Ihastunut työkaveri - vituttaa mennä töihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Ällöä. Eikö se tehoa, että puhut miehestäsi kovaan ääneen? Tyyliin olipa ihana viikonloppu, kun sai vaan olla oman kullan kainalossa jne.

Korosta myös miehesi kuntoa ja nuoruutta, tyyliin on se kova jätkä toi mun mies, moottorisahalla veti paloiksi siirtolavallisen tukkeja yhdessä illassa! On se kova! Hieroin sitten mussukan hartioita myöhemmin, oli kyllä sen ansainnut! 

Olet vissiin nainen? Sillä tuohan vaan lisää miehessä tarvetta osoittaa olevansa parempi, kuin nykyinen ruotsia puhuva surkimusaviomies?

"Olet vissiin nainen?" 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂 tämä on YHÄ EDELLEEN NAISTEN PALSTA. 🙄🙄

Eikö täällä käy miehiä? Onko tasa-arvo sitä, että miehet eivät saa ääntään kuuluville?

Vauvat ovat naisia varten. Miehet eivät voi ymmärtää mitä vanhemmuus on. Nuo pettävät ja väkivaltaiset siat!!!

Vauvapalsta kiteytettynä.

No noissa tilanteissa, pitää jossain vaiheessa sanoa, että haluat puhua lyhyesti eräästä asiasta. Sitten vain suoraan sanoo, että kokee hänen käytöksensä ahdistavaksi ja en halua olla missään ylimääräisessä tekemisissä. Jos ahdistelu jatkuu niin ilmoitan esimiehelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset eivät sano suoraan ettei kiinnosta? Sen voi kertoa asiallisesti. Eivät miehet siitä suutu. Kaikki miehet eivät ymmärrä vihjailuja tai elekieltä. Kumpaankaan suuntaan. Oli nainen kiinnostunut tai ei.

 

Juuri tuossa kuvailin, kuinka suoraan olen asian kertonut. Täytynee ottaa asia uudelleen puheeksi. 

Luin huolimattomasti. Pahoittelen. Ota vain puheeksi. Voi olla, että mies uskoo ikivanhaa mantraa mitä miehille on opetettu. Älä luovuta ja nainen esittää vaikeasti tavoiteltavaa.

Heh, tuli mieleen joku tiktokki jonka näin juuri äskettäin. "Mies kyseli lähdenkö treffeille. Kieltäydyin, ja hän lopetti. Miksei hän yrittänyt kovemmin?"

Noh, tämä oli joku jenkki mutta ilmiö on ihan universaali. Niin tai näin niin aina väärinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vuosien aikana ollut työpaikalla näitä naikkosia jotka täyttäisi loogisella päättelyllä samat kiinnostuneen kriteerit kuin miehetkin. Eli pitkää tuijottelua, lähelle hakeutumista (joskus ihan iholle kiinni) ja koskettelua. Kaksmielistä läppää ja sellaista Me-puhetta esim. että nauraen heittää "pitäiskö meidän mennä viikonloppuna paikkaan X". No sitten yhteen tällaiseen menin itse ihastumaan ja kun lähestyin niin neitohan meni aivan puihin ja alkoi välttelemään. Että mitähän hemmettiä. Nyt minua lähinnä ärsyttää moinen käytös ja tekisi mieli sanoa että pysykää kaukana jos ei ole mitään kerran mielessä.

Onpa kurjaa. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä aloituksen tilanteen kanssa, koska aloittaja ei ole tiettävästi flirttaillut tai ehdotellut viikonloppumenoja tuolle ukolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset eivät sano suoraan ettei kiinnosta? Sen voi kertoa asiallisesti. Eivät miehet siitä suutu. Kaikki miehet eivät ymmärrä vihjailuja tai elekieltä. Kumpaankaan suuntaan. Oli nainen kiinnostunut tai ei.

 

Juuri tuossa kuvailin, kuinka suoraan olen asian kertonut. Täytynee ottaa asia uudelleen puheeksi. 

Luin huolimattomasti. Pahoittelen. Ota vain puheeksi. Voi olla, että mies uskoo ikivanhaa mantraa mitä miehille on opetettu. Älä luovuta ja nainen esittää vaikeasti tavoiteltavaa.

 

Heh, tuli mieleen joku tiktokki jonka näin juuri äskettäin. "Mies kyseli lähdenkö treffeille. Kieltäydyin, ja hän lopetti. Miksei hän yrittänyt kovemmin?"

Noh, tämä oli joku jenkki mutta ilmiö on ihan universaali. Niin tai näin niin aina väärinpäin.

Tämäpä se. Jos luovuttaa saa haukut. Jos ei luovuta saa haukut. Aivan sama. Ei enää edes kiinnosta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosien aikana ollut työpaikalla näitä naikkosia jotka täyttäisi loogisella päättelyllä samat kiinnostuneen kriteerit kuin miehetkin. Eli pitkää tuijottelua, lähelle hakeutumista (joskus ihan iholle kiinni) ja koskettelua. Kaksmielistä läppää ja sellaista Me-puhetta esim. että nauraen heittää "pitäiskö meidän mennä viikonloppuna paikkaan X". No sitten yhteen tällaiseen menin itse ihastumaan ja kun lähestyin niin neitohan meni aivan puihin ja alkoi välttelemään. Että mitähän hemmettiä. Nyt minua lähinnä ärsyttää moinen käytös ja tekisi mieli sanoa että pysykää kaukana jos ei ole mitään kerran mielessä.

Onpa kurjaa. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä aloituksen tilanteen kanssa, koska aloittaja ei ole tiettävästi flirttaillut tai ehdotellut viikonloppumenoja tuolle ukolle. 

Välissä on keskusteltu myös naisten ja miesten ystävällisestä käytöksestä joten katsoisin että liittyy sikäli ja toin esille omat kokemukseni ja näkökulmani, miten ainakin naisen ystävällinen käytös voi olla aivan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä joten miehenä ei ota selvää. Emme tiedä miten ap on alunperin käyttäytynyt tätä miestä kohtaan, koska juttu lähtee siitä kun mies on tuonut ihastuksensa esille ja ap on ilmaissut kiinnostumattomuutensa. Toki tervepäisen miehen pitäisi tajuta kun sanotaan, oudolta vaikuttaa muuten että pakkien jälkeen ollut pitkän aikaa asiallisena ja yhtäkkiä alkaisi taas lääppimään ja lähentelemään. Voihan niinkin hullusti olla käynyt että mies on jonkun naisen löytänyt ja on tästä niin taivaissa että lauleskelee siksi niitä rakkauslauluja eikä tajua käytöstään. Jollekin perusonnellinen käytös voi olla sitä että koskettelee yms. toisia. Vaikea sanoa kun ei itse ole ollut näkemässä.

Tuo mitä kuvailit, ei ole naisen ystävällistä käytöstä, vaan avointa flirttiä ja hyvän maun rajat ylittävää käytöstä työyhteisössä. Naisten ystävällinen käytös ei ole "mitä tahansa maan ja taivaan väliltä", kuten ei miestenkään. 

Itse olen käyttäytynyt tuota miestä kohtaan ystävällisesti - samalla tavoin kuin kaikkia muitakin kohtaan. En ole hakeutunut lähelleen tai heittänyt sen tyyppisiä vitsejä, joita kuvailet.Olen työympäristössä ylipäätänsä keskittynyt työhöni, ja puhun lähes 100-prosenttisesti työasioista tämän henkilön kanssa. 

Siinä olet oikeassa, että outoa tämä on. Tulkitsin itse, että on ehkä innostunut siitä, että olemme olleet työn puolesta tiiviimmin tekemisissä nyt kuin moneen kuukauteen, ja kun yhteistyö toimii, hän on alkanut mielessään kuvitella tähän liittyvän muutakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Nuo trollit ohitan, aivan kuten olen ohittanut työkaverinkin vihjailut ja ajatellut, että huomiotta jättäminen auttaa kaikista parhaiten. Moni on ehdottanut esimiehen puheille menoa. Tilanne on se, että työskentelen itsenäisenä ammatinharjoittajana organisaatiossamme, enkä näin ollen ole virallinen alainen kellekään. (Olen kuitenkin parin viime vuoden ajan tehnyt lähes 100% töistäni tuohon kyseiseen paikkaan ja koen olevani osa työyhteisöä. Mielelläni soisin kaiken myös jatkuvan näin.)

Eikö tuolla työkaverilla ole esimiestä organisaatiossa? Vai onko teillä HR:ää ylipäätään?

Ehkä sanoisin kahden kesken, että jos pysty käyttäytymään seurassani asiallisesti, pysyt minusta kaukana tai vien asian eteenpäin. Mutta ymmärrän, että monessa työyhteisössä voi saada ikävän leiman, jos eskaloi tälläisiä asioita.

HR auttaa nuissa ongelmissa. Nämä on just niitä missä kohtaa pitäisi osata ottaa ammattilaiset mukaan. 

Vinkkinä vielä, dokumentoi mitä se HR asialle tekee, tallenna kirjallinen viestintä ja sen sellaista.. Helpottaa sitten jos sattuukin niin, että sulla on paska firma ja oma asemasi koetaan uhrattavana. Oikeusjuttu menee helpommin kun voit näyttää sitten, että sinut on savustettu pihalle koska toit asian esille. 

Vierailija kirjoitti:

HR auttaa nuissa ongelmissa. Nämä on just niitä missä kohtaa pitäisi osata ottaa ammattilaiset mukaan. 

Vinkkinä vielä, dokumentoi mitä se HR asialle tekee, tallenna kirjallinen viestintä ja sen sellaista.. Helpottaa sitten jos sattuukin niin, että sulla on paska firma ja oma asemasi koetaan uhrattavana. Oikeusjuttu menee helpommin kun voit näyttää sitten, että sinut on savustettu pihalle koska toit asian esille. 

HR kanat ovat olemassa vain itseään varten. Heillä ei ole oikeasti käsitystä työpaikkojen dynamiikasta tms. Silloin sattuu helposti vahinkoja.

Itse sanoin nuorelle ihailijalle että ikäero on liian suuri .

Kyllä häntä hävetti.... 

Ei tarvitse sanoa ikävästi, sanoo vaan niin kuin asia on, kun sen voi tehdä ihan asiallisesti.

Tämä on monesti Suomaleisten tuppusuiden ongelma, että jahkaillaan "ikävän asian" kanssa ihan turhaan.

Työkaverisi on ahdistelija. Ihastuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että ihminen alkaisi ahdistelemaan. Lisäksi ihastumiseen et voi vaikuttaa, koska muiden pään sisään et pääse ajatuksia kääntämään. Ahdisteluun taas voi puuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Työkaverisi on ahdistelija. Ihastuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että ihminen alkaisi ahdistelemaan. Lisäksi ihastumiseen et voi vaikuttaa, koska muiden pään sisään et pääse ajatuksia kääntämään. Ahdisteluun taas voi puuttua. 

Ei tarvi olla ahdistelija. Mistä niin päättelet ? On ihastunut nuori mies . 

Nuori mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Nuo trollit ohitan, aivan kuten olen ohittanut työkaverinkin vihjailut ja ajatellut, että huomiotta jättäminen auttaa kaikista parhaiten. Moni on ehdottanut esimiehen puheille menoa. Tilanne on se, että työskentelen itsenäisenä ammatinharjoittajana organisaatiossamme, enkä näin ollen ole virallinen alainen kellekään. (Olen kuitenkin parin viime vuoden ajan tehnyt lähes 100% töistäni tuohon kyseiseen paikkaan ja koen olevani osa työyhteisöä. Mielelläni soisin kaiken myös jatkuvan näin.)

Eikö tuolla työkaverilla ole esimiestä organisaatiossa? Vai onko teillä HR:ää ylipäätään?

Ehkä sanoisin kahden kesken, että jos pysty käyttäytymään seurassani asiallisesti, pysyt minusta kaukana tai vien asian eteenpäin. Mutta ymmärrän, että monessa työyhteisössä voi saada ikävän leiman, jos eskaloi tälläisiä asioita.

Kyllä hänellä on esihenkilö, jonka puoleen aion kääntyä ja asiasta ilmoittaa, jos oma sanomiseni ei mene kerrasta perille ja muuta tilannetta. Olen tsempannut itseäni viikonlopun ja treenannut mielessäni valmiit vuorosanat, joilla reagoin jos hän vielä koskettaa. 

Vaarana on, että oma asemani kärsii inflaation, mutta toisaalta tiedän löytäväni asiantuntijatehtäviäni helposti muualtakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinulla on epämukavaa kun tulkitset ystävällisen käytöksen liian tuttavalliseksi ja vihjailevaksi :D

Ystävällisen käytöksen? Mainitsin liian tuttavallisesta ja vihjailevasta käytöksestä. Se on täysin eri asia kuin ystävällisyys. Liiallinen tuttavallisuus on mm. jatkuvaa ohimennen koskettelua olkapäälle, rakkauslaulujen sanojen lauleskelua ohi kulkiessaan, toistuvaa pukeutumiseni kommentointia liiallisen imartelevasti yms. On epämukavaa, kyllä. Tämä käytös on alkanut vasta viime aikoina. Ns.pakit henkilö sai puolisen vuotta sitten. Sen jälkeen käytös oli pitkään asiallisen ystävällistä, kuten kuuluukin. Nyt on lähtenyt jokin kevätpörriäinen selvästi päälle. 

Jopa koskettaa? Muutenkin tuo on ahdistelua. Puhu esimiehelle.

Meillä hyvin samanlaisia outoja juttuja. Olisi halunnut laittaa jopa työhanskani käteen. Vihjailee, että haluisi asua yksin eikä perheensä kanssa. Laulaa rakkauslauluja ja tanssii edessäni. Viimeksi vihjaili, että hänellä on kipinöitä munissa yms. Jutut kaksimielisiä yms. En tiedä onko sitten kaikille työpaikan naisille tuommoinen. Mutta kans perheenisä ja 3 lasta, naimisissa. Minäkin olen kihloissa ja asun kumppanini kanssa. Ahdistava tilanne.

Sanot sille, että nyt on kaksi vaihtoehtoa. 1. Tämä loppuu tähän päivään. 2. Sinä kadut sitä, ettet tarttunut tarjoukseeni. Seuraavasta kerrasta lähtee ilmoitus sekä työsuojeluun, HR:lle että esihenkilölle ja hänen esihenkilölleen ja tätä sinun ahdisteluasi tullaan puimaan julkisesti seuraavat 3 kk.

Vierailija kirjoitti:

Millä sanoilla kuvailisit itseäsi? Millä sanoilla muut ihmiset kuvailisivat sinua? Mitkä asiat ja ketkä ihmiset ovat eniten vaikuttaneet siihen, millainen tänä päivänä olet? 

Kun katsot elämääsi tästä eteenpäin: miten uskot voivasi vaikuttaa siihen, millainen ihminen olet tulevaisuudessa - menneisyydestäsi huolimatta?

Me ihmiset olemme herkkiä ja haavoittuvaisia. Tarvitsemme ympärillemme rakkautta ja tukea sekä armoa. Olkapään johon voi tarvittaessa painaa pään ja kertoa huolet ja murheet. Elämä ottaa mutta paljon se myös antaa mikä kauaksi kantaa hedelmää. Olemme oman elämämme sankareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan. Kun on rankkaa, muista se on vain hetkittäistä, huomenna on uusi päivä, nauti, ole läsnä, kuuntele. Älä liikaa murehdi menneitä. Keskity asioihin joihin pystyt vaikuttamaan.

Työpaikalla tehdään ensisijaisesti niitä töitä, joihin on palkattu.

Jos on rakkauden ja armon tarpeessa, sopii mennä puhumaan jollekin papille. Sen duuniin kuuluu ja sille maksetaan palkkaa rakkaudesta ja armosta pakisemisesta.

Kehu kumppanisi kanssa viettämääsi vilkasta sp elämää. Ja kehu vielä että puolisosi on tosi ihana nainen.