Miten hyvä resilienssi määritellään?

Vierailija kirjoitti:

Miten se selviytyminen sitten määritellään? Menestyksellä? Työkyvyllä? Sillä, ettei ole katkertoitunut? Jollain muulla? 

Mä sairastuin lapsena traumaperäisiin sairauksiin enkä täten ole työkykyinen. En kuitenkaan ole tappanut ketään, mikä oikeasti on yllättävän yleistä samankaltaisella taustalla. Olen myös onnellinen ja monet viihtyvät seurassani, joten kai luon ympäristööni jotain hyvää. En aidosti osaa sanoa, onko minulla hyvä vai huono resilienssi. 

Katkeroituminen tai katkeroitumattomuus on usein aika merkittävä tekijä siinä määritelmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi osa hyvää resilienssiä on taito tunnistaa tilanne, kun tarvitsee apua. Eli ei ole liian ylpeä menemään terapiaan.

Ei kukaan ulkopuolinen voi mennä sanomaan toiselle tarvitset terapiaa. Terapia tarpeen tulkitaan puheesta ja käytöksestä jne.

? Kuka on sanonut kenelle mitä

Ainakin kun ihminen on katkera ja tämä katkeruus vaikuttaa elämään niin voisi sanoa että ei ole hyvä resilienssi. Tunnen naisen joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa samaan aikaan ja hän on vielä aikuisenakin hyvin katkera, siitä että monilla muilla on vielä vanhemmat elossa ja hänellä ei. Hän esimerkiksi saattaa sanoa toisille, että näiden toisten pitäisi olla onnellisia ja kiitollisia siitä että näillä on vanhemmat elossa, vaikkei se edes liittyisi keskustelun aiheeseen yhtään mitenkään. Yleensäkin kokee katkeruutta siitä että toisilla on vanhemmat ja hänellä ei, mutta toisaalta ei osaa nähdä oman elämänsä hyviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kun ihminen on katkera ja tämä katkeruus vaikuttaa elämään niin voisi sanoa että ei ole hyvä resilienssi. Tunnen naisen joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa samaan aikaan ja hän on vielä aikuisenakin hyvin katkera, siitä että monilla muilla on vielä vanhemmat elossa ja hänellä ei. Hän esimerkiksi saattaa sanoa toisille, että näiden toisten pitäisi olla onnellisia ja kiitollisia siitä että näillä on vanhemmat elossa, vaikkei se edes liittyisi keskustelun aiheeseen yhtään mitenkään. Yleensäkin kokee katkeruutta siitä että toisilla on vanhemmat ja hänellä ei, mutta toisaalta ei osaa nähdä oman elämänsä hyviä asioita.

Niin ja tosiaan, on toisinaan suorastaan ilkeä toisille. Ilkeilee siitä jos joku on läheinen äitinsä kanssa, loukkaantuu jos muut puhuvat äideistään tai vanhemmistaan ja suuttuu että ettekö tiedä miltä musta tuntuu. Äitienpäivät on tottakai hänelle aina suurta draamaa, hänen mielestään äitienpäivää ei pitäisi viettää lainkaan, kouluissa, päiväkodeissa jne., koska hänen äitinsä on kuollut aikoinaan.

Ei siis ole millään tavalla päässyt eteenpäin siitä vanhempien menettäminen surusta ja traumasta. Ei mitään resilienssiä.

Ei kai sitä ulkopuolinen voi määritellä, ainakaan niin että päätettyjen sääntöjen mukaan se määritellään. On ihmisiä jotka tukeutuvat toisiin tukeakseen omaa hyvinvointiaan ja sitten myös heitä joiden mielestä 'omaan olkapäähän nojautuminen antaa tukea.' Vastoinkäymisissä on heitä jotka 'tipahtavat aina jaloilleen kuin kissa.' Tai ravistavat vastoinkäymisen kuin 'koira veden turkista' ja sitten eteenpäin taas. Toiset taas hakevat auttavaa kättä päästääkseen niistä yli. Mikä näistä on se hyvä resilienssi loppujen lopuksi, en tiedä, pääasia on että kaikki tekevät niinkuin parhakseen näkevät.

KVG

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä ulkopuolinen voi määritellä, ainakaan niin että päätettyjen sääntöjen mukaan se määritellään. On ihmisiä jotka tukeutuvat toisiin tukeakseen omaa hyvinvointiaan ja sitten myös heitä joiden mielestä 'omaan olkapäähän nojautuminen antaa tukea.' Vastoinkäymisissä on heitä jotka 'tipahtavat aina jaloilleen kuin kissa.' Tai ravistavat vastoinkäymisen kuin 'koira veden turkista' ja sitten eteenpäin taas. Toiset taas hakevat auttavaa kättä päästääkseen niistä yli. Mikä näistä on se hyvä resilienssi loppujen lopuksi, en tiedä, pääasia on että kaikki tekevät niinkuin parhakseen näkevät.

Ei kai sillä tyylillä miten pääsee eteenpäin niin olekaan merkitystä, vaan sillä ettei jumiudu ja katkeroidu. Jos näin tapahtuu, alkaa se yleensä vaikuttaa koko muuhunkin elämään, ihmissuhteisiin, perhe-elämään jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä ulkopuolinen voi määritellä, ainakaan niin että päätettyjen sääntöjen mukaan se määritellään. On ihmisiä jotka tukeutuvat toisiin tukeakseen omaa hyvinvointiaan ja sitten myös heitä joiden mielestä 'omaan olkapäähän nojautuminen antaa tukea.' Vastoinkäymisissä on heitä jotka 'tipahtavat aina jaloilleen kuin kissa.' Tai ravistavat vastoinkäymisen kuin 'koira veden turkista' ja sitten eteenpäin taas. Toiset taas hakevat auttavaa kättä päästääkseen niistä yli. Mikä näistä on se hyvä resilienssi loppujen lopuksi, en tiedä, pääasia on että kaikki tekevät niinkuin parhakseen näkevät.

Itse taas sanoisin että juurikin ne ihmiset jotka putoavat aina jaloilleen ovat resilienttejä tai erittäin resilienttejä. Se on tavallaan juuri se hyvän resilienssin määritelmä. 

Sen analysointi, miksi joku ihminen ei ole resilientti (romahtaa koiran kuolemasta jne) on toissijaista, vaikka tietysti sille ihmiselle itselleen tärkeää. Syitä varmasti löytyy, mutta lopputulos on sama: ei ole resilienssiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä ulkopuolinen voi määritellä, ainakaan niin että päätettyjen sääntöjen mukaan se määritellään. On ihmisiä jotka tukeutuvat toisiin tukeakseen omaa hyvinvointiaan ja sitten myös heitä joiden mielestä 'omaan olkapäähän nojautuminen antaa tukea.' Vastoinkäymisissä on heitä jotka 'tipahtavat aina jaloilleen kuin kissa.' Tai ravistavat vastoinkäymisen kuin 'koira veden turkista' ja sitten eteenpäin taas. Toiset taas hakevat auttavaa kättä päästääkseen niistä yli. Mikä näistä on se hyvä resilienssi loppujen lopuksi, en tiedä, pääasia on että kaikki tekevät niinkuin parhakseen näkevät.

Itse taas sanoisin että juurikin ne ihmiset jotka putoavat aina jaloilleen ovat resilienttejä tai erittäin resilienttejä. Se on tavallaan juuri se hyvän resilienssin määritelmä. 

Sen analysointi, miksi joku ihminen ei ole resilientti (romahtaa ko

Eihän tuo sen ihmisen koko resilienssiä määrittele. Hänellä on voinut olla hyvä resilienssi koiran kuolemaan asti. Jokainen kokee joskus vaikeita elämäntilanteita yksittäinen romahdus ja sairasloma määrittele koko elämää. Riippuu mitä tapahtuu tuon koiran kuoleman jälkeen, pääseekö tämä ihminen takaisin elämään vai jääkö katkeraksi loppuiäksi.

Kaikkia tuntemiani ihmisiä joilla on hyvä resilienssi yhdistää oikeastaan optimismi ja elämänhalu, halu tehdä ja kokea asioita. Yleisesti heillä kaikilla on myös laaja lähipiiri ja he ovat ihmisenä sellaisia, joiden kanssa on helppo tulla toimeen, ovat mukavia.

Hyvärelienssinen ihminen saattaa myös vaikkapa osata vaihtaa työpaikkaa, kun huomaa, että homma menee mahdottomaksi. Työnantaja saattaa silloin jäädä pulaan.

Työnantajan mielestä ei varmasti silloin ole hyvä relienssi, mutta jonkun toisen ihmisen mielestä saattaa näyttää sille. Sukulaisten ja ystävien mielestä henkilö etenee urallaan.

"Eihän tuo sen ihmisen koko resilienssiä määrittele. Hänellä on voinut olla hyvä resilienssi koiran kuolemaan asti. Jokainen kokee joskus vaikeita elämäntilanteita yksittäinen romahdus ja sairasloma määrittele koko elämää. Riippuu mitä tapahtuu tuon koiran kuoleman jälkeen, pääseekö tämä ihminen takaisin elämään vai jääkö katkeraksi loppuiäksi."

Minusta taas katkeruuden puute on vain hyvin pieni osa resilienssiä. Moni menee traumaattisista tapahtumista toimintakyvyttömiksi, kehittää PTSD:n, ahdistushäiriön, paniikkikohtauksia jne. Katkeruus on melkeinpä mikroskooppinen puute jos muilta osin pystyy jatkamaan elämää ja on kuitenkin läheisiä ihmisiä ympärillä. Yhdysvalloissa resilienssiä on tutkittu esimerkiksi sotilaiden PTSD:n kautta.

Vierailija kirjoitti:

"Eihän tuo sen ihmisen koko resilienssiä määrittele. Hänellä on voinut olla hyvä resilienssi koiran kuolemaan asti. Jokainen kokee joskus vaikeita elämäntilanteita yksittäinen romahdus ja sairasloma määrittele koko elämää. Riippuu mitä tapahtuu tuon koiran kuoleman jälkeen, pääseekö tämä ihminen takaisin elämään vai jääkö katkeraksi loppuiäksi."

Minusta taas katkeruuden puute on vain hyvin pieni osa resilienssiä. Moni menee traumaattisista tapahtumista toimintakyvyttömiksi, kehittää PTSD:n, ahdistushäiriön, paniikkikohtauksia jne. Katkeruus on melkeinpä mikroskooppinen puute jos muilta osin pystyy jatkamaan elämää ja on kuitenkin läheisiä ihmisiä ympärillä. Yhdysvalloissa resilienssiä on tutkittu esimerkiksi sotilaiden PTSD:n kautta.

Miten niin kehittää ptsd:n? Ei siihen voi itse vaikuttaa sen enempää kuin muihinkaan sairauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kun ihminen on katkera ja tämä katkeruus vaikuttaa elämään niin voisi sanoa että ei ole hyvä resilienssi. Tunnen naisen joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa samaan aikaan ja hän on vielä aikuisenakin hyvin katkera, siitä että monilla muilla on vielä vanhemmat elossa ja hänellä ei. Hän esimerkiksi saattaa sanoa toisille, että näiden toisten pitäisi olla onnellisia ja kiitollisia siitä että näillä on vanhemmat elossa, vaikkei se edes liittyisi keskustelun aiheeseen yhtään mitenkään. Yleensäkin kokee katkeruutta siitä että toisilla on vanhemmat ja hänellä ei, mutta toisaalta ei osaa nähdä oman elämänsä hyviä asioita.

Se on totta, että katkeruus ja menetyksen päälle jääminen kertoo heikosta resilienssistä. Tietty avainasemassa on se miten henkilö käyttäytyy, mutta jos hänellä katkeruus purkautuu muihin ihmisiin on se jopa huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

"Eihän tuo sen ihmisen koko resilienssiä määrittele. Hänellä on voinut olla hyvä resilienssi koiran kuolemaan asti. Jokainen kokee joskus vaikeita elämäntilanteita yksittäinen romahdus ja sairasloma määrittele koko elämää. Riippuu mitä tapahtuu tuon koiran kuoleman jälkeen, pääseekö tämä ihminen takaisin elämään vai jääkö katkeraksi loppuiäksi."

Minusta taas katkeruuden puute on vain hyvin pieni osa resilienssiä. Moni menee traumaattisista tapahtumista toimintakyvyttömiksi, kehittää PTSD:n, ahdistushäiriön, paniikkikohtauksia jne. Katkeruus on melkeinpä mikroskooppinen puute jos muilta osin pystyy jatkamaan elämää ja on kuitenkin läheisiä ihmisiä ympärillä. Yhdysvalloissa resilienssiä on tutkittu esimerkiksi sotilaiden PTSD:n kautta.

Katkera ihminen on yleensä hyvin raskasta seuraa toisille, varsinkin jos se katkeruus ilmentyy omaa itseä ylöspäin kohottamalla ja muita mollaamalla.

https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resil…

Täällä on kuvattu resilienssiä monipuolisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eihän tuo sen ihmisen koko resilienssiä määrittele. Hänellä on voinut olla hyvä resilienssi koiran kuolemaan asti. Jokainen kokee joskus vaikeita elämäntilanteita yksittäinen romahdus ja sairasloma määrittele koko elämää. Riippuu mitä tapahtuu tuon koiran kuoleman jälkeen, pääseekö tämä ihminen takaisin elämään vai jääkö katkeraksi loppuiäksi."

Minusta taas katkeruuden puute on vain hyvin pieni osa resilienssiä. Moni menee traumaattisista tapahtumista toimintakyvyttömiksi, kehittää PTSD:n, ahdistushäiriön, paniikkikohtauksia jne. Katkeruus on melkeinpä mikroskooppinen puute jos muilta osin pystyy jatkamaan elämää ja on kuitenkin läheisiä ihmisiä ympärillä. Yhdysvalloissa resilienssiä on tutkittu esimerkiksi sotilaiden PTSD:n kautta.

Miten niin kehittää ptsd:n? Ei siihen voi itse vaikuttaa sen enempää kuin muihinkaan sairauksiin.

Resilienssi nimenomaan suojaa mielen sairauksilta. Jopa niissä aivan oikeasti traumaattisissa kokemuksissa, joihin kynnen katkeaminen tai koiran kuolema ei lukeudu. 

"Resilienssi nimenomaan suojaa mielen sairauksilta. Jopa niissä aivan oikeasti traumaattisissa kokemuksissa, joihin kynnen katkeaminen tai koiran kuolema ei lukeudu."

Totta kai resilienssi suojaa omalta osaltaan, mutta ei se mikään ihmeseinä ole mikä suojaa aivan kaikelta. Itselläni on ollut ptsd ja myös paniikkikohtauksia, vaikka minulla onkin hyvä resilienssi.

Vierailija kirjoitti:

Se mikä ei tapa, vituttaa aikansa.

Sitä on resilienssi.

Hyvä resilienssi on sitä, että pystyy päästämään irti vitutuksesta suht nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resil…

 

Täällä on kuvattu resilienssiä monipuolisesti

Voimavaranäkökulmasta