Sosiaalitoimisto ja terveystiedot

Totta helvetissä pitää tietää ihmisen terveystiedot, jos vaikka sosiaalitoimelta apua halutaan. Siinä voidaan harkita esim. laitoshoidon tarvetta.

Lääkäriin mennessä esim. kysytään kyllä asiakkaalta, että saako antaa terveystietoja esim. sosiaaliväelle.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalihuolto ei näe terveystietoja. On aivan järjetöntä, että terveydenhuolto ei suostu siihen, että  huoli-ilmoituksia voisi tehdä sinne. Nyt kaikki mielenterveyteen liittyvät huoli-ilmoitukset menevät sosiaalihuoltoon ja sinnehän ne ei kuulu ollenkaan.

Olen ottanut esim. sairaanhoitajan tekemän huoli-ilmoituksen siitä, että ihminen on psykoottinen. Siis sairaanhoitaja ilmoittaa sosiaalihuoltoon, että ihminen on psykoottinen, auttakaa häntä. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! 

 

T: sossu

Tämä on kyllä niin hullu systeemi. Kun ihminen on esim. psykoosissa tai itsetuhoinen niin ihmiset tekevät huoli-ilmoituksen sosiaalihuoltoon! Ja jos yrittää pyytää kotikäynnille työparia terveydenhuollosa niin saa hyvinkin tympeän vastauksen, että mitäs tänne soittelet. Tästä puhutaan ihan liian vähän! Terveydenhuoltoonkin pitäisi voida tehdä huoli-ilmoitus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on vaikka niin masentunut, että hän makaa sängyssä lamaantuneena, on varmaan aika pitkä luettelo asioita, joista hän ei selviydy. Ei selviydy elämästä. 

No, jos ei selviydy yksin asumisesta, niin sitten pitäisi varmaan joku asuntolapaikka olla.

Ihan kuin olisi mitään mahdollisuuksia tai edes mielekästä laittaa sairaita yksinasuvia laitokseen tai asuntolaan. Mitäpä sille asunnolle sitten tapahtuisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalihuolto ei näe terveystietoja. On aivan järjetöntä, että terveydenhuolto ei suostu siihen, että  huoli-ilmoituksia voisi tehdä sinne. Nyt kaikki mielenterveyteen liittyvät huoli-ilmoitukset menevät sosiaalihuoltoon ja sinnehän ne ei kuulu ollenkaan.

Olen ottanut esim. sairaanhoitajan tekemän huoli-ilmoituksen siitä, että ihminen on psykoottinen. Siis sairaanhoitaja ilmoittaa sosiaalihuoltoon, että ihminen on psykoottinen, auttakaa häntä. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! 

 

T: sossu

Tämä on kyllä niin hullu systeemi. Kun ihminen on esim. psykoosissa tai itsetuhoinen niin ihmiset tekevät huoli-ilmoituksen sosiaalihuoltoon! Ja jos yrittää pyytää kotikäynnille työparia terveydenhuollosa niin saa hyvinkin tympeän vastauksen, että mitäs tänne soittelet. Tästä puhutaan ihan liian vähän! Terveydenhuoltoonkin pitäisi voida tehdä huoli-ilmoitus!

Eikö se oikea paikka kuitenkin ole sosiaalihuolto?`Terveydenhuollossa hoidetaan sitä sairautta ja sosiaalihuollon puolelta sitten sitä, että elämä sujuu jotenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalihuolto ei näe terveystietoja. On aivan järjetöntä, että terveydenhuolto ei suostu siihen, että  huoli-ilmoituksia voisi tehdä sinne. Nyt kaikki mielenterveyteen liittyvät huoli-ilmoitukset menevät sosiaalihuoltoon ja sinnehän ne ei kuulu ollenkaan.

Olen ottanut esim. sairaanhoitajan tekemän huoli-ilmoituksen siitä, että ihminen on psykoottinen. Siis sairaanhoitaja ilmoittaa sosiaalihuoltoon, että ihminen on psykoottinen, auttakaa häntä. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! 

 

T: sossu

Tämä on kyllä niin hullu systeemi. Kun ihminen on esim. psykoosissa tai itsetuhoinen niin ihmiset tekevät huoli-ilmoituksen sosiaalihuoltoon! Ja jos yrittää pyytää kotikäynnille työparia terveydenhuollosa niin saa hyvinkin tympeän vastauksen, että mitäs tänne soittelet. Tästä puhutaan ihan liian vähän! Terveydenhuoltoonkin

No jos ihminen on psykoosissa tai itsetuhoinen niin ei siinä sosiaalihuolto voi auttaa. Terveydenhuolto on oikea osoite silloin. 

Sekavuustila johtuu monesti päihteistä. Monilla superjuopoilla on ne kulissit kunnossa. Tai asuu paikassa jossa muutkin samanlaisia. Silloin juoppous on normaali ja raittius aiheuttaa yhteisöparanoiaa.

😛

Olen jo iäkkäämpi ukkeli mutta omissa terveystiedoissani ei muuta kuin kihti. En nyt hirveästi loukkaannu, jos joku sen näkee. Se kihtikin on osittain nyt parantunut. Ymmärrän kyllä että kyse on periaatteesta.

"No jos ihminen on psykoosissa tai itsetuhoinen niin ei siinä sosiaalihuolto voi auttaa. Terveydenhuolto on oikea osoite silloin. "

Meinaatko, että tuo ihminen on ihan työkykyinen ja elämänhallinta hanskassa ja arki ja elämä sujuu? Vai saattaisikohan tarvita jotain muutakin apua kuin psykoosilääkkeet...

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalihuolto ei näe terveystietoja. On aivan järjetöntä, että terveydenhuolto ei suostu siihen, että  huoli-ilmoituksia voisi tehdä sinne. Nyt kaikki mielenterveyteen liittyvät huoli-ilmoitukset menevät sosiaalihuoltoon ja sinnehän ne ei kuulu ollenkaan.

Olen ottanut esim. sairaanhoitajan tekemän huoli-ilmoituksen siitä, että ihminen on psykoottinen. Siis sairaanhoitaja ilmoittaa sosiaalihuoltoon, että ihminen on psykoottinen, auttakaa häntä. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! 

 

T: sossu

Muutenkin huoli-ilmoitukset alkavat olla ihan pelleilyä nykyään. Niitä tehtaillaan mistä milloinkin ja odotetaan sossun "tekevän asioille jotain". Iso osa ilmoitusten sisällöstä ei kuulu sosiaalitoimelle millään tavalla. Emme me sossut voi alkaa puuttua vaikkapa vanhoihin sukuriitoihin tai siihen, että joku ihminen tekee elämässään "huonoja" valintoja rahankäytön, seuran tai muun vastaavan suhteen. Ihmisillä on itsemääräämisoikeus myöskin sotkea asiansa. 

Huoli-ilmoituksen tekeminen vaikuttaa usein olevan myös tapa irtisanoutua "vastuusta" omien läheisten suhteen. Sen sijaan, että autettaisiin itse tai edes otettaisiin vaikeita asioita puheeksi omaisten kanssa, tehdään parhaimmillaan vieläpä nimetön ilmoitus kasvottomalle viranomaiselle ja sen jälkeen pestään kädet koko sotkusta. Sitten ihmetellään miksi sossu ei tee mitään. No, ei yhteiskunnalla ole sen enempää resursseja kuin mandaattiakaan sellaiseen holhoamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muuten pääsevät! Olin iäkkään äitini lähimmäinen, mutta on mikään omaishoitaja ym.  Kun äidille arvioitiin kotiavun tarvetta, ymmärsin että hänen terveystietojaan tutkitaan-äiti antoi luvan.  Mutta yllätys: aivan muista syistä pyysin omat potilastietoni ja hämmästys oli suuri kun oman paikkakunnan sosiaalitäti (jonka muuten tunnen nuoruudestani) oli käynyt minun terveystiedoissani!? En ole koskaan ollut sos.toimen asiakas.  Mutta en jaksanut ryhtyä toimiin kun eihän siitä mitään seuraa.  Tädeillä on aikaa siellä omassa työhuoneessa-nykyään kotona etätöissä- uteliaisuuttaan tyydyttää. Jos siitä olisi seurauksena välittömästi potkut-homma voisi toimia. 

Vastikään oli oikeudessa juttu HUS:n työntekijästä, joka oli urkkinut luvatta tuhansien ihmisten tietoja. Kertoi syyksi, että se oli vakiintunut tapa tappaa aikaa työpaikalla.

Omasta näkökulmasta täysin käsittämätöntä. Sosiaalityössä saa sellaisen yliannostuksen ihmisten asioista ja ongelmista, että itse yritän kaikin mahdollisin keinoin välttää työpaikalla edes kuulemasta muiden kuin omien asiakkaideni asioista nykyään. Saati että tieten tahtoen alkaisin tietojärjestelmästä kaivella jotain. Myös vapaa-ajalla satunnaisissa ihmiskontakteissa jaksamiseni ja kiinnostukseni ns. sosiaalipornoa kohtaan on nolla. Olen kuullut, lukenut ja nähnyt jo kaiken ja kiintiöni on täynnä. Kiitos. 

Toki mutta jos ihminen on psykoosissa tai yrittämässä itsemurhaa niin siinä kohtaa turha tehdä huoli-ilmoitusta. Myöhemmin voi tulla kyseeseen sosiaalipalvelut. Huhh, uskomatonta että ihmiset ei edes tuollaista tajua...

Vierailija kirjoitti:

Toki mutta jos ihminen on psykoosissa tai yrittämässä itsemurhaa niin siinä kohtaa turha tehdä huoli-ilmoitusta. Myöhemmin voi tulla kyseeseen sosiaalipalvelut. Huhh, uskomatonta että ihmiset ei edes tuollaista tajua...

Eikö hän siis tarvitse niitä heti? Miten hän selviää siihen asti, että hän alkaa tarvita niitä palveluita?

Vierailija kirjoitti:

Toki mutta jos ihminen on psykoosissa tai yrittämässä itsemurhaa niin siinä kohtaa turha tehdä huoli-ilmoitusta. Myöhemmin voi tulla kyseeseen sosiaalipalvelut. Huhh, uskomatonta että ihmiset ei edes tuollaista tajua...

Minun sosiaalipalvelujen tarpeeni nousi esille terveyspalveluiden puolella. Siellä jokainen hoitotaho on huolissaan ja yksi sitten otti toimekseen huoli-ilmoituksen. Nyt sitten pitäisi mennä sitä selvittämään sosiaalitoimistoon. Vähän arveluttaa se, onko mitään apua edes tarjolla tai sitten se, että jos on, osuuko kemiat yksiin ja apu sellaista, että siitä on oikeasti apua. 

Ap

Riippuu varmaan todella paljon hyvinvointialueesta, onko apua tarjolla ja jos on, millaista. Aika pieni osa sosiaalipalveluista on ns. subjektiivisen oikeuden alaisia. Suurin osa on joko määrärahasidonnaisia tai sitten muuten aika vapaasti sovellettavissa, millä tavalla järjestetään (jos järjestetään). Omalla hyvinvointialueellani tuskin olisi juuri mitään palveluita tarjolla aikuiselle, lapsettomalle ihmiselle, jolla kuitenkin kirjoituksista päätellen kohtalaisesti toimintakykyä jäljellä. 

Huoli-ilmoitus menee sossulle, koska on sossun tehtävä selvittää se hoidontarve ja ohjata oikeiden palvelujen piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalihuolto ei näe terveystietoja. On aivan järjetöntä, että terveydenhuolto ei suostu siihen, että  huoli-ilmoituksia voisi tehdä sinne. Nyt kaikki mielenterveyteen liittyvät huoli-ilmoitukset menevät sosiaalihuoltoon ja sinnehän ne ei kuulu ollenkaan.

Olen ottanut esim. sairaanhoitajan tekemän huoli-ilmoituksen siitä, että ihminen on psykoottinen. Siis sairaanhoitaja ilmoittaa sosiaalihuoltoon, että ihminen on psykoottinen, auttakaa häntä. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! 

 

T: sossu

Ymmärrän sen, että sinä et voi häntä hoitaa terveeksi, mutta jos hän on avohoidossa, eikö sossu voi katsoa, miten hän pärjää kotonaan sairautensa kanssa

Jos asiakas ei halua, ei sossu voi tehdä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan todella paljon hyvinvointialueesta, onko apua tarjolla ja jos on, millaista. Aika pieni osa sosiaalipalveluista on ns. subjektiivisen oikeuden alaisia. Suurin osa on joko määrärahasidonnaisia tai sitten muuten aika vapaasti sovellettavissa, millä tavalla järjestetään (jos järjestetään). Omalla hyvinvointialueellani tuskin olisi juuri mitään palveluita tarjolla aikuiselle, lapsettomalle ihmiselle, jolla kuitenkin kirjoituksista päätellen kohtalaisesti toimintakykyä jäljellä. 

Joo. Sinällään jännä, että on maksanut veroja isot kasat vuosittain ja sitten sairastuu ja menettää läheisensä ja jää yksin työttömäksi sairastamaan, yhteiskunnalla ei olisi mitään muuta tarjota kuin kuntoutustuki (jota sitäkin saa tai ei saa). Sitten on ihan se ja sama, jaksatko kuntouttaa itseäsi tai ylipäätään edes nousta ylös ja syödä. Voidaanko somaattisesti invalidi jättää yksin kotiin samalla tavalla kuin psykosomaattisesti invalidi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan todella paljon hyvinvointialueesta, onko apua tarjolla ja jos on, millaista. Aika pieni osa sosiaalipalveluista on ns. subjektiivisen oikeuden alaisia. Suurin osa on joko määrärahasidonnaisia tai sitten muuten aika vapaasti sovellettavissa, millä tavalla järjestetään (jos järjestetään). Omalla hyvinvointialueellani tuskin olisi juuri mitään palveluita tarjolla aikuiselle, lapsettomalle ihmiselle, jolla kuitenkin kirjoituksista päätellen kohtalaisesti toimintakykyä jäljellä. 

Joo. Sinällään jännä, että on maksanut veroja isot kasat vuosittain ja sitten sairastuu ja menettää läheisensä ja jää yksin työttömäksi sairastamaan, yhteiskunnalla ei olisi mitään muuta tarjota kuin kuntoutustuki (jota sitäkin saa tai ei saa). Sitten on ihan se ja sama, jaksatko kuntouttaa itseäsi tai ylipäätään edes nousta ylös ja syödä. Voidaanko somaattisesti invalidi j

Minkälaista apua kokisit tarvitsevasi, jotta pystyisit kuntoutumaan? Minkälaisiin asioihin, mikä tavoitteena? Noita on hyvä miettiä ennen tapaamista sosiaalitoimistossa. Joskus ihmiset kuvittelevat että sosiaalityössä olisi tarjolla jonkinnäköinen palveluiden ostoskatalogi, mutta sellaista ei tietenkään ole tarjolla. Ensin pitää määritellä avuntarve ja tavoite. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan todella paljon hyvinvointialueesta, onko apua tarjolla ja jos on, millaista. Aika pieni osa sosiaalipalveluista on ns. subjektiivisen oikeuden alaisia. Suurin osa on joko määrärahasidonnaisia tai sitten muuten aika vapaasti sovellettavissa, millä tavalla järjestetään (jos järjestetään). Omalla hyvinvointialueellani tuskin olisi juuri mitään palveluita tarjolla aikuiselle, lapsettomalle ihmiselle, jolla kuitenkin kirjoituksista päätellen kohtalaisesti toimintakykyä jäljellä. 

Joo. Sinällään jännä, että on maksanut veroja isot kasat vuosittain ja sitten sairastuu ja menettää läheisensä ja jää yksin työttömäksi sairastamaan, yhteiskunnalla ei olisi mitään muuta tarjota kuin kuntoutustuki (jota sitäkin saa tai ei saa). Sitten on ihan se ja sama, jaksatko kuntouttaa itseäsi tai ylipäätään edes nousta

Minkälaista apua kokisit tarvitsevasi, jotta pystyisit kuntoutumaan? Minkälaisiin asioihin, mikä tavoitteena? Noita on hyvä miettiä ennen tapaamista sosiaalitoimistossa. Joskus ihmiset kuvittelevat että sosiaalityössä olisi tarjolla jonkinnäköinen palveluiden ostoskatalogi, mutta sellaista ei tietenkään ole tarjolla. Ensin pitää määritellä avuntarve ja tavoite. 

Sitä tässä yritän juuri hahmottaa. Kun en tiedä noista jutuista mitään. Eikä kyllä sinänsä ole voimavarojakaan kauheasti mihinkään. 

Ap

Ei oikeastaan tarvitsekaan tietää etukäteen. Ja kokemansa avuntarpeen voi pukea ihan konkreettisiksi asioiksi - oikeastaan juuri sitä sosiaalitoimessa yleensä haetaan. Vaikkapa elämänhallinta on aika epämääräinen yläkäsite, lisäksi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Avuntarvetta voi miettiä vaikka seuraavien kysymysten kautta: Minkälaiset asiat tuottavat tällä hetkellä vaikeuksia arjessa? Mikä asia elämässä on sellainen, johon eniten toivoisit muutosta? Minkä pitäisi olla toisin, jotta arki sujuisi nykyistä paremmin? 

Sosiaalitoimistossa on usein käytännönläheisempi lähestymistapa asioihin kuin psykiatrisessa hoidossa. Ajatellaan, että vaikkapa diagnoosilla ei ole niin hirveästi merkitystä vaan sillä, miten se vaikuttaa arjen sujuvuuteen. Itse sosiaalityöntekijänä en myöskään lähde ollenkaan ns. terapioimaan asiakkaita vaan jätän sen niille, joilla on sellaiseen koulutus. Yritän pitää fokuksen niissä teemoissa, joihin sosiaalityöllä on mahdollista vaikuttaa.