Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, joka haistaa "ilmassa" ihan saman kuin 90-luvun laman alussa/aikana?
30.04.2025 |
Havahduin yksi päivä siihen, kun joku pikkupoika kysyi minulta kaupassa, että riittävätkö hänen rahansa ostoksiin,että miksi tämä tuntuu niin tutulta, sitten tajusin että tämmöistähän se oli 90-luvun alussakin. Rahat kyllä riittivät ja sanoin että ei hätää, olisin kyllä antanut hänelle puuttuvat rahat ostoksiin.
Mitä enemmän seuraan päivittäistä elämää lähiössä jossa asun, niin sitä enemmän huomaan samoja ilmiöitä, joita sain itse todistaa lapsena silloin 90-luvun alussa, kun tuli pyörittyä eri lähiössä ja havainnoitua touhua ruohonjuuritasolta.
Myymälävarkauksien määrä on lisääntynyt hurjasti. Mistäkö tiedän tämän? Ennen oli harvinaista sattua näiden kanssa samaan aikaan kauppaan (jopa minun lähiössäni), ehkä kerran vuodessa tämmöinen sattui kohdalle. Tässä kuussa olen sattunut 3 kertaa samaan aikaan kauppaan ja todistanut tämmöisen tapahtuman lähietäisyydeltä. Yksi keräsi pokkana korin täyteen herkkuja ja käveli korin kanssa ulos maksamatta. Toinen lappasi rinkaan täyteen lihaa, juustoa, eineksiä ja poistui maksamatta. Kolmas haki vaan juotavaa ja käveli ulos. Ehkä isoin erotus lienee se, että eivät tunnu enää edes välittävän tai yrittävän salata varastamista. Itse en tuollaiseen ainakaan mene väliin, enkä puutu millään tavalla. Vaikka olisin kaupassa töissä, niin en ottaisi riskiä. Ei kaupan työntekijöillä niin hyvä palkat ole.
Jatkuvasti roskiksessa jonkun koko kodin irtaimisto. Varmaan häätö pamahtanut ja paniikkiratkaisuna kaikki roskikseen, muuten päätyisivät lavalle. Varastettuja autoja näkee yhä enemmän hylättynä huviajelun päätteeksi jonnekin lähiön alueelle. Jatkuvasti jostain kerrostalosta lyöty ulkoven lasi hajalle. Ilokaasupulloja pilvin pimein jokapuolella, tämän sukupolven valittu aloituspäihde.
Helvetisti kaikkia "huijauksien" yrittäjiä ja kaupustelijoita, jotka pyörivät kaupan edustalla. Lisäksi ihan normaalit lapset saattavat kysyä tuntemattomilta rahaa vaikka kaupassa tai kaupan ulkopuolella. Lisäksi ostarille on alkanut pesiytymään uusia kasvoja pussikaljoittelemaan. Kaikenikäistä ja näköistä väkeä. Ihan siististi pukeutuneita vanhuksia, istuvat rollin päällä ja siemailevat olutta jne. Tästä lähtee senkin jo melkein kadonneen perinteen elpyminen. Lisäksi lähiön perinteinen nistiporukka saanut uusia jäseniä.
Kommentit (293)
Työpaikkoja tuntuu kadonneen jo ihan silmitön määrä ja edes työhaastatteluun pääseminen on täysin tuurista kiinni. Konkurssitilastot myös nousussa.
Työttömyys kasvaa ja kasvaa, silti jotkut keskittyvät yhä vinkumaan liian suurista tuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lamassa on monen mielestä hyvätkin puolensa, ainakin niin kauan kun se ei haittaa omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmantilanne ei ollut yhtä hazardi kuin nyt. No joo, neukkula hajosi.
Euroopassa sodittiin.
Muistatteko muuten, miten Ceaușescun teloitus näytettiin televisiossa? Vuosi 1989. Olin 16v onneksi mutta jostain se näkyi.
Muistan. Olin saman ikäinen. Mulla on jäljellä IS, joka on säästetty varta vasten, siinä ovat kannessa. Hullun vuoden huippu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmantilanne ei ollut yhtä hazardi kuin nyt. No joo, neukkula hajosi.
Euroopassa sodittiin.
Muistatteko muuten, miten Ceaușescun teloitus näytettiin televisiossa? Vuosi 1989. Olin 16v onneksi mutta jostain se näkyi.
Joo. Ei taitaisi onnistua enää tuollaisen näyttäminen. Eri ajat.
Muistan kyllä. Oikeastaan Ceausescujen teloitus, siinähän ammuttiin sekä presidentti että vaimonsa. Teloitukseksihan sitä sanottiin, vaikka pika-"oikeudenkäynnin" perusteella se oli käytännössä poliittinen lynkkaus tai puhdistusoperaatio. Vallanvaihto oli varmasti paikallaan, mutta menettelytavat ehkä hiukan kyseenalaisia. Sellaisissa maailman maissa, joissa tuollainen olisi vielä mahdollista, riippuisi kokonaan uusien vallankäyttäjien tavoitteista, kuinka näkyvä asiasta haluttaisiin tehdä. Nykyään olisi kuitenkin varmaa, että jos tuollainen vuotaisi internettiin yhdestäkään lähteestä, sen jälkeen se olisi useiden käyttäjien kopioimana takuulla pysyvästi kaikkien nähtävillä.
Varsinaisesta asiasta sen verran, että tämä tapahtui joulupäivänä 1989, vähän ennen laman alkua siis. Ei lamaa vielä silloin odotettu ainakaan yleisesti.
eri
"Yhteiskunnan kannalta tärkeää olisi, että jokaisella ihmisellä olisi edes jonkun aikaa (ja oletettu 20-30 vuotta on pitkä aika) pysyvä työpaikka sen mukanaan tuomine etuineen. Yksilöllekin voisi tehdä hyvää joutua katsomaan asioita toisesta vinkkelistä. Tottakai aina "saavutettujen etujen" menettäminen kirpaisee, mutta siihen suruun ja oman itsetunnon palauttamiseen voitaisiin tarjota psykologipalveluita."
Jos ehdottamasi menettelytapa yleistyisi käytännössä, niin psykologipalveluita tarvitsisivat tästä syystä vain ne, jotka eivät osanneet huolehtia talouttaan kuntoon sinä aikana kun olivat töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiskunnan kannalta tärkeää olisi, että jokaisella ihmisellä olisi edes jonkun aikaa (ja oletettu 20-30 vuotta on pitkä aika) pysyvä työpaikka sen mukanaan tuomine etuineen. Yksilöllekin voisi tehdä hyvää joutua katsomaan asioita toisesta vinkkelistä. Tottakai aina "saavutettujen etujen" menettäminen kirpaisee, mutta siihen suruun ja oman itsetunnon palauttamiseen voitaisiin tarjota psykologipalveluita."
Jos ehdottamasi menettelytapa yleistyisi käytännössä, niin psykologipalveluita tarvitsisivat tästä syystä vain ne, jotka eivät osanneet huolehtia talouttaan kuntoon sinä aikana kun olivat töissä.
Totta. Jotenkin sitä luulisi, että pysyvässä työssä olevat ihmiset osaisivat huolehtia taloutensa kuntoon niin, että työttömyys ei iskisi niin pahasti. Mutta esim. Takuusäätiötä käsittelevissä uutisissa todetaan, miten on erittäin hyväpalkkaisiakin ihmisiä, jotka elävät kädestä suuhun eikä edes niin vaan myös velaksi.
Joltain kannalta se on ihan hyväkin asia, että jos on henkilö x joka on kouluttautunut ja saanut erittäin hyväpalkkaisen asiantuntija-aseman ja pysyvän työpaikan n. 20 vuodeksi, että kun töitä järjestellään yrityksessä ja yhteiskunnassa uudelleen, tuo hyvää työelämää ja palkkaa 20-30 vuotta saanut pistetään hyllylle ja otetaan tilalle uusi kouluttautunut henkilö y, joka sitten taas pääsee tuolle "hyvälle oksalle" joksikin aikaa.
Eihän se olisi oikein, että joku saa koko ajan vain kaikkea hyvää, ja joku toinen taas ei koskaan. Taustalla tähän ajatukseen on vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys. Yhteiskunnan kannalta tärkeää olisi, että jokaisella ihmisellä olisi edes jonkun aikaa (ja oletettu 20-30 vuotta on pitkä aika) pysyvä työpaikka sen mukanaan tuomine etuineen. Yksilöllekin voisi tehdä hyvää joutua katsomaan asioita toisesta vinkkelistä. Tottakai aina "saavutettujen etujen" menettäminen kirpaisee, mutta siihen suruun ja oman itsetunnon palauttamiseen voitaisiin tarjota psykologipalveluita.
Tykkään tästä ajatuksesta. Vastavalmistuneillekin pitäisi olla vakituisia työsuhteita tai ylipäänsä jotain töitä tarjolla. Valtiolla (pätkä)työskennellessäni sanottiin suoraan, että säästetään lopettamalla tietyt virat sitten kun niissä olevat henkilöt eläköityy, ja määräaikaisia virkoja ei uusita. Eli ei haluta jättää lähes eläkeikäisiä tyhjän päälle, vaan mieluummin ylläpidetään sitä kovapalkkaista virkaa, vaikkei se oikeasti ehkä ole tarpeen. Suora kädenojennus niille, jotka on muutenkin nauttineet vakityön eduista koko elämänsä. Vastavalmistuneet jää nuolemaan näppejään, kun juuri viran vapautuessa eläköitymisen hetkellä virka lakkautetaan. Mielestäni tällainen vanhusten paapominen on väärin. Leikkausten pitäisi kohdistua kaikkiin yhdenvertaisesti. Nuorilla jää perheet hankkimatta työttömyyden vuoksi. Nämä eläkeläiset kehuu kuinka ovat tehneet pitkän uran ilman pienintäkään työtöntä jaksoa, mutta ei se ehkä ole aina vaan omaa ansiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joltain kannalta se on ihan hyväkin asia, että jos on henkilö x joka on kouluttautunut ja saanut erittäin hyväpalkkaisen asiantuntija-aseman ja pysyvän työpaikan n. 20 vuodeksi, että kun töitä järjestellään yrityksessä ja yhteiskunnassa uudelleen, tuo hyvää työelämää ja palkkaa 20-30 vuotta saanut pistetään hyllylle ja otetaan tilalle uusi kouluttautunut henkilö y, joka sitten taas pääsee tuolle "hyvälle oksalle" joksikin aikaa.
Eihän se olisi oikein, että joku saa koko ajan vain kaikkea hyvää, ja joku toinen taas ei koskaan. Taustalla tähän ajatukseen on vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys. Yhteiskunnan kannalta tärkeää olisi, että jokaisella ihmisellä olisi edes jonkun aikaa (ja oletettu 20-30 vuotta on pitkä aika) pysyvä työpaikka sen mukanaan tuomine etuineen. Yksilöllekin voisi tehdä hyvää joutua katsomaan asioita toisesta vinkkelistä. Tottakai aina "saavutettujen etujen" menettäminen ki
"Tykkään tästä ajatuksesta. Vastavalmistuneillekin pitäisi olla vakituisia työsuhteita tai ylipäänsä jotain töitä tarjolla. Valtiolla (pätkä)työskennellessäni sanottiin suoraan, että säästetään lopettamalla tietyt virat sitten kun niissä olevat henkilöt eläköityy, ja määräaikaisia virkoja ei uusita. Eli ei haluta jättää lähes eläkeikäisiä tyhjän päälle, vaan mieluummin ylläpidetään sitä kovapalkkaista virkaa, vaikkei se oikeasti ehkä ole tarpeen. Suora kädenojennus niille, jotka on muutenkin nauttineet vakityön eduista koko elämänsä. Vastavalmistuneet jää nuolemaan näppejään, kun juuri viran vapautuessa eläköitymisen hetkellä virka lakkautetaan. Mielestäni tällainen vanhusten paapominen on väärin. Leikkausten pitäisi kohdistua kaikkiin yhdenvertaisesti. Nuorilla jää perheet hankkimatta työttömyyden vuoksi. Nämä eläkeläiset kehuu kuinka ovat tehneet pitkän uran ilman pienintäkään työtöntä jaksoa, mutta ei se ehkä ole aina vaan omaa ansiota."
Tuo oli hyvä täydennys ja tärkeä konkreettinen esimerkki siitä, mitkä asioista ovat suomalaisessa työelämässä pielessä. Ja liittyy siihen, miten ikävästi rehennellään ikään kuin omana ansiona "yhtenäisestä työurasta" (ja annetaan ymmärtää, että muut eivät vain ole olleet yhtä hyviä, varsinkaan nuoremmat ja vastavalmistuneet), kun nimenomaan tuossa konkreettisesti kuvatut rakenteet ovat niitä, jotka jostain syystä kannattelevat 55+ ikäisiä mutta joita ei ole olemassakaan alle 45-vuotiaille. Arvelen, että tämän hetken 45-55-vuotiaat ovat osuneet lähinnä sattuman kautta jompaankumpaan "kastiin".
Tunnen suurta myötätuntoa kaikenikäisiä pätkä-, silppu- ja prekaarityöntekijöitä sekä työttömiä kohtaan iästä riippumatta. On luotu järjestelmä, jossa jotkut hyötyvät kohtuuttomasti, ja toisille ei jää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika optimistinen tuo 12%. Ollaan jo reippaasti yli, kun huomioidaan tilastokikkailut.
Joka tapauksessa ysärilama tuli nopeasti, rytinällä. Siinä on ero. T: Eri.
Erikoista on se, kun katsoo 90-luvun lamasta kertovia dokkareita ja aikalaisohjelmia, että talouden ylikuumenemisesta ja sen riskeistä puhuttiin kyllä Suomen televisiossa jo useita vuosia ennen kuin se lama "rysähti". Tässä pitäisi varmaan osata erotella median ja asiantuntijoiden näkemykset ja ihmisten "kokemushistoria" eli se, miten suuri tavisten joukko näki ja koki nuo asiat. Varmaan se lama näytti taviksille rytinällä tulleelta, ja myös pitkäkestoisemmalta kuin se olikaan. Lama siis määritelmällisesti loppui vuonna 1994. Näinhän tätä asiaa ei "koeta" oikeastaan koskaan.
li Kelan kanssa, toivottavasti ei koskaan enää joudu siihen. Hinnat alkoivat siitä sitten laskea, ja vuoden 1994 lopulla myös korot laskivat. Minusta korkojen laskeminen oli se, joka elvytti parhaiten, koska rahaa sai paljon entistä halvemmalla. No siis suhteellisesti, siis asuntolainojen korot oli vuonna 1990 luokaa 15 - 16 %, ja vuonna 1994 tippui 4 - 5 %:iin. Eli oltiin tilanteessa, jossa hinnat olivat alhaalla ja rahaa sai halvalla. Sitten löytyi parisuhdekin, ja me ainakin ostettiin puolison kanssa heti hyvä asunto, koska niitä sai ihan ennätyshalvalla. Vakituisen työpaikan sain vasta vuonna 1997.
Taitaa aika kullata muistot. Suurimmalle osalle -94 korot nousivat ennestään. Meillä oli korontarkistus syksyllä -94 ja se nousi 2%yksikköä. 19 prosenttiin. Opintolainaa olisi saanut viehättävällä 20% korolla. -95 korot putosivat, 11% ja seuraavana vuonna 10%. sen jälkeen ne laskivat tasaisesti.
Oltiin onnekkaita, minä teekkarina sain asuntolainan (siksi nuo korot muistan ulkoa) ja töitä. En Nokialta, vaan ihan perusduuneja tehtaan lattiatasolta. Sieltä pääsin sit ylemmäs ja valmistumisen jälkeen en ole ollut työtön koskaan. Noiden perusduunien takia oon koko ajan ollut vahvemmalla kuin me, jotka meni Nokialle. Heistä kaikki ovat sieltä lähteneet, ja vain pari on päässyt ns. kunnollisiin vakituisiin töihin.
Nyt niitä perusduuneja ei oo, tai ne menee ulkkareille. Mut kolme vuotta maksettiin asuntolainaa eikä ostettu mitään muuta kuin pakolliset, eli ruoka. Nyt remppalainan korko on 2% luokkaa ja siitäkin pankki suurinpiirtein pyysi anteeksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan huomannut, että muuten meno maailmalla alkaa muistuttaa 1930-lukua - josta sitten olikin ikävämpiä seurauksia?
t. Vestigia terrent
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla lama tuli nopealla sykkeellä nousukauden jälkeen, nyt on ollut "vaikeaa" jo pitkään.
Ilmapiiri on nyt erilainen. 90-luvulla oli vielä kokemusta siitä, että samassa veneessä ollaan, vaikka kaikilla ei huonosti mennyt, silti koettiin kollektiivisesti että Suomi on saatava nousuun. Nyt rikkaat näköjään ihan hyvillä mielin ottavat lisää kevennyksiä itselleen ja yhteisöllisyys puuttuu tyystin. Laitaoikeiston tapa suhtautua toisiin ihmisiin taas puolestaan myrkyttää köyhempien piirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aika tuntuu paljon hurjemmalta ja kurjemmalta kuin 90-luvulla, terveyspalveluiden alasajo, työttömien kyykytys ja yleensäkin yhteiskunnan ja ihmisten kylmyys ja tunteettomuus
Et ole elänyt 90-luvulla. Trollailet tietämättä.
Ero on siinä että nyt eivät enää elämä parane vaan jatkossa mennään vielä huonompaa kohti.
Vierailija kirjoitti:
Se 90-luvun lama tuli yhdessä yössä. Kuin veitsellä leikaten loppui työpaikat ja tilalle tuli massatyöttömyys. Hoitajille ei ollut töitä, ei minkäänlaisia avoimia hoitajien paikkoja. Korot huiteli taivaissa. Ei voi verrata tähän päivään ei sitten millään.
Sen jälkeen elämä taas tasaantui ja töitä löytyi. Nyt sitä ei enää tule tapahtumaan vaan työttömyys tulee pysymään todella korkeana. Eikä silloin tarvinnut pelätä ullatusseksiä kaupungillla liikkuessa miesryhmien kimppaharjoituksena kuten nykyään saamme mediasta lukea. Silloin oli korkeintaan "pilu" 30 euroa.
Hmm. On jo vanha ketju mutta alkupään, lähetettyjen viestien lähetyspäiväykset on muuttuneet tuoreemmaksi?
No joka tapauksessa, historialla on tapana toistaa itseään, ikävä kyllä, aina ja pelkästään vain huonoissa asioissa. Ihminen ei opi eikä viisastu ikinä. Ahneus lisääntyy, mutta empatia ja lähimmäistä välittäminen vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa ollut pulaa paistijauhelihasta. Siis hyvin on ruokaa tarjolla mutta jotenkin tuo jonkun pula-ajan mieleen. Enkä osta lihaa kuin harvoin. Lähituottajan luomulihatkin aina lopussa.
Vasemmisto on aina vastustanut maataloustukia, lihataloustilat hävinneet Suomesta, omavaraisuutta ei paljon ole jäljelllä, harmi,
Vierailija kirjoitti:
En voi ottaa kantaa, kun en ollut 90-luvun alussa vielä haistelemassa mitään.
Haluatko nyt nuuhkia peräreiän ympärystäni?
T. veikeä setämies
90-luvun lama jysähti hetkessä, ensin oli menty nousukiitoa että hirvitti. Ja jysähdys koski kaikkia, oli vitsi että lapset eivät kehdanneet kertoa isän olevan pankinjohtaja, ennen vaikka työtön. Valuuttalainan otto köyhdytti menestyviä yrittäjiä.
Vielä laman jälkeen kun vein vanhalla autonromulla lapsia kouluun kaikkien autot olivat samanlaisia ruostekasoja.
Nyt tämä tilanne jakaa kansan kahtia, toiset näkevät nälkää ja toiset matkaavat Malediiveille, toki varmasti huipppurikkaat menestyivät 90-luvun lamassakin.
Joltain kannalta se on ihan hyväkin asia, että jos on henkilö x joka on kouluttautunut ja saanut erittäin hyväpalkkaisen asiantuntija-aseman ja pysyvän työpaikan n. 20 vuodeksi, että kun töitä järjestellään yrityksessä ja yhteiskunnassa uudelleen, tuo hyvää työelämää ja palkkaa 20-30 vuotta saanut pistetään hyllylle ja otetaan tilalle uusi kouluttautunut henkilö y, joka sitten taas pääsee tuolle "hyvälle oksalle" joksikin aikaa.
Eihän se olisi oikein, että joku saa koko ajan vain kaikkea hyvää, ja joku toinen taas ei koskaan. Taustalla tähän ajatukseen on vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys. Yhteiskunnan kannalta tärkeää olisi, että jokaisella ihmisellä olisi edes jonkun aikaa (ja oletettu 20-30 vuotta on pitkä aika) pysyvä työpaikka sen mukanaan tuomine etuineen. Yksilöllekin voisi tehdä hyvää joutua katsomaan asioita toisesta vinkkelistä. Tottakai aina "saavutettujen etujen" menettäminen kirpaisee, mutta siihen suruun ja oman itsetunnon palauttamiseen voitaisiin tarjota psykologipalveluita.