Miten hyvä resilienssi määritellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuohon ole mitään yhtä oikeaa määritelmää. Tosin se mitä jotkut väittää että vastoinkäymiset lisäisi resilienssiä ei oikein pidä paikkaansa.

No jos on kokenut jonkun suuren mullistuksen elämässään, josta noussut omin avuin ylös niin kyllä tällaisilla ihmisillä on usein hyvä resilienssi. Saman voi sanoa ihmisistä, jotka ovat ns huonoista oloista nousseet menestykseen. Toki jälkimmäisessä tapauksessa ehkä juuri se tietynlainen synnynnäinen resilienssi auttanut olemaan välittämättä häiriötekijöistä. 

Tai sitten hyvät tukijoukot, taloudellinen turvallisuus ja tämä on saanut muilta enemmän apua kuin itse huomaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä nyt paljon käytetään kommentteja siihen, miten traumaattisia asioita kokeneet eivät olisikaan resilienttejä, jos eivät enää pidä kaikkia ongelmia saman vertaisina.

Oletteko nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että vaatii esimerkiksi samanlaista resilienssiä selvitä 5-vuotiaana vanhempien kuolemasta, kuin 60-vuotiaana? Toinen on normaali ikävaiheeseen kuuluva tapahtuma, toinen traumaattinen kokemus joka romahduttaa elämästä kaiken tutun ja turvallisen. 

Aika moni traumaattisia tapahtumia kokenut ja niistä resilientisti selviytynut on sanonut samaa, että ne ihmisten normaalit arjen ongelmat eivät enää tunnu ns. missään, hoituvat ihan vasemmalla kädellä tuosta vaan. Eli jokin yhteys varmasti kokemuksen tuomaan resilienssiin on. Asioilla on eri mittasuhteet.

Se on tietysti hienoa jos jotkut ovat kokeneet noin, että kokemukset on auttaneet heitä laittamaan asioita mittauhteisiin.

Oma kokemukseni on kuitenkin toisenlainen, ei ne vastoinkäymiset ole mitään joko tai, eikä esimerkiksi nuorena kokemani toisen vanhemman ja siskon menetys ole saaneet arkisempia asioita tai vastoinkäymisiä tuntumaan mitättömämmiltä tai vahvistaneet resilienssiä. Oikeastaan resilienssin suhteen kävi varmaan ihan päinvastoin, tuntui että kaikkeen oli vaikeampaa keskittyä, kaikki asiat vaati enemmän jaksamista kuin normaalisti, ja huomasin olevani stressaantuneempi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä nyt paljon käytetään kommentteja siihen, miten traumaattisia asioita kokeneet eivät olisikaan resilienttejä, jos eivät enää pidä kaikkia ongelmia saman vertaisina.

Oletteko nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että vaatii esimerkiksi samanlaista resilienssiä selvitä 5-vuotiaana vanhempien kuolemasta, kuin 60-vuotiaana? Toinen on normaali ikävaiheeseen kuuluva tapahtuma, toinen traumaattinen kokemus joka romahduttaa elämästä kaiken tutun ja turvallisen. 

Aika moni traumaattisia tapahtumia kokenut ja niistä resilientisti selviytynut on sanonut samaa, että ne ihmisten normaalit arjen ongelmat eivät enää tunnu ns. missään, hoituvat ihan vasemmalla kädellä tuosta vaan. Eli jokin yhteys varmasti kokemuksen tuomaan resilienssiin on. Asioilla on eri mittasuhteet.

Mutta miten se resilienssi tai selviytyminen sitten määritellään? Onko ihmisellä joka on menettänyt vanhempansa vaikka 10v, mutta on edelleen kolmekymppisenä ihan solmussa menetyksensä kanssa hyvä resilienssi? Ihan solmussa siten, että edelleen joutuu aktiivisesti kamppailemaan menetyksen, katkeruuden ja vihan tunteiden kanssa ja kokee raskaana tilanteet mitkä muistuttaa vanhemmista tai esimerkiksi tilanteet missä toiset ihmiset puhuvat vanhemmistaan.

Hyvä kysymys. Onko resilienssi sitä että pystyy käymään töissä/hankkimaan toimeentulon, on ystäviä, kenties parisuhde tai perhe, vai onko se sitä ettei enää puhu läheisilleen elämänsä traumaattisista tapahtumista lainkaan?

Omalla kohdallani en osaa sanoa ollenkaan, onko mulla resilienssiä vai ei. Olen mt-syistä eläkkeellä, se kertonee siitä, etten oikein jaksa. Toisaalta olen toipunut psykoosista kertaalleen työkuntoiseksi, mutta liian raskaaksi työnteko kävi, kun muisti on ihan olematon.

Puoliso sairastui vakavasti lasten ollessa alakouluikäisiä, enkä häntä jaksanut hoitaa. Jäin siis yllättäen ja tahtomattani käytännössä yksinhuoltajaksi. Hänellä ei ollut itsellään mitään haluja kuntoutua, vaan elämäntavat oli ihan kamalat ja lisäksi hän pelasi kaikki rahat.

Olen kuitenkin kasvattanut kaksi erityislasta aikuisuuteen ja kykeneviksi hoitamaan asiansa. Ei ihan helppo rasti.

Toisissa asioissa jaksan ja pystyn, toisissa en ollenkaan.

Yksi osa hyvää resilienssiä on taito tunnistaa tilanne, kun tarvitsee apua. Eli ei ole liian ylpeä menemään terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Suhteellisuudentaju. Kyky suhteuttaa omia kokemuksia ja tunteita, laskea kymmeneen, jonkun hetken päästä nauraa itselleen, miksei muillekin mutta hyväntahtoisesti.

Lähtee ajatuksesta että ihminen on erehtyväinen ja tätä heikkoutta voidaan myös hyödyntää mm mainonta, manipulointi, propaganda.

Toki myös itsetuntemus on iso osa resilienssiä. Tietää omia heikkoja kohtiaan, miettii virheitään, koettaa nähdä jonkin toisin (ettei pyörisi ympyrää). Resilienssi on mielen taitoja, pitkälle näitä: kärsivällisyys, joustavuus, realistisuus ja tietty egottomuus, vaatimattomuus. Kyky korjata toimintaansa kokematta sitä valtavana nöyryytyksenä.

Oho, tämän mukaan mulla olisi hyvä resilienssi...

Aina olen ajatellut, et pitää olla ihminen jolla on paljon koettelemuksia taustalla, ja silti pärjää ja on selvinnyt. Minulla on ollut helppo elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteellisuudentaju. Kyky suhteuttaa omia kokemuksia ja tunteita, laskea kymmeneen, jonkun hetken päästä nauraa itselleen, miksei muillekin mutta hyväntahtoisesti.

Lähtee ajatuksesta että ihminen on erehtyväinen ja tätä heikkoutta voidaan myös hyödyntää mm mainonta, manipulointi, propaganda.

Toki myös itsetuntemus on iso osa resilienssiä. Tietää omia heikkoja kohtiaan, miettii virheitään, koettaa nähdä jonkin toisin (ettei pyörisi ympyrää). Resilienssi on mielen taitoja, pitkälle näitä: kärsivällisyys, joustavuus, realistisuus ja tietty egottomuus, vaatimattomuus. Kyky korjata toimintaansa kokematta sitä valtavana nöyryytyksenä.

 

Oho, tämän mukaan mulla olisi hyvä resilienssi...

Aina olen ajatellut, et pitää olla ihminen jolla on paljon koettelemuksia taustalla, ja silti pärjää ja on selvinnyt. Minulla on ollut helppo elä

Miksi pitäisi olla paljon koettelemuksia taustalla? Eihän resilienssi niistä ole kiinni.

Noh resilienssi itsessään on höpöä.



Kaikki alkaa omista tottumuksista.



Herään 6 aamulla joka päivä. Se on helppoa, kun siihen tottuu.



Sitten aamulla kävelen tai hölkkään. Kylmä altistus.  Aamupala, kahvit. Työt .



Sitten töistä kotiin, ruuanlaittoa, lepoa ja hengailua, ei mitään kauhean ihmeellistä. "tekemistä".



Tietysti yritän kehittää itseäni keskustelemalla jne. mutta sanoisin, että resilienssi konseptina on vähän tällainen muotijuttu.



Se mikä elämän suunnan määrittää on rutiinit ja tottumukset. Jos keskittyy hyviin rutiineihin niin niistä saa aika paljon.



Resilienssi on sitten, että miten sinnitellä kun kaikki on kurjaa,,,, noh siinähän sinnitellään,,, mutta pitää tietysti keskittyä siihen miten tehdä elämästä vähemmän kurjaa ja se vaatii sen, että elää hyvässä rytmissä ...



Yötyö sairastuttaa se on fakta ja jos sitä ei voi välttää, niin sitten en tiedä... täytyy sinnitellä masennuksen jne. kanssa...

Resilienssi tietysti = Sisu.



Tämäkin hyvä sana on täytynyt hukata typerälle englanninkieliselle vastikkelle...

Kun muuttaa pois ja lopettaa siteet Suomeen kasvaa aikuiseksi ja oppii sen mitä on vastuu.



Suomessa ihmisen ei tarvitse kantaa taloudellista vastuuta ollenkaan, jos ei ole rahaa ruokaan tai terveydenhuoltoon verorahoista kerätystä potista jaetaan Sinulle ja tämä on valtava karhunpalvelus ja syy sille miksi meillä on niin valtava määrä syrjäytyneitä nuoria.



Helppoa on olla feministi, kun tietää, että valtio antaa rahaa jos käykin niin, että on lapsia ja mies jatkaa matkaa... Toimeentulotuki, asumistuki, lapsilisä... Näitä kutsutaan toisella nimellä tulonsiirroksi...



Ei vaadita SISUA

Vihervasemmistolla ja woke-aktivisteilla resilienssi kaikkein olemattominta. Heitä seuraamalla ainakin oppii tietämään mitä resilienssi ei ainakaan ole.

Tuntee epämukavuusalueen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi tietysti = Sisu.



Tämäkin hyvä sana on täytynyt hukata typerälle englanninkieliselle vastikkelle...

Väärin, kielitoimiston sanakirjan mukaan resilienssi ei tarkoita pelkästään sisua eikä ole synonyymi sille. Resilienssi on paljon laajempi käsite kuin pelkkä sisu.

Sellaista ei pysty määrittelemään.

Heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa.

Mikähän on seuraava termi, jota kaikki rupee käyttämään. Koomisia nämä muotisanat.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Onko resilienssi sitä että pystyy käymään töissä/hankkimaan toimeentulon, on ystäviä, kenties parisuhde tai perhe, vai onko se sitä ettei enää puhu läheisilleen elämänsä traumaattisista tapahtumista lainkaan?

Minusta se on sitä että kykenee sietämään karuja elämänolosuhteita kuten kroonista yksinäisyyttä ja surkeita vanhempia, ja silti elättämään itsensä sinnikkäästi ja hoitamaan raha-asiansa niin, ettei sössi niitä äkillisten mielihalujen johdosta. Monella ei ole tilaisuuksia juuri puhua kenellekään mutta voivat silti kyetä käsittelemään menetyksiään vaikka itse kirjoittamalla, lukemalla, muun luovuuden keinoin. Vaikka väsäämällä jotain käsillään. 

Toki trauman luonne on piiloutuva eli kokija ei itse käsitä omaa käytöstään eikä saa sitä mielellistettyä, ja tähän prosessiin usein tarvitaan tukea ulkoa, joko terapiaa tai muuten vain hyväntahtoisia ja kärsivällisiä ihmisiä. Valitettavasti useimpien ihmisten kärsivällisyys on rajallista. On myös traumoja joita on hyvin vaikea jakaa, jaetun vastaanotto voi olla itsessään suuri pettymys.

Resilienssi on sietokykyä

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi tietysti = Sisu.



Tämäkin hyvä sana on täytynyt hukata typerälle englanninkieliselle vastikkelle...

Käyttäisin ehkä sitkeyttä ennemmin. Sisusta tulee mieleen tiukka tilanne. Sitkeys on alistumistakin, siihen että välitöntä helpotusta tai ratkaisua ei löydy. Jatketaan siitä huolimaatta, hetki ja päivä kerrallaan. Moni sairautta tai kipua poteva tietää tästä. On paljon sellaista elämänosaa mitä ei pysty ns voittamaan. 

Tyyneysrukoushan perustuu tälle: anna minun erottaa asiat joihin voin vaikuttaa ja joihin en voi.