Ihastunut työkaveri - vituttaa mennä töihin
Jos teillä viriää ihastus työkaverianne kohtaan, älkää kertoko sitä hänelle itselleen. Ainakaan jos hän on naimisissa eikä osoita selkeää kiinnostusta. (Ystävällinen käytös ei ole = kiinnostus! ) Itseäni vituttaa mennä töihin yhden ihastuneen takia, joka tuntuu saaneen ylikierroksia kevätauringosta, vaikka ei mitään vastakaikua tunnustukselleen aikanaan saanut. En halunnut, että hän menettäisi kasvonsa, vaan jatkoin työtoveruutta aivan kuin ennenkin ja toivoin tunteen laantuvan ajan kanssa.
Nyt vain valitettavasti tuntuu siltä, että kohta joudun jo sanomaan ikävästi, koska käytös on liian tuttavallista, vihjailevaa ja itselläni olo epämukava. Joudun vieläpä tekemään vähän tiiviimmin töitä tämän henkilön kanssa erään projektin tiimoilta seuraavien viikkojen aikana. Yök. Olen nainen ja kyseessä mies, vieläpä merkittävästi (15v) vanhempi.
Kommentit (140)
Kaffebulla kirjoitti:
Ällöä. Eikö se tehoa, että puhut miehestäsi kovaan ääneen? Tyyliin olipa ihana viikonloppu, kun sai vaan olla oman kullan kainalossa jne.
Korosta myös miehesi kuntoa ja nuoruutta, tyyliin on se kova jätkä toi mun mies, moottorisahalla veti paloiksi siirtolavallisen tukkeja yhdessä illassa! On se kova! Hieroin sitten mussukan hartioita myöhemmin, oli kyllä sen ansainnut!
Olet vissiin nainen? Sillä tuohan vaan lisää miehessä tarvetta osoittaa olevansa parempi, kuin nykyinen ruotsia puhuva surkimusaviomies?
Eli sinulla on epämukavaa kun tulkitset ystävällisen käytöksen liian tuttavalliseksi ja vihjailevaksi :D
Kaffebulla, olet mainio. Meillä ei ole tapana töissä juurikaan puhua paapattaa puolisoista tai perheistä. Keskittyminen menee työasioihin. Joitain kertoja, kun olen jotain sivulauseessa puolisostani maininnut (yleisesti useammalle henkilölle yhteisessä kahvipöydässä tms.), tämä mies on kommentoinut sanomaani jotenkin jännästi. Varmaankin toivoisi, että olisin vakavassa aviokriisissä ja hän voisi kiilata lohduksi. Hyi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla, olet mainio. Meillä ei ole tapana töissä juurikaan puhua paapattaa puolisoista tai perheistä. Keskittyminen menee työasioihin. Joitain kertoja, kun olen jotain sivulauseessa puolisostani maininnut (yleisesti useammalle henkilölle yhteisessä kahvipöydässä tms.), tämä mies on kommentoinut sanomaani jotenkin jännästi. Varmaankin toivoisi, että olisin vakavassa aviokriisissä ja hän voisi kiilata lohduksi. Hyi olkoon.
Että oikein jännästi sanonut mistä vedit pitkälle menevät johtopäätökset ihan itse; "kyllä se on sika!" :D
Kerro esihenkilölle. Oikeasti inhottavaa. Minulla oli ahdistava työkaveri. Vääntyi aina seuraan ja kerran pyysi kahvillekin. Koin todella epämiellyttäväksi tilanteet. Lähdin pois tuolta työpaikasta. Kovasti mietin esihenkilölle kertomista, mutta olin jo päätöksen tehnyt lähdöstä.
Vierailija kirjoitti:
Kerro esihenkilölle. Oikeasti inhottavaa. Minulla oli ahdistava työkaveri. Vääntyi aina seuraan ja kerran pyysi kahvillekin. Koin todella epämiellyttäväksi tilanteet. Lähdin pois tuolta työpaikasta. Kovasti mietin esihenkilölle kertomista, mutta olin jo päätöksen tehnyt lähdöstä.
Ai kauhea, ihan hirveää. Kyllä se on parempi että työpaikalla on pelkkiä vihamiehiä/naisia :D
Vierailija kirjoitti:
Pervo! Älä ahdistele mua! >_<
Taitaa nyt olla ajatukset solmussa naispervon aivoissa :D
Sano että se saa kerran tyhjentää ryppikseen jos lopettaa vahtaamisjutut.
Mitä vastasit hänen tunnustukseensa silloin aikaisemmin? Kai kerroit selkeästi, että olet parisuhteessa etkä ole kiinnostunut? Vai jätitkö vastaamatta?
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla on epämukavaa kun tulkitset ystävällisen käytöksen liian tuttavalliseksi ja vihjailevaksi :D
Ystävällisen käytöksen? Mainitsin liian tuttavallisesta ja vihjailevasta käytöksestä. Se on täysin eri asia kuin ystävällisyys. Liiallinen tuttavallisuus on mm. jatkuvaa ohimennen koskettelua olkapäälle, rakkauslaulujen sanojen lauleskelua ohi kulkiessaan, toistuvaa pukeutumiseni kommentointia liiallisen imartelevasti yms. On epämukavaa, kyllä. Tämä käytös on alkanut vasta viime aikoina. Ns.pakit henkilö sai puolisen vuotta sitten. Sen jälkeen käytös oli pitkään asiallisen ystävällistä, kuten kuuluukin. Nyt on lähtenyt jokin kevätpörriäinen selvästi päälle.
Lärvi umpeen ihastuksista ja mahdollisimman normaali käytös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla on epämukavaa kun tulkitset ystävällisen käytöksen liian tuttavalliseksi ja vihjailevaksi :D
Ystävällisen käytöksen? Mainitsin liian tuttavallisesta ja vihjailevasta käytöksestä. Se on täysin eri asia kuin ystävällisyys. Liiallinen tuttavallisuus on mm. jatkuvaa ohimennen koskettelua olkapäälle, rakkauslaulujen sanojen lauleskelua ohi kulkiessaan, toistuvaa pukeutumiseni kommentointia liiallisen imartelevasti yms. On epämukavaa, kyllä. Tämä käytös on alkanut vasta viime aikoina. Ns.pakit henkilö sai puolisen vuotta sitten. Sen jälkeen käytös oli pitkään asiallisen ystävällistä, kuten kuuluukin. Nyt on lähtenyt jokin kevätpörriäinen selvästi päälle.
Jopa koskettaa? Muutenkin tuo on ahdistelua. Puhu esimiehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro esihenkilölle. Oikeasti inhottavaa. Minulla oli ahdistava työkaveri. Vääntyi aina seuraan ja kerran pyysi kahvillekin. Koin todella epämiellyttäväksi tilanteet. Lähdin pois tuolta työpaikasta. Kovasti mietin esihenkilölle kertomista, mutta olin jo päätöksen tehnyt lähdöstä.
Ai kauhea, ihan hirveää. Kyllä se on parempi että työpaikalla on pelkkiä vihamiehiä/naisia :D
Helppo naureskella, jos ei ole kokenut tuollaista. Tilanteet olivat epämiellyttäviä. Tuli liian lähelle, kyseli ihan outoja juttuja. Tuli samaan aikaan kahville perässä ym. Saattoi alkaa yhtäkkiä hokemaan, että olet ihana, mahtava ihminen... Todella kiusallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pervo! Älä ahdistele mua! >_<
Taitaa nyt olla ajatukset solmussa naispervon aivoissa :D
Vaikutat itse asiassa melko kakkoiilta ___
ootteko jossain toimistolla töissä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastasit hänen tunnustukseensa silloin aikaisemmin? Kai kerroit selkeästi, että olet parisuhteessa etkä ole kiinnostunut? Vai jätitkö vastaamatta?
Vastasin, että tunne ei ole molemminpuolinen ja kuten hän hyvin tietää, olen naimisissa ja perheellinen. Hän totesi, ettei tietenkään halua sotkea perhe-elämääni. Sanoin, että hänellä tai kenelläkään muullakaan ei ole mitään mahdollisuuksia sitä sotkea. Lisäksi kerroin, että arvostan häntä kollegana ja juuri siksi jatkan tästä eteenpäin niinkuin tästä asiasta ei olisi ikinä puhuttukaan. Annoin hänen siis parhaani mukaan säilyttää kasvonsa.
Äh, tuttua.
Meillä on töissä itseäni kans aika paljon vanhempi mies, vaikutti aluksi oikein mukavalta ja harmittomalta, mutta vähän syrjityltä, jolle muut naureskelevat ja naljailevat.
Itse olin hänelle kuitenkin ystävällinen, mutta mielestäni vain ihan normaalin ystävällinen, niinkuin muillekin olen, toivotin hyvät huomenet, kysyin kahvihuoneessa miten viikonloppunsa sujui jne normaalia jutustelua.
Mies sitten menikin ihastumaan minuun, pikkujouluissa tunnusti tunteitaan ympäripäissään ja juttunsa alkoivat mennä tosi härskeiksi.
Oli pakko alkaa häntä kohtaan tylyksi. Ei yhtään hymyä, välttelin häntä, lakkasin puhumasta hänelle oma-aloitteisesti. Pikkuhiljaa hän etääntyi, mutta kyllä silti on vähän vaivaannuttava fiilis edelleen.
Ällöä. Eikö se tehoa, että puhut miehestäsi kovaan ääneen? Tyyliin olipa ihana viikonloppu, kun sai vaan olla oman kullan kainalossa jne.
Korosta myös miehesi kuntoa ja nuoruutta, tyyliin on se kova jätkä toi mun mies, moottorisahalla veti paloiksi siirtolavallisen tukkeja yhdessä illassa! On se kova! Hieroin sitten mussukan hartioita myöhemmin, oli kyllä sen ansainnut!
🇺🇦🇮🇱