut että miehillä on hyvin usein erittäin vahva ennakkoasenne, että nainen tarvitsee ja haluaa koko ajan apua. Vaikka mies näkisi naisen pystyvän ja haluavan hoitaa kaiken yksin, mies ei silti usko sitä. Vaan mies pitää naista aina avuttomana.

Ja onhan se ylpeyden aihe että on pärjännyt yksin, en ymmärrä miksi sitä kyseenalaistat? Sekö olisi positiivista että ei pärjää yksin?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, tuttava menetti vanhempansa kouluikäisenä ja hänen koko elämänsä tuntuu pyörivän ainoastaan sen ympärillä edelleen nyt kolmekymppisenä. Ankeinta on se ainainen negatiivisuus ja itsensä muiden yläpuolelle nostaminen että hei mun vanhemmat kuolivat ja olen kokenut enemmän kuin te muut. Ei siis osaa nähdä positiivisia asioita elämässään tai sitä miten häntä on autettu tai tuettu, vaan pitää tätä kaikkea itsestäänselvyytenä. Erityisesti juhlapäivät, äitienpäivä, isänpäivä, joulu, tuntuu olevan hänelle edelleen suurta traumaa ja katkeruutta.

Kuulostaa entiseltä mieheltäni. Hänen mielestään kukaan muu ei ollut kokenut yhtä rankkaa elämää kuin hänen omansa, vanhempansa kuolivat onnettomuudessa hänen ollessan lapsi. Hänelle joulu oli aina ennen kaikkea surujuhla, sitä ei olisi saanut viettää lainkaan. Suhteen alussa vietettiinkin joulut aina erillään, mutta lasten jälkeen joulua vietettiin tietty kotonakin. Tai oikeastaan minä ja lapset vietimme, mies surkutteli itseään ja omaa kohtaloaan koko joulun, hänelle joulun kohokohta oli haudoilla käyminen isovanhempiensa kanssa.

Äitienpäivänä sitten kun lapset oli vähän isompia huomasin, että tämä oli kateellinen lapsilleen siitä, että nämä juhlivat äitienpäivää. Esikoinen oli tehnyt päiväkodissa äitienpäiväkortin, mihin isänsä kommentoi, että helppohan sulla on kun sulla on äiti jolle tehdä kortteja, tämä siis pienelle, alle kouluikäiselle lapselle. Ilkeili usein myös minulle siitä että minulla on vanhemmat, mutta ajattelin aluksi sen johtuvan käsittelemättömistä traumoista. Ammattiapua hänelle tarjottiin, mutta ei huolinut, koska omien sanojensa mukaan pärjää yksinkin. Eron jälkeen tuntui tosi helpottavalta, että kotona ei tarvinut varoa jokaista juhlapäivää siitä miten toinen siihen reagoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mun naisystäväni on tällainen. Vaikeaa, monimutkaista, ihme säätöä, asioiden vatvomista ja menneiden murehtimista. Valittaa, että kaiken on saanut aina tehdä yksin ja ollut pakko pärjätä, mutta apua ei silti ota vastaan vaikka tarjotaan.

Oletko varma että hänen tarkoituksenaan on valittaa? Ehkä hän on vain ylpeä siitä että on pärjännyt yksin.

Mikä siinä on niin ylpeiltävää että on pärjännyt aina yksin? Varsinkin jos sen tekee noin, valittamalla, että on aina ollut pakko pärjätä yksin eikä ole edes huolinut apua. Silloinhan se on ollut ihan oma valinta, joten miksi kuitenkin valittaa siitä?

Kysyinkin mitä jos valittaminen oli väärä tulkinta. Olen huomannut että miehillä on hyvin usein erittäin vahva ennakkoasen

Kerrohan ihmeessä, mitä ylevää tai hienoa on yksinpärjäämisessä? Avun vastaanottamattomuus tarvittaessa on lähinnä typerää.

Tunnen. Mikään omassa elämässä ei onnistu kun vastuu kannetaan muista. Omien lasten hankkimiseen ei varmuutta.  Aikaa ei koskaan ole kun vapaapäivinäkin kannatellaan toisten tunteita ja ongelmia.