Mikä tämä nykyinen tapailu on?

Nro 18: "Kuten aiemminkin, mutta hankalampaa se on kun ei ole niitä diskoja ja baareissa ja yökerhoissa käydään vähemmän. Mutta vastaavasti harrastuksien kautta on mahdollisuutta tutustua samanhenkisiin tyyppeihin. Esimerkiksi konsertit, teatterit, kuntosalit, erilaiset harrastekurssit ja jopa lasten harrastukset ovat mahdollisia tapailupaikkoja. Yleensäkin se, että uskaltaa avata suunsa ja keskustella ilman taka-ajatuksia mukavien ihmisten kanssa voi johtaa vaikka mihin. Mutta jos jää sinne sohvan nurkkaan selaamaan Tinderiä, niin harva sieltä onnen löytää. Osa, jos on malttia kahlata sen viidakon läpi, mutta hyvin usein sieltä tulee vastaan vain pettymyksiä."

Totta kyllä, mutta jos siellä harrastuksessa ei ole kuin miehiä/naisia tai ei ole ketään sellaista, joka kiinnostaisi? Pitääkö vaihtaa harrastusta, vaikka muuten tykkäisikin ko harrastuksesta? Ruveta käymään teattereissa ja konserteissa, vaikka ne eivät kiinnostaisi tippaakaan? Ja mistä tietää, että se sama mukava tyyppi tulee sitten seuraavaankin konserttiin tai teatteriesitykseen? Entä, jos ei koskaan enää tapaakaan samaa ihmistä? Tai jos joskus vielä tapaakin, se on löytänyt jo itselleen kumppanin?

Mitä tulee pettymyksiin, niin tulihan niitä kasarillakin. Arkadiassa tapasi jonkun kivan tyypin, niin se ei tullutkaan seuraavana viikonloppuna. Jossain vaiheessa mentiin Alibiin, niin se olikin siellä, mutta sillä oli jotain sutinaa jo jonkun toisen kanssa. Ei se kyllä ennenkään ollut niin, että kiinnostus olisi heti ollut molemminpuolista ja yhtä voimakasta. Mutta se oli discoissa ja yökerhoissa hyvä puoli, että niihin mentiin nimenomaan tutustumaan muihin ja pitämään hauskaa. Oli ihan "luvallista" mennä juttelemaan tai pyytää tanssimaan. Kuntosaleilla tms moni taitaa käydä ihan vaan harrastamassa eikä tutustumassa muihin ihmisiin. Osa saattaa jopa pistää pahakseen, jos siellä menee edes juttelemaan ventovieraalle. Discoissa ja yökerhoissa se oli ihan sallittua ja sopivaa. 

Mulle tapailu on sitä, että kumppania ei esitellä muille vaan vietetään aikaa kahdestaan silloin kun ehditään nähdä. Kummallakin on omat elämät. Ja ei tapailla muita samaan aikaan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 18: "Kuten aiemminkin, mutta hankalampaa se on kun ei ole niitä diskoja ja baareissa ja yökerhoissa käydään vähemmän. Mutta vastaavasti harrastuksien kautta on mahdollisuutta tutustua samanhenkisiin tyyppeihin. Esimerkiksi konsertit, teatterit, kuntosalit, erilaiset harrastekurssit ja jopa lasten harrastukset ovat mahdollisia tapailupaikkoja. Yleensäkin se, että uskaltaa avata suunsa ja keskustella ilman taka-ajatuksia mukavien ihmisten kanssa voi johtaa vaikka mihin. Mutta jos jää sinne sohvan nurkkaan selaamaan Tinderiä, niin harva sieltä onnen löytää. Osa, jos on malttia kahlata sen viidakon läpi, mutta hyvin usein sieltä tulee vastaan vain pettymyksiä."

Totta kyllä, mutta jos siellä harrastuksessa ei ole kuin miehiä/naisia tai ei ole ketään sellaista, joka kiinnostaisi? Pitääkö vaihtaa harrastusta, vaikka muuten tykkäisikin ko harrastuksesta? Ruveta käymään teattereissa ja konserteissa, vaikka ne eivät kiinnostaisi tippaakaan?  Ja mistä tietää, että se sama mukava tyyppi tulee sitten seuraavaankin konserttiin tai teatteriesitykseen? Entä, jos ei koskaan enää tapaakaan samaa ihmistä? Tai jos joskus vielä tapaakin, se on löytänyt jo itselleen kumppanin?



Mitä tulee pettymyksiin, niin tulihan niitä kasarillakin. Arkadiassa tapasi jonkun kivan tyypin, niin se ei tullutkaan seuraavana viikonloppuna. Jossain vaiheessa mentiin Alibiin, niin se olikin siellä, mutta sillä oli jotain sutinaa jo jonkun toisen kanssa. Ei se kyllä ennenkään ollut niin, että kiinnostus olisi heti ollut molemminpuolista ja yhtä voimakasta. Mutta se oli discoissa ja yökerhoissa hyvä puoli, että niihin mentiin nimenomaan tutustumaan muihin ja pitämään hauskaa. Oli ihan "luvallista" mennä juttelemaan tai pyytää tanssimaan. Kuntosaleilla tms moni taitaa käydä ihan vaan harrastamassa eikä tutustumassa muihin ihmisiin. Osa saattaa jopa pistää pahakseen, jos siellä menee edes juttelemaan ventovieraalle. Discoissa ja yökerhoissa se oli ihan sallittua ja sopivaa. 

Elämässä vaan on pettymyksiä, oli kasarillakin ja on nykyäänkin. Eikä niissä teattereissa tai konserteissa ole pakko käydä jos ei kiinnosta. Ei tietenkään, koska todennäköiseti et löydä sieltä sitä kiinnostavaa tyyppiä, koska häntä kiinnostaa olla siellä ja sinua ei.

Maailmassa on mielenkiintoisia asioita pilvin pimein. Siitä vain kokeilemaan uusia juttuja. Voihan olla, että joku muukin on ekaa kertaa kokeilemassa jotain uutta ja siitä se sitten lähtee. Positiivista asennetta ja hymyä peliin niin se kiinnittää muidenkin ihmisten huomion. Jos kulkee myrtsi-Marttana tai juro-Pekkana, niin ei ihmiset myöskään lähesty. Vaikkei siellä harrastuksessa olisi juuri sitä oikeaa henkilöä, niin omalla positiivisella asenteella saa uusia ystäviä, joiden kautta tutustuu taas toisiin uusii ihmisiin ja sieltä se piiri kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ja ennen . . . Eikö muka ole nykyään hyvä, jos ensin vain tapailee? Siinä selviää, onko yhteisiä kiinnostuksen kohteita, sopivatko päivärytmit yhteen, mitä ajatellaan vanhemmista ja sisaruksista, minkälaista asumismuotoa pidetään parhaana jne. Selviää myös tapailukumppanin asenne työhön, rahaan, lapsiin ja uskontoon. Parhaimmillaan tätä seuraa seurustelu (joka muun muassa tarkoittaa, että muita ei tapailla) ja avo- tai avioliitto. 

Kun tiedetään, miten monet liitot päättyvät eroon, pidän tapailua / deittailua erittäin hyvänä asiana kumppaniin tutustumisen kannalta. 

terv. Äitimummianoppi

Et tajua tilannetta millään tavalla.

Sanoja, koskettimia tai nuotteja tapaillaan, kun ei olla oikein varmoja, mitä ollaan sanomassa tai soittamassa ja miltä se kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos uusi tuttavuus kertoisi tapailevansa lisäkseni muitakin ihmisiä, käskisin jatkaa heidän tapailua ja jättää minut ulkopuolelle.En halua olla merkattuna kalenteriin herra maanantaiksi, herrojen keskiviikko, perjantai ja lauantai lisäksi.

Ja jos tapailut sisältää vielä fyysistä toimintaa makuuhuoneessa, niin todellakin voi unohtaa tälläiset ihmiset. En ole mikään auto, jota koeajetaan. Sen verran on omanarvontuntoa ja en halua sitoutua loppuelämäksi vuokra-autoon, jota lukemattomat ihmiset ovat ajaneet.

Mä olen nainen enkä mäkään halua mitään tuollaista. Siksi varmaan joudunkin olemaan sinkkuna loppuelämäni. Olisi kiva löytää joku mukava mies, mutta turha toivo näyttää olevan. Olen liian vanha, liian lihava ja liian tavallinen kasvoiltani. Painoa voin pudottaa ja se onkin työn alla, mutta en mä kyllä halua sellaistakaan miestä jolle kelpaan vasta normaalipainoisena.

Nro 23: "Elämässä vaan on pettymyksiä, oli kasarillakin ja on nykyäänkin. Eikä niissä teattereissa tai konserteissa ole pakko käydä jos ei kiinnosta. Ei tietenkään, koska todennäköiseti et löydä sieltä sitä kiinnostavaa tyyppiä, koska häntä kiinnostaa olla siellä ja sinua ei.

Maailmassa on mielenkiintoisia asioita pilvin pimein. Siitä vain kokeilemaan uusia juttuja. Voihan olla, että joku muukin on ekaa kertaa kokeilemassa jotain uutta ja siitä se sitten lähtee. Positiivista asennetta ja hymyä peliin niin se kiinnittää muidenkin ihmisten huomion. Jos kulkee myrtsi-Marttana tai juro-Pekkana, niin ei ihmiset myöskään lähesty. Vaikkei siellä harrastuksessa olisi juuri sitä oikeaa henkilöä, niin omalla positiivisella asenteella saa uusia ystäviä, joiden kautta tutustuu taas toisiin uusii ihmisiin ja sieltä se piiri kasvaa."

Noinhan se on, mutta jos nykypäivää vertaa vaikkapa just kasariin, niin silloin oli helpompaa, kun ne discot ja yökerhot oli just uusiin ihmisiin tutustumista varten. Kukaan ei ihmetellyt eikä paheksunut, jos meni juttelemaan jollekin. Tai haki jotain tanssimaan. Omat vanhempanikin tapasivat toisensa 1940-luvun lopulla tanssilavalla. Maailmassa on tosiaan mielenkiintoisia juttuja vaikka kuinka paljon, mutta jos on hakemassa parisuhdetta, niin se on aika hakuammuntaa mennä vaikka espanjankielen kurssille ja olettaa, että sieltä se tuleva aviopuoliso löytyy. Exä löytyi aikoinaan tanssiravintolasta eikä mulla olisi käynyt mielessäkään, että pitäisi alkaa käydä lätkämatseissa löytääkseni lapsilleni isän. Ei se ikinä haitannut, että exä oli lätkäfani ja minä en. Pari kertaa kävin sitten hänen kanssaan katsomassa pelejä, mutta kun ne ei olleet mun juttu, niin jatkoi niissä käymistä kavereidensa kanssa. 

Mä en ole parisuhdetta vailla, mutta ymmärrän hyvin ystävääni, joka on Tinderissä. Siellä ollaan just sen takia, että löytyisi joku, jonka kanssa olisi - enemmän tai vähemmän - sutinaa. Ei sen vuoksi, että löytyisi mielenkiintoisia juttuja kokeiltavaksi tai saisi uusia ystäviä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 23: "Elämässä vaan on pettymyksiä, oli kasarillakin ja on nykyäänkin. Eikä niissä teattereissa tai konserteissa ole pakko käydä jos ei kiinnosta. Ei tietenkään, koska todennäköiseti et löydä sieltä sitä kiinnostavaa tyyppiä, koska häntä kiinnostaa olla siellä ja sinua ei.

Maailmassa on mielenkiintoisia asioita pilvin pimein. Siitä vain kokeilemaan uusia juttuja. Voihan olla, että joku muukin on ekaa kertaa kokeilemassa jotain uutta ja siitä se sitten lähtee. Positiivista asennetta ja hymyä peliin niin se kiinnittää muidenkin ihmisten huomion. Jos kulkee myrtsi-Marttana tai juro-Pekkana, niin ei ihmiset myöskään lähesty. Vaikkei siellä harrastuksessa olisi juuri sitä oikeaa henkilöä, niin omalla positiivisella asenteella saa uusia ystäviä, joiden kautta tutustuu taas toisiin uusii ihmisiin ja sieltä se piiri kasvaa."

Noinhan se on, mutta jos nykypäivää vertaa vaikkapa just kasariin, niin silloin oli helpompaa, kun ne discot ja yökerhot oli just uusiin ihmisiin tutustumista varten. Kukaan ei ihmetellyt eikä paheksunut, jos meni juttelemaan jollekin. Tai haki jotain tanssimaan. Omat vanhempanikin tapasivat toisensa 1940-luvun lopulla tanssilavalla. Maailmassa on tosiaan mielenkiintoisia juttuja vaikka kuinka paljon, mutta jos on hakemassa parisuhdetta, niin se on aika hakuammuntaa mennä vaikka espanjankielen kurssille ja olettaa, että sieltä se tuleva aviopuoliso löytyy. Exä löytyi aikoinaan tanssiravintolasta eikä mulla olisi käynyt mielessäkään, että pitäisi alkaa käydä lätkämatseissa löytääkseni lapsilleni isän. Ei se ikinä haitannut, että exä oli lätkäfani ja minä en. Pari kertaa kävin sitten hänen kanssaan katsomassa pelejä, mutta kun ne ei olleet mun juttu, niin jatkoi niissä käymistä kavereidensa kanssa. 



Mä en ole parisuhdetta vailla, mutta ymmärrän hyvin ystävääni, joka on Tinderissä. Siellä ollaan just sen takia, että löytyisi joku, jonka kanssa olisi - enemmän tai vähemmän - sutinaa. Ei sen vuoksi, että löytyisi mielenkiintoisia juttuja kokeiltavaksi tai saisi uusia ystäviä. 

Jep, ennen satunnaiset tapaamiset olivat helpompia yökerhoissa ja alkoholi auttoi vielä tutustumisessa, jos jännitti liikaa. Toki silloinkin liika oli liikaa. Ja ei se pois sulje sitä, että vaikka tapaisi jonkun mielenkiintoisen henkilön jossain harrastuksessa, että kaikki mielenkiinnon kohteet ovat samoja. Itsekin tykkään käydä välillä teatterissa, mutta yhtälailla metallikonserteissa ja urheilukisoissa.

Ja onhan vielä satunnaisesti järjestettäviä "entisten nuorten" diskoja sun muita mistä voi hengenheimolaisia löytää. Mutta ylipäätään olen todennut sen monta kertaa, jo niissä yökerhoissakin, että jos lähtee asenteella, että tänään löydän jonkun, niin todennäköisyys kenenkään mielenkiintoisen kohtaamiselle on todella pieni. Mutta kun lähtee rennoin ja avoimin mielin ulos ja antaa sattumalle mahdollisuuden niin positiivisia kohtaamisia tulee huomattavati enemmän. Ja jos ei tule, niin ei se mitään. Aina on uusi kerta.

Nykyinen Tinder on vain satunnaisia panosuhteita varten ja valitettavasti suurin osa siellä olevista sitä hakee. Vakavampaa suhdetta etsivät hukkuvat siihen massaan ja lopulta pettyvät ja kyllästyvät. Harmi, ettei ole muita yhtäsuosittuja sovelluksia ihmisille, jotka etsivät jotain syvempää.

Itse olen taas naisena iloinen tästä Tinder-tapailukulttuurista, kun voi tapailla monia samaan aikaan ja harrastaa seksiä miten ja kenen kanssa haluaa ilman pakkoa sitoutua tiettyyn yhteen. En siis itsekään hae mitään vakavaa, joten hienoa kun miehet on samalla asialla siellä sovelluksessa. Mun kaltaisilla olisi varmaan ennen ollut vaikeaa, kun sänkykumppanin kanssa olisi heti pitänyt vakavasti seurustella ja miettiä kihlajaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ja ennen . . . Eikö muka ole nykyään hyvä, jos ensin vain tapailee? Siinä selviää, onko yhteisiä kiinnostuksen kohteita, sopivatko päivärytmit yhteen, mitä ajatellaan vanhemmista ja sisaruksista, minkälaista asumismuotoa pidetään parhaana jne. Selviää myös tapailukumppanin asenne työhön, rahaan, lapsiin ja uskontoon. Parhaimmillaan tätä seuraa seurustelu (joka muun muassa tarkoittaa, että muita ei tapailla) ja avo- tai avioliitto. 

Kun tiedetään, miten monet liitot päättyvät eroon, pidän tapailua / deittailua erittäin hyvänä asiana kumppaniin tutustumisen kannalta. 

terv. Äitimummianoppi

Olen eri mieltä. Ensin voimakas tunne, ja sitten miettimään, miten kestää toisen huonoja puolia. Nuo alkuaikojen voimakkaat tunteet auttavat kestämään huonojen aikojen vastoinkäymisiä, joita tulee kaikille. Jos joku pitää mua pitkään löysässä hirressä vaan tapailemassa, niin ei sellainen välitä. "Ehkä" on ei, ja se on aika pian kiitos&hei. Miesten on ollut tätä jostain syystä vaikea ymmärtää. Joko tulee mun elämään, tai pysyy poissa. Ei saa jäädä ovelle tukkimaan liikennettä. Onneksi löysin samoin ajattelevan kumppanin.

Nro 30: "Olen eri mieltä. Ensin voimakas tunne, ja sitten miettimään, miten kestää toisen huonoja puolia. Nuo alkuaikojen voimakkaat tunteet auttavat kestämään huonojen aikojen vastoinkäymisiä, joita tulee kaikille. Jos joku pitää mua pitkään löysässä hirressä vaan tapailemassa, niin ei sellainen välitä. "Ehkä" on ei, ja se on aika pian kiitos&hei. Miesten on ollut tätä jostain syystä vaikea ymmärtää. Joko tulee mun elämään, tai pysyy poissa. Ei saa jäädä ovelle tukkimaan liikennettä. Onneksi löysin samoin ajattelevan kumppanin."

Mä olen osittain samaa mieltä kanssasi. Mutta kun ajattelen omalla kohdallani, niin ei nuorena ihastuksesta välttämättä mitään pysyvämpää suhdetta syntynyt. Oltiin yhdessä sen aikaa, kun se hyvältä tuntui, ja erottiin, kun ei enää tuntunut hyvältä. Mutta nuorena ei ollutkaan mitään kiirettä ja pelkkä ihastuminen kannatteli sen aikaa, kun oli tarvis. Kun toisesta alkoi tulla esiin erilaisia suhdetta huonontavia asioita, niin se ihastuminen karisi samaan tahtiin. Ihastuessa ei ollut väliä, vaikka toinen olikin luottotiedoton ja ulosotossa tai menneisyydessä jotain epämääräistä, koska ei sitä suhdetta edes ajatellut niin, että tämän ihmisen kanssa menen naimisiin, otan asuntolainan ja hankin lapsia. Tottakai sydänsurujakin tuli, jos omat tunteet olivat vielä olemnassa, kun toisen kohdalla ne oli jo lopahtaneet, mutta ei se silti ollut kuin hetkellisesti mikään maailmanloppu. 

Mä mietin, että onko tapailussa ongelmana se, että toinen tapailee samaan aikaan muitakin? Vai se, että ei olla vielä valmiita "lyömään lukkoon hääpäivää" vaan halutaan ensin tutustua paremmin? Mä olen  nyt iäkkäänä tavannut muutaman ihan kivan miehen, mutta mun mielenkiinto lopahtaa välittömästi, jos mies alkaa jo tutustumisen alkuvaiheessa  tehdä jotain loppuelämän suunnitelmia, joihin minä hänen mielestään kuulun. Pari näistä miehistä on ollut sellaisia, joiden kanssa olisin voinut ehkä kuvitellakin jotain pidempää suhdetta, mutta hätähousut ei kuulu mun tulevaisuudensuunnitelmiini. 

Lisään vielä aiempaan kommenttiini, että varsin usein tutustumisen alkuvaiheessa ei ihastu siihen ihmiseen vaan omaan mielikuvaansa siitä ihmisesta. Vasta tutustuessa tulee sitten ilmi, vastaako toinen ollenkaan sitä omassa päässään kehittelemäänsä mielikuvaa vai ei. Jos jo suunnittelet, miten mukavaa olisi toisen kanssa viettää kauniita kesäiltoja mökkirannassa (kysymättä ensin siltä toiselta, tykkääkö se edes mökkeilystä), niin mulle se on aina red flag (inhoan mökkeilyä). Tai että toinen jo tutustumisen alkuvaiheessa lähtee mielikuvissaan siitä oletuksesta, että tottakai muutetaan jossain vaiheessa saman katon alle (kysymättä ensin siltä toiselta, aikooko se jossain vaiheessa asua toisen ihmisen kanssa yhdessä vai sopiiko sille paremmin suhde, jossa kumpikin kuitenkin asuu omissa asunnoissaan). Tai että muutaman kahvillakäynnin jälkeen toinen olettaa, että nyt ollaan pari ja seurustellaan ja alkaa olettaa, että nyt pidetään yhteyttä monta kertaa viikossa (pahimmillaan joka ainoa päivä) ja vaput, juhannukset jne vietetään yhdessä ja jos toisella olikin niille jo jotain sovittua, niin tietenkin ne pitää perua, koska me ollaan nyt pari. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen ja ennen . . . Eikö muka ole nykyään hyvä, jos ensin vain tapailee? Siinä selviää, onko yhteisiä kiinnostuksen kohteita, sopivatko päivärytmit yhteen, mitä ajatellaan vanhemmista ja sisaruksista, minkälaista asumismuotoa pidetään parhaana jne. Selviää myös tapailukumppanin asenne työhön, rahaan, lapsiin ja uskontoon. Parhaimmillaan tätä seuraa seurustelu (joka muun muassa tarkoittaa, että muita ei tapailla) ja avo- tai avioliitto. 

Kun tiedetään, miten monet liitot päättyvät eroon, pidän tapailua / deittailua erittäin hyvänä asiana kumppaniin tutustumisen kannalta. 

terv. Äitimummianoppi

Ennen ihmiset saivat olla ihmisiä erilaisine ominaisuuksineen ja virheineen.

Nykyään inhimillistä ei tarvitse sietää, kun parilla klikkauksella voi löytää seuraavan. Ehkäpä hän on täydellinen.

dating-kulttuuri amerikasta. kaikki tavat ja asiat tulevat sieltä meille lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ja ennen . . . Eikö muka ole nykyään hyvä, jos ensin vain tapailee? Siinä selviää, onko yhteisiä kiinnostuksen kohteita, sopivatko päivärytmit yhteen, mitä ajatellaan vanhemmista ja sisaruksista, minkälaista asumismuotoa pidetään parhaana jne. Selviää myös tapailukumppanin asenne työhön, rahaan, lapsiin ja uskontoon. Parhaimmillaan tätä seuraa seurustelu (joka muun muassa tarkoittaa, että muita ei tapailla) ja avo- tai avioliitto. 

Kun tiedetään, miten monet liitot päättyvät eroon, pidän tapailua / deittailua erittäin hyvänä asiana kumppaniin tutustumisen kannalta. 

terv. Äitimummianoppi

Ennen ihmiset saivat olla ihmisiä erilaisine ominaisuuksineen ja virheineen.

Nykyään inhimillistä ei tarvitse sietää, kun parilla klikkauksella voi löytää seuraavan. Ehkäpä hän on täydellinen.

Niin sai, mutta ei se ennenkään tarkoittanut, että kaikkea piti sietää. Kyllä suhteita lopahti ennenkin ja seuraavana lauantaina taas uudestaan discoon. Vaikka en itse Tinderissä ole koskaan ollutkaan, niin jotenkin ajattelen, että Tinder on nykypäivän disco/yökerho. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle tapailu on sitä, että kumppania ei esitellä muille vaan vietetään aikaa kahdestaan silloin kun ehditään nähdä. Kummallakin on omat elämät. Ja ei tapailla muita samaan aikaan.

Kuinka pitkään tätä jatketaan ja mistä tietää että se toinen on tosissaan? 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei uskalla sitoutua enää. Kumppanista pitää pystyä tarvittaessa pääsemään samantien eroon.

Suomalaiset naiset ja niiden syöpäinen demarifemakkoisuus on lähtöpisteenä tälle kehitykselle. Suomalaiset ä m m ä t on ihan itse tehneet itsestään niin vastenmielisiä, ettei niihin ole mitään halua tutustua yhtä panoa enempää. Truuttaa rojut ränniin ja akka luiskaan, se on miehelle kuin miehelle ainoa voittava, tai edes millään standardilla kannattava strategia.

Tapailu tarkoittaa sitä, että ei ole vielä sovittu seurustelusta. Voi tapailla useampaakin ja seksiäkin voi olla monen kanssa. Jos on sovittu seurustelusta, niin sitten ei tapailla enää muitaeikä ole seksiä muiden kanssa.

Minä en tapaile enkä seurustele. Tutustun kihlautunut ja menen naimisiin. Sitten muutetaan yhteen ja mietitään sänkykamarin jakamista. Naisena ei ole järkeä ryhtyä ikipanoksi jollekin ikipojalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se on seurustelun esiaste. Aika ennen seurustelua.

Se vain tuntuu pidentyneen huomattavasti siitä mitä se yleensä ennen oli. Juuri yhdessä toisessa ketjussa puhuttiin viiden vuoden tapailusta.

 

Mä en koskaan suostuisi mihinkään viiden vuoden tapailuun. En edes vuoden tai puolen vuoden. Kyllä se pitää hyvin nopeasti olla seurustelua ja ollaan vain toistensa kanssa. Ei mitään helkutan epämääräistä tapailua. 

Siksi saankin varmaan olla sinkkuna loppuelämäni. Erosta on kaksi vuotta.

N45