Tahattomasti lapseton, oletko ikinä kokenut huojentuneisuutta siitä, että lapsia ei tullut?
Kommentit (52)
Viimeksi kun luin täältä ketjua siitä, millaista taistelua jokainen päivä nepsylapsen kanssa on. En tiedä, miten jaksaisin sellaista.
Toimin ammatissa missä kuulen vanhempien ongelmia ja kyllä, tällainenkin olo on tullut.
Viimeisillä hetkillä sain lapsen, olisin paljon menettänyt.Kiitos.
Ei ollut sellaista suhdetta mihin olisin tehnyt lapsia eli onko se nyt tahallista vai tahatonta. Kun kuulen lasten ilakoivan, kiljuvan tai huutavan, totean ettei minusta olisi ollut äidiksi. Ihan vaikka sellaiset riemunkiljahduksetkin on kauheita. Vauvan jokeltelu ja kikatus varmaan ainoita mukavia ääniä tavallisen puheäänen lisäksi.
Luulen että lasten kuuluu huutaa, jotta heidän äänenkäyttönsä vahvistuu.
Olen. Eksäni halusi panna minut paksuksi, ja olen edelleen älyttömän onnellinen, että mulla ei ole yhteistä lasta hänen kanssa. Se tavallinen tarina: ensin mies oli tosi ihana ja huomaavainen, häiden jälkeen kasvavassa määrin mustasukkainen ja väkivaltainen.
Kyllä. Olisin ollut tämän masennuksen ja luonteenpiirteitteni vuoksi huono äiti. Ehkä jos olisi ollut parisuhde hyvän miehen kanssa, niin olis ollut mahdollista.
En. Ainoa lohtu on ettei tullut sairaita lapsia myöskään.
Kyllä, silloin kun näen vaikeasti vammaisen lapsen arkea.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisillä hetkillä sain lapsen, olisin paljon menettänyt.Kiitos.
Biologinen klo tikitti vinhaa vauhtia, onnerksi löytyi miers jonka kanssa halusin lapsen, ei vaan kuulunut vuosiin mutta ihme tapahrtui. Voitte kuvitella että olimme onnellisia. Mies oli n 10 v nuorempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisillä hetkillä sain lapsen, olisin paljon menettänyt.Kiitos.
Biologinen klo tikitti vinhaa vauhtia, onnerksi löytyi miers jonka kanssa halusin lapsen, ei vaan kuulunut vuosiin mutta ihme tapahrtui. Voitte kuvitella että olimme onnellisia. Mies oli n 10 v nuorempi
Ymmärrätkö, että sulta ei kysytty mitään?
Ite vaan jammailin aikoinaan että no niin, nyt minun tehtävä on tehty ja voin kuolla.
Siis kun kuulin että joku nainen oli raskautunut minusta.
Mun tehtävä oli siinä ja vetäydyin eläkkeelle kuolemaan pois.
Siitä on jo noin 20 vuotta aikaa ja en kuollutkaan, mutta kovasti yritän lakastua pois.
Kolme muuta tuli sillä välillä. Syntyi tupsahti ja ihan on tehty dna-testit. Mun on.
En edes mitenkään tee aktiivisesti hommia sen eteen, mutta aina joka kevät pölyttää ja tulee kova siemensato.
Olen sellainen pumppaaja. Uskoisin että mun elämä alkaa olla jo ehtoo puolella. Että ei enää. Mistä sitä tietää?
Minusta on tullut keskimäärin aika kova sato, jos olisin joku perunalajike, niin olisin varmasti ehkä lapinpuikula tai muu kova satoinen yksilö f1-hybridi, parempi kuin muut miehet.
Vierailija kirjoitti:
Ite vaan jammailin aikoinaan että no niin, nyt minun tehtävä on tehty ja voin kuolla.
Siis kun kuulin että joku nainen oli raskautunut minusta.
Mun tehtävä oli siinä ja vetäydyin eläkkeelle kuolemaan pois.
Siitä on jo noin 20 vuotta aikaa ja en kuollutkaan, mutta kovasti yritän lakastua pois.
Kolme muuta tuli sillä välillä. Syntyi tupsahti ja ihan on tehty dna-testit. Mun on.
En edes mitenkään tee aktiivisesti hommia sen eteen, mutta aina joka kevät pölyttää ja tulee kova siemensato.
Olen sellainen pumppaaja. Uskoisin että mun elämä alkaa olla jo ehtoo puolella. Että ei enää. Mistä sitä tietää?
Minusta on tullut keskimäärin aika kova sato, jos olisin joku perunalajike, niin olisin varmasti ehkä lapinpuikula tai muu kova satoinen yksilö f1-hybridi, parempi kuin muut miehet.
Valvomosta päivää. Ilmoittivat tuossa ylläpidolta että korkkia voisi laittaa kiinni ja juoda väliin vaikka pari lasillista kirkasta vettä ja odotella tunnin verran haihtumista.
Mielellään korkki kiinni koko päiväksi. Eiköhän tämä ollut tässä tältä erää.
t. Valvomo
Vierailija kirjoitti:
Ite vaan jammailin aikoinaan että no niin, nyt minun tehtävä on tehty ja voin kuolla.
Siis kun kuulin että joku nainen oli raskautunut minusta.
Mun tehtävä oli siinä ja vetäydyin eläkkeelle kuolemaan pois.
Siitä on jo noin 20 vuotta aikaa ja en kuollutkaan, mutta kovasti yritän lakastua pois.
Kolme muuta tuli sillä välillä. Syntyi tupsahti ja ihan on tehty dna-testit. Mun on.
En edes mitenkään tee aktiivisesti hommia sen eteen, mutta aina joka kevät pölyttää ja tulee kova siemensato.
Olen sellainen pumppaaja. Uskoisin että mun elämä alkaa olla jo ehtoo puolella. Että ei enää. Mistä sitä tietää?
Minusta on tullut keskimäärin aika kova sato, jos olisin joku perunalajike, niin olisin varmasti ehkä lapinpuikula tai muu kova satoinen yksilö f1-hybridi, parempi kuin muut miehet.
Siellä on vissiin korkki narahtanut jo jonkun aikaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Siellä on vissiin korkki narahtanut jo jonkun aikaa sitten.
Taitaa olla enemmänin niin että ei ole ottanut viinaa pitkiin aikoihin. Meinaan että kuulostaa ihan sörsselssönin syndroomalta.
Luulen että se että pitääkö lapsista selviää lopulta vasta siinä vaiheessa, kun on se oma lapsi. Siihen asti kaikki on vaan mutuilua.
Varmaa on vain se että elämä muuttuu sen jälkeen, kun on oma lapsi hoidettavana.
Viimeksi tänään tunsin alakuloa siitä, että lapsia ei mulle siunattu, mutta sitten naapurin autistiteini rääkyi pihalla jälleen kerran v***ua ja saatanaa ja mietin että niin no, se vois olla totakin.
Olen helpottunut. Parempi sille lapselle ja mulle, etten saanut lapsia.
Olen ja monta kertaa. Yleensä kun luen uutisia miten lapsiperheiden ja nuorten asioita on huononnettu. Toisinaan myös silloin kun työpäivät ovat venyneet ja paukkuneet, mietin että on se hyvä ettei ole lapsia.