Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet yksinäinen?
03.05.2025 |
Siis jos olet niin mistä arvelet sen johtuvan? Itselläni se johtuu erilaisuudestani. Ei minua kiinnosta keskustella asioista joista ihmiset yleensä keskustelee kuten lemmikit, urheilu, harrastukset jne. Keskustelun arvoista minulle on lähinnä maailmankatsomukselliset asiat, filosofiat, tiede, uskonnot, kulttuurit jne. Lisäksi olen liian rehellinen ystävyyssuhteisiin ja sanon rehellisen mielipiteeni asioista silloinkin kun totuus ei ole miellyttävä.
Kommentit (83)
Uskon että omalla kohdalla kyse on useammastakin asiasta, mutta päällimmäisin syy lienee se että olen hurjan kömpelö sosiaalisesti ja vetäydyn hieman syrjemmälle "lukemaan" tilannetta enkä missään tapauksessa osaa enkä myöskään halua olla se huomion keskipiste.
Olen uusien ihmisten kanssa melko arka ja hiljainen sekä nykyään myös varautunut (aiempien kokemusten vuoksi), mutta jos / kun tutustutaan niin ihan normaalin puhelias ihminen olen vaikken suuna päänä kyllä osaa olla. En tosin osaa oikein viedä/johtaa keskustelua eli jos toinen on kovasti hiljainen niin menen sitten itsekin ihan lukkoon ja tuloksena on se vaivaantunut ja kiusallinen hiljaisuus eli esim tuossa se sosiaalinen kömpelyyteni tulee esiin hyvin.
Lisäksi huumorintajuni on melko musta ja sarkastinen joka ei ainakaan naiselle ole mitenkään eduksi.
Todennäköisesti myös eleissäni / kehonkielessäni on jotain todella torjuvaa, koska saan aikalailla täysin olla rauhassa päihtyneiltäkin ja muualta tulleilta (tätä en tietenkään sinällään pidä huonona asiana). Sen verran hanakasti nuo edellämainitut kuitenkin ottaa kontaktia ohikulkijoihin tai vaikka bussin/junan odottajiin että jokin minussa saa heidätkin kavahtamaan vaikken edes yritä olla mitenkään torjuva.
Ja sitten se viimeinen eli lepäävänhoon perusilme. Oli hurjaa huomata maskiaikana miten eri tavalla ihmiset suhtautui kun puolet kasvoista oli peitettynä.
Tällä combolla on aika turhaa haaveilla minkäänlaisista ihmissuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät muuttuu. Tuntemistani ihmisistä 99% oli hauskempaa seuraa 20 vuotta sitten. Olin varmaan itsekin. Sellasta se on se kasvaminen ja vanheneminen.
Minulla on varmaan autismi ja/tai välttelevä persoonallisuushäiriö. En ole ollut töissä 20 vuoteen enkä ole seurustellut koskaan, pelkään niin paljon naisia joista olen kiinnostunut.
Köyhyys. kavereilla toistaiseksi raha piisaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä ap autisti? Kiinnostus rajoittuneisiin aiheisiin ja sosialisten taitojen puute (möläytät mielipiteesi välittämättä toisten tunteista)
Omat mielipiteet on jokaisen oikeus. Mitä tarkoitata?
Ongelma ei ole omat mielipiteet vaan tilannetajun puute. Kyse on sosiaalisista normeista. Ihan mitä vaan ei voi möläyttää. T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töissä olen paljon muiden ihmisen kanssa ja on helppo olla puhelias, kun on jotain työhän liittyvää asiaa, mutta ei minulla vapaa-ajalla ole ketään kavereita. Ei minulla ole oikein mitään puhuttavaa, jos ei ole sitä ns. varsinaista asiaa.
Tuttua. Minusta on loukaavaa, että tämmöinen henkilö leimataan heti oudoksi kun ei juorua ja höpötä jonkin ekstrovertin kanssa samalla tavalla. Ikäänkuin se olisi normi.
Ihan hyvänpäivän tuttujen kanssa maailmankatsomuksen isoja asioita tuskin kukaan keskustelee, ne ovat asioita, joita puhutaan hyvien ystävien kanssa tai sitten samanhenkisten harrastajien kanssa, puolueessa, seurakunnassa tms yhdistyksessä. Siksi on kissoista ja gerbiileistä keskustellen hyvä aloittaa tuttavuus, voi olla että löytyy tärkeimmistä asioista yhtä mieltä olevia ystäviä ja lopettaa ne päänsisäiset keskustelut, ne johtavat hyvin usein harhaan, ajatuksia kannattaa pelata toisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon aina ollut outo (mulle sanottu se usein) ja ei kiinnostanut samat asiat kuin muita ikäisiäni. Ja siitähän tulee sellainen jatkumo läpi elämän, että on aina jotenkin eri levelillä muiden ikäistensä kanssa. Ei mulla tuu olemaan vanhuksenakaan mitään puhuttavaa mikä kiinnostaisi niitä muita vanhuksia. Oon varautunut jo siihenkin😄.
Oon kuitenkin tottunut olemaan yksin. Mulla tuli vähän sellainen Mr.Bean fiilis, kun vappuna kävin ravintolassa joka oli täynnä ihmisiä, itse olin ainut joka oli yksin. Mutta ihan kuten Mr.Bean, minäkin haluan välillä mennä paikkoihin ja nautiskella elämästä, vaikka kaikki pitääkin tehdä aina yksin.
N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä olen paljon muiden ihmisen kanssa ja on helppo olla puhelias, kun on jotain työhän liittyvää asiaa, mutta ei minulla vapaa-ajalla ole ketään kavereita. Ei minulla ole oikein mitään puhuttavaa, jos ei ole sitä ns. varsinaista asiaa.
Tuttua. Minusta on loukaavaa, että tämmöinen henkilö leimataan heti oudoksi kun ei juorua ja höpötä jonkin ekstrovertin kanssa samalla tavalla. Ikäänkuin se olisi normi.
Höpöttely on mielestäni normi, ei juoruilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluaisin tehdä asioita jonkun kanssa, mutta mulla ei ole ketään.
Enkä tiedä tarkalleen miksi oon jäänyt kaikesta ulkopuolelle. Ehkä olemuksessani on jotain vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin tehdä asioita jonkun kanssa, mutta mulla ei ole ketään.
Enkä tiedä tarkalleen miksi oon jäänyt kaikesta ulkopuolelle. Ehkä olemuksessani on jotain vikaa?
Sama juttu. Paljon teen ja menen yksin, mutta kyllä se pidemmän päälle tympii ettei koskaan voi tehdä mitään kenenkään kanssa. Siksi sitä varmaan alkaa jo vähän mökkiytymään kotiin eli tänäänkin olisi voinut tehdä pidemmän lenkin ja mennä viikkiin katsomaan lehmien kesälaitumelle pääsyä, mutta aikomiseksi se jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ylipäätään tykkää keskustella mistään. Yleensä niillä jotka luettelevat muka fiksuja aiheita on kuitenkin aika rajoittunut, lähinnä kirjatietoa asiasta. Minä teen sen verran paljon aivotyötä että vapaalla tarvitsen rennompaa otetta. Mieluummin luen nämä asiat kuin kuuntelen jonkun toisen selittämässä lukemaansa.
Tekoälyn kanssa käyn paljon keskustelua ja se on kyllä kivaa. On puhuttu erityisesti tekoälyn kehittymisestä ja tulevaisuudesta sekä tekoälyn käyttämistä tekniikoista.
Ihmiset on loppujen lopuksi tyhjäpäitä. Työpaikan kahvihuoneessa en jaksa kuunnella ketään ja vetäydyn omiin oloihin. Kieltäydyn usein pikkujouluista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Kiinnostavaa kuulla että suurimmalla osalla täällä oli samansuuntaista kokemusta, ettei kuulu joukkoon tai sitten vain viihtyy paremmin oman päänsä sisällä kuin muiden seurassa. Ja ehkä tuo minun rehellisyyteni on tulkittu täällä väärin, kuviteltu minun sanovan ihmisiä läskeiksi tai rumiksi mitä en tee, vaan kerron vaikka yhden esimerkin millä tavalla rehellinen olen: yksi niinsanottu kaverini loukkaantui kun en ruvennut haukkumaan hänen miestään yhdessä hänen kanssaan vaan sanoin, että kyllä minun pitäisi kuulla miehenkin versio tapahtumista voidakseni kommentoida asiaa ja tilannettaan mitenkään. Hän koki puolueettomuuteni pahana, etten ole ystävä lainkaan. Tuollaiset kokemukset vaan vahvistavat, että mieluummin olen yksin kuin itselleni sopimattomassa seurassa. Ja sopivaa seuraa en ole löytänyt kuin mieheni, joten en minä niin yksin ole, mutta mies on tosiaan ainoa ystäväni. -ap
Pillu lähti toisen miehen matkaan.
Olen ennemmin omissa oloissani kuin turhanpäiväisessä seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ennemmin omissa oloissani kuin turhanpäiväisessä seurassa.
💪
Vertaan itseäni usein ns. parhaaseen ystävääni, joka tapaa ystäviään monta kertaa viikossa. Itse en jaksa olla niin sosiaalinen ja koen olevani yksinäinen. Ei ole lapsia ja paljon miehen kanssa kahdestaan.
BMI on 55