Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tahattomasti lapseton, oletko ikinä kokenut huojentuneisuutta siitä, että lapsia ei tullut?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain yhden mutta onneksi en enempää. En olisi jaksanut.
Otsikossa luki "_tahattomasti lapsettomat_"
Kärsin lapsettomuudesta, tämä yksi oli yllätys eikä enempää kuulunut. Oletko kuullut sekundäärisestä lapsettomuudesta?
On loukkaavaa puhua itsestään lapsettomana niille, jotka eivät saaneet yhtäkään. Aivan täysin eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväpiirissämme yksi pariskunta kävi hoidot läpi ja lasta ei sitten tullut.
Muuttivat ulkomaille, ovat luoneet uraa ja purkaneet tarmonsa työelämään.
Nyt ovat palanneet Suomeen ja keskittyvät auttamaan vanhempiaan ja huomioivat sisarusten lapsia.
Tätä lapsiasiaa ei ole enää käsitelty, kun hoidot päättyivät. No, kovin työpainotteista ja matkustuskeskeistä on heidän elämä ollut.
Mä keskityn nauttimaan rauhallisista aamuista, opiskelusta mielenkiintoisen aiheen parissa, koirani rapsuttelusta, siitä kun on rahaa hemmotella itseään, matkustaa ja asua mukavasti, kun on energiaa pitää itsestä huolta. Surin aikani lapsettomuutta, mutta nyt nelikymppisenä olen huomannut mitä olen saanut tilalle. Elämä ei todellakaan olisi näin seesteistä ja helppoa itselläni jos lapsia olisi tullut. Mulla on kuitenkin sisarusteni lapset, joita saan hemmotella ja rakastaa.
En mieti asiaa aktiivisesti, mutta aina kun asia tulee mieleen niin olen ihan tyytyväinen lapsettomuuteen. Lapsen kanssa eläminen laskee omaa kognitiota, sillä se on tavallaan uudelleen aloittamista, palaamista sinne lapsen tasolle itsekin.
Mitä suurempi osa ihmisiä valitsee lapsettomuuden ja luo näitä malleja miten elää lapsetonta elämää, sitä helpompaa se tulee olemaan muillekin. Ja se on väistämättömyys, sillä ihmiskunnan määrän tulee laskea todella paljon.
Tämä on siis suora lippu taivaaseen käytännössä. Mutta elämäänsä ei saa silti elää moraalittomasti, eli K18-sisältöä nauttien, vaan pysytellä siellä siveän ja hyvän puolella.
Joka päivä!! Kahvilat, ravintolat, kirjastot - KAIKKIALTA löytyy vähintään yksi kauhukakara, joka olemuksellaan/rääkymisellaan pilaa ilmanalan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan. Nuorena kaipasin parisuhdetta ja perhettä. Haaveilin lapsista. Nyt vanhemmiten tajuan että oman rikkinäisen lapsuuteni ja nuoruuteni takia en olisi varmaan kyennyt kumpaankaan. En tiedä. Nykyään olen aika sinut asian kanssa. On paljon muutakin millä elämän voi täyttää.
Jos oma elämäsi on eheätä sinkkuna niin olisit ollut eheä vanhempikin.
Sitä ei tietysti voi estää, jos puoliso alkaa draamaamaan tai esim. yhteiskunta (lasut, lääkärit, ym.) heittävät kapuloita rattaisiin ja predatoroivat lasta. Mutta sinun henkilökohtainen elämäsi paljastaa sen, millainen sinä olet.
No ainakin pari asiaa. En usko että olisin kestänyt vaikeasti vammaista. Olisin todennäköisesti laittanut sen laitokseen.
Toinen, että olen kova stressaamaan. Niin teini-ikä kaikkine kokeiluineen, tupakka, alkoholi, jopa huumeet. Entä jos siitä olisi tullut narkkari. Olisin katkonut välit.
Ihan varmaan hyvä, että jäin lapsettomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite vaan jammailin aikoinaan että no niin, nyt minun tehtävä on tehty ja voin kuolla.
Siis kun kuulin että joku nainen oli raskautunut minusta.
Mun tehtävä oli siinä ja vetäydyin eläkkeelle kuolemaan pois.
Siitä on jo noin 20 vuotta aikaa ja en kuollutkaan, mutta kovasti yritän lakastua pois.
Kolme muuta tuli sillä välillä. Syntyi tupsahti ja ihan on tehty dna-testit. Mun on.
En edes mitenkään tee aktiivisesti hommia sen eteen, mutta aina joka kevät pölyttää ja tulee kova siemensato.
Olen sellainen pumppaaja. Uskoisin että mun elämä alkaa olla jo ehtoo puolella. Että ei enää. Mistä sitä tietää?
Minusta on tullut keskimäärin aika kova sato, jos olisin joku perunalajike, niin olisin varmasti ehkä lapinpuikula tai muu kova satoinen yksilö f1-hybridi, parempi kuin muut miehet.
Otsikossa haettiin vähän toise
Jeeeeeep!
Yhteiskunta voisi pikkuhiljaa hyväksyä tämän tosiasian ja järjestää resurssien jakelun niin kuin se on luonnossakin: ei mieheltä naiselle vaan ympäristöstä kaikille yksilöille erikseen.
Ja lasut sun muu saisivat lopetaa sen isäpakotuksen. Jos siittäjästä leivotaan emoa niin se ei ole hyvä kenellekään.
Luojan kiitos ettei lapsia syntynyt. En kuulu rikkaaseen tai hyvässä asemassa loisivaan sukuun, joten lasten tulevaisuus olisi ollut opiskeluistakin huolimatta ollut todennäköisesti köyhyydessä elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka hullu edes surisi lapsettomuutta?
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu edes surisi lapsettomuutta?
Jos sinun pitää kysyä tuota niin tämä ketju ei selvästikään ole sinulle tarkoitettu. Viiden pisteen vihje on sanassa "tahattomasti".
Alue: Aihe vapaa
No tavallaan. Nuorena kaipasin parisuhdetta ja perhettä. Haaveilin lapsista. Nyt vanhemmiten tajuan että oman rikkinäisen lapsuuteni ja nuoruuteni takia en olisi varmaan kyennyt kumpaankaan. En tiedä. Nykyään olen aika sinut asian kanssa. On paljon muutakin millä elämän voi täyttää.