Erirytmisyys puolison kanssa johtaa siihen, ettei tehdä koskaan mitään kivaa

"Kunnioittaako mies mun tarvetta levätä? Teen kellonympäri työpäiviä ja hoidan kodin päälle. Kuinka pitkälle pitää kunnioittaa sitä, että miehellä ei ole lainkaan kotiin liittyviä velvollisuuksia, ainoastaan tarve ja oikeus levätä? Eikö se ole mikään faktori tässä, että mä olen usein niin uupunut, että itkettää miehen jälkiä siivotessani? Miestäkö vaan pitää ymmärtää? Ap"

Siis mikä se ongelma nyt oikeastaan on? Otsikossa valitat, että ette tee koskaan yhdessä mitään kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa siltä että teidän ongelmanne ei ole eri rytmit vaan temperamenttierot ja käsitykset myös siivouksesta ja kodin vastuusta.

Olen itse samankaltainen kuin miehesi eli vahvasti iltavirkku ja nautin rauhallisista viikonloppuaamuista jossa voin juoda aamukahvia 2-3 tuntiakin lukien samalla lehteä, kirjaa tai vaikka televisiota katsoessa. Se on minulle luksusaikaa arjen vastapainoksi. Mieheni puolestaan on vahvasti aamuvirkku ja herää keskimäärin 1-2h minua aikaisemmin ja nukahtaa vastaavasti myös aiemmin. 

Meillä saadaan tämä toimimaan sillä että kunnioitetaan toistemme rytmejä ja otetaan se yksin hereillä olo omana aikana. Mies nauttii hiljaisesta aamusta yksin ja saattaa käydä esim kävelyllä ennen kuin minä herään. Minä puolestani nautin lukiessa illalla kirjaa miehen jo mennessä nukkumaan. Arkena mennään sänkyyn aina yhdessä. 

Kotityöt tehdään

Kunnioittaako mies mun tarvetta levätä? Teen kellonympäri työpäiviä ja hoidan kodin päälle. Kuinka pitkälle pitää kunnioittaa sitä, että miehellä ei ole lainkaan kotiin liittyviä velvollisuuksia, ainoastaan tarve ja oikeus levätä? Eikö se ole mikään faktori tässä, että mä olen usein niin uupunut, että itkettää miehen jälkiä siivotessani? Miestäkö vaan pitää ymmärtää? Ap

Hellitä vähän tahtia, ap. Sä kuullostat ihan yhdeltä sukulsiseltani, joka suoritti töissä ja suoritti vapaa-aikaa, kunnes iski paha burnout. Nyt on varhaiseläkkeellä, mutta vieläkin haalii itselleen vaikka mitä hommia. 

Minusta samana päivänä voi hyvin nauttia aamukahvin vähän juhlavammin, pyykätä, siivota isommankin talon, grillata, hoitaa jonkun kaupunkiasian ja sitten vaikka rantasaunoa tai mennä leffaan ja drinkeille. Toisena päivänä voi tehdä hyvän luontoretken tai muun harrastuksen, kokata ateriat, lukea kirjan tai tehdä pihatöitä. Onhan se tärkeää chillata, mutta nukkumalla chillaaminen lopulta vain nukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

"Kunnioittaako mies mun tarvetta levätä? Teen kellonympäri työpäiviä ja hoidan kodin päälle. Kuinka pitkälle pitää kunnioittaa sitä, että miehellä ei ole lainkaan kotiin liittyviä velvollisuuksia, ainoastaan tarve ja oikeus levätä? Eikö se ole mikään faktori tässä, että mä olen usein niin uupunut, että itkettää miehen jälkiä siivotessani? Miestäkö vaan pitää ymmärtää? Ap"

 

Siis mikä se ongelma nyt oikeastaan on? Otsikossa valitat, että ette tee koskaan yhdessä mitään kivaa?

Ongelma taitaa olla se, että mies ei siivoa edes omia sotkujaan. Ei siis se, että mies nukkuu viikonloppuisin pitkään. Ap:tä ärsyttää lauantaiaamuisin miehen sotkut, joten ap siivoaa ne eikä edes odota, että mies siivoaisi omat sotkunsa illalla. Mies on tietenkin tyytyväinen, kun herättyään kaikki hänen sotkunsa onkin kuin taikasauvalla loihdittu pois. 

Täällä turhaan kehotetaan perusreipasta ap:ta hellittämään jonkun makaavan ameeban tasolle. Ei tod. Ap on ihan normaalilta kuulostava ihminen jolla on ihan tavallinen ja terve kykeneväisyys. Ennusteeni on, että ap on kuuskymppisenä onnellinen ja se ex mies ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa siltä että teidän ongelmanne ei ole eri rytmit vaan temperamenttierot ja käsitykset myös siivouksesta ja kodin vastuusta.

Olen itse samankaltainen kuin miehesi eli vahvasti iltavirkku ja nautin rauhallisista viikonloppuaamuista jossa voin juoda aamukahvia 2-3 tuntiakin lukien samalla lehteä, kirjaa tai vaikka televisiota katsoessa. Se on minulle luksusaikaa arjen vastapainoksi. Mieheni puolestaan on vahvasti aamuvirkku ja herää keskimäärin 1-2h minua aikaisemmin ja nukahtaa vastaavasti myös aiemmin. 

Meillä saadaan tämä toimimaan sillä että kunnioitetaan toistemme rytmejä ja otetaan se yksin hereillä olo omana aikana. Mies nauttii hiljaisesta aamusta yksin ja saattaa käydä esim kävelyllä ennen kuin minä herään. Minä puolestani nautin lukiessa illalla kirjaa miehen jo mennessä nukkumaan. Arkena mennään sänkyyn

Hellitä vähän tahtia, ap. Sä kuullostat ihan yhdeltä sukulsiseltani, joka suoritti töissä ja suoritti vapaa-aikaa, kunnes iski paha burnout. Nyt on varhaiseläkkeellä, mutta vieläkin haalii itselleen vaikka mitä hommia. 

Toi, että tyyliin siivoat kello seitsemän sunnuntaiaamuna kuulostaa siltä, että käyt koko ajan vähän ylikierroksilla. 

On hirveää jos meillä yleistyy aikuisissa tuon miehen kaltaiset. Kyllä jää työt, lapset ja ihmissuhteet aloittamatta ja hoitamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat todella rasittavalta kumppanilta, joka aikatauluttaa kaikki tekemiset yhdelle ja samalle päivälle. 

Puutarhamyymälä 1h (esim klo 10-11), ikkunapesu 1-2h. ja samalla pyörii pyykkikone. (esim klo 12-14). Illalla leffa ja drinkit  (esim 19-22). Ompa rankkaa

Meillä ainakin pelkät matkat puutarhamyymälään vie tuon tunnin, eli se on 2 h (tosin en tarvitse miestä siellä mihinkään). Ikkunoita on paljon isossa talossa, niissä menee kyllä vähintään neljä tuntia.

Ala elämään ihan omaa elämää, ja älä mieti kotitöitä. Katso, herääkö mies tähän asiaan. Jos ei, ette ehkä ole sopivat toisillenne. 

Ap ja mies ovat asuneet vuoden yhdessä. Eikö heillä ollut ollenkaan seurusteluaikaa, jolloin olisi havainnut, että 1) mies sotkee kämppänsä 2) mies tykkää nukkua viikonloppuisin pitkään.

Mitä tyypit oikein haluaa? Maata paikoillaan? Kun just kaikki puuhailu ja keskustelut ja silmiin katsomiset ja höpsöttämiset on sitä hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ala elämään ihan omaa elämää, ja älä mieti kotitöitä. Katso, herääkö mies tähän asiaan. Jos ei, ette ehkä ole sopivat toisillenne. 

Toi on huono neuvo. Ennemmin kuin vaivihkaa aletaan elämään jotain mystistä omaa elämää, on puhuttava. Jos puhuminen aikuisen kanssa ei onnistu eikä tuota tulosta niin sitten puhutaan ratkaisut, ja se voi olla ero. Mutta ei mitään vanhan kansan eriyttävää omaa elämää, koska siinä kuolee sisäisesti kaksi pystyyn. Just tällaisten neuvojen takia tässä maassa on niin oudot perhedynamiikat, eriytyneet elämät ja kylmät kohtaamistaidot. Siis pitäähän aikuisten osata puhumalla sopia kaikki.

En ymmärrä miksi viikonloputkin pitää aikatauluttaa täyteen. Itseäni rentouttaa nimenomaan aikatauluttamaton aika. Se ei tarkoita etteikö siivoaisi tai tekisi muuta hyödyllistä. 

Nro 206: "Toi, että tyyliin siivoat kello seitsemän sunnuntaiaamuna kuulostaa siltä, että käyt koko ajan vähän ylikierroksilla."

Mä ymmärsin omaa äitiäni, koska hän oli hyvin köyhistä oloista lähtöisin ja 1930-luvulla kodin tai lasten  likaisuus oli köyhyyden merkki. Äitini ei halunnut näyttää köyhältä, vaikka sitä joskus olikin, ja siksi äidilläni oli ihan hillitön tarve siivota. Kaiken piti olla kotona ja lapsissakin aina tiptop, jotta kukaan vaan ei ajattelisi, että ollaan köyhiä. Teininä ja nuorena aikuisena mun mielestä äidin touhut oli vaan teatteria ja kulissien ylläpitämistä (mitä nyt muutkin ajattelee, jos...."), mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että äidilleni lapsuutensa ja nuoruutensa köyhyys aiheutti trauman. 

Mä luulen ap että sä opit tästä nyt jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin nukkuisin pitkään jos joku kellottaisi vapaapäivään siivousta. 

Oi, jospa mies tekisikin jotain arkisin, sittenhän ei tarvisi vapaapäiviä käyttää pakollisiin kotitöihin. Mutta arkena en ehdi häntä olla käskemässä, teen itse 11 h työpäiviä ja 2 h työmatkat päälle. Mies opiskelee kotona ja sotkee. Jos tekisikin jotain siellä, viikonloppuna olisi aikaa jollekin kivalle.  Ap

Eli mies on löytänyt oivan tavan kaistaa kaikesta kotiin liittyvästä vastuusta. Vai onko aina ollut tällainen? 

Teillä ei onneksi taida olla lapsia vielä. Nyt tyyppi puhutteluun ja jollei tilanne parane, niin jättäisin pärjäämään ihan omillaan.

Onko se mies jotenkin masentunut tai onko terveydessä kaikki ok? 14 tunnin yöunet kuulostaa aika todella pitkiltä. Vai eikö nuku viikolla tarpeeksi? Kuorsaako, voisiko olla uniapnea kyseessä jolloin väsyttää päivälläkin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala elämään ihan omaa elämää, ja älä mieti kotitöitä. Katso, herääkö mies tähän asiaan. Jos ei, ette ehkä ole sopivat toisillenne. 

Toi on huono neuvo. Ennemmin kuin vaivihkaa aletaan elämään jotain mystistä omaa elämää, on puhuttava. Jos puhuminen aikuisen kanssa ei onnistu eikä tuota tulosta niin sitten puhutaan ratkaisut, ja se voi olla ero. Mutta ei mitään vanhan kansan eriyttävää omaa elämää, koska siinä kuolee sisäisesti kaksi pystyyn. Just tällaisten neuvojen takia tässä maassa on niin oudot perhedynamiikat, eriytyneet elämät ja kylmät kohtaamistaidot. Siis pitäähän aikuisten osata puhumalla sopia kaikki.

Konfliktien sopiminen rauhallisesti puhumalla on kyllä hyvä neuvo, mutta tuo on niin edistyneen tason ihmisenä olemista, että siihen ei monet kykene. Ehkä vuosien terapian jälkeen voi saavuttaa tason, jossa ei provosoidu tai ahdistu, pakene tai hyökkää.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi viikonloputkin pitää aikatauluttaa täyteen. Itseäni rentouttaa nimenomaan aikatauluttamaton aika. Se ei tarkoita etteikö siivoaisi tai tekisi muuta hyödyllistä. 

No ap:n mies ei tee viikollakaan mitään kotiin liittyvää. Seuraavaan elämään lakaisee kaiken ja nyt nukkuu. 

Alkaisitko mun kanssa. Olisi kiva jos olisi kaksi ihmistä joiden mielestä puhdas koti olisi mukava juttu. 

Nukun kyllä viikonloppuisin noin kello kymmeneen, mutta voin tehdä sitten lounaan.

T. Mieheensä kyllästynyt