Tahattomasti lapseton, oletko ikinä kokenut huojentuneisuutta siitä, että lapsia ei tullut?

Vierailija kirjoitti:

Ite vaan jammailin aikoinaan että no niin, nyt minun tehtävä on tehty ja voin kuolla.

Siis kun kuulin että joku nainen oli raskautunut minusta.

Mun tehtävä oli siinä ja vetäydyin eläkkeelle kuolemaan pois.

Siitä on jo noin 20 vuotta aikaa ja en kuollutkaan, mutta kovasti yritän lakastua pois.

Kolme muuta tuli sillä välillä. Syntyi tupsahti ja ihan on tehty dna-testit. Mun on.

En edes mitenkään tee aktiivisesti hommia sen eteen, mutta aina joka kevät pölyttää ja tulee kova siemensato.

Olen sellainen pumppaaja. Uskoisin että mun elämä alkaa olla jo ehtoo puolella. Että ei enää. Mistä sitä tietää?

Minusta on tullut keskimäärin aika kova sato, jos olisin joku perunalajike, niin olisin varmasti ehkä lapinpuikula tai muu kova satoinen yksilö f1-hybridi, parempi kuin muut miehet.

Otsikossa haettiin vähän toisenlaista kommenttia just päinvastaisilta ihmisiltä. Sinähän olet keskimäärin ollut oikein tuottoisa ja hedelmällinen harvinainen yksilö nykyisten ihmisten mittapuulla mitattuna. Noinhan se miehen tai hede-yksilön elämä menee. Miestä ei tarvita mihinkään kuin pölytysvaiheeseen. Hurjan moni rikkinäinen avioliitto kertoo sen todeksi ja yleinen miesten palkkataso, joka edesauttaa eroja.

Naisen on aina helpompi luonnossakin olla ilman koirasta, joka syö kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että se että pitääkö lapsista selviää lopulta vasta siinä vaiheessa, kun on se oma lapsi. Siihen asti kaikki on vaan mutuilua.

Varmaa on vain se että elämä muuttuu sen jälkeen, kun on oma lapsi hoidettavana.

Lapset on kuin pierut. Vain omiaan sietää. 

Meille kävi niin, että lääkäri totesi että ihmeitä voi tapahtua, mutta jos perinteisellä keinolla yritätte, niin älkää olko kauhean toiveikkaita. Siitä tuli sellainen hällä väliä elämän asenne pitkäksi aikaa meille. Yli kymmenen vuotta oltiin tosi hedonistisesti ja tuhottiin terveyttämme. Pidettini hauskaa ja unohdettiin ehkäisyt. Aikaisemmin oltiin ehkäisyäkin pidetty varmuudeksi. Näissä tapauksissa on sitten vaarana että lapsi altistuu kaikenlaisille myrkyille, kun vanhemmat on luopuneet toivosta ja eläneet sitten elämää siten että tulevaisuutta ei enää ole, kun lapsia haluttiin kovasti ja ei saatu.

Elämämme vaihtui kovaan rajuun bilettämiseen ympäri maailmaa kaikkien mahdollisten aineiden vaikutuksen alaisena. Se elämys haettiin kovasta työnteosta ja bilettämisestä ja seksistä satojen ihmisten kanssa isoilla näyttämöillä kullien heiluessa silmien edessä kuin suurten palmujen lehvästöt monsuunisateiden aikaan kaakkois Aasiassa. Se kosteus ja liman määrä kaikkialla. Ne tissit olivat kuin tuhannet sadat miljoonat riisikupit taivailla. Kuin se karkkipussi jossa on niitä gummy godissia. Et se tunne sitten toisaalta myrskyn taantuessa poudaksi, kun vaimo eräänä aamuna kovassa krapulassa, naama kuin sakusammakolla oksentaa aamukahvit pönttöön isona pitkänä katkeamattomana suihkuna. Ja toisena aamuna ja toisena ja seuraavanakin. Niin toteaa, että hän taitaa olla raskaana. Siinä vaiheessa kun on reppureissattu ja biletetty koko maapallon kanssa, niin pitäisi taas alkaa aikuiseksi ja ryhtyä vanhemmaksi. Ei kauheesti enää kiinnostanut alkaa isäksi siinä vaiheessa. Oli huijattu olo.

Hyvä vaan. Lapsi syntyi terveenä ( aika suuri vaara olisi ollut vammaisena syntyä) ja ollaan molemmat elossa terveiden kirjassa. Lapsi antoi syyn taas elää normaalia tasaista elämää. Paljon parempi olo nyt, kun lapsi menee syksyllä yliopistoon ja hänellä on elämä edessään. Meille lapsettomuus olisi tarkoittanut selvää itsetuhoista syöksyä hedonismiin vailla mitään päämäärää tulevasta, koska olemme molemmat kasvatettu konservatiiveiksi.

Vierailija kirjoitti:

Meille kävi niin, että lääkäri totesi että ihmeitä voi tapahtua, mutta jos perinteisellä keinolla yritätte, niin älkää olko kauhean toiveikkaita. Siitä tuli sellainen hällä väliä elämän asenne pitkäksi aikaa meille. Yli kymmenen vuotta oltiin tosi hedonistisesti ja tuhottiin terveyttämme. Pidettini hauskaa ja unohdettiin ehkäisyt. Aikaisemmin oltiin ehkäisyäkin pidetty varmuudeksi. Näissä tapauksissa on sitten vaarana että lapsi altistuu kaikenlaisille myrkyille, kun vanhemmat on luopuneet toivosta ja eläneet sitten elämää siten että tulevaisuutta ei enää ole, kun lapsia haluttiin kovasti ja ei saatu.

Elämämme vaihtui kovaan rajuun bilettämiseen ympäri maailmaa kaikkien mahdollisten aineiden vaikutuksen alaisena. Se elämys haettiin kovasta työnteosta ja bilettämisestä ja seksistä satojen ihmisten kanssa isoilla näyttämöillä kullien heiluessa silmien edessä kuin suurten palmujen lehvästöt monsuunisateiden aikaan kaakkois Aas

Pistä nyt se korkki jo kiinni ja mene nukkumaan! Kukaan ei jaksa lukea tätä jaaritteluasi. 

Hahahahhahahaah

En ole katunut lapsettomuutta kun kuuntelen kuinka vaikeaa nykypennuilla on. On nepsyä ja muuta. Tiiä vaikka penskasta ois tullu linnankundi. Mutta toisaalta se on ihan jossittelua. Entäpä jos penskasta ois tullut ihan hyvä ihminen, joka auttaa vanhempiaan?  Viimeksi tänään mietin että oispa itellä penska, joka auttaa vanhempiaan. Auto kun meni rikki niin kukaan ei auta, eikä kyyditse. Kukaan ei välitä paskan vertaa tällaisista veloista. Ystävistäkään ei ole mitään apua.

Aina välillä jos kuulee muilta ihmisiltä miten rankkaa on vaikka erityislapsen kanssa tai jatkuvat sairastelukierteet. Kun käy kaverin luona jolla on monta lasta, kaikki huutaa, vaipat haisee koko talossa, vanhemmat on väsyneitä ja kaikkialla on sotkua. Silloin olen onnellinen kun menen omaan hiljaiseen ei-vaipanhajuiseen kotiini. 

Vierailija kirjoitti:

En ole katunut lapsettomuutta kun kuuntelen kuinka vaikeaa nykypennuilla on. On nepsyä ja muuta. Tiiä vaikka penskasta ois tullu linnankundi. Mutta toisaalta se on ihan jossittelua. Entäpä jos penskasta ois tullut ihan hyvä ihminen, joka auttaa vanhempiaan?  Viimeksi tänään mietin että oispa itellä penska, joka auttaa vanhempiaan. Auto kun meni rikki niin kukaan ei auta, eikä kyyditse. Kukaan ei välitä paskan vertaa tällaisista veloista. Ystävistäkään ei ole mitään apua.

Tai jos ja jos. Eipä se kenenkään vanhemmuus ole pelkkää iloa. Se on elämää.

Miks vitus ajattelette elämää tolleen et haluatte vain kivat asiat siitä?

Siis se paistaa näissä viesteissä aina läpi.

Vierailija kirjoitti:

Miks vitus ajattelette elämää tolleen et haluatte vain kivat asiat siitä?

Siis se paistaa näissä viesteissä aina läpi.

Mikä helvetin kysymys tämä on? Tämä on ketju TAHATTOMASTI lapsettomille, tajuatko sinä älykääpiö edes, mitä se tarkoittaa? 

En. Lähinnä ärsyttänyt että käytin yhteensä 8v hoitoihin aikaa ja n. 70k rahaa. Vauvaa ei saatu.

N41

Vierailija kirjoitti:

Miks vitus ajattelette elämää tolleen et haluatte vain kivat asiat siitä?

Siis se paistaa näissä viesteissä aina läpi.

Eli sulle sopis mieluummin että kaikki vaan velloisi itsesäälissä eikä kokisi kiitollisuutta mistään? Sitten olis hyvä? Mitä vtua? 

Itseä myös koskettaa tämä aihe. Yleensä ei paljon puhuta tai kirjoiteta siitä miten elämä sitten meni kun lapsia ei saatukaan pitkän yrityksen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Itseä myös koskettaa tämä aihe. Yleensä ei paljon puhuta tai kirjoiteta siitä miten elämä sitten meni kun lapsia ei saatukaan pitkän yrityksen jälkeen. 

Minä olin vuosikausia surullinen siitä että lasta ei tullut. Nyt nelikymppisenä on alkanut helpottaa. Kun katsoo tätä maailman tilaa ja omankin työuran epävakautta ja kuormittavuutta niin perheellisenä tämä olisi ollut todella raskasta. Nyt olen lapsettomana vaatimattomista tuloista huolimatta melko vakavarainen. Elämä on hyvää ja rauhallista.

No sillä tavalla etten ole joutunut sellaisen vaimoksi jolle olisin vain kodinhoitaja jne. haluan kipinää ja kemiaa ja siihen on vielä mahdollisuus 

Sain yhden mutta onneksi en enempää. En olisi jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Sain yhden mutta onneksi en enempää. En olisi jaksanut.

Otsikossa luki  "_tahattomasti lapsettomat_"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain yhden mutta onneksi en enempää. En olisi jaksanut.

Otsikossa luki  "_tahattomasti lapsettomat_"

Kärsin lapsettomuudesta, tämä yksi oli yllätys eikä enempää kuulunut. Oletko kuullut sekundäärisestä lapsettomuudesta?

Olen.

Kuinka huonosti asiani olisivat, jos olisin parikin pöpiä laittanut paksuksi. Toisella on kolme toisen miehen kanssa ja koko trio huostassa. Toinen ei kykene työelämään pipo-ongelmien takia. Hrrrrr.... ajatuskin puistattaa. Yksin voi suhata just niinkuin huvittaa ja pörrätä KUMI PÄÄLLÄ, kun fjöösaa tarjotaan.

M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että se että pitääkö lapsista selviää lopulta vasta siinä vaiheessa, kun on se oma lapsi. Siihen asti kaikki on vaan mutuilua.

Varmaa on vain se että elämä muuttuu sen jälkeen, kun on oma lapsi hoidettavana.

Lapset on kuin pierut. Vain omiaan sietää. 

Just toisinpäin. Ei missään nimessä omia.

- 26 vuotta lastenkodeissa ohjaajana