Lue keskustelun säännöt.
Kummilapsen vanhemmilta tuli pyyntö ostaa rippiristi
02.05.2025 |
Tuli viesti, että sylikummina mä varmaan ostan rippiristin. Lapsi toivoo tiettyä Kalevala Korun ristiä. Ajattelin ensin, että ok, helppo ostaa lahja, kun on toive. Se risti maksaa 175 euroa!
Olen keskituloinen ihminen, kolmen lapsen äiti. Ei minulla ole tuollaisia rahoja ja vaikka olisikin, en ikinä ostaisi kenellekään noin kalliita lahjoja. En edes omille lapsilleni!
Ahdistaa. Risti on kummilapsen oma toive. Ajattelin käyttää lahjaan 40-50 euroa ruusuineen. Mitä teen?
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Kannattaa,muistaa,että täällä on ihmisiä tyyliin toimeentulotuella, sairaseläkkeellä (minä, sen 50 annoin, ja annan saman ylioppilaana varmaan), sitten varakkaita tai hyvin toimeentulevia pariskuntia!
Yksin asuva työtön vs hyvin toimeentuleva pariskunta. Voisiko näille 100 euroa olla eri asia??
Jotenkin unohtuu tämä asia näköjään.
Ei se sellaisen hyvin toimeentulevan kukkarossa ehkä tunnukaan joku yli sataaen lahja.
Ei ole unohtunut, vaan useampaan otteeseen todettu, että varojensa mukaan. Ei kukaan odota työttömältä, opiskelijalta tai pienellä eläkkeellä elävältä kallista lahjaa.
Tässä on keskusteltu lähtökohtaisesti keskituloisista.
Edelleen: Sinä et tiedä ihmisten tuloista ja menoista mitään. Eikä sinun kuulukaan tietää tai tehdä niistä oletuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus on asusteissa välillä myös kalevala koruja vintagena.myynnissä eli käytetyt korut voi saada halvemmal ristejä. osta vaikka halvempi ristikoru, koska kalevalakorut on aika isoja arkikäyttöä ajatellen,pienempi ristikoru sopii arkikäyttöön.
yksi vaihtoehto on antaa rahaa korun hankintaan ei tarvi olla koko summa.
EI mitään vaihtoehtoista ristikorua.
"Tässä ketjussa ap kuvaili itse itseään keskituloiseksi. Normaali keskituloinen pystyy kummilapsen rippipäivänä käyttää sen 100 euroa, etenkin, jos kummilapsia ei ole tusinaa. Kukaan tuskin ihmettelee, jos joku pikavippikierteessä oleva yh ei pysty antaa 100 euron lahjaa. Useimmilla keskituloisilla kyse on omista prioriteeteista ja saituudesta, jos satasen lahja tuntuu liioittelulta. Toiset nyt vaan ovat avokätisempiä ja anteliaampia kuin toiset. Satanen ei kuitenkaan ole mitään poikkeuksellista anteliaisuutta kummilta, vaan normaali, asiallinen lahja, joka on toki panostuksena eri luokkaa kuin normaalit synttärilahjat. "
Kuka tuon on keksinyt/luokitellut? Sinä?
En minä vaan ymmärrä.
Aika heikkoa on,jos 100 euroa joku minimi. Käsittääkseni ei ole olemassa mitään mihinkään kirjattua lukemaa mitä pitäisi noudattaa.
On vain ja ainoastaan mielipiteitä. Saa antaa vaikka tonnin jos haluaa, mutta muilta et voi vaatia.
Vierailija kirjoitti:
pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus on asusteissa välillä myös kalevala koruja vintagena.myynnissä eli käytetyt korut voi saada halvemmal ristejä. osta vaikka halvempi ristikoru, koska kalevalakorut on aika isoja arkikäyttöä ajatellen,pienempi ristikoru sopii arkikäyttöön.
yksi vaihtoehto on antaa rahaa korun hankintaan ei tarvi olla koko summa.
Isoja? Oman Illusioni-ristini korkeus on noin 2 senttiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Kannattaa,muistaa,että täällä on ihmisiä tyyliin toimeentulotuella, sairaseläkkeellä (minä, sen 50 annoin, ja annan saman ylioppilaana varmaan), sitten varakkaita tai hyvin toimeentulevia pariskuntia!
Yksin asuva työtön vs hyvin toimeentuleva pariskunta. Voisiko näille 100 euroa olla eri asia??
Jotenkin unohtuu tämä asia näköjään.
Ei se sellaisen hyvin toimeentulevan kukkarossa ehkä tunnukaan joku yli sataaen lahja.
Ei ole unohtunut, vaan useampaan otteeseen todettu, että varojensa mukaan. Ei kukaan odota työttömältä, opiskelijalta tai pienellä eläkkeellä elävältä kallista lahjaa.
Tässä on keskusteltu lähtökohtaisesti keskituloisista.
Miksi sinä odotat keltään yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä annan lapsoselle nimeksi vi#un hampurilainen
No siis onhan tämä asia oikeasti joillekuille ongelma eikä vaan piheysasia.
Ystävälläni olisi kummilapsia ja sukulaisten lapsia, mutta hän ei ole osallistunut millään lailla heidän elämäänsä saati sitten juhliinsa, koska on yksinhuoltaja eikä ole ollut varaa ostella lahjoja. Hävennyt molempia niin ettei ole edes halumnut puhua asiasta osallisten kanssa. On sekin aika karua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on 50v ja tienaa hyvin. Kummitätinsä 70v lähettää silti hänelle synttäripäivänä 50€ "synttärikahvirahaa". Minusta ihanan sympaattista. Kummitätinsä on meille rakas ja olemme yhteyksissä.
Sano niille että meinasit lahjoittaa kymmenen hehtaarin metsäpalstan mutta se risti onkin parempi idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän pojat sai kummitädiltä 50 euron lahjakortit joilla saivat ostaa ristit ihan itse. Minulle olisi sopinut vähempikin, kun ovat kuitenkin kaksosia. Osta siis lahjakortti, vanhemmat maksaa loput, toki jos kummeja on useampia niin miksei kaikki osallistu ?
Ilmoittaisin vanhemmalle, että budjetti on max 50 e. Kysyisin, mitä muita lahjatoiveita lapsella on, josko jokin sopisi budjettiin. Ellei, ilmoittaisin antavani rahalahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Kannattaa,muistaa,että täällä on ihmisiä tyyliin toimeentulotuella, sairaseläkkeellä (minä, sen 50 annoin, ja annan saman ylioppilaana varmaan), sitten varakkaita tai hyvin toimeentulevia pariskuntia!
Yksin asuva työtön vs hyvin toimeentuleva pariskunta. Voisiko näille 100 euroa olla eri asia??
Jotenkin unohtuu tämä asia näköjään.
Ei se sellaisen hyvin toimeentulevan kukkarossa ehkä tunnukaan joku yli sataaen lahja.
Ei ole unohtunut, vaan useampaan otteeseen todettu, että varojensa mukaan. Ei kukaan odota työttömältä, opiskelijalta tai pienellä eläkkeellä elävältä kallista lahjaa.
Tässä on keskusteltu lähtökohtaisesti keskituloisista.
Keskituloisella on menoja siinä missä kaikilla muillakin, ei voi odottaa että ostelee kalliita lahjoja vaikka olisi keskituloinen kolmen lapsen kanssa ne tulot äkkiä häviää ruokakauppaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hyvätuloisempi kuin kummilasten perheet. Totta kai haluan panostaa lahjoihin. Minusta on parasta, kun kummilapsi tulee käymään, lähettää koulukuvan tai oman askartelun, tai lähtee meidän vanhusten kanssa vaikkapa ulos syömään.
Tämäpä. Heh. Itse en ole ikinä saanut edes kuvaa. No ehkä kerran kun oli ihan pieni. En askarteluja en mitään. En joululahjaa. (Tällä tarkoitan vaikka jotain tonttukorttia tms.)
Pelkkä lahja-automaatti ollut. Joten saa 50 euroa riittää. Siitäkään mitään kiitoksia kuulu kuitenkaan.
Miksi annat mitään, jos edes kiitosta ei kuulu?
Tuntuu että omassa lähipiirissä lapset ovat oppineet kiittämään erikseen vasta joskus teini-ikäisinä. Nyt on kiva kun tulee viestejä tyyliin "kiitos tosi paljon, vitsi miten mä olen aina toivonut tätä enkä uskonut että saan" (Playstation 5, kimppalahja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni eivät vielä ole rippikouluiässä, eivätkä kummilapsetkaan. Kun tulevat, panostan kyllä ja muutama satku lahjaan on pikkuraha.
Minut kasvatettiin aikoinaan niin, että lahjapyynnöissä tärkeintä oli se, että pyyntö oli mahdollisimman halpa, ei se, oliko se mitenkään järkevä. Tämän takia sain paljon lahjaksi mm. kyniä, koska missään juhlissa ei saanut esittää 10 euroa kalliimpaa toivetta. Kun katsoo tätä keskustelua, vanhemmat näköjään toimivat oikein rajoittaessaan pyyntöjen maksimisumman 10 euroon.
Toki opiskeluaikana moni muu asia kuin suuret määrät kyniä olisi ollut kiva, mutta ainahan se tärkeintä oli, että vanhempien ei tarvinnut hävetä ja häpeämistä olisi ollut, jos lapsi olisi pyytänyt kalliita lahjoja.
Minä sain itse rippilahjaksi kummeiltani kultaisen ristikorun. En ole käyttänyt sitä koskaan, missä lienee. Olin toivonut rahaa, sillä halusin ostaa mopon. Ostinkin, mutta piti vielä tehdä loppukesä tiukasti töitä, että sain ostosumman kasaan.
Vierailija kirjoitti:
Kummit ovat pajatsoja nykyään.
Ai niinkö? Kummeihin laitetaan rahaa ja hyvällä tuurilla saat joskus vähän takaisin? Enpä usko.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni eivät vielä ole rippikouluiässä, eivätkä kummilapsetkaan. Kun tulevat, panostan kyllä ja muutama satku lahjaan on pikkuraha.
Minut kasvatettiin aikoinaan niin, että lahjapyynnöissä tärkeintä oli se, että pyyntö oli mahdollisimman halpa, ei se, oliko se mitenkään järkevä. Tämän takia sain paljon lahjaksi mm. kyniä, koska missään juhlissa ei saanut esittää 10 euroa kalliimpaa toivetta. Kun katsoo tätä keskustelua, vanhemmat näköjään toimivat oikein rajoittaessaan pyyntöjen maksimisumman 10 euroon.
Toki opiskeluaikana moni muu asia kuin suuret määrät kyniä olisi ollut kiva, mutta ainahan se tärkeintä oli, että vanhempien ei tarvinnut hävetä ja häpeämistä olisi ollut, jos lapsi olisi pyytänyt kalliita lahjoja.
Nykyään lahjapyynnön täytyy sitten olla mahdollisimman kallis. Häpeää sekin fiksuissa ihmisissä herättää.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on 50v ja tienaa hyvin. Kummitätinsä 70v lähettää silti hänelle synttäripäivänä 50€ "synttärikahvirahaa". Minusta ihanan sympaattista. Kummitätinsä on meille rakas ja olemme yhteyksissä.
Varmasti on rakas. Perintöä odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni eivät vielä ole rippikouluiässä, eivätkä kummilapsetkaan. Kun tulevat, panostan kyllä ja muutama satku lahjaan on pikkuraha.
Minut kasvatettiin aikoinaan niin, että lahjapyynnöissä tärkeintä oli se, että pyyntö oli mahdollisimman halpa, ei se, oliko se mitenkään järkevä. Tämän takia sain paljon lahjaksi mm. kyniä, koska missään juhlissa ei saanut esittää 10 euroa kalliimpaa toivetta. Kun katsoo tätä keskustelua, vanhemmat näköjään toimivat oikein rajoittaessaan pyyntöjen maksimisumman 10 euroon.
Toki opiskeluaikana moni muu asia kuin suuret määrät kyniä olisi ollut kiva, mutta ainahan se tärkeintä oli, että vanhempien ei tarvinnut hävetä ja häpeämistä olisi ollut, jos lapsi olisi pyytänyt kalliita lahjoja.
Minusta se on häpeällistä jos lapseni menisivät pyytämään kalliita lahjoja. Olen opettanut ettei kummit eikä sukulaiset ole mitään lahja-automaatteja. Nyt pääsiäisenä kävi naapurin tyttö virpomassa, me oltiin älyttömässä flunssassa eikä tietenkään oltu muistettu koko virpomista, pyyteli äidiltä myöhemmin anteeksi, tämä tytön äiti sanoi että oli sanonut jo lähtiessä että hän antaa oksan vaikkei mitään palkkaa saisi, pääasia oli se että saa virpoa
Ei ole unohtunut, vaan useampaan otteeseen todettu, että varojensa mukaan. Ei kukaan odota työttömältä, opiskelijalta tai pienellä eläkkeellä elävältä kallista lahjaa.
Tässä on keskusteltu lähtökohtaisesti keskituloisista.