Miksi olet yksinäinen?

Samoin, erilaisuus on pohjimmainen syy. Olen lisäksi niin iäkäs, että parisuhteestakaan on enää turha haaveilla.

AspergerN

Siksi kun olen todella voimakkaasti introvertti. En halua usein nähdä edes omia sukulaisiani. Täytän pian pyöreitä ja mietittiin että ketä kutsuttaisiin synttäreille niin mieheni sanoi että en halua varmaan kutsua ketään. Eikä hän väärässä ollut. Ihme että minulla edes on mies. Mutta siis ystäviä ei juurikaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Samoin, erilaisuus on pohjimmainen syy. Olen lisäksi niin iäkäs, että parisuhteestakaan on enää turha haaveilla.

AspergerN

Ap ja AspergerN, ystävystykää te keskenänne. Siitä voisi tulla hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä ap autisti? Kiinnostus rajoittuneisiin aiheisiin ja sosialisten taitojen puute (möläytät mielipiteesi välittämättä toisten tunteista)

Omat mielipiteet on jokaisen oikeus. Mitä tarkoitata?

Vierailija kirjoitti:

Samoin, erilaisuus on pohjimmainen syy. Olen lisäksi niin iäkäs, että parisuhteestakaan on enää turha haaveilla.

AspergerN

Jatkan tähän omaani, että en ole koskaan ollut 'möläyttelijä'. Olin nuorempana hyvin ujokin.

Mistähän tämmöinen käsitys on levinnut, että autistit muka möläyttelevät totuuksia? Miespuoliset ehkä, naiset eivät. Myös nt-miehet sanovat asioita usein kursailematta.

Olen kyllästynyt ihmisten itsekkyyteen ja pinnallisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun olen todella voimakkaasti introvertti. En halua usein nähdä edes omia sukulaisiani. Täytän pian pyöreitä ja mietittiin että ketä kutsuttaisiin synttäreille niin mieheni sanoi että en halua varmaan kutsua ketään. Eikä hän väärässä ollut. Ihme että minulla edes on mies. Mutta siis ystäviä ei juurikaan ole.

Et kuitenkaan niin intovertti kun äijä löytynyt. Tosin naisella se ei vaadi juuri ponnistuksia kenet nappaa.

Oon niin hiljainen. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista tarvetta tuottaa puhetta omista ajatuksistani. Juttelen kyllä mutta se on väkinäistä, ajattelen vaan että mitähän muut haluaisi mun kuulla sanovan. En osaa jakaa omaa maailmaani, vaikka se on monipuolinen ja teoriassa voisin ajatella että on monia samanhenkisiä ihmisiä kuin minä. 

"Jokainen yksinään maan sydämellä auringonsäteen lävistämänä. Ja äkkiä on ilta."

Koska olen kiltti mies.

Sosialististen taitojen puute -- jos ihmisellä on omat mielipiteet ,ei se tarkoita että on puute, tarkoittaa että ihminen on rehellinen. 

Asun paikkakunnalla missä on niin ahtaat ja pienet kuppikuntansa, että niihin ei pääse osallisiksi millään. Monen vuoden jälkeenkään. Olen aina se 'muualta muuttanut, ei syntyperäinen'.

Minulla ei täällä ole muuta kuin työ ja vielä toistaiseksi lapset, ennen kuin he lentävät jatko-opiskeluihinsa. Tiedän olevani sosiaalinen ja avoin, helposti lähestyttävä ja hyvä keskustelu- ja hassutteluseuraa. Niin moni on minulle sanonut, että en oikein usko sitä kettuiluksikaan. Elämäni varrella olevat muutamat ystäväni ovat hajasijoitettuna pitkien välimatkojen päähän, heidän kanssa toimii viesti- ja satunnainen puhelinyhteys. Mutta muutoin - kaipaan kyllä aikuista ystävä/kaveriseuraa mutta todistettua se vain on, että niitä on vaikea luoda, kun ikää tulee lisää. Siksi on hyvä oppia olemaan omassa laadukkaassa seurassa.

Ap:n kiinnostuksen kohteet ovat mielenkiintoisia myös omasta mielestäni. Eivätkä ne ole erityisen harvinaisiakaan.

Jos löytäisi oikeaan seuraan, voisi hyvinkin löytää ystäviä tai saman henkisiä keskustelukumppaneita.

Ehkä sun pitäis ap silti olla hienotunteinen. Rehelliseksi itseään kuvailevat kun ovat käytännössä ilkeitä paskapäitä. Rehellisyys ei tarkoita sitä. Rehellinen voi olla, vaikka esittäisi asiat hienotunteisesti. Lisäksi ne "rehellisimmät" mielipiteensä voi jättää kertomatta toiselle kokonaan. Esim. sen miten läskinä tai rumana jotakuta pitää. Voi kertoa vain sellaisia asioita, jotka toisista on mukava kuulla. Ihan kaikkea ei tarvitse kertoa muille, mikä vilahtaa omaan mieleen. Oman mielesi rumuutta ei tarvitse muille paljastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä ap autisti? Kiinnostus rajoittuneisiin aiheisiin ja sosialisten taitojen puute (möläytät mielipiteesi välittämättä toisten tunteista)

Lopeta tuo suunsoitto.Et edes tunne ihmistä ja heti hyökkäät kimppuun.Mikä sinua vaivaa?

 

No toinen selitys on se, että ap on vain ilkeä paskapää.

-eri

Olen outo niin ihmiset eivät liiemmin halua tutustuakaan. En siedä pinnallisia ja tylsiä ihmisiä, vaikka tylsä olen varmasti muidenkin mielestä. Ihan sama, viihdyn parhaiten omassa seurassani kun saan tutkia ja lukea mielenkiintoisia aiheita. Joskus olisi kiva niistä jutellakin, mutta enimmäkseen kyllä päänsisäiset keskustelut on niitä missä aika vaan liitää. Hyvä kun tunnit riittää päivässä ja tuntuu että en edes ehtisi nähdä ketään, saati jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Oon niin hiljainen. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista tarvetta tuottaa puhetta omista ajatuksistani. Juttelen kyllä mutta se on väkinäistä, ajattelen vaan että mitähän muut haluaisi mun kuulla sanovan. En osaa jakaa omaa maailmaani, vaikka se on monipuolinen ja teoriassa voisin ajatella että on monia samanhenkisiä ihmisiä kuin minä. 

Mä en oo yksinäinen (luultavasti tosin siksi että viihdyn yksin enkä koe yksinäisyyden tunnetta ikinä, vaikka olenkin paljon yksin)

Mutta oli pakko tulla kommentoimaan, että mulla toi sama. Päässäni mietin, analysoin ja kehittelen paljon kaikenlaista laidasta laitaan eri aiheista, mutta en osaa enkä koe edes tarvetta sanoittaa niitä muille. Kirjoittamalla sujuu jotenkin (siitä syystä viihdyn mm. täällä av:lla) mutta yleensä ihmisten parissa livenä ollessa en näe ikinä sujuvaa tilaisuutta yhtäkkiä alkaa kertoa ajatuksistani, enkä edes usko että ne kiinnostaisivat muita.. Vaikka toisaalta saattaisivatkin kiinnostaa, eivät ainakaan ole yhtään sen vähemmän kiinnostavampia asioita, kuin mitä mulle ihmiset jakaa esim. koiransa tekemisistä.

Mutta ei vaan oo tarvetta puhua niitä ulos, jotenkin niiden ajatusten muuttaminen sanoiksi toiselle ihmiselle tuntuu jopa vaivalloiselta ja uuvuttavalta, johon en siis oikeasti jaksa useimmiten edes ryhtyä. 

Yleensä olenkin siis hiljaa ja kuuntelen muita ja kuittaan omat kuulumiseni lyhyesti konkreettisilla asioilla "ihan hyvää kuuluu, töitä ja kotihommia, sitä tavallista" ja käännän sen jälkeen huomion kysyjään ja hänen kuulumisiin.

Olen kyllä sinänsä taitava sosiaalisissa tilanteissa, että osaan näyttää aktiiviselta kuuntelijalta, osaan sopivasti vastailla ja reagoida elein ja pienin sanoin, kysellä lisää, vaikuttaa kiinnostuneelta jne, joten ihmiset esim työpaikalla mielellään kertovat mulle asioitaan ja ilmeisesti pitävät minusta. Ainakaan en onnistu ärsyttämään ketään. Olen vähän hajuton ja väritön, mutta ystävällinen ja huomaavainen ja hyvä kuuntelija. 

Vierailija kirjoitti:

Olen outo niin ihmiset eivät liiemmin halua tutustuakaan. En siedä pinnallisia ja tylsiä ihmisiä, vaikka tylsä olen varmasti muidenkin mielestä. Ihan sama, viihdyn parhaiten omassa seurassani kun saan tutkia ja lukea mielenkiintoisia aiheita. Joskus olisi kiva niistä jutellakin, mutta enimmäkseen kyllä päänsisäiset keskustelut on niitä missä aika vaan liitää. Hyvä kun tunnit riittää päivässä ja tuntuu että en edes ehtisi nähdä ketään, saati jaksa.

Minulla vähän sama, luen kaikkea ja katson outoja dokumentteja. Mieheni ei ymmärrä mutta ei sitä haittaa kun katson niitä. T.Se introvertti

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllästynyt ihmisten itsekkyyteen ja pinnallisuuteen. 

Sama. Välillä olen surullinen, koska koen itseni yksinäiseksi, vaikka ystäviä on. En vaan jaksa kuin muutamaa ihmistä kuunnella. Järkitasolla tämän ymmärrän, mutta tuntuu pahalta kuitenkin olla tällainen. 

Töissä olen paljon muiden ihmisen kanssa ja on helppo olla puhelias, kun on jotain työhän liittyvää asiaa, mutta ei minulla vapaa-ajalla ole ketään kavereita. Ei minulla ole oikein mitään puhuttavaa, jos ei ole sitä ns. varsinaista asiaa.