Mikä tämä nykyinen tapailu on?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni omasta ystäväpiiristäni jäänyt kuva, että deittiäppeihin ei erityisemmin ilahduttu. Yli 10-20 vuoden pitkän suhteen eron jälkeen haettu uutta ihmistä ja vastaan tullut juuri tämä ilmiö, tapailu. Ei ole enää mitään suoraa, selkeää 'alakko oleen mun kaa?' 'Seukataanko me, ollaanko pari?' kuten vielä ehkä 15-20 vuotta sitten.

Laadukkaimmilla tyypeillä paljon matcheja ja naisia tulossa treffeille pilvin pimein. Mies saattaa tapailla ties miten montaa naista rinta rinnan. Koskaan hän ei pysähdy, vaan etsii saavuttamatonta täydellistä. Kynnys dumpata ihminen on kovin matala, enää ei jakseta nähdä yhtään vaivaa. Vaihtoon menee kuin kertakäyttöesine.. Klik, ihmisostoskoriin swaipattu uusi tuote.

Deittikumppani kokee riittämättömyyttä tässä hanakassa kilpailuasetelmassa. On vaikea laskea suojamuuriaan, kun seuraavan päivän tapahtumana kenties tyly ghostaus.

Mä eron jälkeen menin Tinderiin ja Badooseen, mutta ei vain toimi mulle nuo. Kaikki deittiäpit on tullut sinä aikana, kun olin itse naimissa. Jo ennen sitä parisuhdeta oli todella nettisivustoilla deittiosiot, mutta en ole koskaan tuntenut tuollaisia juttuja omakseni. Mulle on todella iso kynnys lähteä tapaamaan täysin tuntematonta ihmistä deittailumielessä. Kahden miehen kanssa kävin treffeillä ja totesin, että ei kiitos tällaista touhua. Mä olen tavannut miehet irl ja siitä juttu lähtenyt etenemään. Siksi olen liian vanhanaikainen nykymaailmaan tapailukulttuuriin eikä taida löytyä miestä joka ajattelisi mun kanssa samalla tavalla.

N45

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hirveän haalealta ja kädenlämpöiseltä verrattuna kasarin aikoihin. Kasarilla oltiin sängyssä muutama tunti ensi tapaamisesta, ja harvoin miehen aloitteesta.

Tanssilattialla perseen kouriminen ja pieni tissien kopaisu otettiin kohteliaisuutena. Mitä se tietysti onkin.

Miehet haluavat koeajaa mahdollisimman monia naisia. Sitä on tapailu.

Hieno nimi sille, että pannaan, eikä haluta sitoutua. Alhaisen viemärikäytöksen verbaalista kiillottamista, jotta joku urpo suostuisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni omasta ystäväpiiristäni jäänyt kuva, että deittiäppeihin ei erityisemmin ilahduttu. Yli 10-20 vuoden pitkän suhteen eron jälkeen haettu uutta ihmistä ja vastaan tullut juuri tämä ilmiö, tapailu. Ei ole enää mitään suoraa, selkeää 'alakko oleen mun kaa?' 'Seukataanko me, ollaanko pari?' kuten vielä ehkä 15-20 vuotta sitten.

Laadukkaimmilla tyypeillä paljon matcheja ja naisia tulossa treffeille pilvin pimein. Mies saattaa tapailla ties miten montaa naista rinta rinnan. Koskaan hän ei pysähdy, vaan etsii saavuttamatonta täydellistä. Kynnys dumpata ihminen on kovin matala, enää ei jakseta nähdä yhtään vaivaa. Vaihtoon menee kuin kertakäyttöesine.. Klik, ihmisostoskoriin swaipattu uusi tuote.

Deittikumppani kokee riittämättömyyttä tässä hanakassa kilpailuasetelmassa. On vaikea laskea suojamuuriaan, kun seuraavan päivän tapahtumana kenties tyly ghostaus.

Onhan niitä pilvin pimein. Harrastavat muitakin vanhanaikaisia juttuja, kuten metsästystä, ym.

Vierailija kirjoitti:

Hieno nimi sille, että pannaan, eikä haluta sitoutua. Alhaisen viemärikäytöksen verbaalista kiillottamista, jotta joku urpo suostuisi siihen.

Naisten keksintöhän tuo on. Ei pystytä puhumaan asioista oikeilla nimillä kun ei voida myöntää, että kullia tekee mieli ja pitää yrittää esittää jotenkin siveää. Mitään järkeähän siinä ei ole.

se on tutustumista ihmisiin. Käydään kahvilla , lenkillä, kaljalla katsotaan natsaanko luonteetja toiveet elämänkumppanista yhteen. Jos ei sovi niin sitten tapailu lopetetaan eikä siitä muodostu seurustelua. Itse ainakin tapailin jo ysärillä. Moni silloinkin väitti että seurustelen joka ikisen miehen kanssa jonka kanssa kävin esim kerran kahvilla ja he yrittivät esittää että seurustelen ympäriinsä koko ajan kaikkien kanssa. Onneksi nykypäivänä ymmärretään mitä tapaaminen ja tapailu tarkoittaa eikä lyödä hyoran leimaa otsaan jos ei ole 20 vuotiaana löytynyt vielä aviopuolisoa.

Vierailija kirjoitti:

se on tutustumista ihmisiin. Käydään kahvilla , lenkillä, kaljalla katsotaan natsaanko luonteetja toiveet elämänkumppanista yhteen. Jos ei sovi niin sitten tapailu lopetetaan eikä siitä muodostu seurustelua. Itse ainakin tapailin jo ysärillä. Moni silloinkin väitti että seurustelen joka ikisen miehen kanssa jonka kanssa kävin esim kerran kahvilla ja he yrittivät esittää että seurustelen ympäriinsä koko ajan kaikkien kanssa. Onneksi nykypäivänä ymmärretään mitä tapaaminen ja tapailu tarkoittaa eikä lyödä hyoran leimaa otsaan jos ei ole 20 vuotiaana löytynyt vielä aviopuolisoa.

Eli kertapanoille on pitänyt keksiä jostain syystä toinen nimi vaikka kaikki tietävät mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

se on tutustumista ihmisiin. Käydään kahvilla , lenkillä, kaljalla katsotaan natsaanko luonteetja toiveet elämänkumppanista yhteen. Jos ei sovi niin sitten tapailu lopetetaan eikä siitä muodostu seurustelua. Itse ainakin tapailin jo ysärillä. Moni silloinkin väitti että seurustelen joka ikisen miehen kanssa jonka kanssa kävin esim kerran kahvilla ja he yrittivät esittää että seurustelen ympäriinsä koko ajan kaikkien kanssa. Onneksi nykypäivänä ymmärretään mitä tapaaminen ja tapailu tarkoittaa eikä lyödä hyoran leimaa otsaan jos ei ole 20 vuotiaana löytynyt vielä aviopuolisoa.

Mä olen jättänyt tuosta syystä tapailut tällä hetkellä väliin, koska asun aivan liian pienellä paikkakunnalla, jos täällä tapailisi ihmisiä, niin kuulee kyliltä nimenomaan koko ajan vaihtavansa miestä kuin sukkaa ja olevansa parisuhteissa joissa ei itse tiedä olevansa! Joka paikassa ei valitettavasti tajuta vieläkään tätä tapailua.

Vierailija kirjoitti:

se on tutustumista ihmisiin. Käydään kahvilla , lenkillä, kaljalla katsotaan natsaanko luonteetja toiveet elämänkumppanista yhteen. Jos ei sovi niin sitten tapailu lopetetaan eikä siitä muodostu seurustelua. Itse ainakin tapailin jo ysärillä. Moni silloinkin väitti että seurustelen joka ikisen miehen kanssa jonka kanssa kävin esim kerran kahvilla ja he yrittivät esittää että seurustelen ympäriinsä koko ajan kaikkien kanssa. Onneksi nykypäivänä ymmärretään mitä tapaaminen ja tapailu tarkoittaa eikä lyödä hyoran leimaa otsaan jos ei ole 20 vuotiaana löytynyt vielä aviopuolisoa.

Noin se oli ennenkin. Ja kun ei ollut mitään sosiaalista mediaa, niin ei sitä mistään tiennyt, jos tyyppi kävi kahvilla tai leffassa välillä muidenkin kanssa. Tutustuminen eli nykykielellä tapailu muuttui seurusteluksi vasta sitten, kun oltiin yhdessä niin tiiviisti, ettei kummallakaan olisi ollut edes aikaa tapailla muitakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se on tutustumista ihmisiin. Käydään kahvilla , lenkillä, kaljalla katsotaan natsaanko luonteetja toiveet elämänkumppanista yhteen. Jos ei sovi niin sitten tapailu lopetetaan eikä siitä muodostu seurustelua. Itse ainakin tapailin jo ysärillä. Moni silloinkin väitti että seurustelen joka ikisen miehen kanssa jonka kanssa kävin esim kerran kahvilla ja he yrittivät esittää että seurustelen ympäriinsä koko ajan kaikkien kanssa. Onneksi nykypäivänä ymmärretään mitä tapaaminen ja tapailu tarkoittaa eikä lyödä hyoran leimaa otsaan jos ei ole 20 vuotiaana löytynyt vielä aviopuolisoa.

Mä olen jättänyt tuosta syystä tapailut tällä hetkellä väliin, koska asun aivan liian pienellä paikkakunnalla, jos täällä tapailisi ihmisiä, niin kuulee kyliltä nimenomaan koko ajan vaihtavansa miestä kuin sukkaa ja olevansa parisuhteissa joissa ei itse tiedä olevansa! Joka paikassa ei val

Ai tätä on vieläkin🙄 Jopa miespuolisista kavereista kierrätettiin huhuja että noilla on sutinaa, vaikka tiedettiin ettei ollut. Tuosta syystä mulla jäi yksi mies kohtaamatta, hänelle kun valehdeltiin että seurustelen, vaikka olin siis sinkku.

Ennen vanhaan aloitettiin seurustelu heti kun toinen (useimmiten poika) kysyi: Alatko sä olemaan mun kanssa?  Sitten oltiin yhdessä niin kauan kuin rakkautta riitti. Jos ei, niin tehtiin bänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni omasta ystäväpiiristäni jäänyt kuva, että deittiäppeihin ei erityisemmin ilahduttu. Yli 10-20 vuoden pitkän suhteen eron jälkeen haettu uutta ihmistä ja vastaan tullut juuri tämä ilmiö, tapailu. Ei ole enää mitään suoraa, selkeää 'alakko oleen mun kaa?' 'Seukataanko me, ollaanko pari?' kuten vielä ehkä 15-20 vuotta sitten.

Laadukkaimmilla tyypeillä paljon matcheja ja naisia tulossa treffeille pilvin pimein. Mies saattaa tapailla ties miten montaa naista rinta rinnan. Koskaan hän ei pysähdy, vaan etsii saavuttamatonta täydellistä. Kynnys dumpata ihminen on kovin matala, enää ei jakseta nähdä yhtään vaivaa. Vaihtoon menee kuin kertakäyttöesine.. Klik, ihmisostoskoriin swaipattu uusi tuote.

Deittikumppani kokee riittämättömyyttä tässä hanakassa kilpailuasetelmassa. On vaikea laskea suojamuuriaan, kun seuraavan pä

Vai että pilvin pimein? No ei kyllä ole täällä näkynyt. En vain taida kelvata tavallisille miehille koska en ole hoikka kaunotar. Olen vähän pyöreä ja tavallisen näköinen. Lisäksi kehtaan elää oman näköistä elämää enkä ole miehistä riippuvainen, sekös joitakin miehiä vituttaa.

Ei mua haittaisi metsästävä mies. Kyllä mä niistä lihoista ruokaa tekisin mielelläni koska pidän ruoanlaitosta. Myös kalastus on plussaa.

N45

Se edellytys tapailussa pitää olla, että muiden treffailu optio pitää olla avoin molemmille osapuolille, jos sellainen meininki on. Eli huijaaminen ja valehtelu ei kuulu tapailun etikettiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se materialismi ja ateismi ja kulttuurimarxismi on hienoa ja hyväksi ihmisille.

Tämä on sitä vihervasemmistoa. Naatitan nyt!

Tapailu ei omalla kohdallani tarkoita mitään kuukausien veivaamista, vaan muutamia viikkoja korkeintaan. Siinä ajassa kyllä molemmat tietää tuleeko jutusta enemmän, ja jos ei tiedä niin silloin vastaus on ei, ei tule. Eli en kyllä edes kerkeäisi tapailemaan montaa tyyppiä samaan aikaan. Toisaalta jos tapailisin jonkun kanssa ja kiinnostava henkilö tulisi kohdalle niin toki lähtisin kahville, ja tekisin sitten päätöksen tapailenko kumpaa heistä. Eli se että olen pari kertaa nähnyt jonkun tyypin ei tarkoita sitä että en voi nähdä ketään toista, mutta se taas ei tarkoita että tapailisin sen kymmentä samaan aikaan. Seksi ei minulla kuulu tapailuun, ellei asiasta erikseen sovita, ja samalla sovita joko seurustelusta tai siitä ettemme seurustele, mutta alamme panokavereiksi. Panokaveri taas ei ole enää tapailtava henkilö jonka kanssa tähdätään seurusteluun, sillä asia selvitettiin jo ennen sänkyyn menoa. 

 

Kyllä näin on

Vierailija kirjoitti:

Ennen ja ennen . . . Eikö muka ole nykyään hyvä, jos ensin vain tapailee? Siinä selviää, onko yhteisiä kiinnostuksen kohteita, sopivatko päivärytmit yhteen, mitä ajatellaan vanhemmista ja sisaruksista, minkälaista asumismuotoa pidetään parhaana jne. Selviää myös tapailukumppanin asenne työhön, rahaan, lapsiin ja uskontoon. Parhaimmillaan tätä seuraa seurustelu (joka muun muassa tarkoittaa, että muita ei tapailla) ja avo- tai avioliitto. 

Kun tiedetään, miten monet liitot päättyvät eroon, pidän tapailua / deittailua erittäin hyvänä asiana kumppaniin tutustumisen kannalta. 

terv. Äitimummianoppi

Aivan, eikä tapailussa ole mitään uutta. Kaikki on nähty. 

Vierailija kirjoitti:

Hieno nimi sille, että pannaan, eikä haluta sitoutua. Alhaisen viemärikäytöksen verbaalista kiillottamista, jotta joku urpo suostuisi siihen.

Aina on heilasteltu ja riiattu, niin nuoret kuin vanhat (lesket ja eronneet).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno nimi sille, että pannaan, eikä haluta sitoutua. Alhaisen viemärikäytöksen verbaalista kiillottamista, jotta joku urpo suostuisi siihen.

Naisten keksintöhän tuo on. Ei pystytä puhumaan asioista oikeilla nimillä kun ei voida myöntää, että kullia tekee mieli ja pitää yrittää esittää jotenkin siveää. Mitään järkeähän siinä ei ole.

Miksi sä täällä kiukkuat, kun et saa? Oma vikasi!