Lue keskustelun säännöt.
Mietittekö koskaan kuolleen läheisenne kohtaloa kuoleman jälkeisessä tilassa?
01.05.2025 |
Minulta kuoli perheenjäsen ja keskityin omaan suruuni ja siihen, että elämääni jäi merkittävä aukko. Keskityin siis itseeni ja muihin tätä kuollutta kaipaaviin.
Tapahtumasta on muutama kuukausi. Aloin ajatella, että oleellisempaa kai olisi miettiä sitä, miten suuren askeleen se kuollut otti! Valtavan askeleen.
Meistä kukaan ei voi varmasti tietää, mitä kuolleen minuudelle tapahtuu ruumiin kuollessa.
Jotkut eivät suostu ajattelemaan kuin että kaikki loppuu. Ihmisen minuuttakaan ei ole.
Jotkut nojaavat ajatuksensa kuolemanrajakokemuksiin. Oikeasti rajalla käyneet eivät kuitenkaan ole kuolleet.
Osa uskoo lohdullisesti, että Jumala kyllä pitää huolen ja niin minäkin haluan uskoa.
Oikeasti pelottaa. Ihmiset ei edes juurikaan puhu siitä, mitä kuolleelle on tapahtunut kuoleman jälkeen. (Yleensä miettivät vain omaa kohtaloasn)
Jumalaan uskovakaan ei tiedä, mitä siellä on. Raamattu ei selkeästi kerro, onko ihminen tiedostavassa tilassa ennen yleistä ylösnousemusta. (Kysyin papilta)
Kun kuolleet ei palaa kertomaan, kukaan ei välitä, millaisissa oloissa ovat.
Tää mun omainen selvästi pelkäsi kuolemista, vaikkei sitä sanonut koskaan. Yritti taistella vastaan.
Kommentit (248)
Syntyminen on yhtä suuri mullistus, mutta siinä ei syntyvä ole yksin, vaan häntä hoivataan.
Kuolemaan mennään yksin ja kukaan ei tiedä, mitä kuoleman takana on vai onko mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä ollut kuoleman jälkeisessä tilassa, niin en ole siinä voinut miettiä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä ollut kuoleman jälkeisessä tilassa, niin en ole siinä voinut miettiä yhtään mitään.
Näinhän se on, mutta mietitkö koskaan jonkun kuolleen läheisesi kuolemanjälkeistä tilaa. Esim onko hänellä siellä kaikki ok?
Tottakai. Olin 13-vuotias kun isä kuoli, varsinkin silloin lapsena sitä mietti ja kuvitteli asioita. Nyt uskon että elämä vaan loppuu ja meissä ollut energia muuttaa muotoaan.
N36
Mitä sitä turhia miettimään, kun siitä ei meillä mitään tietoa ole?
Elämässä on useimmilla ihan oikeitakin murheita, niin on turha lähteä taakkaa lisäämään spekuloinnilla, joka ei perustu eikä voikaan perustua mihinkään muuhun kuin arvailuun ja oletuksiin ja toiveajatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti, koska kuollut on kuollut. En usko kuolemanjälkeiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemanrajakokemuksen kokeneet eivät tosiaan ole kuolleet, vaan heidän kroppansa on ollut hengenvaarallisessa tilassa, jossa he ovat kokeneet ruumista irtaantumisen. Kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu kun oikeasti kuolee.
Minulla on hiljattain useampi läheinen kuollut ja mietin ihan päivittäin missä ovat ja pystyvätköhän näkemään maanpäällisiä tapahtumia. Mietin myös, että näemmekö uudestaan sitten kun minun on aika lähteä.
En pelkää kuolemaa, en ole koskaan pelännyt, mutta jännittää sitten kun se tapahtuu, että mitä sitten. Se tuntematon, että minneköhän päädyn kun kehoni on käyttökelvoton ja onkohan minua kukaan siellä vastassa.
Näin juuri unen kuolleesta mummistani. Kuolleet tulevat unissa varoittelemaan epärehellisistä ihmisistä, näin olen lukenut. Kyl ap ne kuolleet sua vielä tulee katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä ollut kuoleman jälkeisessä tilassa, niin en ole siinä voinut miettiä yhtään mitään.
Näinhän se on, mutta mietitkö koskaan jonkun kuolleen läheisesi kuolemanjälkeistä tilaa. Esim onko hänellä siellä kaikki ok?
Ap, jos edesmenneellä olisi jokin hätä tai ongelma, kuinka ajattelit auttaa häntä siellä kuoleman jälkeisessä tilassa?
Arvioin itse, että kun kuolema tulee, niin tietoisuus sammuu. Olemme samassa tiedottomassa tilassa, kuin ennen syntymäämme.
Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että emme koskaan palaisi tietoiseen tilaan, sillä koostumme alkeishiukkasista ja uskon, että tietoisuutemme on myös osa tätä kemiallis-fyysistä kokonaisuutta. Alkeishiukkaset voivat järjestäytyä vain rajatun määrän samalla tavoin kuin nyt vartaloissamme, ja jos universumimme kävisi loputonta sykliä, jossa se syntyy aina uudelleen alkuräjähdyksen ja loppurysäyksen myötä (eli materian yhdistyessä painovoiman vuoksi aina uudelleen yhteen), niin saattaa olla, että alkeishiukkaset jotka muodostavat myös oman vartalomme ja josta tietoisuutemme rakentuu, voi joskus tulevaisuudessa kasaantua aina uudelleen, ehkä ikuisesti. Näin ikäänkuin synnymme aina uudestaan. Tätä on mahdotonta todistaa tai kumota, mutta periaatetasolla se voi hyvinkin olla mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mietin, koska olen varma, ettei ole mitään tilaa kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kuolemanrajakokemuksen kokeneet eivät tosiaan ole kuolleet, vaan heidän kroppansa on ollut hengenvaarallisessa tilassa, jossa he ovat kokeneet ruumista irtaantumisen. Kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu kun oikeasti kuolee.
Minulla on hiljattain useampi läheinen kuollut ja mietin ihan päivittäin missä ovat ja pystyvätköhän näkemään maanpäällisiä tapahtumia. Mietin myös, että näemmekö uudestaan sitten kun minun on aika lähteä.
En pelkää kuolemaa, en ole koskaan pelännyt, mutta jännittää sitten kun se tapahtuu, että mitä sitten. Se tuntematon, että minneköhän päädyn kun kehoni on käyttökelvoton ja onkohan minua kukaan siellä vastassa.
Minä en ole tähän asti miettinyt. Nyt muutaman päivän olen miettinyt samalla tavalla kuin sinä, kun mietin perheenjäseneni kohtaloa.
Ja tuokin, että pystyykö he näkemään tänne. Olisi kyllä varmaan raskasta seurata tapahtumia voimatta vaikuttaa mitenkään. Varsinkin, jos siellä toisella puolella olisi vailla kontaktia keneenkään toiseen siellä olevaan. Eli yksin oleminen olisi karmeaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä ollut kuoleman jälkeisessä tilassa, niin en ole siinä voinut miettiä yhtään mitään.
Näinhän se on, mutta mietitkö koskaan jonkun kuolleen läheisesi kuolemanjälkeistä tilaa. Esim onko hänellä siellä kaikki ok?
Ap, jos edesmenneellä olisi jokin hätä tai ongelma, kuinka ajattelit auttaa häntä siellä kuoleman jälkeisessä tilassa?
Ehkä rukoileminen hänen puolestaan olsii ainoa mahdollinen keino, jos itse on uskovainen.
En tiedä, onko muilla kulttuurieilla tapoja parantaa tuonpuoleisessa olevan tilaa.
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä turhia miettimään, kun siitä ei meillä mitään tietoa ole?
Elämässä on useimmilla ihan oikeitakin murheita, niin on turha lähteä taakkaa lisäämään spekuloinnilla, joka ei perustu eikä voikaan perustua mihinkään muuhun kuin arvailuun ja oletuksiin ja toiveajatteluun.
Saattaahan tämä olla suurikin murhe sen kuolleen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Jos se olisi uni, niin epämiellyttävä tila. Jos on ollut unihalvaus, niin tietää, että on vastenmielistä olla unessa, josta ei pysty heräämään.
Kirkoissa on vuosi kuoleman jälkeen pyhäinpäivänä rukoilutilaisuus, jossa mainitaan kuolleet nimeltä.
Olen aina miettinyt, että se on eloon jääneitä varten, mutta jos se onkin rukoilua niiden kuolleiden puolesta.
Japanilaisessa leffassa Elämän jälkeen on mielenkiintoinen ajatus että vainajalla on viikko aikaa muistella elämäänsä ja valita siitä paras hetki. Sen jälkeen kaikki muu pyyhkiytyy muistista pois ja ikuisuus on vain tuota hetkeä uudestaan ja uudestaan. Olen usein miettinyt minkä hetken itse valitsisin.
Kuinka on? Mietittekö vain omaa kaipaustanne vai myös asiaa siltä kannalta, että vainaja itse koki valtavan mullistuksen.