Olenko ainoa, joka haistaa "ilmassa" ihan saman kuin 90-luvun laman alussa/aikana?
Havahduin yksi päivä siihen, kun joku pikkupoika kysyi minulta kaupassa, että riittävätkö hänen rahansa ostoksiin,että miksi tämä tuntuu niin tutulta, sitten tajusin että tämmöistähän se oli 90-luvun alussakin. Rahat kyllä riittivät ja sanoin että ei hätää, olisin kyllä antanut hänelle puuttuvat rahat ostoksiin.
Mitä enemmän seuraan päivittäistä elämää lähiössä jossa asun, niin sitä enemmän huomaan samoja ilmiöitä, joita sain itse todistaa lapsena silloin 90-luvun alussa, kun tuli pyörittyä eri lähiössä ja havainnoitua touhua ruohonjuuritasolta.
Myymälävarkauksien määrä on lisääntynyt hurjasti. Mistäkö tiedän tämän? Ennen oli harvinaista sattua näiden kanssa samaan aikaan kauppaan (jopa minun lähiössäni), ehkä kerran vuodessa tämmöinen sattui kohdalle. Tässä kuussa olen sattunut 3 kertaa samaan aikaan kauppaan ja todistanut tämmöisen tapahtuman lähietäisyydeltä. Yksi keräsi pokkana korin täyteen herkkuja ja käveli korin kanssa ulos maksamatta. Toinen lappasi rinkaan täyteen lihaa, juustoa, eineksiä ja poistui maksamatta. Kolmas haki vaan juotavaa ja käveli ulos. Ehkä isoin erotus lienee se, että eivät tunnu enää edes välittävän tai yrittävän salata varastamista. Itse en tuollaiseen ainakaan mene väliin, enkä puutu millään tavalla. Vaikka olisin kaupassa töissä, niin en ottaisi riskiä. Ei kaupan työntekijöillä niin hyvä palkat ole.
Jatkuvasti roskiksessa jonkun koko kodin irtaimisto. Varmaan häätö pamahtanut ja paniikkiratkaisuna kaikki roskikseen, muuten päätyisivät lavalle. Varastettuja autoja näkee yhä enemmän hylättynä huviajelun päätteeksi jonnekin lähiön alueelle. Jatkuvasti jostain kerrostalosta lyöty ulkoven lasi hajalle. Ilokaasupulloja pilvin pimein jokapuolella, tämän sukupolven valittu aloituspäihde.
Helvetisti kaikkia "huijauksien" yrittäjiä ja kaupustelijoita, jotka pyörivät kaupan edustalla. Lisäksi ihan normaalit lapset saattavat kysyä tuntemattomilta rahaa vaikka kaupassa tai kaupan ulkopuolella. Lisäksi ostarille on alkanut pesiytymään uusia kasvoja pussikaljoittelemaan. Kaikenikäistä ja näköistä väkeä. Ihan siististi pukeutuneita vanhuksia, istuvat rollin päällä ja siemailevat olutta jne. Tästä lähtee senkin jo melkein kadonneen perinteen elpyminen. Lisäksi lähiön perinteinen nistiporukka saanut uusia jäseniä.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ysärilaman aikaanm aikuinen. Onhan tässä vähän samoja hajuja kieltämättä.
Ysärilamassa tultiin vuodessa 3% työttömyydestä 18 työttömyyteen. Se oli shokki.
Tässä lamassa tullaan ehkä 7% työttömyydestä muutaman vuoden aikana 12% työttömyyteen.
Ihan eri laji.
Aika optimistinen tuo 12%. Ollaan jo reippaasti yli, kun huomioidaan tilastokikkailut.
Joka tapauksessa ysärilama tuli nopeasti, rytinällä. Siinä on ero. T: Eri.
Erikoista on se, kun katsoo 90-luvun lamasta kertovia dokkareita ja aikalaisohjelmia, että talouden ylikuumenemisesta ja sen riskeistä puhuttiin kyllä Suomen televisiossa jo useita vuosia ennen kuin se lama "rysähti". Tässä pitäisi varmaan osata erotella median ja asiantuntijoiden näkemykset ja ihmisten "kokemushistoria" eli se, miten suuri tavisten joukko näki ja koki nuo asiat. Varmaan se lama näytti taviksille rytinällä tulleelta, ja myös pitkäkestoisemmalta kuin se olikaan. Lama siis määritelmällisesti loppui vuonna 1994. Näinhän tätä asiaa ei "koeta" oikeastaan koskaan.
Kyllä... Omaisuuden siirrot vähävaraisilta varakkaille käynnissä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista 90-luvun laman ja nyt tilanne tulee olemaan pahempi. Välttämättä ei nousta enää koskaan.
Höpsistä. Jos palstalla vain olisi riittävän vanhoja ihmisiä, he sanoisivat muistavansa 30-luvun laman ja toteaisivat, että siitä selvisivät ja vielä pahemmastakin. Te tuomiopäivän pasuunanpuhaltajat, miettikää 40-lukua - yli 10% Suomen parasta maatalousmaata (+ jonkun verran nousevaa teollisuutta) hävisi sen siliän tien, puoli miljoonaa koditonta, kaatuneita, haavoittuneita ja invalideja. Sotakorvaukset vielä 50-luvun alkuun asti niin, että kaikesta muusta oli pulaa paitsi paperista.
90-luvulla vain osan elintaso romahti, ja iso osa romahti henkisesti eikä saanut enää kammettua itseään ylös. Liian iso osa, se on selvää. Meillä on valtaosalla suomalaisista nyt niin hurjan korkea elintaso, että siitä ei kertakaikkisesti voi nousta enää ylemmäksi, ainakaan ke
Hyvin kirjoitettu. Eikä Suomessa ole lainkaan sillä tavalla köyhiä, jos maailman mittakaavassa tarkastellaan. Suomalainen köyhyys on suhteellista. Enkä tarkoita, että pitäisi olla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, haju on sama, mutta musiikki paskempaa. Muuten kuin olisi 1990-luvun lamassa.
On muuten aivan totta. Ysärin alun musiikkia vaan soimaan ja vanhoja mainoksia näytölle niin pääsee vielä enemmän tunnelmaan :D
Vakavasti puhuen tänä vuonna vielä lämmitellään vuoden 1990 tyyliin ja ensi vuonna tapahtuu v. 1991-1993 suuri romahdus. Silloin Suomen luottoluokitus ei vielä vaarantunut, nyt sen sijaan saattaa olla lähellä. Työttömyyslukemat ovat koko ajan nousussa ja puoli miljoonaa työtöntä tullaan näkemään hyvin pian. Aivan kuten silloinkin.
Nyt pitäisi kaivaa jostain väestötilastot, pyramidit sun muut. Mutuna arvioisin, että jos lama tulee ensi vuonna, niin se ei välttämättä ole yhtä syvä ja paha kuin 1991-93 ihan vain siitä syystä, että 1990-luvulla suuret ikäluokat olivat parhaassa keski-iässä eli työiässä. Lama iski tilanteeseen, jossa Suomessa oli ennätysmäärä työikäisiä. Nythän on niin, että suuret ikäluokat ovat olleet jo eläkkeellä ja niin ikään suuret 1950-luvulla ja 60-luvun alussa syntyneet ikäluokat jäävät pian eläkkeelle. Kuitenkin yhteiskunnassa on tekoälystä huolimatta paljon työtehtäviä, jotka pitää tehdä. Jos valtio ei romahda totaalisesti, niin tekijöitä kyllä tarvitaan. Oletan, että juuri tuohon asiaan liittyvät nuo arkijärjellä käsittämättömät ajatukset tuoda ulkomailta työvoimaa Suomeen. Siellä on väestötilastotutkijat asiaa selvitelleet. Yritän siis sanoa, varmasti aika huonosti, että vaikka työpaikkoja katoaisikin massiiviset määrät, niin työttömiä ei tule massiivisia määriä, kun ikäluokat ovat koko ajan pienentyneet. Myös nykyiset työttömät keski-iän ylittäneet jäävät jossain kohtaa eläkkeelle. Siten työttömyys saattaa lamasta huolimatta jopa vähentyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mittarit (konkurssit, alijäämä, työttömyys) ovat kai tällä hetkellä vieläkin huonommat, kuin 90-luvun lamassa. Julkisen sektorin lomautukset vielä puuttuvat.
Julkisen sektorin irtisanomisia on jo nähty paljonkin, hyvinvointialueet ja HUS esimerkiksi. Erona 90-luvulle on myös, että nykyään monet työt, jotka ennen hoidettiin suoraan julkisella sektorilla, on nyt yhtiöitetty, esimerkiksi ruoka-, siivous- ja turvapalvelut.
Vaikea kaikin puolin vertailla enää, mutta kyllä toimintavarmuuden puolesta valtion kustantamina oli paljon hyviäkin puolia.
Ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen teiden kunnossapito. Vuoteen 2000 asti se oli TVH:n alaista (taajamien ulkopuolella), vielä vuosituhannen alussa ei ongelmia ollut. Mutta kyllä nykyisin löytyy jo seututeiden osalta jos monenkinlaista kuntoa. Lisäksi ne pitää kilpailuttaa kuten kaikki nykyisin, joka vie sekin omat aikansa.
Vierailija kirjoitti:
En haista. Talouden ja pankkimaailman toimintamekanismit ei ole enää samat kuin -90 -luvulla. Tämä on hidasta pientä alamäkeä, ei sellaista tappavaa rysähdystä kuin silloin. Ihmiset on paremmin varautuneita muutoksiin myös henkilökohtaisella tasolla. -90 -luvulla vatipäisimmät uskoivat oikeasti "jatkuvaan talouskasvuun".
Myös minä luotan tähän: että ihmiset ovat oppineet, eivät elä enää kädestä suuhun ja velaksi. Ne, jotka elävät, romahtavat kyllä. Mutta tälläkään kertaa eivät kaikki romahda, kuten ei tapahtunut 90-luvullakaan.
En valitettavasti kykene näkemään mitään yhtäläisyyksiä
Tässä pitäisi nyt vielä nostaa reilusti puolustusmenoja, 3.5 miljardia euroa vuodessa pitäisi käyttää enemmän puolustukseen; toki hankinnat kotimaasta tuo jonkin verran työpaikkoja mutta 3.5 mrd e lisävelkaa joka vuosi.
Ulkomailta pitäisi tuoda työvoimaa ... kuulemma muuten ei synny uusia innovaatioita riittävästi: todellinen syy lienee se että ne alkaa tekemään minimipalkoilla, eivät kuulu ammattiliittoihin jne ...
Ai niin ja pitäisi täyttää EU:n ilmastotavoitteet: metsien hakkuita pitäisi vähentää aika paljon ... toisaalta tarvitsemme myös metsäteollisuutta jos meinaamme selviytyä veloistamme.
Julkinen sektori on vajonnut omien tehtäviensä suorittamisen suorittamiseen ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haista. Talouden ja pankkimaailman toimintamekanismit ei ole enää samat kuin -90 -luvulla. Tämä on hidasta pientä alamäkeä, ei sellaista tappavaa rysähdystä kuin silloin. Ihmiset on paremmin varautuneita muutoksiin myös henkilökohtaisella tasolla. -90 -luvulla vatipäisimmät uskoivat oikeasti "jatkuvaan talouskasvuun".
Onhan näitä vatipäisiä kädestä suuhun pröystäileviä nytkin, erityisesti näissä keskituloisissa akateemisissa, jotka uskoo työpaikkansa pysyvyyteen ja jatkuvaan urakehitykseen...
Siitähän se henkinen romahdus sitten tuleekin, kun on ensin pää punaisena haukkunut työttömiä 20-30 vuotta ja sitten yhtäkkiä onkin itse työtön. Sitä ei monen pää kestä.
Joillekin ihmisille irtisanominen tuntuu olevan aivan elämän ja kuoleman asia.
Ei minusta tässä ajassa ole mitään, mikä muistuttaisi 90-luvun lamasta. Silloin kokonajan ihmisiä jäi työttömäksi. Ei sellaista nyt ole.
n56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haista. Talouden ja pankkimaailman toimintamekanismit ei ole enää samat kuin -90 -luvulla. Tämä on hidasta pientä alamäkeä, ei sellaista tappavaa rysähdystä kuin silloin. Ihmiset on paremmin varautuneita muutoksiin myös henkilökohtaisella tasolla. -90 -luvulla vatipäisimmät uskoivat oikeasti "jatkuvaan talouskasvuun".
Onhan näitä vatipäisiä kädestä suuhun pröystäileviä nytkin, erityisesti näissä keskituloisissa akateemisissa, jotka uskoo työpaikkansa pysyvyyteen ja jatkuvaan urakehitykseen...
Tuokin, että uskotaan johonkin urakehitykseen, eli että saisi paremman aseman ja lisää palkkaa.
Mutta missä on niitten urakehittyneitten vastuu kansalle? Sillä että joku tekisi jotain yhteiseksi hyväksi ei ole mitään arvoa oikeasti. Lisäksi uskotaan media (vaikka sitten miten sosiaalisen?) kautta yhtä herkkämielisemmin kaikki pahimmat valheet. Ei tämän jälkeen voi valittaa, mitä koetetaan puska päätä tiiliseinään, pakostakin sattuu lopulta kovaa.
Tuo oli erittäin hyvä kommentti. Ensimmäinen tässä (ylipäätään hyvässä) ketjussa, josta ajattelen itse 100% samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ysärilama opetti säästämisen tärkeyden. Sen ettei mihinkään työpaikan kestävyyteen voi luottaa.
Juuri näin. Ja itse uskon siihen, että Suomessa on kaikesta (so)men vaahtoamisesta huolimatta suurin osa porukasta järkevää, menneestä oppivaa sekä itsestään ja perheestään huolta pitävää sorttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, haju on sama, mutta musiikki paskempaa. Muuten kuin olisi 1990-luvun lamassa.
On muuten aivan totta. Ysärin alun musiikkia vaan soimaan ja vanhoja mainoksia näytölle niin pääsee vielä enemmän tunnelmaan :D
Vakavasti puhuen tänä vuonna vielä lämmitellään vuoden 1990 tyyliin ja ensi vuonna tapahtuu v. 1991-1993 suuri romahdus. Silloin Suomen luottoluokitus ei vielä vaarantunut, nyt sen sijaan saattaa olla lähellä. Työttömyyslukemat ovat koko ajan nousussa ja puoli miljoonaa työtöntä tullaan näkemään hyvin pian. Aivan kuten silloinkin.
You see men sailing on their ego trip
Blast off on their spaceship
Million miles from reality
So Much Trouble in the World
Bob Marley & The Wailers
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haista. Talouden ja pankkimaailman toimintamekanismit ei ole enää samat kuin -90 -luvulla. Tämä on hidasta pientä alamäkeä, ei sellaista tappavaa rysähdystä kuin silloin. Ihmiset on paremmin varautuneita muutoksiin myös henkilökohtaisella tasolla. -90 -luvulla vatipäisimmät uskoivat oikeasti "jatkuvaan talouskasvuun".
Onhan näitä vatipäisiä kädestä suuhun pröystäileviä nytkin, erityisesti näissä keskituloisissa akateemisissa, jotka uskoo työpaikkansa pysyvyyteen ja jatkuvaan urakehitykseen...
Siitähän se henkinen romahdus sitten tuleekin, kun on ensin pää punaisena haukkunut työttömiä 20-30 vuotta ja sitten yhtäkkiä onkin itse työtön. Sitä ei monen pää kestä.
Joillekin ihmisille irtisanominen tuntuu olevan aivan elämän ja kuoleman asia.
Joillekkin tietynlainen työ on erittäin tärkeä ... sosiaalinen status yms. Osa irtisanotuista asiantuntijoista ei tule enää ikinä saamaan samantasoista ja palkkaista työtä, etenkin 45+ vuotiaat on isoissa vaikeuksissa työnhaku markkinoilla. On noita tyyppejä jotka on sitä mieltä että minun työkokemuksella ja verkostoilla uusi työ järjestyy .... mutta vain osalla on sen tason suhteita/verkostoja että on hyvät mahdollisuudet uuteen urakehitykseen irtisanomisen jälkeen.
Tuttavapiirissä on pari 55+ vuotiasta irtisanottua päällikköä ja ei niille ole tullut haastattelukutsuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika optimistinen tuo 12%. Ollaan jo reippaasti yli, kun huomioidaan tilastokikkailut.
Joka tapauksessa ysärilama tuli nopeasti, rytinällä. Siinä on ero. T: Eri.
Erikoista on se, kun katsoo 90-luvun lamasta kertovia dokkareita ja aikalaisohjelmia, että talouden ylikuumenemisesta ja sen riskeistä puhuttiin kyllä Suomen televisiossa jo useita vuosia ennen kuin se lama "rysähti". Tässä pitäisi varmaan osata erotella median ja asiantuntijoiden näkemykset ja ihmisten "kokemushistoria" eli se, miten suuri tavisten joukko näki ja koki nuo asiat. Varmaan se lama näytti taviksille rytinällä tulleelta, ja myös pitkäkestoisemmalta kuin se olikaan. Lama siis määritelmällisesti loppui vuonna 1994. Näinhän tätä asiaa ei "koeta" oikeastaan koskaan.
Muistan, että talouden ylikuumenemisesta puhuttiin Suomessa vuonna 1989. Muista myös, että itäblokissa, mm. Unkarissa ja Itä-Saksassa puhuttiin jo vuonna 1987 siitä, että poliittinen järjestelmä ei voi kesää enää pitkään, koska sillä ei ole kansan tukea, ja tähän mennessä kaikki diktatuurit ovat kaatuneet aikanaan siitä syystä. Olin tuohon aikaan yliopisto-opiskelija. Valmistuin vuonna 1992. Työpaikat oli juuri hävinneet kuin tuhka tuuleen, korot olivat vielä pilvissä, eikä lama ollut vielä realisoitunut asuntojen hintojen laskuun. Kaikenlaisia pätkä- ja silpputöitä tuli tehtyä, muuta ei saanut, eikä kaikki niitä huolinut, koska pelkona oli tukien menettäminen ja joutuminen vielä pienemmille tuloille. Kaikki oli kallista. Itse tein sen ratkaisun, että hain pokkana tuet ja palauttelin niitä sitten, jos sain töitä, koska ei niitä pystynyt etukäteen tietämään. Pidin kuitenkin tärkeänä hankkia työkokemusta, vaikka se yhtä prkl-ttä oli Kelan kanssa, toivottavasti ei koskaan enää joudu siihen. Hinnat alkoivat siitä sitten laskea, ja vuoden 1994 lopulla myös korot laskivat. Minusta korkojen laskeminen oli se, joka elvytti parhaiten, koska rahaa sai paljon entistä halvemmalla. No siis suhteellisesti, siis asuntolainojen korot oli vuonna 1990 luokaa 15 - 16 %, ja vuonna 1994 tippui 4 - 5 %:iin. Eli oltiin tilanteessa, jossa hinnat olivat alhaalla ja rahaa sai halvalla. Sitten löytyi parisuhdekin, ja me ainakin ostettiin puolison kanssa heti hyvä asunto, koska niitä sai ihan ennätyshalvalla. Vakituisen työpaikan sain vasta vuonna 1997.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on vinha perä, lamaa kohti mennään ja lujaa. Tällä kertaa se on huomattavasti pahempi kuin 90-luvun lama oli. 90-luvun lama oli ylhäältä tehtailtu ja koski vain Suomea (sillä lamalla Suomi laitettiin ns. eurokuntoon), tämä nykyinen lama koskee koko EUta ja myös USAta. Tästä tulee huomattavasti väkivaltaisempi, pisempi ja rajumpi lama.
Huokaisu. 1930-luvun lama, 1990-luvun lama, 2000-luvun lopun lama - kaikki alkoivat USA:sta. Ihmeen Suomi-keskeistä ajattelua täällä. Ei kuulkaa Suomen eurokuntoon laittaminen ollut vaikuttamassa Wall Streetin pörssiromahdukseen kasarin lopulla. Kyllä se suunta on viimeiset 120-vuotta ja ylikin ollut USA:sta tännepäin, ei täältä sinne. Eikä ole nytkään. Toki jos USA maailmanvaltana romahtaa, sitten ei voi tietää, miten päin tuulee. Voi olla, että täälläkin seurataan Pekingin pörssejä parin vuosikymmenen kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on vinha perä, lamaa kohti mennään ja lujaa. Tällä kertaa se on huomattavasti pahempi kuin 90-luvun lama oli. 90-luvun lama oli ylhäältä tehtailtu ja koski vain Suomea (sillä lamalla Suomi laitettiin ns. eurokuntoon), tämä nykyinen lama koskee koko EUta ja myös USAta. Tästä tulee huomattavasti väkivaltaisempi, pisempi ja rajumpi lama.
Huokaisu. 1930-luvun lama, 1990-luvun lama, 2000-luvun lopun lama - kaikki alkoivat USA:sta. Ihmeen Suomi-keskeistä ajattelua täällä. Ei kuulkaa Suomen eurokuntoon laittaminen ollut vaikuttamassa Wall Streetin pörssiromahdukseen kasarin lopulla. Kyllä se suunta on viimeiset 120-vuotta ja ylikin ollut USA:sta tännepäin, ei täältä sinne. Eikä ole nytkään. Toki jos USA maailmanvaltana romahtaa, sitten ei voi tietää, miten päin tuulee. Voi olla, että täälläkin seurataan Pekingin pörssejä parin vuosikymmenen kuluttua.
Hang Seng?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista 90-luvun laman ja nyt tilanne tulee olemaan pahempi. Välttämättä ei nousta enää koskaan.
Höpsistä. Jos palstalla vain olisi riittävän vanhoja ihmisiä, he sanoisivat muistavansa 30-luvun laman ja toteaisivat, että siitä selvisivät ja vielä pahemmastakin. Te tuomiopäivän pasuunanpuhaltajat, miettikää 40-lukua - yli 10% Suomen parasta maatalousmaata (+ jonkun verran nousevaa teollisuutta) hävisi sen siliän tien, puoli miljoonaa koditonta, kaatuneita, haavoittuneita ja invalideja. Sotakorvaukset vielä 50-luvun alkuun asti niin, että kaikesta muusta oli pulaa paitsi paperista.
90-luvulla vain osan elintaso romahti, ja iso osa romahti henkisesti eikä saanut enää kammettua itseään ylös. Liian iso osa, se on selvää.
Meillä on valtaosalla suomalaisista nyt niin hurjan korkea elintaso, että siitä ei kertak
"Järkevimmät taloustieteilijätkin tiedotaneet sen, että jatkuva talouskasvu ei ole mahdollista, taikka ainakaan järkevää.
Sitä paitsi talouskasvun ainoa yhtenäinen tekijä on monen tutkijan mukaan vain se, että elintason kuilut alkavat yhä julmemmin kasvaa ihmisten välillä."
Juuri näin. Ja miten se talouskasvu näkyy ihmisten elämässä? On niin paljon tavaraa, että pitää palkata ammattijärjestäjä, ja on niin paljon ylipainoa (johtuu ylensyömisestä enemmän kuin liikunnan puutteesta), että pitää palkata kuntosalivalmentaja. On niin paljon maksullisia harrastuksia, että on koko ajan väsynyt, stressaantunut ja ylikunnossa, ja on niin stressaantunut, että kun lähtee vuoden kolmannelle ulkomaanlomalle, ei siellä jaksa tehdä mitään muuta kuin maata.
Kyllähän tuo bruttokansantuotetta tuottaa, mutta onko se hyväksi yksilölle, yhteisölle tai yhteiskunnalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika optimistinen tuo 12%. Ollaan jo reippaasti yli, kun huomioidaan tilastokikkailut.
Joka tapauksessa ysärilama tuli nopeasti, rytinällä. Siinä on ero. T: Eri.
Erikoista on se, kun katsoo 90-luvun lamasta kertovia dokkareita ja aikalaisohjelmia, että talouden ylikuumenemisesta ja sen riskeistä puhuttiin kyllä Suomen televisiossa jo useita vuosia ennen kuin se lama "rysähti". Tässä pitäisi varmaan osata erotella median ja asiantuntijoiden näkemykset ja ihmisten "kokemushistoria" eli se, miten suuri tavisten joukko näki ja koki nuo asiat. Varmaan se lama näytti taviksille rytinällä tulleelta, ja myös pitkäkestoisemmalta kuin se olikaan. Lama siis määritelmällisesti loppui vuonna 1994. Näinhän tätä asiaa ei "koeta" oikeastaan koskaan.
Neuvostoliitossa 80-luvun alussa nuoret alkoi menemään diskoihin, ei niitä enää kiinnostaneet pioneeri iltamat yms. Vaikka Suomi ei ole diktatuuri niin meilläkin alkaa olemaan se tilanne että nykymenolla on kansan tukea yhä vähemmän. Netti loputtomine sisältöineen ja someineen on varmaan leikannut kansan poliittista aktiivisuutta ...
"Kiitä vihervasemmistoa tästä."
Ei kai vihervasemmisto ollut missään roolissa 1990-luvun politiikassa, kun noita ratkaisuja tehtiin. Eikös siellä olleet porvarit kokoomuksen ja keskustan kasvoilla, ja demarit milloin perässä, milloin edellä.
Kokoomus on kautta historian ollut Amerikka-myönteisin (jopa fani) Suomen puolueista. Joskus se on ollut hyvä asia, joskus taas huono.